Paavo Väyrysen luokkatoverit muistavat vieläkin, että hän jo koulupoikana ilmoitti nousevansa Suomen tasavallan presidentiksi. Paavon tavoite kirjattiin Kemin yhteiskoulun abiturienttien kronikkaan 1965.
Paavo erottui koulussa monin tavoin. Hän oli ainoa, jolle isä oli ostanut kateutta herättävän auton, ettei pojan tarvinnut matkustaa junalla kotiin parinkymmenen kilometrin päähän Keminmaalle. Koulussa pantiin myös kuolaten merkille, että Paavon eväsleipien päällä oli aina tukeva voikerros ja jykevä kinkkuviipale.
Jokainen maaseudun kirkonkylä tuottaa ainakin yhden Paavo Väyrysen tapaisen tyypin. Yhdessä nämä lapsinerot muodostavat maalaisliitto-keskustan selkärangan. He ovat eräänlaisia kolmannen divisioonan lahjakkuuksia, jotka helsinkiläisessä kulttuurissa herättävät hilpeyttä.
Paavo menestyi koulussa, tanhu- ja lausuntakilpailuissa, mutta urheilukentällä hänestä ei ollut vastusta. Tikkaa hän heitti kuin tytöt. Raittiusaate oli Paavolle niin läheinen, että ensimmäisen ryyppynsä hän otti vasta 18-vuotiaana.
Kerran hän pyysi opiskelukaveriaan opettamaan ryyppäämisen jaloa taitoa, mutta sitä hän ei koskaan oppinut. Kännissä Paavo on mahdoton ja kömpelöt yritykset iskeä naisia ovat säälittäviä.
Paavo on selvinnyt läpi elämänsä ilman kavereita ja läheisiä ystäviä. Hänen työparinaan ollut puoluesihteeri Seppo Kääriäinen yritti urkkia toimittajilta, mitä mieltä Paavo oli asioista, sillä tämä ei kertonut suunnitelmistaan edes puoluesihteerilleen.
Opiskelukaveri muistaa, että kerran Paavo pohdiskeli jopa liittymistä sosiaalidemokraatteihin. Hanke ei tietenkään toteutunut.
Paavossa pyrkyryys on näkynyt aina. Kepulainen tv-johtaja palkkasi Paavon A-studioon, jossa hän teki vuoden 1970 vaalien alla ohjelmasarjan Lapin metsäoloista. Kun Lapin piirijärjestö oli valinnut Paavon eduskuntaehdokkaaksi, päätös julistettiin salaiseksi, jotta Väyrysen vaaliohjelmat eivät joutuneet karanteeniin. Ne veivät Paavon eduskuntaan.
Paavo rakensi pyrkyryydellään nopeasti uransa. Hän pääsi ulkoministeri Ahti Karjalaisen avustajaksi, puolueen varapuheenjohtajaksi, ministeriksi, puheenjohtajaksi ja presidenttiehdokkaaksi. Hän raivasi kilpailijat tieltään. Tässä työssä hän oli täysin häpeämätön. Paavo kaatoi puheenjohtaja Johannes Virolaisen, yritti kaataa Mauno Koiviston hallituksen, yritti tehdä Ahti Karjalaisesta presidentin KGB:n kenraalin Viktor Vladimirovin tuella, savusti Karjalaisen ulos Suomen Pankista, kun tästä ei ollut hänelle enää hyötyä, yritti kaataa Esko Ahon hallituksen, yritti estää EU-sopimuksen, vastusti Suomen siirtymistä euroon.
Paavo Väyrysessä on paljon huvittavia piirteitä. Jos Koivisto on nuuka, niin Paavo on sairaalloisen itara. Hän ei kaiva lompakkoaan esiin, kun pitää maksaa lounas, olut tai kahvit. Kerran eräs toimittaja ihmetteli, kun Paavo tarjosi hänelle kahvit, mutta sitten selvisi, että nekin menivät EU:n piikkiin.
Ne, jotka luulivat, että Paavon kuningastie katkesi jo 15 vuotta sitten, olivat taas väärässä. Hitleriltä lainatulla termillä “tahtopolitiikka” Paavo nousee Kepun puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Hänen tukenaan on maaseudulle luotu Kepulandia, jossa vallitsee yksipuoluejärjestelmä.
Paavo erottui koulussa monin tavoin. Hän oli ainoa, jolle isä oli ostanut kateutta herättävän auton, ettei pojan tarvinnut matkustaa junalla kotiin parinkymmenen kilometrin päähän Keminmaalle. Koulussa pantiin myös kuolaten merkille, että Paavon eväsleipien päällä oli aina tukeva voikerros ja jykevä kinkkuviipale.
