Hei!
olen 36-vuotias 12 ja 14- vuotiaiden poikien äiti ja 3 lapseni syntyy joskus loppuvuodesta. Lapsi sai alkunsa väkisinmakaamisesta jonka tekijä oli ulkomaalainen mies, jonka kanssa olin seurustellut. En tehnyt aborttia, vaan päätin antaa elämän lapselle, joka on syytön kyseiseen tilanteeseeen. Annan hänet kuitenkin pois. Se on ollut koko "prosessin" ajan 1 vaihtoehto minulle äitinä ja vanhempana.
millainen ihminen antaa lapsensa pois? Toivottaavasti minun tapauksessani äiti, joka haluaa antaa lapselleen sen parhaan joka hänelle kuuluu ja johon hänellä on oikeus: Kaiken rakkauden, kaikki mahdollisuudet, tulevaisuuden, jossa ei ole painolastina sanat ja teot joista ei puhuta. ilmapiiri, joka viestittää että pinnan alla kuplii ajatuksia ja tunteita joista ei voi/haluta kysyä tai keskustella.
Itse olen keskitasoisesti koulutettu, sosiaalialan ammmattilainen, jolla on kristillinen vahva vakaumus. Tiedän, että minulla olisi kaikki taito ja mahdollisuudet huolehtia tulevasta elämästä, mutta tunteita ei vain ole. Tai on, liikaa surua, menetyksiä ja vihaa, joka heijastuisi lapsen elämään, vaikka muuta yrittäisi teeskennellä.
Ehkä olisin päätynyt toisenlaiseeen ratkaisuun, jos takana ei olisi raskaita vuosia 2 pojan kanssa joista toinen on erityislapsi ja jonka kanssa on monta vuotta kuljettu terapioissa ja kuntoutuksessa. Vaikka nyt menee tosi hyvin, ovat kuluneet, yksinäiset, vuodet vaatineet veronsa ja itselleni on mahdotonta edes leikkiä ajatuksella, että huolehtisin 3 lapsesta yksin, kun juuri on päästy elämässä paremmalle puolelle.
Miksipä en siis tee jotakin pariskuntaa onnelliseksi antamalla heille lapsen, joka on hartaasti odotettu ja toivottu heidän perheeseensä?! En koe ratkaisusta syyllisyyttä tai surua, koska arvioituani omat voimavarani tiedän, että en jaksaisi arkea uuden lapsen kanssa, jota en ole halunnut, toivonut ja suunnitellut.
Adoptioprosessi menee seuravasti:
Otin itse ajoissa yhteyttä, minun tapauksessani, pelastakaa lapset ry-järjestöön. Tapauksesta riippuen ja myös luovuttajan iästä ja elämäntilanteesta riippuen, on käytävä adoptioneuvonnassa. Minä olen tavannut ja tapaan asiaa hoitavan ihmisen 2 kertaa ennen vauvan syntymää ja syntymän jälkeen hän tulee yhdessä sairaalan sos.hoitajan kanssa katsomaan minua sairaalaan. Tapaamiskertoja saattaa olla henkilöstä riippuen viisi tai kuusikin kertaa, mutta minun tapauksessani vain 2, koska katsoivat, että olen asian perusteellisesti pohtinut ja siinä on itselläni ollut "apuna" myös koulutukseni ja ammattitaitoni. "pohjalla" on myös 2 pitkää puhelinkeskustelua ennen tapaamista.
Aitiyslomaoikeus on 105 päivää, n.4 kk, eli "loma" katkee siihen, mistä vanhempainrahakauden pitäisi alkaa. Sen jälkeen joko palaa töihin, ottaa sairaslomaa, jos katsoo tilanteen liian raskaaksi henkisesti tai ilmoittautuu työttömäksi. Synnytyksen jälkeen on äidillä 8 viikon harkinta-aika, jolloin on vielä mahdollisuus muuttaa mielensä, eli pitää lapsi. Sairaalasta lapsi (yleensä) menee perheeseen, joka on erikoistunut pienten vauvojen hoitoon tällaisissa tapauksissa. Lapsi ei siis mene suoraan adoptioperheeseen, koska olisi liian raskasta kaikille osapuolille jos hänet revittäisiinkin heiltä pois äidin mielenmuutoksen johdosta, johon äidillä on oikeus.
Äiti saa tietää minne lapsi menee hoitoon ja hänellä on täysi oikeus käydä lasta sovitusti tapaamassa noiden 8 viikon aikana. Noiden viikkojen aikana jokainen äiti(jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella) saa lastenvalvojalta kirjeen, jossa tiedustellaan isyyden vahvistamista. Joten vasta siinä vaiheessa, allekirjoitan paperin, jossa en halua isyyttä vahvistettavan ja isää etsittävän. Jos isyys vahvistetaan, pitää olla lapsen isän suostumus adoptioon ja hänen pitää allekirjoittaa myös kaikki adoptiota koskevat paperit.
8 viikon päästä on adoptio-oikeudenkäynti, jonka hoitaa kyseinen järjestö, minun ei tarvitse olla läsnä, ja sinä päivänä lapsi siirtyy pois minun rekisteristäni toisen perheen rintaperilliseksi, eli lain mukaan hän on samassa asemassa kuin ihan oma, itse synnytetty lapsi. Nykyään puhutaan ns. vahvasta adoptiosta, eli luovun kaikista oikeuksistani lapseen nähden. Oikeudenkäynnin jälkeen lapsi muuttaaa adoptiokotiin.
