Kekkosesta Koivistoon

K.K.Korhoset ja kumppanit eivät ole säästäneet sanan säilää, arvostellessaan Presidentti Urho Kaleva Kekkosen presidentirupeamaa vuodesta 1956-1981. Teki Kekkonen niin tai näin, se on näiden haukkojen mielestä väärinpäin.

Kekkosen aikakaudesta mm K.K.Korhonen esittää mielenkiintoisen kysymyksen. "Miksi, miksi, miksi näin tapahtui?" K.K.Korhonen syytttää avoimesti Kekkosta "vehkeilijäksi", jopa maanpetturiksi. K.K.Korhonen ei anna sille tosiasialle mitään sijaa, että mainittu Urho Kaleva Kekkonen on ollut haudassa jo 18 vuotta. K.K.Korhosen pakkomielle näyttää olevan Kekkosen parjaaminen, ja samalla väittää, että nykyinen Keskusta-puolue on syypää kaikkeen mitä Kekkonen teki tai tekemättä jätti.

K.K.Korhosen yksipuolisissa Kekkos-jutuissa ei myöskään anneta sijaa Kekkosen aikakauden jälkeiseen aikaan. Tuolloin valtiolaivan perämiseen tarttui Mauno Henrik Koivisto.

Mitä tapahtui esim Suomen ja Neuvostoliiton politiikassa, vuosina 1982-1991 ? Tähän yksinkertaiseen kysymykseen K.K.Korhosella ja kumppaneilla, lienee tubla-vastaus. Avustan hieman Korhos-koalitiota, sillä mainitussa poliittisessa kuviossa ei tapahtunut juuri mitään mullistavaa, vaan Koivisto jatkoi sitä teidän parjaamaa Kekkosa-politiikkaa aina vuoteen 1991. Oliko sekin Keskustalaisten( ent maal-liit )vika, että SDP:n ylin johto pokkuroi Kekkosen edessä ja esitti Kalevi Sorsan Johdolla 1978, että sairaan miehen tulisi jatkaa Tasavallan presidenttinä, vaikka se olisi Suomen Kansan edunvastaista?

Kekkonen oli tuolloisessa poliittisesssa tilanteessa sopiva niin äidiksi kuin isäksi, eikö vain K.K.Korhonen? Lieneekö Kekkos-vihasi vain siitä syystä, että Urho Kaleva Kekkonen aikoinaan edusti puoluetta, joka sinun horisontistasi edustaa, ei vain liian hyvää, vaan on vaarallinen sinun ajatusmailmasi kanssa?
16519
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 16

Vanhimmat

Kun kirjoitamme tälle palstalle, muistakaamme, että keskusta on vapaamielinen ja suvaitsevainen. Keskusta ei anna väärää todistusta lähimmäisestä eikä koskaan valehtele. Keskusta ei raivoa eikä rähjää, ei ivaile eikä pilkkaa, eikä koskaan alennu antamaan "samalla mitalla", vaikka keskustaa kuinka haukuttaisi. Vaikka muut ajautuisivatkin mauttomaan loanheittoon, me emme alennu heidän tasolleen.

Keskustan kannatus kasvaa ja keskusta voittaa valit, koska keskusta on hyvä ja näyttää sen myös kaikille äänestäjille.

Äänestä

Voitaisin tutkia Kekkosajan jälkeistä aikaa Suomessa. Mauno Koivistosta tuli presidentti.
Täytyy sanoa, eipä paljon ole mielikuvia Koivistosta.
Ainut mikä tulee mieleen on kun Manu parsi rikkinäisiä sukkia.
Kyllä on ollut Manullakin kovat ajat, kun itse joutui sukat parsimaan. Täytyy etsiä jostakin Manutietoutta, kun ei ole itsellä.

Äänestä
  • Mauno Henrik Koivisto oli juuri se presidentti, joka mm ei ollut samoilla linjoilla oikeuslaitoksemme kanssa. Hän ei nimittäin hyväksynyt sitä, että talousrikos olisi ylipäätään rikos ja hän vihjaili jopa siihen malliin, että meillä on liian ahdasmielinen oikeuslaitos jne. Koivisto mm "ymmärsi" tyttärensä Assin siipan konkelot ja näin antoi singnaalin kansalaisille, että tekemällä rikoksia on ainoa tie Koivistolaiseen Suomeen.

