WW II paras panssarivaunu

Joo, täytyy kyllä olla maailman ainoa psv mitä kehutaan "maailman parhaatksi tankiksi" siitä huolimatta että niitä menetettiin pari kertaa enemmän kuin mitä niillä tuhottiin vihollistankkeja.

On vähän omituista pohtia, että mikä oli 2. maailmansodan paras ps-vaunu ilman, että selventää, että MISSÄ MIELESSÄ?

Onko kriteerinä:
- helppo sarjatyövalmius
- maastokelpoisuus
- tuhovoima
- paras suojaus panssaroinnin muodossa
- luotettavuus

Kullakin ominaisuudella on omat parhaat ps-vaunut. Esim saksalainen pantteri pystyi tuhoamaan helposti useammankin T-34:n, mutta Pantteri ei ollut luotettava eikä sitä ollut helppo valmistaa.

T-34 oli luotettava ja sopi sarjatuotantoon, mutta vaunu koko valtaisia tappioita. Etenkin sen ensimmäinen 76,2 mm:n tykillä varustettu versio omasi suuren määrän suunnitteluvirheitä, jotka heikensivät sen suoritusta.

Ei tarvi huutaa. Sotka oli hyvä vaunu, mutta absoluuttinen paremmuus pitää ratkaista monella mittarilla.

Kuten joku ketjussa jo sanoi, T-34:sia tuhottiin valtavia määriä. Sen telat eivät olleet sen leveämmät kuin Tiikerin tai Pantterinkaan, jotka nekin itse mukana olleiden mukaan kulkivat upottavassa maastossa paremmin kuin esimerkiksi jenkkien Shermanit ja brittiläiset Cromwellit. Varsinkin Tiikereitä kyllä juuttui kohtalokkain seurauksin kiinni vaunun valtavan painon (56 tonnia) takia, mutta Tiikerin kanuuna oli toki ylivertainen verrattuna varsinkin Sotkan alkuperäiseen 75-milliseen, joka apokryfisen legendan mukaan oli suunniteltu sen verran heikoksi, että vastavallankumousta paranoidisesti pelänneen Stalinin käskystä T-34 ei saanut kyetä läpäisemään toisen samanlaisen keulapanssaria.

Oli sen asian kanssa miten oli, niin T-34 ei ainakaan kyennyt läpäisemään sen enempää Tiikerin kuin Pantterinkaan keulapanssaria paitsi aivan lähietäisyydeltä. Sivusta ja takaa oli toivoa, jos Sotkia oli niin paljon, että muutaman oman annettiin suosiolla tuhotua kunnes vihollisvaunu oli saatu piiritettyä. Jopa tavallinen Sturmgeschütz-patteri saattoi yhden ainoan kohtaamisen aikana tuhota 30 sotkaa lyhyessä ajassa (ks. Paul Carell: Marssi Venäjälle), ja samaan vaihtosuhteeseen pystyivät toki suomalaisetkin panssarimiehet omilla Sturmeillaan venäläissotkia vastaan. Eli ei siinä mielessä mikään mullistava panssarivaunu, saati sodan paras.

Siinä mielessä T-34 toki oli hyvä, että jos suurvalta pystyy valmistamaan sellaisia kymmenen missä vastustaja yhden omaansa SEKÄ löysi aina tuhansia ja tuhansia taas vaunumiehistöjä kuolemaan kolmenelosessa isänmaan takia, niin sillä mittarillahan se tosiaan oli paras vaunu kaikista. Luotettava, helppo ja halpa tehdä, eikä puna-armeijaa paljon surettanut sadan tai kahdensadankaan sellaisen menetys yhdessä ainoassa päivässä. Aina tuli uusia tilalle. Doktriini sopi mainiosti Stalinin monimiljoonaiselle puna-armeijalle, muttei millekään muulle armeijalle koko sodassa.