Tässä vaiheessa voin vaikuttaa perheen valintaan. Saan toivoa vanhempien ikää, koulutusta, sauvatko he maalla vai kaupungissa jne... voin myös toivoa omaavatko he Kristillistä vakaumusta, mutta koskaan lasta ei adoptoida saman herätysliikkeen piiriin kuin missä itse on, jos on. Kotimaisissa adoptioissa lapsi aina menee/ pääsee ensimmäiseksi lapseksi, joka oli minulla toivomuksena ja itselleni tärkeää.
En saa tietää tulevien vanhempien nimeä ja asuinpaikkaa, eivätkä he saa tietää minun nimeäni. tieto adoptiooon liittyvistä/vaikuttavista asioista ja ratkaisuista kuitenkin menee pariskunnalle, eli se missä olosuhteissa lapsi esim. on saaanut alkunsa.
Olen oikeutettu saaman äitiysavustuksen joko pakkauksena tai rahana. Itse otin rahana, joka on 140 e kertakorvauksena. Tällä avustuksella yhteiskunta haluaa mahdollistaa miettimistä ja ratkaisuntekoa äidille.
Olen saanut täytettäväksi papereita, jotka liitetään lapsen papereihin odottamaan hänen kasvamistaan. 15-vuotiaana jos hän haluaa, hänelle kerrotaan harkitusti asioita, mutta ei anneta lukea itse kaikkea. Täysi-ikäisyyden jälkeen hän saa, jos haluaa lukea paperit. niissä on tietoja minusta, nykyisestä perheestäni, hänen isästään ja siitä, miksi olen adoptioratkaisuun päätynyt. Tiedot ovat niin tarkkoja, että sen avulla hän pystyy etsimään minut käsiinsä jos haluaa. Saan myös esim. kirjoittaaa hänelle kirjeen ja laittaa sinne valokuvia itsestäni ja sisaruksista joas niin haluan. Se on kuitenkin täysin vapaaehtoista. minulla on mahdollisuus saada lapsesa ja hänen esim. koulumenestyksestään ja elämästään tietoja järjestön kautta, mutta minusta ei niinkään, mikä hyvä. Hänellä on silloin rauha kasvaa ja kiintyä perheeseeen, jonka lapsi hän virallisesti on.
Synnytyksen jälkeen tapaan järjestön työntekijän muutaman kerrran, jossa vielä käydään läpi asioita ja päätöstä minkä on tehnyt.
Itse ajattelen, että sitten kaikki on ohi, mutta ei kuitenkaan koskaan. luulen tuntevani suurta helpotusta kun saan vauvan "matkaan" laitokselta (häntä ei ole pakko katsoa synnytyksen jälkeen)ja voin ruveta suunnittelemaan eteenpäin elämääni poikieni kanssa, mutta kuitenkin myös tiedän, että arpi mahassani aina muistuttaa hänestä ja hänen olemassaolostaan. Varmasti hän on ajatuksissani, mutta ajattelen, että positiivisesti: olen halunnut hänelle parasta, sitä kaikkea, jota en itse pysty varsinkin tunnetasolla antamaan, ja ehkäpä jonakin päivänä 18 vuoden jälkeen tai myöhemmin olen valmiimpi kohtaamaan hänet.. uskon niin. :)
Annan lapseni pois ja tietoa adoptiosta
35
8269
Vastaukset
- +++
Voimia toivotan. En osaa muuta sanoa.
- hannah
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja tehnyt kyseisen ratkaisun.
Kirjoitan vielä joku päivä kirjan tästä aiheesta, niin paljon on annettavaa miettimisen aihetta kaikille jotka ovat tässä prosessissa olleet.
Voimia sulle kuitenkin, loppuelämäksi. - Iiris
ja Siunausta kaikkiin elämäsi vaiheisiin!
- woman
"Sinua siunata tahdon, jos olet väsynyt työstä, tai levottomasta yöstä. Sinua siunata tahdon."
- piia
ei kuule rukoukset auta...luulen. Kyllä sitä osataan hurskastella kun ei olla itse siinä tilanteessa.
Minä luulen että aloittajan kirjoitus on selkee provo. Halutaan vaan saada mielipiteitä ahdistuneilta ihmisiltä tai niiltä jotka kieli pitkällä odottavat lasta, ja kun tuo kello käy niin kiivasti että kohta tiputaan koko adoptiojonosta niin epätoivoset ihmiset kannustavat näitä reppanoita luopumaan lapsistaan jotta rikkaat ja hyvätuloiset pääsee leikkimään kotia.
onneksi tuo veri on kuitenkin vettä sakeampaa ja paperilla jolla on muutettu oikeudet omaan lapseen, ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun niitä omia juuria lähtee nää adoptiolapset etsimään. - Sanzu niinp;ille
piia kirjoitti:
ei kuule rukoukset auta...luulen. Kyllä sitä osataan hurskastella kun ei olla itse siinä tilanteessa.
Minä luulen että aloittajan kirjoitus on selkee provo. Halutaan vaan saada mielipiteitä ahdistuneilta ihmisiltä tai niiltä jotka kieli pitkällä odottavat lasta, ja kun tuo kello käy niin kiivasti että kohta tiputaan koko adoptiojonosta niin epätoivoset ihmiset kannustavat näitä reppanoita luopumaan lapsistaan jotta rikkaat ja hyvätuloiset pääsee leikkimään kotia.
onneksi tuo veri on kuitenkin vettä sakeampaa ja paperilla jolla on muutettu oikeudet omaan lapseen, ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun niitä omia juuria lähtee nää adoptiolapset etsimään.Hei!