Jokainen maaseudun kirkonkylä tuottaa ainakin yhden Paavo Väyrysen tapaisen tyypin. Yhdessä nämä lapsinerot muodostavat maalaisliitto-keskustan selkärangan. He ovat eräänlaisia kolmannen divisioonan lahjakkuuksia, jotka helsinkiläisessä kulttuurissa herättävät hilpeyttä.
Paavo menestyi koulussa, tanhu- ja lausuntakilpailuissa, mutta urheilukentällä hänestä ei ollut vastusta. Tikkaa hän heitti kuin tytöt. Raittiusaate oli Paavolle niin läheinen, että ensimmäisen ryyppynsä hän otti vasta 18-vuotiaana.
Kerran hän pyysi opiskelukaveriaan opettamaan ryyppäämisen jaloa taitoa, mutta sitä hän ei koskaan oppinut. Kännissä Paavo on mahdoton ja kömpelöt yritykset iskeä naisia ovat säälittäviä.
Paavo on selvinnyt läpi elämänsä ilman kavereita ja läheisiä ystäviä. Hänen työparinaan ollut puoluesihteeri Seppo Kääriäinen yritti urkkia toimittajilta, mitä mieltä Paavo oli asioista, sillä tämä ei kertonut suunnitelmistaan edes puoluesihteerilleen.
Opiskelukaveri muistaa, että kerran Paavo pohdiskeli jopa liittymistä sosiaalidemokraatteihin. Hanke ei tietenkään toteutunut.
Paavossa pyrkyryys on näkynyt aina. Kepulainen tv-johtaja palkkasi Paavon A-studioon, jossa hän teki vuoden 1970 vaalien alla ohjelmasarjan Lapin metsäoloista. Kun Lapin piirijärjestö oli valinnut Paavon eduskuntaehdokkaaksi, päätös julistettiin salaiseksi, jotta Väyrysen vaaliohjelmat eivät joutuneet karanteeniin. Ne veivät Paavon eduskuntaan.
Paavo rakensi pyrkyryydellään nopeasti uransa. Hän pääsi ulkoministeri Ahti Karjalaisen avustajaksi, puolueen varapuheenjohtajaksi, ministeriksi, puheenjohtajaksi ja presidenttiehdokkaaksi. Hän raivasi kilpailijat tieltään. Tässä työssä hän oli täysin häpeämätön. Paavo kaatoi puheenjohtaja Johannes Virolaisen, yritti kaataa Mauno Koiviston hallituksen, yritti tehdä Ahti Karjalaisesta presidentin KGB:n kenraalin Viktor Vladimirovin tuella, savusti Karjalaisen ulos Suomen Pankista, kun tästä ei ollut hänelle enää hyötyä, yritti kaataa Esko Ahon hallituksen, yritti estää EU-sopimuksen, vastusti Suomen siirtymistä euroon.
Paavo Väyrysessä on paljon huvittavia piirteitä. Jos Koivisto on nuuka, niin Paavo on sairaalloisen itara. Hän ei kaiva lompakkoaan esiin, kun pitää maksaa lounas, olut tai kahvit. Kerran eräs toimittaja ihmetteli, kun Paavo tarjosi hänelle kahvit, mutta sitten selvisi, että nekin menivät EU:n piikkiin.
Ne, jotka luulivat, että Paavon kuningastie katkesi jo 15 vuotta sitten, olivat taas väärässä. Hitleriltä lainatulla termillä “tahtopolitiikka” Paavo nousee Kepun puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Hänen tukenaan on maaseudulle luotu Kepulandia, jossa vallitsee yksipuoluejärjestelmä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olipas kerrankin herkullista tekstiä Paavo Väyrysestä ja kaikki viimeisen päälle totta. Yhden ihmisen elämä on vierähtänyt seuratessaan Paavo Väyrysen edesottamuksia politiikassa ja hänen häikäilemätöntä kiipeämistä ylemmäksi ja ylemmäki. Ihan meisasi hiki tulla pintaan, kun hän oli niin terhakkana kampittamassa Sauli Niinistöäkin presidentivaaleissa. Nyt jotenkin näyttää puhtaammalta tuon Paavo Väyrysen toiminta, mutta eihän media paljasta kaikkia totuuksia, koska Paavo Väyrysen kehumisen mukaan Etelän media on nyt hallinnassa. Kehä III:n ulkopuoliset mediathan ovat olleet jo Paavo Väyrysen näpeissä iät ja ajat. Näyttää siltä, että tuo kaikkien meidän rahoittama YLE:n on Paavo Väyrysen kehujoita ja sen toimittajat Alkio-opiston kautta pyöräytettyjä. Paavo Väyrynenhän on ahkera kouluttamaan nuoria ja hänen kaltaisiaan politiikkaan. Eli hyvässä opissa ovat!
