Luin Psalmia 37, jossa kuvaillaan kauniisti täydellistä luottamusta Jumalaan, vaikka olosuhteet huutavat muuta.
Ensisilmäyksellä toki saattaa näyttää siltä, että Herrasta piittaamattomat meneStyvät paremmin, kuin Herraan turvautuvat ja Hänen varaansa luottautuvat.
Aivan kuin ilkeitä juonia punovat ja petoksessa elävät ihmiset pääsisivät kuin koirat veräjästä -- menetyisivät kaikessa juonitteluIssaan ja petoksissaan ja että ylimieliset näyttäisivät saavan lisää valtaa, kun maan hurskaat kitkuttavat sorrettuina nipin napin hengissä pysyen eteenpäin. Tämä jakeissa 7, 12 14, 16, 35.
Mutta siitä huolimatta Daavid oli tehnyt oman valintansa.
Hän oli Jumalan mies koko sielultaan ja sydämeltään.
Hän oli päättänyt heittäytyä kokonaan Jumalan uskollisuuden varaan, kävi miten kävi.
Ja Daavidin elämä todistaa meille, että Jumala oli Daavidin luottamuksen arvoinen!
Se ei ole vain köykäistä Jeesuksen kokeilemista, onko Hän sitä tai tätä, onko Hänestä mihinkään, vaan luottamista koko elämänsä painolla Jumalan uskollisuuden varaan ilman takaporttien auki pitämistä tai että ajatuksissa olisi minkäänlaista perääntymisen mahdollisuuden säilyttämistä.
Se on elämänsä antamista eläväksi uhriksi Kristukselle -- kieltäytymistä pois altarilta silloinkaan, kun se kipeimmin koskee ja tuli tuntuu polttavan luita ja ytimiä myöden.
Luottamusta on mennä niin pitkälle, että jättää itsensä niin täysin Hänen varansaa, että tiedostaa tasan tarkasti, että ellei Jumala minusta huolta pidä, kanna ja tue minua, minä vajoan totaalisesti, eikä minulla ole mitään muuta tukea tai turvaa, vaan kaiken olen asettanut ainoastaan ja vain Hänen varaansa.
Jos haluamme perustaa, asettaa ja jättää koko elämämme Jumalan varaan, meidän täytyy uskoa Raamatun ilmoitus Hebr. 11 mukaan, että sen joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja Hän palkitsee ne, jotka etsivät Häntä.
Hebr. 11
6. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Jumalan Sana osoittaa meille aina uudestaan ja uudestaan, että usko ja kuuliaisuus ovat avaimia siunauksiin ja Jumalan voiman vapautumiseen meidän elämässämme, joiden avulla me jaksamme tehdä matkaamme loppuun saakka.
Ensisilmäyksellä toki saattaa näyttää siltä, että Herrasta piittaamattomat meneStyvät paremmin, kuin Herraan turvautuvat ja Hänen varaansa luottautuvat.
Aivan kuin ilkeitä juonia punovat ja petoksessa elävät ihmiset pääsisivät kuin koirat veräjästä -- menetyisivät kaikessa juonitteluIssaan ja petoksissaan ja että ylimieliset näyttäisivät saavan lisää valtaa, kun maan hurskaat kitkuttavat sorrettuina nipin napin hengissä pysyen eteenpäin. Tämä jakeissa 7, 12 14, 16, 35.
Mutta siitä huolimatta Daavid oli tehnyt oman valintansa.
Hän oli Jumalan mies koko sielultaan ja sydämeltään.
Hän oli päättänyt heittäytyä kokonaan Jumalan uskollisuuden varaan, kävi miten kävi.
Ja Daavidin elämä todistaa meille, että Jumala oli Daavidin luottamuksen arvoinen!
Se ei ole vain köykäistä Jeesuksen kokeilemista, onko Hän sitä tai tätä, onko Hänestä mihinkään, vaan luottamista koko elämänsä painolla Jumalan uskollisuuden varaan ilman takaporttien auki pitämistä tai että ajatuksissa olisi minkäänlaista perääntymisen mahdollisuuden säilyttämistä.
Se on elämänsä antamista eläväksi uhriksi Kristukselle -- kieltäytymistä pois altarilta silloinkaan, kun se kipeimmin koskee ja tuli tuntuu polttavan luita ja ytimiä myöden.
