Mitä ihminen on Raamatun mukaan:

Ongelmia syntyy, jos teologiaa tehdään VT:n viisauskirjojen yksittäisten sanojen pohjalta. Perinteisessä teologiassa Uudesta testamentista saadaan asioiden tärkein merkitys ja lopullinen tulkinta.

Tarkennapa vielä, jäi asia avonaiseksi. Otan vinkiksi veren.

Katsohan kuinka Saarnaaja alkaa:

"2. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?" Saarnaaja 1

Tuskin kristittynä allekirjoittaisit tätä. Minusta on ainakin tärkeää yrittää elää hyödyllisesti. Nämä Raamatun viisauskirjat usein ilmaisevat tuntemuksia jossain tietyssä tilanteessa. Vanhassa testamentissa vasta vähitellen paljastetaan Jumalan Totuutta. Kaikkeahan emme täällä saa koskaan tietää.

7. Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
8. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja; kaikki on turhuutta! Saar. 12:7 -8

Tämä kyllä yleensä ymmärretään niin, että ihmisen sielu palaa Jumalan luo:

Eccl. 12:7. Man is a strange sort of creature, a ray of heaven united to a clod of earth; at death these are separated, and each goes to the place whence it came. First, The body, that clod of clay, returns to its own earth. It is made of the earth; Adam’s body was so, and we are of the same mould; it is a house of clay. At death it is laid in the earth, and in a little time will be resolved into earth, not to be distinguished from common earth, according to the sentence (Gen. 3:19), Dust thou art and therefore to dust thou shalt return. Let us not therefore indulge the appetites of the body, nor pamper it (it will be worms’ meat shortly), nor let sin reign in our mortal bodies, for they are mortal, Rom. 6:12. Secondly, The soul, that beam of light, returns to that God who, when he made man of the dust of the ground, breathed into him the breath of life, to make him a living soul (Gen. 2:7), and forms the spirit of every man within him. When the fire consumes the wood the flame ascends, and the ashes return to the earth out of which the wood grew. The soul does not die with the body; it is redeemed from the power of the grave (Ps. 49:15); it can subsist without it and will in a state of separation from it, as the candle burns, and burns brighter, when it is taken out of the dark lantern. It removes to the world of spirits, to which it is allied. It goes to God as a Judge, to give account of itself, and to be lodged either with the spirits in prison (1 Pet. 3:19) or with the spirits in paradise (Luke 23:43), according to what was done in the body. This makes death terrible to the wicked, whose souls go to God as an avenger, and comfortable to the godly, whose souls go to God as a Father, into whose hands they cheerfully commit them, through a Mediator, out of whom sinners may justly dread to think of going to God. Matthew Henry http://www.biblegateway.com/resources/matthew-henry/Eccl.12.1-Eccl.12.7

15. Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.
16. Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela. Ps. 49

UT:ssa saamme tarkempaa tietoa, esim. Jeesuksen puheista. Näitä emme voi mielestäni tuumaakaan muuttaa. Vainajat ovat elävässä tilassa kuoleman jälkeen

43. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Luuk. 23