Lainaus lienee tosi vanha, koska siinä ei kerrota mitään Väyrysen toiminnasta 2000-luvulla, mutta riittäköön, että henkilö itse on ajankohtainen. Ihan hyvää tekstiä Laitiselta muuten, mutta jostain syystä harvinaisen kilttiä ja kohdetta arvostavaa.
Paavo Väyrynen ei edes välitä siitä, että äänestäjät eivät aina ole hänelle myöntäneet mandaattia tehdä politiikkaa. Esko Aho sentään väistyi itkien takavasemmalle, mutta Paavo Väyrynen ei väisty. Poiltiikka näyttää olevan hänelle huumetta ja vieroitushoitoonhan sitä pitäisi hakeutua. Monesti on hänet tiputettu vaaleissa, mutta hyvä veli-verkosto medioineen on pitänyt huolen, että Paavo Väyrysen ääni kuuluu ja kuva näkyy.
Väyrysellä ei ole tukijoita edes oman puolueen johdossa.
Viimeksi puheenjohtajavaaliin Paavo meni esivaalien
voittajana mutta hän ei huomannut että puoluejohto
oli tehnyt omaa työtään ja junttasi tuntemattoman
Sipilän puheenjohtajaksi.
Sama petos puoluejohdon taholta tuli pressavaaleissa
jossa heti ekalla kierroksella puoluejohto patisti
joukkojaan Haaviston pyllyn taakse.
Väyrystä käytetään ainoastaan syöttiporkkanana
maalaisille äänten talteen ottoon.
Väyrynen on nykyisin kepussa kuin se pyrjähtämätön Einari
Päätalon kirjassa Viekke Nilon orjana.
Paavo Väyrynen todella on kerännyt noiden peräpohjolan korpikylissä asuvien äänet aika tehokkaasti ja näiden äänten turvin on poltiikassa tiukassa, kuin täi tervasssa ja varmaan satavuotiaaksi asti.
Alkoholi on aina ollut Väyryselle ongelma. Juhani Suomi kuvaa kirjassa miten ulkoministerinä toiminut känninen Väyrynen lukittiin valtio vierailulla Puolassa hotellihuoneeseen ettei hän olisi aiheuttanut enempää tuhoa...
Loka on taas sen verran selvinnyt, että heittää sitä itseään.
Onhan se raskasta muillekin kuin Laitiselle, kun Väyrynen on ollut oikeassa niin kovin monessa asiassa. Valtiomies ainesta; kykenee näkemään kauemmas tulevaisuuteen.
Esimerkiksi tämä, että EU on muuttunut vuoden 1994 kansanäänestyksen jälkeen ratkaisevasti.. Eurojäsenyydestä kansanäänestystä ei järjestetty.
”Liittyminen hoidettiin tiedonannolla. Tämä oli perustuslakimme vastainen menettely, vaikka perustuslakivaliokunnan enemmistö sen tuolloin siunasikin”, Väyrynen kirjoittaa.
Väyrysen mukaan Suomi olisi hylännyt euroalueeseen liittymisen, jos asiasta olisi kysytty kansalta.
Ja tämähän on totta. Ruosissa ei sentään huijattu kansaa, vaan pitivät oman valuuttansa.
Missäs asiassa se Väyrynen olisi oikeassa? Eihän se hänen kantansa ole koskaan meille avautunut, kosa se yleensä muuttuu aina yön yli nukuttua? Eihän tuota tiedä vielä tänäpäivänäkään, mitä mieltä lopullisesti Paavo Väyrynen on Suomen liittymisestä EU:n ja liittymisestä euroon? Kuitenkin kepulaiset Esko Ahon johdolla rysäyttivät Suomen EU:n ja Paavo Väyrynen oli tuossa hallituksessa ministeri. Miten sitä oikein ministerinäkään voi toimia sellainen ihminen, joka on aina toista mieltä ja vasta rannan kiiski, mutta siunaa täydessä yhteisymmäryksessä suljettujen ovien takana asiat?
Kovin hanakasti se tuo Paavo Väyrynen pyrkii hommiin sinne EU:n ja pyrkii nytkin vanhana ja harmaantuneena ja pyrkii varmaan niin kauan kuin henki hänessä pihisee. Mitä hyvää tuollainen vastarannan kiiski voi Suomen eteen sitten tehdä siellä EU:ssa? Panee oikeasti miettimään! Eikös olisi parempi, että äänestettäisiin sinne noita Stubbin kaltaisia tyyppejä, jotka todella hakevat ratkaisuja EU:n yhteiseksi hyväksi, eikä oman itsensä hyväksi Paavo Väyrysen tapaan?
Paavo pyrkii parlamenttiin. Torpataan typerän touhottajan tie.
Paavo pyrkii parlamenttiin ja nousee suurella äänivyöryllä kunkuksi.
Minäkin äänestän Paavoa.
olavi ala-tissilä