    Äänestä

Ilmeisesti asia on niin, että Kekkonen teki ne kaikki konnuutensa viimeisellä virkakaudellaan.

Näinhän sen täytyy olla, koska muutoinhan sen paremmin demarit kuin kokoomuskaan ei olisi käynyt vonkaamassa Kekkosta ehdokkaakseen vuoden 78 vaaleihin?

Jotenkin tuntuu, että joku tässä nyt mättää.

Äänestä
  • Jos mättämisekisi ei lasketa jutussa mainittujen tahojen haavoittuvuutta. Onhan selvää, että K.K.Korhonen ja ja kumppanit, eivät pysty selvittänmään UKK:n-histoeriallista presidetti-kautta. Nämä onnettomat K.K.Korhoset ovat sitä mieltä, että vit---lu saa järjestyksen aikaan ja sillä Keskusta on voitettu. Näinhän asia ei ole ,eikä koskaan tule olemaan ?

    Äänestä

Vuoden 1978 ”presidentinvaaleista” (sitaatit eivät ole tuossa vahingossa), olen kertonut jo niin monta kertaa, että luulisi paksukalloisimmankin jo käsittävän millaisesta farssista oli kysymys. Se oli viimeinen surkuhupaisa näytös siinä 25 vuotta Suomi-teatterissa jatkuneessa näytelmässä, jonka ohjasi Neuvostoliitto ja jossa Urho Kekkonen näytteli pääosaa.

Mauno Koivistoa arvostan suuresti hänen henkilöhistoriansa vuoksi. Hän meni sotaan 17-vuotiaana vapaaehtoisena ja torjui nuorena satamatyöläisenä (työmaakonttorin hoitajana) kommunismia Turun satamassa samanaikaisesti kun ”asevelisosialistit” torjuivat sitä menestyksellä eduskunnassa ja koko Suomessa. Arvostukseni ansaitsee Koivisto siksikin, että hän opiskeli satamatyömiehestä filosofian tohtoriksi, nousi korkeisiin tehtäviin politiikassa ja talouselämässä ja presidenttinä palautti parlamentarismin maahamme.

Mauno Koivistosta olen kirjoittanut joskus näillä saiteilla (ehkä historian saitilla?) mm. näin:

-------------------------------------------------

Vuonna 1982 presidentiksi tulleen Mauno Koiviston varovainen alku ei muuttanut mitään ulkopolitiikassamme vielä 1980-luvun alkupuolella. Koivisto ilmoitti, että ”minä en salli turmella edeltäjäni perintöä”. Gorbatshovin 1980-luvun puolivälin jälkeen Neuvostoliitossa aloittama perestroika ja glasnost, uudistamis- ja avoimuuspolitiikka, ei vielä vakuuttanut Koivistoa Neuvostoliiton muutoksesta, vaan hän varoitteli Neuvostoliitosta irtoamaan pyrkiviä Baltian mailta tavalla, mikä siellä edelleen muistetaan. Vasta Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa rohkaisi Koivistoa kuten muitakin poliittisia johtajiamme niin, että YYA-sopimus katsottiin rauenneeksi 1992.

Koiviston ansiot presidenttinä ovat sisäpolitiikan puolella. Hän päästi vuodesta 1966 ”yleisistä syistä” hallituksesta sivussa pidetyn Kansallisen kokoomuksen pannasta vuonna 1987, kun Kokoomus oli noussut toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja Keskusta, joka jäikin nyt oppositioon, oli jäänyt sitä selvästi pienemmäksi. Harri Holkeri muodosti kokoomuksen ja sosialidemokraattien pääasiassa miehittämän ns. sinipunahallituksen. Tässä Koivisto halusi näyttää tuolloin vielä vahvaa presidentin valtaa, kun hän mursi porvaripuolueiden puheenjohtajien tekemän ”kassakaappisopimuksen” porvarihallituksesta. Tällöin Paavo Väyrynen tiedusteli lääkäriltään ”voiko vitutukseen kuolla”.

Parlamentarismi vahvistui myös Koiviston tukemien lainsäädännön uudistusten kautta, kun määrävähemmistösäännöksiä poistettiin. Koiviston parlamentaarista pyrkimystä osoittaa myös se, että kun keskusta voitti vuoden 1991 vaalit, sen puheenjohtaja Esko Aho sai muodostaa hallituksen. Myös perustuslakiuudistukset, joissa mm. presidentin kaudet rajataan kahteen, pantiin alulle Koiviston kaudella hänen tukemanaan, vaikka uusi perustuslaki astuikin voimaan vasta vuoden 2000 alusta eli Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla.