Täytyy sanoa, että en ole varma mitä viestilläsi tarkoitit... mutta PROVO se ei todellakaan ollut, vaan todellinen tilanne joka JUURI NYT on elämässäni. Minun motiivini kirjoitukseeni oli seuraava: miksi jotkut luopuvat kantamastaan lapsesta, eli, että syitä on monia ja jokainen ITSE joutuu tekemään ratkaisut joiden kanssa pystyy elämään nyt ja tulevaisuudessa. Toinen syy oli se, että ihmisillä tuntuu olevan hyvin puutteellista tietoa adoptioprosessista ja halusin sitä antaa. EIPÄ todellakaan ole rukoukset auttaneet. Järkeni olen säilyttänyt, mutta liian hyvin tiedän, mitä on kun yhteisö joka on tärkeä, hylkää ja menettää myös osan perheestään...ja miltä tuntuu kun joutuu ratkaisunsa pitämään salassa, ettei joudu painostuksen kohteeksi.... joten tulimpa oikein pahalle päälle viestistäsi! Ei ole todellakaan ollut tarkoitus kerätä sympatia ja säälipisteitä. Sääli on sairautta.Se ei auta ja rakenna mitään ja ketään. :) - Just
piia kirjoitti:
ei kuule rukoukset auta...luulen. Kyllä sitä osataan hurskastella kun ei olla itse siinä tilanteessa.
Minä luulen että aloittajan kirjoitus on selkee provo. Halutaan vaan saada mielipiteitä ahdistuneilta ihmisiltä tai niiltä jotka kieli pitkällä odottavat lasta, ja kun tuo kello käy niin kiivasti että kohta tiputaan koko adoptiojonosta niin epätoivoset ihmiset kannustavat näitä reppanoita luopumaan lapsistaan jotta rikkaat ja hyvätuloiset pääsee leikkimään kotia.
onneksi tuo veri on kuitenkin vettä sakeampaa ja paperilla jolla on muutettu oikeudet omaan lapseen, ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun niitä omia juuria lähtee nää adoptiolapset etsimään.Juu, ihan on provoiltu =D Taidat olla vähän yksinkertanen. Varmaan joku kirjoittaa noin pitkän ja asiallisen tekstin lämpimikseen. Kannattasko sun mennä kotiin kasvamaan.
- Kielo
Jotenkin minussa heräsi epäilys, että haluat lietsoa muukalaisvihamielisyyttä, koska halusit erikseen mainita, että sinut RAISKASI ulkomaalainen mies. Olisit voinut jättää mainitsematta, että hän oli ulkomaalainen.
Olen elämäni aikana tavannut ihan tarpeeksi paljon väkivaltaisia suomalaismiehiä. Jos juttusi on totta, toivon, että et antaisi lastasi pois. Tunnen naisia, jotka tulevat hyvin toimeen yksinhuoltajina, vaikka lapsi on värillinen. Omatuntosi tulisi soimaamaan sinua. Suomi ei ole enää niin ahdasmielinen maa. Ihmiset ympäristössä tulisivat tottumaan lapseesi, vaikka hän olisikin suomalaisesta poikkeava ulkonäöltään.
Kirjotat, että haluat kohdata lapsen, kun hän tulee aikuiseksi, mikä kertoo, että sinulla on tunteita tätä tulevaa lasta kohtaan. Jos tunnet, että adoptio on kuitenkin oikea ratkaisu, toivon, että häntä ei adoptoitaisi kovin kauas, että voisit tavata häntä silloin tällöin ennemminkin, eikä sinun tarvitsisi odottaa hänen aikuiseksi tuloaan. En tiedä tilannettasi, mutta sijaisperhekin voisi olla hyvä ratkaisu. - Johanna
Toivon sinulle jaksamista ja sielullesi rauhaa, ratkaisu on kuitenkin valtavan suuri. Minä ymmärrän näkökantasi. Muistathan rakastaa itseäsi kaiken jälkeen.
- Jaskaxx
36-vuotiaalla tärppäsi heti. Tasan eivät käy onnen lahjat. Jotkut nuoremmatkin saavat yrittää vuositolkulla. Ihmeellinen sattuma - yhdeksi kerraksi..
- Olenko oikeassa?
Uskon mitä kirjoitat!
Olet sosiaalialalla, kuten kerroit?
Olet lestadiolainen?
Sinua ei hyväksyttäisi tämän jälkeen siellä?
Et voi tehdä aborttia?
Abortti on sama, kuin tappaisit lapsesi?
Annat tulevalle elämän.
Olenko väärässä?
Usko missä olet, on sinulle hyvin tärkeä, myös tuleva lapsesi, mutta näet asian parhaaksi näin tekemällä lapsellesi ja omalle uskollesi. - Sisko
Olenko oikeassa? kirjoitti:
Uskon mitä kirjoitat!
Olet sosiaalialalla, kuten kerroit?
Olet lestadiolainen?
Sinua ei hyväksyttäisi tämän jälkeen siellä?
Et voi tehdä aborttia?
Abortti on sama, kuin tappaisit lapsesi?
Annat tulevalle elämän.
Olenko väärässä?
Usko missä olet, on sinulle hyvin tärkeä, myös tuleva lapsesi, mutta näet asian parhaaksi näin tekemällä lapsellesi ja omalle uskollesi.Olet tehnyt kypsän ja ihailtavan ratkaisun. Olet voimaks hyvä ihminen.
