Miksi uskovaisen heteron on niin vaikeaa lähestyä ja ymmärtää uskovaista homoa?
Näissä keskusteluissa on tullut ilmi tämä asia niin karmivalla tavalla, että tulee paha olo näitä juttua lukiessa, miten julmaa suhtautumista voikaan olla uskovasina pitämiltä ihmisiltä.
Onko se oma mielikuvitus niin voimakas ja saastainen, että jos kuulee sanan 'homo', niin ei voi ajatella muuta kuin jotain perverssiä ja saastaista, sekä verrataan jopa ulosteisiin, rikollisiin asioihin ja kaikenlaisiin sairauksiin.
Mulle on aivan yks hailee, mitä mieltä olette ja toitottakaa mitä ikänä keksitte, mutta ymmärrys ei ole kellekkään haitaksi, vai onko?
Poikalapselle voimia ja siunausta.
Näissä keskusteluissa on tullut ilmi tämä asia niin karmivalla tavalla, että tulee paha olo näitä juttua lukiessa, miten julmaa suhtautumista voikaan olla uskovasina pitämiltä ihmisiltä.
Onko se oma mielikuvitus niin voimakas ja saastainen, että jos kuulee sanan 'homo', niin ei voi ajatella muuta kuin jotain perverssiä ja saastaista, sekä verrataan jopa ulosteisiin, rikollisiin asioihin ja kaikenlaisiin sairauksiin.
Mulle on aivan yks hailee, mitä mieltä olette ja toitottakaa mitä ikänä keksitte, mutta ymmärrys ei ole kellekkään haitaksi, vai onko?
Poikalapselle voimia ja siunausta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jaan tuntemukset täysin. Voimia sinullekin!
Pahimmalta tuntuu se, ettei asiasta olla ollenkaan valmiita ottamaan vastaan mitään muuta kuin luuloja ja omia likaisisa kuvitelmia. Tiedon puute ja silmien tiukka sulkeminne mahdollistavat suorastaan raa´an asioiden vääristelyn. "Eheytetään" ihmisiä, lyödään Ramatulla, syyllistetään, vaaditaan tekemään parannus "synnistä" ym. Ahtaus tuntuu asuvan monen uskovaiseksi itseään kutsuvan korvien välissä. Se tarkoittaa, että on koetettava jaksaa antaa tietoaa, taistella luuloja vastaan tiedon asein.
Ei helluntaiseurakunnassa riidellä, syytellä ja tuomita. Itse en ole tuollaista huomannut siellä ollenkaan.
Eihän kukaan voi toisesta ihmisestä tietää, mihin jonkun seksuaalisuus suuntautuu, jollei hän halua kertoa, mutta enpä ole monta nähnyt joka olisi kertonut: En yhtään ihmistä.
Miksi sellainen ei saisi jäädä omaksi salaisuudeksi, jonka ei anna itseään sen kummemmin haitata?
Jos ei ole tekoja, ei voi syyttää mistään.
Ajatuksia ja tuntemuksia ei lasketa!