Luottamusta on mennä niin pitkälle, että jättää itsensä niin täysin Hänen varansaa, että tiedostaa tasan tarkasti, että ellei Jumala minusta huolta pidä, kanna ja tue minua, minä vajoan totaalisesti, eikä minulla ole mitään muuta tukea tai turvaa, vaan kaiken olen asettanut ainoastaan ja vain Hänen varaansa.
Jos haluamme perustaa, asettaa ja jättää koko elämämme Jumalan varaan, meidän täytyy uskoa Raamatun ilmoitus Hebr. 11 mukaan, että sen joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja Hän palkitsee ne, jotka etsivät Häntä.
Hebr. 11
6. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Jumalan Sana osoittaa meille aina uudestaan ja uudestaan, että usko ja kuuliaisuus ovat avaimia siunauksiin ja Jumalan voiman vapautumiseen meidän elämässämme, joiden avulla me jaksamme tehdä matkaamme loppuun saakka.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Filistean rajalla, pienessä Siglak nimisessä kaupungissa Daavid koki yhden siihen astisen elämänsä synkimpiä takaiskuja.
Daavidin leiriin oli hyökätty ja kaikki oli viety.
Daavid piskuisine armeijoineen oli menettänyt vaimonsa, lapsensa ja kaikki ruokavarastonsa.
Miehet olivat niin murheissaan ja vihoissaan, että puhuivat jo Daavidin kivittämisestä.
Mutta mitä teki Daavid?
1 Sam.
6. .... Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa.
Kuinka hän sen teki?
8. Ja Daavid kysyi Herralta....
Daavid oli oppinut, että hädän hetkellä tulee käntyä Jumalan puoleen, tulee etsiä apua Häneltä, tutkia Hänen Kirjoituksiaan....OLI RAKENNETTAVA ELÄMÄ JÄLLEEN JUMALAN LUPAUSTEN VARAAN!
Tällainen mahdollisuus ja etuoikeus meillä Jumalan lapsilla on!
Olivatpa tämänhetkiset olosuhteemme minkälaiset tahansa, vaikka olisi kuinka synkkää ja tuntuisi miten raskaalta ja epätoivoiselta, Jumalan Sana antaa lupauksen, että Jumalan lapset selviytyvät aina voittajina, sillä Hän pitää omistaan huolen.
Hän lohduttaa, parantaa ja vapauttaa, Hän antaa avun juuri oikeaan aikaan.
Ehkä Hänen apunsa ja antamansa voitto ei tule siinä muodossa, kuin maailman ihmisten voitot, mutta Hänellä
on valta ja voima nostaa omansa kukkuloille, pois riivaajien laaksosta juuri silloin, kun Hän näkee ajan olevan oikean.
Mikä oli sitten lopputulos siitä, että Daavid rohkaisi mielensä Herrassa ja kysyi apua Herralta?
1 Sam. 30
18. Ja Daavid pelasti kaikki, mitä amalekilaiset olivat ottaneet; myös molemmat vaimonsa Daavid pelasti.
19. Ei ketään puuttunut, ei pientä eikä suurta, ei kenenkään poikaa eikä kenenkään tytärtä eikä saalista tai muuta, mitä he olivat ottaneet itsellensä; kaiken Daavid toi takaisin.
Sanon sinulle jälleen kerran:
LUOTA HERRAAN....JÄTÄ KAIKKI HÄNEN VARAANSA....ETSI HÄNEN TAHTOAAN JA APUAAN....HÄN SEN TEKEE!
Aamen! Uskossa vaeltaminen alkaa siitä, että uskomme Sanan olevan niinkuin se on kirjoitettu. Monessa kohdin tarvitsemme mielenuudistusta. Siinä omat tunteenailahdukset, mielipiteet ja kulloisetkin olosuhteet jäävät toisarvoiseksi. Kun laittaa luottamuksensa Jumalan lupauksiin, Hän osoittaa kerta toisensa jälkeen, että Sana on varma ja se kantaa. Jeesus itse on Sana. Siksi siinä Sanassa on itsessään voima ja yliluonnolliset ihmeet niille, jotka Sanaan luottaen vaeltavat. Sana on luotettava siksi, että sanoja on luotettava.
Lasten kaltaisiksi: Jos Isä lupasi, se tapahtuu!
Snl. 3
5. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
6. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.
Raamatussa on ns. ehdollisia ja ehdottomia lupauksia.