Veljeni perheessä saatiin juuri pieni adoptiolapsi ja aika pienenä. Ei voi onnellisempaa perhettä olla ja hienoa kun lapsi pääsi jo 4-viikkoisena perheesen, vaikka paperit tehtiin vasta myöhemmin.
Joku rakastettava ihminen tämän lahjan antoi. Kiitos siitä hänelle. Kypsän ihmisen eettinen ratkaisu.
Lämpöä ja voimaa sinulle. Kyllä kahdessa lapsessa on hoitamista yllin kyllin. - Lestadiolainen ohikulkija
Olenko oikeassa? kirjoitti:
Uskon mitä kirjoitat!
Olet sosiaalialalla, kuten kerroit?
Olet lestadiolainen?
Sinua ei hyväksyttäisi tämän jälkeen siellä?
Et voi tehdä aborttia?
Abortti on sama, kuin tappaisit lapsesi?
Annat tulevalle elämän.
Olenko väärässä?
Usko missä olet, on sinulle hyvin tärkeä, myös tuleva lapsesi, mutta näet asian parhaaksi näin tekemällä lapsellesi ja omalle uskollesi.Ensinnäkään ap:n kirjoituksessa ei mitenkään varmasti ilmennyt oliko hän lestadiolainen vaiko jonkun muun herätysliikkeen jäsen.
Pointti hällä oli lienee se, että *jos* kuuluu johonkin herätysliikkeeseen ei lasta anneta adoptoitavaksi _samaan_ herätysliikkeeseen kuin biol.äiti. Ymmärrettävää...näin suojataan kumpaakin osapuolta, niin lasta kuin biol.äitiä ja myös adoptiovanhempia.
Lisäksi on huomioitava, että myös lestadiolaisetkin ovat ihan tavallisia ja erehtyväisiä ihmisiä. Kukaan ei hylkää, vaikka jollakulla näin olisi käynyt, kuten ap.kirjoitti. Eihän ole ap.n syy ensinkään, jos hänet on raiskattu? Eihän tällainen kenenkään *synti* ole jos on itse joutunut uhriksi. Haloo?
Lapsesta vielä...
Mieti kuitenkin hartaasti luovutus.
Lapsessa tulee olemaan aina osa sinua. Halusit sitä tai et...näin on käynyt jo hedelmöittymisen alkuhetkistä lähtien.
Mikäli tosiaan kirjoituksesi pitää paikkansa ja sinut todella raiskattiin ja aloit siitä odottamaan lasta. Tällainen varmasti herättää ristiriitaisia tunteita, varsinkin jos suhteesi mieheen oli jo muutenkin poikki.
Syntyvä lapsi on kuitenkin tähän kaikkeen, niin hullulta kuin se kuuluukin, täysin syytön.
Lapsi on täysin syytön.
Inhimillistä on, että pelkäät samat tunteet , kuin nyt mieheesi, heijastuvan myöhemmin lapseesi. Mutta onneksi sinulla on se 8;n viikkoa aikaa miettiä. Se aika voi täysin pyörtää kaikki nämä suunnitelmat mitkä nyt olet tehnyt.
Älä loukkaannu näistä kirjoituksistani. Halusin vain, että pysähdyt hiukkasen ajattelemaan syntyvän lapsenkin näkökulmasta.
Äiti, se sinä hänelle olet, halusit tai et, aina.
- isätön
...Mielenkiinto omiin vanhempiin tulee väistämättä jossain vaiheessa.
En ymmärrä motiiviasi kuin vain että raskaus on ollut niin pitkällä ettei sille tehdä mitään...abortti muuten parempi vaihtoehto...ikävää,mutta mielestäni totta.- ccc
jos ajateltaisiin kaikkien osapuolien välillä, olisi abortti tosiaankin helpompi ratkaisu. Abortin jälkeen ei tarvitse selitellä kellekkään mitään, mutta entäs adoptiossa, sitten kun lapsi kasvaa isommaksi saat tehdä siitä tiliä niin adoptioperheelle, adoptiolapsille, sosiaali-ihmisille.
Jos on muita lapsi siunaantunut, niin sitten selittelet myös niille, ja sitten on ne omat sukulaiset jne.
Abortin jälkeen ei tule kukaan syyllistämään minkä takia teit ne ratkaisut kun teit, mutta adoptiossa on toinen juttu. Siis tiivistettynä selittele jokaiselle loppu elämä.
Ja samalla kanna hiljaista tuskaa ja syyllisyyttä tapahtuneesta.
En yhtään ihmettele niitä bio-vanhempia jotka eivät halua lapsen ollessa aikuinen enää tavata omaa lastaan, se asia on niin kipeä ja sitä muistoa ei välttämättä haluaisi repiä enää uudestaan auki.
- Sanzu
Tää nyt oli vaan provoilua,mutta voishan näinkin olla.Sori.
- Janna
Älä esitä. On törkeää esiintyä toisen nikillä. Et ole alkuperäinen kirjoittaja, joka on fiksu ja asian kunnolla miettinyt aikuinen ihminen.
- oikea Sanzu vastaa
Hei!
Ompa ikävää, että esiinnyt minuna....jospa käyttäisit aikasi aikuistumiseen...
en ole missään vaiheessa sanonut, mihin herätysliikkeeseen kuulun, jos kuulun mihinkään! voitteko kuvitella, että Taivaan Isään luottavia ihmisiä voi olla vaikka ihan luterilaisissakin!!!