Ja kaikki kunnia suomalaisille jatkosodan vaunumiehistöille, mutta olihan meikäläisillä myös taito tehdä vanhasta tai muuten vain keskinkertaisesta romusta jotain ainutlaatuista, ja taitavien käyttäjien kehut ovat tietysti sen mukaiset. Esimerkiksi vastaavasta käy kaikilla yleismaailmallisilla mittareilla onneton Brewster-hävittäjä, jolla kukaan muu ei saanut aikaan juuri mitään, paitsi suomalaislentäjät, jotka ampuivat jokaista tuhottua Brewsteriä kohti alas 33 punakonetta. Sotkan kanssa oli varmaan sama juttu. Oikein taitavalle käyttäjälle oikeissa olosuhteissa varmaan "maailman paras vaunu", toisille taas kulutustavaraa ja tuhansien vaunumiesten ruumisarkku.

Toisen maailmansodan paras vaunu!?
Suoritusarvojen perusteella Se vaihtui sodan edetessä.
V.1939-1940 Se oli Somua S35, V.1941 Se oli T34-76, mutta kun Saksalaiset toivat peliin Panzer IV'n pitkäputkiset F-mallit ja myöhemmin panssaroinniltaan parannellut G:t, sai Saksa etulyöntiaseman T34'siin nähden aina vuoteen 1943, jolloin paranneltu T34-85 ilmaantui. T34-85 oli suoritusarvoiltaan kaikkia Panzer nelosia parempi, mutta sai päihinsä Panthereilta ja Tiikereiltä. Tosin Pantherit kärsivät heikosta vaihdelaatikosta ja Tiikerit kalliista tuotannosta.
Amerikkalaisten Shermanin paremmin aseistetut versiot, kuten "Easy eight" ja brittien Firefly olivat myös kovia tekijöitä.
Iosif Stalin-2:saa yhdistyivät tulivoima, liikkuvuus ja panssarointi, vaikka tykkitorni olikin kasi-kasin helposti läpäistävissä miltä etäisyydeltä tahansa. Lisäksi äärimmäisen hidas tulinopeus(3 laukausta minuutissa, vrt. Kasi-kasin 10-15 laukausta minuutissa) vaikeutti käyttöä. Ja toki oli Kuningastiikeri.

No ei kai. Vaati venäläisiltä kymmenen panssarivaunua yhtä saksalaista vaunua vastaan.

T-34 hävisi panssaritaisteluissa tappiosuhteella 1:6 saksalaisille tankeille. Sillä oli eräitä vakavia teknisiä ongelmia - liian ahdas, heikko komento-johtojärjestelmä, lisäksi panssari paljasti helposti itsensä (savu).

On jokseekin selvää että T-34 on eräs kaikkien aikojen yliarvostetuin panssari. Jos se oli paras panssari niin se oli vain lyhyen aikaa v. 1941. Sen kokemat vakavat tappiot myös vuonna 1941 kesällä viittaavat siihen että myös sen hyvyys tuollaisessa varhaisessa vaiheessakin on melkoinen myytti.

Kuinka monta kertaa aiot tätäkin typerää avausta massapostittaa palstalle.

Alkuperäisessä vuoden 1941 Sotkassa, jossa oli 76,2 mm:n tykki, oli seuraavat rakenteelliset ongelmat:

- ei vaunun johtajaa jolla olisi ollut tähystyskupu
- tykki (76,2 mm) oli alitehoinen
- koko tornin yläkansi nousi eteen ylös ja sen sivuitse tähystäessä sai helpolla luodin päähänsä
- tornin takana oli suhteellisen pitkä 'ylimeno' johon pioneerin oli mukava tällätä magneettimiina

Muilta osin ps-vaunu oli aikaansa edellä.

http://en.wikipedia.org/wiki/IS_tank_family

T34:stä on edistyneempi
http://www.morozov.com.ua/eng/body/tanks/t-44.php

Tiger on kuitenkin ainut jatkokehityskelpoinen wwII fyyrerpanzerwagen.