Oikeushistorian tutkija Jyrängin mukaan ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim ja muu valtiojohto olivat joko haluttomia tai kykenemättömiä hillitsemään valkoisten väkivaltaista kurinpalautusta, joka vei lähes kymmeneltä tuhannelta punakapinalliselta hengen taisteluiden ulkopuolella. Jyrängin mukaan etenkin paikallistasolla kyse oli poliittisista puhdistuksista.
Valkoisten hajautunut koneisto surmasi noin viisituhatta ihmistä teloituksin huhtikuun 1918 jälkeen, jolloin punaisten sisällissodassa kärsimä sotilaallinen tappio oli jo käynyt selväksi ja lopulta vihollisuudetkin lakanneet. Sotatilaan ja hätävarjeluun vetoaminen ei Jyrängin mukaan näin ollen ollut kestävää.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66071-professori-mannerheimilla-synkka-varjo-sulki-silmansa-10-000-kuolemalta
Valkoisten hajautunut koneisto surmasi noin viisituhatta ihmistä teloituksin huhtikuun 1918 jälkeen, jolloin punaisten sisällissodassa kärsimä sotilaallinen tappio oli jo käynyt selväksi ja lopulta vihollisuudetkin lakanneet. Sotatilaan ja hätävarjeluun vetoaminen ei Jyrängin mukaan näin ollen ollut kestävää.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66071-professori-mannerheimilla-synkka-varjo-sulki-silmansa-10-000-kuolemalta
Vastaukset 6
Vanhimmat
Höpöhöpö...on valitettavaa, että vankileireillä tapahtuneita kuolemia käytetään edelleen propagandatarkoituksiin.
Jotkut koittavat väittää että silloinen Vapaussodan ylipäällikkö kenraali Mannerheim olisi vastuussa näistä kuolemista, vaikka Mannerheim nimenomaan kielsi kenttäoikeudet sekä määräsi, että näiden "tuomioita" ei saa panna täytäntöön!!!
Jo ennen kapinaa Suomen elintarviketilanne oli huono - ja kapinalliset olivat itse huonontaneet sitä mm. osallistumalla lakkoihin silloin kun olisi pitänyt tehdä esimerkiksi kylvötöitä ja elonkorjuuta. Nälänhätä oli siis suurelta osin punaisten oma vika.
Vankileireille suljetut punaiset syyllistyivät kapinaan, valtiopetokseen, maanpetokseen, murhiin, ryöstöihin, jne. Pääsääntöisesti olivat siis syyllistyneet raskaisiin rikoksiin.
Mannerheimin mukaan vain törkeimpiin rikoksiin syyllistyneitä ja kapinan johtajia olisi pitänyt rankaista, rivimiehet olisi hänen mielestään pitänyt vapauttaa!
Poliitikkojen ja oikeusoppineiden mielestä rikokset oli tutkittava ja rikoksista tuomittava. Poliitikkojen kanta voitti.
Syyttäkää siis poliitikkoja, eikä Mannerheimiä, jos jotakuta on pakko syyttää.
Eduskunnassa oli porvarillinen, siis oikeistolainen, enemmistö säätämässä lakeja.
Mannerhemillä ei ollut auktoriteetteia valkoisessa armeijassa kylliksi. Käskyä ei noudatettu, eikä Mannerheimilla ollut keinoja estää mielivaltaa.
Vain 4 päivää 16.5.1918 järjestetyn Voitonparaatin jälkeen, valkoisen armeijan ylipäällikkö Mannerheim esitti eronpyyntönsä ylipäällikön tehtävästä.
Mannerheimilla ja poliitikoilla "meni sukset ristiin".
Mannerheim oli jo tätä ennen kieltänyt teloitukset kenttäoikeuksien tuomioiden perusteella ja määrännyt odottamaan valtionrikosoikeuksien asettamista ja tuomioita.
Senaatissa päätettiin antaa 16.5.1918 lakiesitys kenttäoikeusmenettelyn käyttöönotosta. Lakiesitys annettiin eduskunnalle jo 17.5., koska asiaa pidettiin kiireellisenä. Päätös tehtiin yksimielisesti!
Mannerheim uusi eronpyyntönsä 27.5.1918, hän sai eron 29.5.1918 ja matkusti ulkomaille jo 31.5.1918.
Mannerheimilla ei ollut mitään tekemistä vankileireillä nälkään ja tauteihin kuolemisten kanssa.
Päinvastoin, Mannerheim kykeni vähentämään nälkäkuolemia sillä hän onnistui ulkomaanmatkoillaan (Ruotsi, Englanti, Ranska) hankkimaan Suomen itsenäisyydelle tunnustuksia, saarron purkamisen ja ihan konkreettisesti suuren määrän viljaa.
Mannerheim palasi takaisin Suomeen 22.12.1918 vasta sen jälkeen kun oli annettu laki valtionrikoksista tuomittujen armahtamisesta.
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti annetun Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään täten seuraavasti:
1 §. Rangaistavat teot, joihin sisältyy myötävaikutus Suomen laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan nostettuun kapinaan tahi jotka ovat yhteydessä sen kapinan kanssa, ovat, olipa rikollinen rikoksentekijä, yllyttäjä tai muuten rikokseen osallinen, tutkittavat ja tuomittavat sitä tarkoitusta varten asetetussa, valtiorikosoikeus nimisessä tuomioistuimessa.
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 §. Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla. Sellaisen oikeuden tuomitsema vapausrangaistus voidaan panna täytäntöön myöskin pakkotyönä vastaavana aikana.
2 §. Pakkotyö suoritetaan joko valtion työlaitoksessa tahi sen ulkopuolella valtion, kuntain tai yksityisten töissä tarkoitukseen soveltuvalla työpaikalla.
5 §. Tulo vangin Suomessa tekemästä pakkotyöstä lankeaa kruunulle. Kuitenkin voidaan vangin käytöksen ja ahkeruuden sekä työn tuottavuuden perusteella vangin hyväksi merkitä säästöraha, jonka suurimman määrän Senaatti vahvistaa. Säästöraha on käytettävä vangin perheen tai muun läheisen omaisen avustamiseen tahi talletettava vangin vastaisen toimeentulon turvaamista varten.
^^Nehän ansaitsi työstään jopa rahaa!
Ellei vankia ole pantu vankeuslaitokseen jatkamaan rangaistuksensa kärsimistä, on hänen katsottava täydelleen kärsineen rangaistuksensa, kun sen aika on loppuun kulunut; elinkautinen vapausrangaistus on tällöin katsottava kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Ei ollut mitään valkoista terroria. Oli SUOMEN LAILLISEN HALLITUKSEN laki ja asetukset kuinka maahan saadaan palautettua mahdollisimman nopeasti rauha.
Onko maan laillista hallitusta vastaan vallankumoukseen nouseiden rankaiseminen mielestäsi terroria? Punaiset tuomittiin tekemistään rikoksista oikeuden käynneissä.
Valkoisten antamat tuomiot loppuivat kutakuinkin samalla hetkellä kun voitiin uskoa, että maanpetoksellinen toiminta ei elvy enää hengenvaarallisiin mittoihin.
Eikö mielestänne Suomen lakia nykypäivänä rikkovia pitäisi rangaista?
Mannerheimilla ”synkkä varjo” kirjoittaa Jyränki tänään julkaistussa teoksessaan.
Jyränki sanoi olevansa sosialidemokraattisen puolueen vasemmalta siiveltä.
Se selittää paljon...