Vaan jokainen aikuinen meistä tietää, että lähipiirissä on aina ihmisiä, jotka omistä lähtökohdistaan, omasta taustastaan, luonteestaan, tunteistaan, perheolosuhteistaan, taloudellisista tilanteistaan jne... hakuavat ihmisen, jolla on kriisi tms. elämässään, tekevän ratkaisuja ja valintoja, jotka HEIDÄN mielestään ovat hyviä ja järkeviä. Ratkaisuja, joiden kanssa HE pystyvät elämään ja joilla rauhottamaan oman mielensä. Kyseiset ihmiset ikävä kyllä ovat myös usein voimakastahtoisia ja pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan toisen ihmisen ratkaisuihin ajattelematta seurauksia. Heikompi siinä rumbasssa taipuu kuuntelemaan toisia, eikä omaa sisäistä ajatusta. Sen vuoksi olen ratkaisuni joutunut salaamaan. kun vielä hengellisyys sekoitetaan kuvioon ja raamatusta vedetään jakeita irti asiayhteydestään, on soppa valmis. Usko on ase, jolla on helppo lyödä, unohdetaan vain, että se on aina HENKILÖKOHTAINEN.
Tiedän ihmisen, joka on vastaavassa tilanteessa tehnyt eri ratkaisun kuin minä nyt teen, mutta jokaisen mennneisyys ja voimavarat ovat erilaisia! Itse oma menneisyyteni varmasti vaikuttaa ratkaisuuni: Tiedän mitä on olla ei-toivottu, ylimääräinen koko elämänsä, enkä sitä halua tälle lapselle.
Enkä missään nimessä ole lietsomassa rasismia, vaikka tekijä olikin ulkomaalainen. Olen itse ollut ulkomailla, eikä ihmisen hyvyys tai pahuus ole ihonväristä kiinni!!!!!Tai arvo ihmisenä. - Adessa*
oikea Sanzu vastaa kirjoitti:
Hei!
Ompa ikävää, että esiinnyt minuna....jospa käyttäisit aikasi aikuistumiseen...
en ole missään vaiheessa sanonut, mihin herätysliikkeeseen kuulun, jos kuulun mihinkään! voitteko kuvitella, että Taivaan Isään luottavia ihmisiä voi olla vaikka ihan luterilaisissakin!!!
Vaan jokainen aikuinen meistä tietää, että lähipiirissä on aina ihmisiä, jotka omistä lähtökohdistaan, omasta taustastaan, luonteestaan, tunteistaan, perheolosuhteistaan, taloudellisista tilanteistaan jne... hakuavat ihmisen, jolla on kriisi tms. elämässään, tekevän ratkaisuja ja valintoja, jotka HEIDÄN mielestään ovat hyviä ja järkeviä. Ratkaisuja, joiden kanssa HE pystyvät elämään ja joilla rauhottamaan oman mielensä. Kyseiset ihmiset ikävä kyllä ovat myös usein voimakastahtoisia ja pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan toisen ihmisen ratkaisuihin ajattelematta seurauksia. Heikompi siinä rumbasssa taipuu kuuntelemaan toisia, eikä omaa sisäistä ajatusta. Sen vuoksi olen ratkaisuni joutunut salaamaan. kun vielä hengellisyys sekoitetaan kuvioon ja raamatusta vedetään jakeita irti asiayhteydestään, on soppa valmis. Usko on ase, jolla on helppo lyödä, unohdetaan vain, että se on aina HENKILÖKOHTAINEN.
Tiedän ihmisen, joka on vastaavassa tilanteessa tehnyt eri ratkaisun kuin minä nyt teen, mutta jokaisen mennneisyys ja voimavarat ovat erilaisia! Itse oma menneisyyteni varmasti vaikuttaa ratkaisuuni: Tiedän mitä on olla ei-toivottu, ylimääräinen koko elämänsä, enkä sitä halua tälle lapselle.
Enkä missään nimessä ole lietsomassa rasismia, vaikka tekijä olikin ulkomaalainen. Olen itse ollut ulkomailla, eikä ihmisen hyvyys tai pahuus ole ihonväristä kiinni!!!!!Tai arvo ihmisenä.Hei Sanzu.
arvostan suuresti päätöstäsi antaa lapsi adoptoitavaksi, jos koet ettet pysty lapselle sitä rakkautta ja huolenpitoa antamaan..sillä ne ikävät asiat varjostaisivat sitä kaikkea sen lapsen kanssa. se minkä takia kirjoitan sinulle johtuu siitä,etten minä voi koskaan saada biologisesti omia lapsia..olen vasta 19 mutta tämä asia todettiin minulla jo reilu vuosi sitten..jos sinulla olisi informaatiota adoptiosta ja kaikesta siihen liittyvästä,olisin kiitollinen, jos voisit laittaa minulle henkilökohtaista sähköpostia asioista..jos vain jaksat.eikö olekin niin,että vähintään 23vuotiaana on mahdollisuus adoptioon..?minulle perhe on kaikki kaikessa ja se mitä elämältä haluan on lapsia, hyvä työ ja rakastava mies vierellä vaikka mikä olisi..onhan se paljon vaadittu,mutta ainakin voin unelmoida..elämä ilman lapsia tuntuisi vain tyhjältä..mielestäni elämän tarkoitus on kasvattaa lapsia/lapsi, opettaa tärkeitä asioita,mikä on oikein,mikä väärin ja se että kun minä joskus poistun täältä,tänne jää jotain,joku osa minua tähän maailmaan..kaikki eivät tietenkään voi ajatella näin, mutta minä ajattelen ja haluan lapsia tulevaisuudessa elämääni enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. autathan minua ottamaan edes pienen askeleen eteenpäin? olisin kiitollinen. toivottavasti saan vastauksen pian. voimia sinulle. terveisin anni - adoptio
Adessa* kirjoitti:
Hei Sanzu.