Myös perustuslakiuudistukset, joissa mm. presidentin kaudet rajataan kahteen, pantiin alulle Koiviston kaudella hänen tukemanaan, vaikka uusi perustuslaki astuikin voimaan vasta vuoden 2000 alusta eli Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla. Kaikella tuolla on ollut myönteinen merkitys myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme.

Mutta tuo nuorena vapaaehtoisena Törnin joukoissa taistellut ja vähän myöhemmin Turun satamassa rohkeasti kommunisteja torjunut Koivisto vaikuttaa nykyisin ihmeen säikyltä ulkopoliittisesti. Televisiohaastattelussa syksyllä 2003 hän sanoi odottavansa kauhuissaan meillä todennäköisesti alkavaa Nato-keskustelua. Minä en ymmärrä ollenkaan, miksi se häntä kauhistuttaa; minusta olisi paljon kauhistuttavampaa, jos siitä ei nyt keskusteltaisi!

Mauno Koivisto kertoo ajastaan ja tekemisistään presidenttinä muistelmissaan, joista ensimmäinen keskittyy enemmän sisäpolitiikkaan ja toinen ulkopolitiikkaan.

Äänestä
  • Näkyy jääneen tautologista toistoa tuohon kahdesta paikasta kopsaamaani pätkään. Sen kohdan pitäisi kuulua näin:

    ---------------------------------------

    Parlamentarismi vahvistui myös Koiviston tukemien lainsäädännön uudistusten kautta, kun määrävähemmistösäännöksiä poistettiin. Koiviston parlamentaarista pyrkimystä osoittaa myös se, että kun keskusta voitti vuoden 1991 vaalit, sen puheenjohtaja Esko Aho sai muodostaa hallituksen. Myös perustuslakiuudistukset, joissa mm. presidentin kaudet rajataan kahteen, pantiin alulle Koiviston kaudella hänen tukemanaan, vaikka uusi perustuslaki astuikin voimaan vasta vuoden 2000 alusta eli Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla. Kaikella tuolla on ollut myönteinen merkitys myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme.

    Äänestä

  • K.K.Korhonen kirjoitti:

    Näkyy jääneen tautologista toistoa tuohon kahdesta paikasta kopsaamaani pätkään. Sen kohdan pitäisi kuulua näin:

    ---------------------------------------

    Parlamentarismi vahvistui myös Koiviston tukemien lainsäädännön uudistusten kautta, kun määrävähemmistösäännöksiä poistettiin. Koiviston parlamentaarista pyrkimystä osoittaa myös se, että kun keskusta voitti vuoden 1991 vaalit, sen puheenjohtaja Esko Aho sai muodostaa hallituksen. Myös perustuslakiuudistukset, joissa mm. presidentin kaudet rajataan kahteen, pantiin alulle Koiviston kaudella hänen tukemanaan, vaikka uusi perustuslaki astuikin voimaan vasta vuoden 2000 alusta eli Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla. Kaikella tuolla on ollut myönteinen merkitys myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme.

    Taitaa demarit olla kaikki toistensa kopioita.

    Kyllä Korhoselta on mennyt kopiot pahan kerran sekaisin. On tainnut pääkin mennä jo sitä ennen.

    Äänestä

  • K.K.Korhonen kirjoitti:

    Näkyy jääneen tautologista toistoa tuohon kahdesta paikasta kopsaamaani pätkään. Sen kohdan pitäisi kuulua näin:

    ---------------------------------------

    Parlamentarismi vahvistui myös Koiviston tukemien lainsäädännön uudistusten kautta, kun määrävähemmistösäännöksiä poistettiin. Koiviston parlamentaarista pyrkimystä osoittaa myös se, että kun keskusta voitti vuoden 1991 vaalit, sen puheenjohtaja Esko Aho sai muodostaa hallituksen. Myös perustuslakiuudistukset, joissa mm. presidentin kaudet rajataan kahteen, pantiin alulle Koiviston kaudella hänen tukemanaan, vaikka uusi perustuslaki astuikin voimaan vasta vuoden 2000 alusta eli Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla. Kaikella tuolla on ollut myönteinen merkitys myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme.

