Olen mielenkiinnolla lukenut Exmoron ja muiden asioihin syvällisemmin suhtautuvien tekstejä.
Joskus tulee mieleen, että olisipa kiva tavata ex-jäseniä, jotka ovat heräänneet mormonismin ruususen unesta/huijauksesta todelliseen maailmaan. Jonkinlainen get together olisi mielenkiintoista... Utahissahan he järjestävät tällaisia.
Itselläni on ainakin avautunut silmät valtavasti mitä enemmän olen saanut etäisyyttä mormonismiin. Huvittavaa ja ironista on kuitenkin se, että vaikka siteet on onnistunut murtamaan, niin ei niitä pysty kuitenkaan koskaan täydellisesti hävittämään. Onko niin, että kerran mormoni, aina mormoni...?
Joskus tulee mieleen, että olisipa kiva tavata ex-jäseniä, jotka ovat heräänneet mormonismin ruususen unesta/huijauksesta todelliseen maailmaan. Jonkinlainen get together olisi mielenkiintoista... Utahissahan he järjestävät tällaisia.
Itselläni on ainakin avautunut silmät valtavasti mitä enemmän olen saanut etäisyyttä mormonismiin. Huvittavaa ja ironista on kuitenkin se, että vaikka siteet on onnistunut murtamaan, niin ei niitä pysty kuitenkaan koskaan täydellisesti hävittämään. Onko niin, että kerran mormoni, aina mormoni...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Totuus ei pala tulessakaan."
...en menisi sanomaan sitä enkä tätä mutta kyllä MAP-kirkossa ja sen toiminnassa on paljon hyvääkin.
Kyllä meillä esimerkiksi lapset viihtyivät erinomaisesti alkeisyhdistyksessä ja muutenkin ihmissuhteet seurakuntalaisten kesken olivat hyvät.
Ei meillä ole riitaa yhdenkään entisen seurakuntamme jäsenen kanssa ja eräät heistä ovat edelleen parhaita ystäviämme. Ei meitä ole mitenkään painostettu, seuraamme kartettu tai päämme menoksi ole punottu minkäänlaisia juonia. :-) Piispa oli myös ihan fiksu tyyppi ja hänen kanssaan tuli hyvin toimeen.
Mutta sitten on se MAP-kirkon toinen puoli... Ja se oli riittävä syy nostaa kytkintä.
on koettaa herättää epäluottamusta kaikenlaisin epämääräisin viitauksin.
...koettaa ampua sulkutulta.
Tosin tykkisi on hieman ruosteessa ja osa kranaateista suutareita... :-)
Kun on ollut uskonnollisen indoktrinaation kohteena, se jättää kyllä jälkensä. Manipuloijat ovat itselle tärkeitä ihmisiä, usein omat vanhemmat. Tätä ujuttamista, propagandaa, manipulaatiota ja muuta kohde itse ei tiedosta, se juuri on indoktrinaatiolle ominaista.
Vpautuminen omaan ajatteluun on pitkä prosessi. Minulla kesti hyvinkin saman ajan kuin mitä mormonismi-indoktrinaation kohteena olin ollut, taisi mennä pitempäänkin.
Ainakin minusta tuli tässä lakihenkistä uskonnollisuutta tihkuvassa ja tekoja ennen muuta korostavassa ympäristössä silti hengellisiä kysymyksiä pohdiskeleva ihminen, mikä on oikeastaan aika yllättävää.
Minun täytyi löytää oma Jumalakuvani, ennen kuin pääsin irti mormoneista henkisesti. Ajatus ihmisen näköisestä mies-Jumalasta tuntui erityisen ahdistavalta, ehkä siksi että pelkäsimme mormoni-isäämme, hyvästä syystä.
Jumalan löytämiseen tarvittiin hiljentymistä luonnossa, Raamattu. Lopullinena oivallus oli kohdata oman rajallisuutensa, kun minun epäiltiin puolen vuoden ajan olevan vakavasti sairas.
En ole pelännyt kuolemaa hetkeäkään sen jälkeen, kun löysin rakastavan Jumalan, joka olikin aivan muuta kuin mormoni-isäni julmat opetukset "jumalan olemuksesta".
"Manipuloijat ovat itselle tärkeitä ihmisiä, usein omat vanhemmat. Tätä ujuttamista, propagandaa, manipulaatiota ja muuta kohde itse ei tiedosta, se juuri on indoktrinaatiolle ominaista."
Tuotahan nimitetään ihan yleisesti kasvatukseksi...
Kasvatuksella ja indoktrinaatiolla on ero.
Ota selvää, tämä ero on erityisen olennaista tietää, jos Sinulla on lapsia tai joudut työssäsi tai kirkossa opettamaan/ohjaamaan/neuvomaan ihmisiä.
Olisi tietysti pitänyt pistää se hymiö sinne viestiin mukaan.
Oletin ilman muuta että tunnet sen mitä jotkut (monetkin?) ajattelevat kasvatuskesta, koululaitoksesta, ym. instansseista...
Mä melkein luinkin sen hymiön tekstistäsi,
mutta kirjoitin varmuuden vuoksi. ;D
Kivaa, että ymmärrät.