arvostan suuresti päätöstäsi antaa lapsi adoptoitavaksi, jos koet ettet pysty lapselle sitä rakkautta ja huolenpitoa antamaan..sillä ne ikävät asiat varjostaisivat sitä kaikkea sen lapsen kanssa. se minkä takia kirjoitan sinulle johtuu siitä,etten minä voi koskaan saada biologisesti omia lapsia..olen vasta 19 mutta tämä asia todettiin minulla jo reilu vuosi sitten..jos sinulla olisi informaatiota adoptiosta ja kaikesta siihen liittyvästä,olisin kiitollinen, jos voisit laittaa minulle henkilökohtaista sähköpostia asioista..jos vain jaksat.eikö olekin niin,että vähintään 23vuotiaana on mahdollisuus adoptioon..?minulle perhe on kaikki kaikessa ja se mitä elämältä haluan on lapsia, hyvä työ ja rakastava mies vierellä vaikka mikä olisi..onhan se paljon vaadittu,mutta ainakin voin unelmoida..elämä ilman lapsia tuntuisi vain tyhjältä..mielestäni elämän tarkoitus on kasvattaa lapsia/lapsi, opettaa tärkeitä asioita,mikä on oikein,mikä väärin ja se että kun minä joskus poistun täältä,tänne jää jotain,joku osa minua tähän maailmaan..kaikki eivät tietenkään voi ajatella näin, mutta minä ajattelen ja haluan lapsia tulevaisuudessa elämääni enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. autathan minua ottamaan edes pienen askeleen eteenpäin? olisin kiitollinen. toivottavasti saan vastauksen pian. voimia sinulle. terveisin anniMinä vastaan sinulle noihin adopiojuttuihin, että 25 vuoden ikä on minimi vaatimus. Lisää tietoa adoptiosta saat osoitteesta: www.adoptio.rg
- suuresti
päätöstäsi antaa lapsi adoptioon. Joku tai kaksi ihmistä saavat lapsen, toivottavasti kauan toivotun, ja rakastettavan... =)
Mietitytti, haluatko että lapsi saisi tietää että hänen biologinen äiti on raiskattu, ja sitten lapsi sitä kautta päätynyt adoptioon...tuntuisi minusta ainakin hirveältä...
Mutta kuitenkin voimia!!- isätön
En tajua kuin haluat synnyttää lapsen joka on raiskaamalla tehty.Antaa sen pois ja kuvitella kuulevasi sympatiaa vielä jossain vaiheessa...voi tosin olla että niin käykin,jos on anteeksi antavainen.Kai kukin on omalla tavallaan ja ajallaan,aikaa siinä kyllä menee jos on tullakseen.Parempi olisi jo sitten ettei koskaan saisi tietää mitään ja ettet tietäisi mitään.Turhaa varmaan koska sinulla on jo murrosikäisiä lapsia.En vain ymmärrä päätöstäsi kuitenkaan.Itselläni on neljä lasta ja omaa isääni en ole tavannut.Pistää vieläkin miettimään että kuka ajatteli ja mitä kun minut tänne halusi ja ei vastuuta ottanut enempää.Biologiset vanhemmat kiinnostaa aina,sieltä tulee paljon,oli kuinka hyvä elämä tahansa ja usein paljon parempi kuin biologisten vanhempien/vanhemman luona.
Voimia sinulle nyt ja synnytyksen jälkeen,myös kahdelle lapsellesi,toivottavasti olet onnellinen
ja rakkaus on elämässäsi. - sijaisäiti
isätön kirjoitti:
En tajua kuin haluat synnyttää lapsen joka on raiskaamalla tehty.Antaa sen pois ja kuvitella kuulevasi sympatiaa vielä jossain vaiheessa...voi tosin olla että niin käykin,jos on anteeksi antavainen.Kai kukin on omalla tavallaan ja ajallaan,aikaa siinä kyllä menee jos on tullakseen.Parempi olisi jo sitten ettei koskaan saisi tietää mitään ja ettet tietäisi mitään.Turhaa varmaan koska sinulla on jo murrosikäisiä lapsia.En vain ymmärrä päätöstäsi kuitenkaan.Itselläni on neljä lasta ja omaa isääni en ole tavannut.Pistää vieläkin miettimään että kuka ajatteli ja mitä kun minut tänne halusi ja ei vastuuta ottanut enempää.Biologiset vanhemmat kiinnostaa aina,sieltä tulee paljon,oli kuinka hyvä elämä tahansa ja usein paljon parempi kuin biologisten vanhempien/vanhemman luona.
Voimia sinulle nyt ja synnytyksen jälkeen,myös kahdelle lapsellesi,toivottavasti olet onnellinen
ja rakkaus on elämässäsi.Tuntui kamalalta lukea juttusi.
Uskon, että kuitenkin sinulta riittäisi voimia ja rakkautta tälle lapselle.
Jos kuitenkin adoptoit hänet, uskon että hänelle tulee hyvä koti.
Meille on tullut vauvana pari "toisten" omaa,
jotka ovat nyt meidän omia.
Olemme rakastaneet heitä kuin omia ja hekin meitä.
Tietävät taustansa, mutta rakastavat meitä kuitenkin kuin omia vanhempiaan, eihän he muusta tiedä.