Tämä kuuluu ehdollisiin, jossa lopputulos riippuu kuuliaisuudesta.
Joh.evkl. puhuu tilanteesta, missä Jeesus oli tullut palvelutehtävässään eräänlaiseen tienhaaraan, jolloin moni Hänen seuraajistaan päätti hyljätä hänet ja lähteä
kulkemaan eri tietä.
Joh. 6
64. Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.
65. Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna".
66. Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
67. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"
68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
Meidän elämässämme saattaa tulla tilanteita, jolloin Jeesus kysyy meiltäkin; "Tahdotko sinäkin mennä pois?"
Jollei tuollainen tilanne ole päällä oleva, on helppo todeta, että; "Minä en Sinua koskaan jätä...en hylkää..." mutta kun on ns. päällä oleva tilanne, on suuri vaara että me toimimme samoin kuin Pietari; "Minä en tunne sitä miestä!"
Mutta kun olemme asettaneet kaiken elämässämme Hänen varaansa, koko luottamuksemme ja toivomme Hänen lupauksiinsa, meidän on helppo sanoa:
"Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
Tähän uskon meidän elämämme vaikeuksien, ahdistusten ja koettelemusten meitä kuljettavan, tulla näkemään ja tuntemaan Hänet niin, että me voimme vilpittömin sydämin sanoa: "Herra, minulla ei ole ketään, eikä mitään sen kaltaista, mitä Sinä Mestarini ja Herrani olet elämässäni ollut, joten mihin minä menisin ja mistä muualta minä voisin saada yltäkylläisen elämän:"
Joh. 10
9. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
11. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
1. Min lupaapi Herra, Hän täyttävi sen.
Hän sanansa pettääkö soisi?
Muun vaihtuissa ain Hän on uskollinen,
ei koskaan mua hyljätä voisi.
:,: Ain Herramme sana on horjumaton,
on vahvempi taivasta, maata.
Kun uskon nyt vaan, niin nähdä sen saan;
Ei koskaan mua pettää Hän saata. :,:
2. Ain etsivä löytää ja anova saa,
ei lahjojaan lukea saata.
En turhaan mä lähesty Vapahtajaa.
Ken paremman osan vois taata?
3. Kun peltoa kyynelin kastelen vaan,
ei kato voi tuhota viljaa.
Sen Herramme varmasti saa kasvamaan,
ja korjuuseen kypsyy se hiljaa.
4. Kun tuskien ahjossa huokaelen,
niin äänensä lohtua antaa.
Ja kätensä voimakas, armollinen
voi taivahan kotiin mun kantaa.
S. C. Kirk, 1800-1900
Herbert J. Lacey, 1800-1900
HL 12
Tälle aamulle lyhyt, vajaa 11min. kestävä Linnea
Kopran todistus.
http://datauni.pp.fi/public_html/teuvokopra/LinneaKopra_13.3.1986.mp3
PSALMIT 121
Luottamus Israelin suojelijaan.
1. Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti:
mistä tulee minulle
apu?
2. Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt
taivaan ja maan.
3. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi
ei torku.
4. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän
varjelee sinun sielusi.
8. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi,
nyt ja iankaikkisesti.
Ps. 121 tekijä oli oppinut luottamaan Israelin
suojelijaan, oli löytänyt luottamuksen Jumalaan.
Luottamusta ei oteta, se löydetään Jeesuksessa Kristuksessa.
Herra on tänäänkin sinun varjelijasi, suojaava
varjosi sinun oikealla puolellasi ja Hän ei torku,
eikä nuku!
Me saamme turvallisesti luottaa meidän Herraamme.
"Me saamme turvallisesti luottaa meidän Herraamme."
En tiedä kestä "meistä"puhut.
Kirjoitit:"Luottamustas ei oteta, se löydetään Jeesuksessa Kristuksessa."
Minullakin oli kerran tuollainen lapsen usko...yli kolmikymppiseksi asti kunnes huomasin että se Herra ei sittenkään varjele.
Sitä kun muistelen niin tulee mieleen se tunne miten usko on vähän sama kuin luottamus.
Siksi onkin järjetöntä yrittää ketään käännyttää. Ei ketään voi puheilla saada luottamaan, se luottamus syntyy vain kun kohde on sen arvoinen.
Olen samaa mieltä: luottamusta (ja uskoa)ei noin vain oteta.
>>"En tiedä kestä "meistä"puhut."