Isällä todettiin parkinsonismia??

Parkinson ilmenee eri tavoin. On yksilöllinen. Voi olla vaöinaa, jäykkyyttä, lihaskireyttä, hitautta jne.


parkinsonismi tarkoittaa että voi ola parkinsn oireita myös muusta syystä, esim jotkut lääkkeet,verenkierohäiriöt, kasvaimet ja muut aivosairaudet, jos lääkäri on tehnyt diagnosin kannattaa varata keskustelu aika hoitajale ja nenä sinne yhdessä isänne kanssassww

EI PARANE MILLÄÄN KONSTILLA, MIKÄÄN VITAMIINI EI UUDISTA MENETETTYJÄ DOPAMIINIVAROJA.

EI AUTA kirjoitti:

EI PARANE MILLÄÄN KONSTILLA, MIKÄÄN VITAMIINI EI UUDISTA MENETETTYJÄ DOPAMIINIVAROJA.

Ei saa luovuttaa.

ei saa kirjoitti:

Ei saa luovuttaa.

Totta, että sairauden ilmenemismuodot ovat yksilöllisiä. En halunnut liikaa pelotella, kun kerroin noista "jumittamisista" ym. Itseasiassahan asia on niin, että loppujen lopuksi ihminen on hyvinkin pyörätuolissa, ja siinä tapauksessa siitä ei yksinään liikuta "jumittamaan" yhtiskäs mihinkään. Vaan tarvitaan mahd. toisen apua jopa jollain apuvälineellä (esim. minilift tai "nosturi" = henkilönostin) jotta siitä siirrytään paikasta A paikkaaj B. MUTTA TARKOITAN ETTÄ NÄMÄ VOI TULLA KYSEESEEN SIINÄ TAPAUKSESSA KUN TAUTI ON JO TOD. PITKÄLLE EDENNYT. Itse hoidin erästä reilua 80-vuotiasta miestä vanhustyössä, ja hän oli tuossa tilnateessa sairastettuaan Parkinsonia about 20 v.

Mutta totta jos puhe kuulostaa "sönköttämiseltä", sairaus vaikuttaa puheeseen juurikin myös. Ja sanoisin omalla kokemuksella näin, että ei niinkään esim. ihmisen muistiin (jotain positiivista sentään!) ellei Alzheimeriä (vaskuläärisesta dementiasta nyt puhumattakaan) tule vielä siihen päälle. Ilmaisuun voi sen sijaan vaikuttaa, sanojen hakemista ilmenee ym.

Mutta Hyvät Puolet, jos sairastuu (ja ikäkkäämpänä): kaikki nykyajan hyvät ja yhä paremmat lääkkeet ovat käytettävissä. Ne hidastavat taudin etenemistä. Ylläpitolääkitys tärkeää, ja (lyhytvaikutteisilla ?) täsmälääkkeillä voi "pelata" tarpeen tullen. Kätevää kun sen "pelaamisen" oppii. Omaishoitajaksi jos joku rupeaa läheiselleen, niin hyvä olla tietoinen ja pitää varansa, ettei omaa selkäänsä "riko" toisen hoitamisessa (käytänössä olen törmännyt siihen, että tätä paljonkin tapahtunut erityisesti vaimojen kohdalla, jotka hoitaneet miehiään ennen miesten siirtymistä vanhusten palveluasumiseen. JOTEN niitä "miniliftejä" ja "nostureita" voinee tarpeen mukaan hankkia sinne kotiinkin, ennen kuin sitten ollaan em. tilanteessa. Ergonomia itse kullakin on ehdoton! Niin hoitajilla kuin omaisillakin. (Muistan myös erään vanhan herran, jolle kävi samoin vaimoaan hoitaessa. Mielestäni "luopui" vaimon itsehoidosta aivan liian myöhään omaa terveyttään ajatellen - mutta se nyt on / oli minun mielipiteeni - Kovin oli miehellä kumara ryhti ja nilkutti toista jalkaansa, poloinen.. )

Mutta tsemiä! Elämä kantaa, ja Luoja ja toiset ihmiset -

Ei se tautia hidasta mutta oireita helpottaa. Vaimo on sairastanut parkinsonin tautia jo reilut 25 vuotta, nuorena kun sairastui ja tuon liikkumisen tarpeellisuuden todellakin huomaa. Off-vaiheessa sopivassa kohtaa lääkkeenoton jälkeen avustettu kävely laukaisee on-vaiheen monesti jos ei tahdo lääkitys muuten purra. Meillä on juoksumatto jota käytetään päivittäin ja lisäksi fysioterapeutin kanssa 2 kertaa viikossa.
Ruokavalio on tärkeä myös ja milloin syö suhteessa lääkkeenottoon. Proteiinit voi haitata imeytymistä ja ihan vaan muistutan jos joutuu ottamaan rautalääkkeitä niin ne otetaan yöksi kun ei oteta levodopaa, rauta ja levodopa muodostaa sidoksen eikä kumpikaan imeydy.
Parkinsonista on myös monia hupaisia sattumuksia, esim. oltiin kerran pyöräilemässä ja vaimo nousi satulasta muttei päässyt tangosta irti. Minä sitten ihmisten katsellessa kampean sormia irti tangosta. Silloin ei huvittanut, mutta jälkeenpäin ollaan naureskeltu sille ja kymmenille muille pikku- ja isommille jutuille.