Tiedän kuitenkin, että sekin päivä tulee jolloin he pohtivat omaa taustaansa ja perimäänsä.
Olen todella surullinen siitä, kuinka selitän heille, ettei oma äiti voinut/halunnut pitää.
Vaikka uusi perhe olisi kuinka läheinen tulee heillä halu tietää biotaustoistaan.
Voisitko sinä jatkaa elämää miettimättä vuosienkin päästä, että olikohan hän tuo joka tuli juuri vastaan? Millaisen näköinen hän nyt on? jne - ehtaelli
sijaisäiti kirjoitti:
Tuntui kamalalta lukea juttusi.
Uskon, että kuitenkin sinulta riittäisi voimia ja rakkautta tälle lapselle.
Jos kuitenkin adoptoit hänet, uskon että hänelle tulee hyvä koti.
Meille on tullut vauvana pari "toisten" omaa,
jotka ovat nyt meidän omia.
Olemme rakastaneet heitä kuin omia ja hekin meitä.
Tietävät taustansa, mutta rakastavat meitä kuitenkin kuin omia vanhempiaan, eihän he muusta tiedä.
Tiedän kuitenkin, että sekin päivä tulee jolloin he pohtivat omaa taustaansa ja perimäänsä.
Olen todella surullinen siitä, kuinka selitän heille, ettei oma äiti voinut/halunnut pitää.
Vaikka uusi perhe olisi kuinka läheinen tulee heillä halu tietää biotaustoistaan.
Voisitko sinä jatkaa elämää miettimättä vuosienkin päästä, että olikohan hän tuo joka tuli juuri vastaan? Millaisen näköinen hän nyt on? jneja taas syyllistetään bio-vanhempia.
On se kumma kun ensin ei itse saada lasta, sitten ollaan adoptiojonossa jonka jälkeen saadaan adoptiolapsi.Sitten se bio äiti muuttuukin hirviöksi joka ei halunnut pitää lasta!!!
Miettikää vähän, että ei se lapsen luovutus ole mikään helppo nakki vaan se on aina tragedia. Kukaan ei Huvin vuoksi tule vaan sen takia raskaaksi että voi tehdä onnelliseksi jonkun lapsettoman perheen.
Ottaakaa jokainen lapsi kiitollisuudella vastaan, se on suuri lahja.
- sallamaaria
tekstistäsi löytyy kauniita sanoja mutta todellisuus voi ola aivan toinen kun olet lapsen synnyttänyt.
ei se tule sinulle helppoa olemaan.
ajatteletko vain vielä syntymättömän lapsesi puolesta.
raskaus ja synnyttäminen eivät ole niitä mukavampia aikoja. jos sen tekee vain siksi että voi sitten antaa lapsensa pois joillekkin ihmisille joita ei edes tunne niin ihmettelenpä vaan oletko nyt ajatellut asian aivan loppuun asti?
eikö mieltäsi jää vaivaamaan että perhe johon vauvasi joutuu ei olekkaan paras mahdollinen ja näin sinun oma lapsesi joutuu siitä kärsimään itsekkyytesi takia??
vaikka sinut onkin väkisinmaattu se ei oikeuta sinua äitinä antamaan lastasi pois??
tulet varmasti katumaan tekoasi joku päivä.
kannattaa todellakin ajatella asiaa monelta kantilta ennenkuin on liian myöhäistä?
koska onhan lapsi myös sinunkin lapsi ei vaan pelkästään tämän miehen tuotos???- jjj
mutta onko sinut väkisinmaattu, oletko tullut siitä raskaaksi?? jos ei, niin sinulla tuskin on halaistua hajuakaan miltä tästä äidistä tuntuu. Kirjoittajahan juuri itse kyseenalaistaa pystyykö HÄN antamaan lapselle hyvää ja rakastavaa kotia.
- sallamaaria
jjj kirjoitti:
mutta onko sinut väkisinmaattu, oletko tullut siitä raskaaksi?? jos ei, niin sinulla tuskin on halaistua hajuakaan miltä tästä äidistä tuntuu. Kirjoittajahan juuri itse kyseenalaistaa pystyykö HÄN antamaan lapselle hyvää ja rakastavaa kotia.
Olin parisuhteessa jossa oli pakko antaa tai olisi tullut turpaan.
Eli annoin alistaa itseni monen vuoden ajan.
Tulin raskaaksikin ja olisin halunnut pitää lapsen mutta mies pakotti minut aborttiin.
Uhkaili että potkii sen ulos jos en tee aborttia.
Silloin ajattelin että parempi ettei lapsi synny koska sillä ei olisi isää.
Nyt ajattelen jälkeenpäin toisin koska olihan lapsi myös minun.
Olin niin helvetin tyhmä ja idiootti ja kadun että tein silloin abortin. En ole enään miehen kanssa tajusin sentään kuitenkin jättää tämän.
Jonka jälkeen hän hakkasikin minut sairaala kuntoon.
Ajattelin tässä vaan että tehtyä ei saa tekemättömäksi ja kannattaa punnita asioita monelta kantilta eikä kantapään kautta tyyliin.
- miguel
Olen 36 v. espoolainen mies, syntyisin jossain kaukana. Tiedän jopa millä nimellä, mutten muuta. En ole halunnut (vielä) saada selville. Pelastakaa Lapset ry pelasti myös minut.
Vanhempani ovat "vanhoja" ja olen saanut heiltä kaiken paitsi sisaruksia. Olen ajatellut jonain päivänä selvittää mistä olen tullut ja miksi olen missä olen nyt. En tarkoita että sen pitäisi olla syyllisten ajojahti, mutta ihminen on luonteeltaan utelias.