    Kyllä Korhosella meni kopiot pahan kerran sekaisin. Taitaa pää olla jo ennestään sekaisin.

    Äänestä

  • Kopio Korhonen. kirjoitti:

    Kyllä Korhosella meni kopiot pahan kerran sekaisin. Taitaa pää olla jo ennestään sekaisin.

    Minä kopioin tähän omia aikaisempia kirjoituksiani vastatakseni avaajalle hänen esittämiinsä kysymyksiin. Miksiköhän Sinä kopioit tuon jo kerran esittämäsi, jossa ei ole mitään sanottavaa avauksen asiaan enempää kuin minun vastaukseenikaan? Ei luulisi kenekään olevan tuollaisesta niin itserakas, että se pitää kahteen kertaan näyttää.

    Ja mitä sinä luulet tietäväsi Lasse Lehtisen tutkimuksesta. Kirjoitustaitosi kertoo lukutaitosikin olevan niin heikon, että sillä ei ole jaksettu tutustua edes tutkimuksen lehtiarvosteluihin. Minä olen sen sentään lukenut tarkkaan. Se on poikkeuksellisen mielenkiintoinen luettava väitöskirjaksi, sillä Lehtinen on terävä mutta myös humoristinen sanantaitaja. Mutta tässähän ei ollut kysymys siitä asiasta.

    Äänestä

  • K.K.Korhonen kirjoitti:

    Minä kopioin tähän omia aikaisempia kirjoituksiani vastatakseni avaajalle hänen esittämiinsä kysymyksiin. Miksiköhän Sinä kopioit tuon jo kerran esittämäsi, jossa ei ole mitään sanottavaa avauksen asiaan enempää kuin minun vastaukseenikaan? Ei luulisi kenekään olevan tuollaisesta niin itserakas, että se pitää kahteen kertaan näyttää.

    Ja mitä sinä luulet tietäväsi Lasse Lehtisen tutkimuksesta. Kirjoitustaitosi kertoo lukutaitosikin olevan niin heikon, että sillä ei ole jaksettu tutustua edes tutkimuksen lehtiarvosteluihin. Minä olen sen sentään lukenut tarkkaan. Se on poikkeuksellisen mielenkiintoinen luettava väitöskirjaksi, sillä Lehtinen on terävä mutta myös humoristinen sanantaitaja. Mutta tässähän ei ollut kysymys siitä asiasta.

    ""Jos Kekkosen kovimmat arvostelijat olisivat oikeassa, Kekkonen olisi ollut todellinen supermies", Hentilä toteaa. Hän olisi pystynyt manipuloimaan lähes koko maailmanpolitiikkaa.

    Tälläisen kekkoskuvan saa esimerkiksi Lasse Lehtisen väitöskirjasta."

    MT 3.9.04 s.16

    Äänestä

  • K.K.Korhonen kirjoitti:

    Minä kopioin tähän omia aikaisempia kirjoituksiani vastatakseni avaajalle hänen esittämiinsä kysymyksiin. Miksiköhän Sinä kopioit tuon jo kerran esittämäsi, jossa ei ole mitään sanottavaa avauksen asiaan enempää kuin minun vastaukseenikaan? Ei luulisi kenekään olevan tuollaisesta niin itserakas, että se pitää kahteen kertaan näyttää.

    Ja mitä sinä luulet tietäväsi Lasse Lehtisen tutkimuksesta. Kirjoitustaitosi kertoo lukutaitosikin olevan niin heikon, että sillä ei ole jaksettu tutustua edes tutkimuksen lehtiarvosteluihin. Minä olen sen sentään lukenut tarkkaan. Se on poikkeuksellisen mielenkiintoinen luettava väitöskirjaksi, sillä Lehtinen on terävä mutta myös humoristinen sanantaitaja. Mutta tässähän ei ollut kysymys siitä asiasta.

    Siellä on viestiä sinulle.

