Vajaat 10 vuotta sitten erosin Jehovan todistajista.
Erosin samalla miehestäni.Lapseni olivat silloin murrosikäisiä ja he kävivät puoliksi minulla ja puoleksi miehelläni.Nyt he ovat aikuisia.
Mietin silloin:miten eroaminen tapahtuisi helpoimmin?
No,kävin muutaman kerran ravintolassa ja minun näköisen naisen ei ollut vaikeaa saada seuraa.
Tein sen kahdesti joten homma oli sillä selvä.
Koska mieheni oli väkivaltainen huoltajuus tasattiin koska lapsetkin halusivat olla myös äidillä.
En jatkanut ravintolaelämää sen pitmpään.
Nyt olen TODELLA tyytyväinen ratkaisuuni.
Aluksi tilanne oli kamala,menetinhän myös muut sukulaiseni ja ystäväni(ei niitä montaa ollut).
Mutta nyt on kaikki toisin.
Lapseni eivät ole enää sidoksissa Jehovan Todistajiin.Ex-miehenikin on jäänyt sieltä pois.Lapset eivät olleet koskaan kasteella ja ainakin toinen heistä ei voi edes sietää heitä.
Minulle he ovat vain säälittäviä ja avun tarpeessa olevia reppanoita,harhautettuja ja eksytettyjä.
Muutama vuosi erojeni jälkeen tapasin uuden miehen,työni yhteydessä ja rakastuimme.Menimme naimisiin ja koska olin vielä alle 40 v.tekaisimme "iltatähden".
Siitä pari vuotta,siis noin 5 vuotta sitten tulin uskoon,elävään uskoon.Annoin elämäni Jeesukselle.
Ei voisi ihmisen asiat olla paremmin.
Menneisyys on vain kaamea muisto.
Erosin samalla miehestäni.Lapseni olivat silloin murrosikäisiä ja he kävivät puoliksi minulla ja puoleksi miehelläni.Nyt he ovat aikuisia.
Mietin silloin:miten eroaminen tapahtuisi helpoimmin?
No,kävin muutaman kerran ravintolassa ja minun näköisen naisen ei ollut vaikeaa saada seuraa.
Tein sen kahdesti joten homma oli sillä selvä.
Koska mieheni oli väkivaltainen huoltajuus tasattiin koska lapsetkin halusivat olla myös äidillä.
En jatkanut ravintolaelämää sen pitmpään.
Nyt olen TODELLA tyytyväinen ratkaisuuni.
Aluksi tilanne oli kamala,menetinhän myös muut sukulaiseni ja ystäväni(ei niitä montaa ollut).
Mutta nyt on kaikki toisin.
Lapseni eivät ole enää sidoksissa Jehovan Todistajiin.Ex-miehenikin on jäänyt sieltä pois.Lapset eivät olleet koskaan kasteella ja ainakin toinen heistä ei voi edes sietää heitä.
Minulle he ovat vain säälittäviä ja avun tarpeessa olevia reppanoita,harhautettuja ja eksytettyjä.
Muutama vuosi erojeni jälkeen tapasin uuden miehen,työni yhteydessä ja rakastuimme.Menimme naimisiin ja koska olin vielä alle 40 v.tekaisimme "iltatähden".
Siitä pari vuotta,siis noin 5 vuotta sitten tulin uskoon,elävään uskoon.Annoin elämäni Jeesukselle.
Ei voisi ihmisen asiat olla paremmin.
Menneisyys on vain kaamea muisto.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitenkään moralisoimatta, kirjoitit:
"Mietin silloin:miten eroaminen tapahtuisi helpoimmin?
No,kävin muutaman kerran ravintolassa ja minun näköisen naisen ei ollut vaikeaa saada seuraa.
Tein sen kahdesti joten homma oli sillä selvä."
Olisit myös voinut kirjoittaa kirjeen srklle ja erota.
Kukin taaplaa tavallaan.
Erokirjeen kirjoittaminen
olisi antanut teini-ikäisille lapsillesi järkevän aikuisen mallin.
Nyt he oppivat sinulta,
että avioeron saadakseen on mentävä jakamaan peffaa kapakkareissulla,
on siinä ÄIDIN antama malli...
Huonot eväät annat lapsillesi tuommoisilla esimerkeillä,
ja rikoit myös heitä vastaan ,,,
ja tänne tulet kehoittamaan tekemään samoin,
on sinulla outo *moraali*
4. Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Hebr.13.html