En tiedä mikä minua odottaa kun saan selville nimen tai jotain, enkä myöskään tiedä millaisia tunteita se minussa herättää, mutta joskushan se on nähtävä.
En ole katkera, päinvastoin, olen saanut varmaan parhaan kodin mitä lapsi voi saada. Tahtoisin vain tietää miksi?
Askel antaa lapsensa pois on niin mieletön, tajuan sen nyt kahden lapsen isänä, ettei minusta kovin helposti olisi siihen.
En paheksu sinua, en missään nimessä. Teet varmaan jonkun tosi onnelliseksi, eikä siinä mitään vikaa. Mutta tiedä että lapsesi kiinnostuu ennenpitkää omista juuristaan. Mieti sille päivälle joku selitys valmiiksi, sillä siinä vaiheessa eivät sanat ole pelkkiä sanoja. - Mari
Tulin näille sivuille koska me ollaan Hannun kans sellasessa prosessissa et nää sijais- ja adoptiojutut kiinnostaa vakavasti. Kun luin mitä kirjotit, niin en voinut olla ajattelematta yhtä tiettyä henkilöä. Kaikki mitä kirjotit sopii sen ihmisen elämään. Olisitko sä mahdollisesti se? Jos oot niin mä tunnen sut. Ollaan oltu Iso Kirja-opistolla samaan aikaan ja vieläpä samalla kurssilla ja oon käynytkin teillä pari kertaa. Jos oot se keneks mä sua luulen niin oot ihana ihminen. Oot ollut mun ajatuksissa. Mä en tuomitse sua (ei mul olis oikeutta eikä varaakaan). Mä oon pahoillani et sulle on käynyt näin. Voimia sulle ja mä toivon että sä saisit ympärilles sellasia uskovia jotka tukee sua. Vastaa please! Mä en saa tästä asiasta rauhaa. Mä haluan tietää tunnetko sä mut. Mä pyydän et olisit rehellinen.
Rakkaudella: Mari Salokangas - hunajamaija
Ikävää, että olet saanut noin paljon negatiivisia vastauksia.
Minulla on läheinen ystävä, jolle kävi myös noin. Hän tuli raskaaksi raiskaamalla. Hänellä on myös kristillinen vakaumus, mutta sillä että Kirkko (myös minun kirkkoni) kieltää abortin ei ollut merkitystä hänen päätökselleen.
Se, että annat lapsen etkä tee aborttia osoittaa sinun arvosi Jumalan edessä. Lapsi on täysin syytön ja hänellä on oikeus saada elämästään kaikki mahdollisuudet ja kaikki mahdollinen rakkaus. Lapselle on aikuisena varmasti paljon helpompaa saada tietää että hän on adoptoitu kuin se, että hän on saanut alkunsa raiskaamalla.
Ystävälleni kävi niin, että hän aloitti saman prosessin jota itse olet kohta käymässä läpi. Kuitenkin hän päätti toisin. Hän haki lapsensa folkhälsanilta ja aloitti vaikean taipaleen yksinhuoltajana. Mutta hän sanoo että kuitenkin lapsi on parasta mitä hänen elämälleen tapahtui.
Voimia ja siunausta sinulle niille valinnoille jotka teet. Kenelläkään ei ole oikeutta paheksua valintaasi, eikä puhua että olisi pitänyt tehdä abortti eikä myöskään kyseenalaistaa mitä teet lapsesi kanssa. Jos pidät hänet se on hienosti tehty, jos annat hänet pois se on hienosti tehty. Tärkeintä on, että annat sen suurimman lahjan jonka voi antaa toiselle ihmiselle, ELÄMÄN. Jos annat lapsen pois täytät jonkun kenties yli vuosikymmenen haaveen: annat heille lapsen. Tai jos pidät lapsen, täytät oman haaveesi.
Olisi kirjoitukseksi provo (en usko että se on) tai ei, oli tarinasi totta tai ei (uskon että se on totta), niillä ei ole merkitystä, koska uskoisin monen ihmisen olevan samassa tilanteessa.
Kristuksen rauhaa sinulle :) - seesami
Voimia sinulle. Ikävää että olet saanut niin paljon negatiivisia ja kypsymättömiä viestejä. Teit ratkaisusi rakkausesta. Kirjoituksestasi näkee heti että se on aito eikä mikään provo. Jaksamista sinulle elämääsi. Toivottavasti Iskä parantaa sinun saamasi haavat tavalla tai toisella. Olet joutunut kokemaan kovia.
siunauksin,
seesami - tyhmä olet
Olet pimeä! Kukaan kunnollinen äiti ei hylkää lastaan ventovieraiden hoiviin.
Ja yrität vielä esittää hyväntekijää.... huh huh.... - lapselle elämä
Hienoa, että annat lapselle elämän. Kuten kirjoitit, hän on itse syytön siihen, mitä on tapahtunut. Elämä on tärkeää ja ainutkertaista meille jokaiselle, myös hänelle.
Eli iso hatunnosto sinulle, kun uskallat tehdä niin, kuin mielestäsi on oikein ja parasta kaikkien kannalta.
Älä välitä epäasiallisista kommenteista, he eivät selvästikään tiedä, mistä puhuvat. - ---------------
Aloitus on "hiukan" vanha....
- 8 vee
Miten tarinasi on tästä alusta jatkunut?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1404441- 922109
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152071Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi741868Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541522Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421522VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1041385- 751316
- 1001273
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201109