    Äänestä

  • K.K.Korhonen kirjoitti:

    Näkyy jääneen tautologista toistoa tuohon kahdesta paikasta kopsaamaani pätkään. Sen kohdan pitäisi kuulua näin:

    ---------------------------------------

    Parlamentarismi vahvistui myös Koiviston tukemien lainsäädännön uudistusten kautta, kun määrävähemmistösäännöksiä poistettiin. Koiviston parlamentaarista pyrkimystä osoittaa myös se, että kun keskusta voitti vuoden 1991 vaalit, sen puheenjohtaja Esko Aho sai muodostaa hallituksen. Myös perustuslakiuudistukset, joissa mm. presidentin kaudet rajataan kahteen, pantiin alulle Koiviston kaudella hänen tukemanaan, vaikka uusi perustuslaki astuikin voimaan vasta vuoden 2000 alusta eli Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla. Kaikella tuolla on ollut myönteinen merkitys myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme.

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004741329

    Äänestä

  • K.K.Korhonen kirjoitti:

    Näkyy jääneen tautologista toistoa tuohon kahdesta paikasta kopsaamaani pätkään. Sen kohdan pitäisi kuulua näin:

    ---------------------------------------

    Parlamentarismi vahvistui myös Koiviston tukemien lainsäädännön uudistusten kautta, kun määrävähemmistösäännöksiä poistettiin. Koiviston parlamentaarista pyrkimystä osoittaa myös se, että kun keskusta voitti vuoden 1991 vaalit, sen puheenjohtaja Esko Aho sai muodostaa hallituksen. Myös perustuslakiuudistukset, joissa mm. presidentin kaudet rajataan kahteen, pantiin alulle Koiviston kaudella hänen tukemanaan, vaikka uusi perustuslaki astuikin voimaan vasta vuoden 2000 alusta eli Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla. Kaikella tuolla on ollut myönteinen merkitys myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme.

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004741329

    Äänestä

Annettaisin Kopio Korhoselle kopiot kun tekee tutkielmaa Tannerista ja demari resitenteistä.

Kun Kopio Korhoselta meni Kopiot sekaisin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mikko Bernhard kirjoitti:

K.K.Korhoset ja kumppanit eivät ole säästäneet sanan säilää, arvostellessaan Presidentti Urho Kaleva Kekkosen presidentirupeamaa vuodesta 1956-1981. Teki Kekkonen niin tai näin, se on näiden haukkojen mielestä väärinpäin.

Kekkosen aikakaudesta mm K.K.Korhonen esittää mielenkiintoisen kysymyksen. "Miksi, miksi, miksi näin tapahtui?" K.K.Korhonen syytttää avoimesti Kekkosta "vehkeilijäksi", jopa maanpetturiksi. K.K.Korhonen ei anna sille tosiasialle mitään sijaa, että mainittu Urho Kaleva Kekkonen on ollut haudassa jo 18 vuotta. K.K.Korhosen pakkomielle näyttää olevan Kekkosen parjaaminen, ja samalla väittää, että nykyinen Keskusta-puolue on syypää kaikkeen mitä Kekkonen teki tai tekemättä jätti.

K.K.Korhosen yksipuolisissa Kekkos-jutuissa ei myöskään anneta sijaa Kekkosen aikakauden jälkeiseen aikaan. Tuolloin valtiolaivan perämiseen tarttui Mauno Henrik Koivisto.

Mitä tapahtui esim Suomen ja Neuvostoliiton politiikassa, vuosina 1982-1991 ? Tähän yksinkertaiseen kysymykseen K.K.Korhosella ja kumppaneilla, lienee tubla-vastaus. Avustan hieman Korhos-koalitiota, sillä mainitussa poliittisessa kuviossa ei tapahtunut juuri mitään mullistavaa, vaan Koivisto jatkoi sitä teidän parjaamaa Kekkosa-politiikkaa aina vuoteen 1991. Oliko sekin Keskustalaisten( ent maal-liit )vika, että SDP:n ylin johto pokkuroi Kekkosen edessä ja esitti Kalevi Sorsan Johdolla 1978, että sairaan miehen tulisi jatkaa Tasavallan presidenttinä, vaikka se olisi Suomen Kansan edunvastaista?

Kekkonen oli tuolloisessa poliittisesssa tilanteessa sopiva niin äidiksi kuin isäksi, eikö vain K.K.Korhonen? Lieneekö Kekkos-vihasi vain siitä syystä, että Urho Kaleva Kekkonen aikoinaan edusti puoluetta, joka sinun horisontistasi edustaa, ei vain liian hyvää, vaan on vaarallinen sinun ajatusmailmasi kanssa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu