On opiskeltava monia vieraita kieliä
Kirjoittaja muistuttaa, että Suomi on historiansa ja kulttuurinsa kautta eurooppalainen maa ja siksi täällä on opiskeltava monia vieraita kieliä.
Kaikissa maailman maissa on meidän peruskouluamme vastaavissa oppilaitoksissa tietyt perusaineet mm. matematiikka, fysiikka, kemia ja nykyisin englanti. Pakkoruotsi on vain Ruotsissa ja Suomessa.
Antti Huntusen vaatimus (8.1.) ruotsin opettamisesta kulttuurihistoriallisin perustein ja ennen kaikkea asennekasvatuksen keinoin on todistus siitä, ettei hän ole henkisesti ikinä päässyt irti Ruotsista. Ko. kulttuurihistorian ovat ruotsinkieliset tuottaneet meille henkisen yliotteensa turvin. Helsingin yliopisto on tärkein tekijä. Sieltä käsin on levitetty satuja maamme historiasta.
Suomi on ollut katkeamatta yhteydessä Eurooppaan Ranskan merovinkikuninkaiden ajoista 600-luvulta lähtien. Keskiajalla Suomi oli vain Varsinais-Suomi, jonne kristinusko tuli idästä. Se näkyy uskonnollisissa termeissä (pappi, suntio jne.) ja paikannimissä. Esimerkiksi Turku tulee venäjästä. Ruotsin vallan aika merkitsi lähinnä sotia. 1800-luvun alussa Ruotsi oli sotien rasittama Euroopan takapajula, jossa oli itsevaltainen hallintojärjestelmä.
Venäjän vallan alle joutuminen antoi mahdollisuuden toipua. Tällöin koko keskushallinto kehittyi saksalaisen mallin pohjalta. Tuolloin kaikkiin Venäjän valloittamiin alueisiin sai jäädä paikalliset virkamiehet Venäjän oman heikkouden takia. Näin ruotsinkieliset saivat tilaisuuden ohjailla asioita omien tarkoitusperiensä mukaisesti ja levittää omia tulkintojaan.
Suomen Pankin uusi historia todistaa, että Suomi olisi saanut oman rahansa, vaikka sellaista herraa kuin Snellmann ei olisi ollut olemassa. Kun venäläiset ajettiin pois, ruotsinkieliset ottivat heidän omaisuutensa.
Vuonna 1939 kolme suurinta puoluetta vaati maan muuttamista yksikieliseksi. Sota tuli väliin ja sotki kaiken. Sodan jälkeistä hätätilaa käytettiin häikäilemättä hyväksi. Suomi ei halunnut Marshall-apua. Ruotsi sai sitä kuitenkin, vaikka USA:n kongressi oli säätänyt, että sitä saa antaa vain sotaa käyneille maille. Ja kas aivan saman summan Ruotsi ”lahjoitti” Suomelle. Niillä rahoilla sitten rakennettiin mm. Hanaholmen ruotsalainen kulttuurikeskus, joka levittää ruotsalaisuuden ilosanomaa meille.
Pahinta oli kuitenkin kielipolitiikka. Pakkoruotsi tuli 1970, vaikka eduskunta ensin äänesti sitä vastaan. Korkeakouluihin tuli pakollinen ruotsin koe 1978 aivan salaa ilman minkäänlaista julkista keskustelua. Niinpä kun mentiin EU:hun, oltiin kielitaidottomia.
Pohjoismaisuudella ei voi perustella mitään. Se ei ole muuta kuin joidenkin sivuraiteille joutuneiden poliitikkojen jutustelua. Edes ruotsalaiset ja norjalaiset eivät kykene keskustelemaan asioista äidinkielellään. Sen takia ehdotettiin englannin käyttöä, mutta Ulla-Maj Wideroos torjui sen. Kaupassa olemme Ruotsin kanssa kilpailijoita, koska tuotantorakenteemme on samanlainen. Jos suostumme puhumaan ruotsia, annamme heille etulyöntiaseman.
Elämme globaalissa maailmassa. Suomi on historiansa ja kulttuurinsa kautta eurooppalainen maa. Täällä on opiskeltava monia vieraita kieliä. Yli 90 prosentilla ei ole kosketusta ruotsinkieliseen kulttuuriin eikä kieleen. Helsingissäkin alle 50-vuotiaat ns. ruotsinkieliset puhuvat paremmin suomea kuin ruotsia.
Seinäjoen kielipolitiikka oli minulle järkytys. Miksi rahaa tuhlataan A-ruotsiin, kun samanaikaisesti lopetetaan kiertävän ala-asteen englanninopettajan paikka? On ehdottoman tärkeää, että alussa on hyvä opetus. Näin oppilaat innostuvat kielistä. Edes kaksikielisessä Porvoossa ei ole A-ruotsia. Miksi ihmeessä on järjestetty ruotsin kielikylpy, joka todistettavasti johtaa puolikielisyyteen?
Eila Tuomiaho
ranskan, ruotsin ja espanjan opettaja entinen kuortanelainen Helsinki
Kirjoittaja muistuttaa, että Suomi on historiansa ja kulttuurinsa kautta eurooppalainen maa ja siksi täällä on opiskeltava monia vieraita kieliä.
Kaikissa maailman maissa on meidän peruskouluamme vastaavissa oppilaitoksissa tietyt perusaineet mm. matematiikka, fysiikka, kemia ja nykyisin englanti. Pakkoruotsi on vain Ruotsissa ja Suomessa.
Antti Huntusen vaatimus (8.1.) ruotsin opettamisesta kulttuurihistoriallisin perustein ja ennen kaikkea asennekasvatuksen keinoin on todistus siitä, ettei hän ole henkisesti ikinä päässyt irti Ruotsista. Ko. kulttuurihistorian ovat ruotsinkieliset tuottaneet meille henkisen yliotteensa turvin. Helsingin yliopisto on tärkein tekijä. Sieltä käsin on levitetty satuja maamme historiasta.
Suomi on ollut katkeamatta yhteydessä Eurooppaan Ranskan merovinkikuninkaiden ajoista 600-luvulta lähtien. Keskiajalla Suomi oli vain Varsinais-Suomi, jonne kristinusko tuli idästä. Se näkyy uskonnollisissa termeissä (pappi, suntio jne.) ja paikannimissä. Esimerkiksi Turku tulee venäjästä. Ruotsin vallan aika merkitsi lähinnä sotia. 1800-luvun alussa Ruotsi oli sotien rasittama Euroopan takapajula, jossa oli itsevaltainen hallintojärjestelmä.
Venäjän vallan alle joutuminen antoi mahdollisuuden toipua. Tällöin koko keskushallinto kehittyi saksalaisen mallin pohjalta. Tuolloin kaikkiin Venäjän valloittamiin alueisiin sai jäädä paikalliset virkamiehet Venäjän oman heikkouden takia. Näin ruotsinkieliset saivat tilaisuuden ohjailla asioita omien tarkoitusperiensä mukaisesti ja levittää omia tulkintojaan.
Suomen Pankin uusi historia todistaa, että Suomi olisi saanut oman rahansa, vaikka sellaista herraa kuin Snellmann ei olisi ollut olemassa. Kun venäläiset ajettiin pois, ruotsinkieliset ottivat heidän omaisuutensa.
Vuonna 1939 kolme suurinta puoluetta vaati maan muuttamista yksikieliseksi. Sota tuli väliin ja sotki kaiken. Sodan jälkeistä hätätilaa käytettiin häikäilemättä hyväksi. Suomi ei halunnut Marshall-apua. Ruotsi sai sitä kuitenkin, vaikka USA:n kongressi oli säätänyt, että sitä saa antaa vain sotaa käyneille maille. Ja kas aivan saman summan Ruotsi ”lahjoitti” Suomelle. Niillä rahoilla sitten rakennettiin mm. Hanaholmen ruotsalainen kulttuurikeskus, joka levittää ruotsalaisuuden ilosanomaa meille.
Pahinta oli kuitenkin kielipolitiikka. Pakkoruotsi tuli 1970, vaikka eduskunta ensin äänesti sitä vastaan. Korkeakouluihin tuli pakollinen ruotsin koe 1978 aivan salaa ilman minkäänlaista julkista keskustelua. Niinpä kun mentiin EU:hun, oltiin kielitaidottomia.
Pohjoismaisuudella ei voi perustella mitään. Se ei ole muuta kuin joidenkin sivuraiteille joutuneiden poliitikkojen jutustelua. Edes ruotsalaiset ja norjalaiset eivät kykene keskustelemaan asioista äidinkielellään. Sen takia ehdotettiin englannin käyttöä, mutta Ulla-Maj Wideroos torjui sen. Kaupassa olemme Ruotsin kanssa kilpailijoita, koska tuotantorakenteemme on samanlainen. Jos suostumme puhumaan ruotsia, annamme heille etulyöntiaseman.
Elämme globaalissa maailmassa. Suomi on historiansa ja kulttuurinsa kautta eurooppalainen maa. Täällä on opiskeltava monia vieraita kieliä. Yli 90 prosentilla ei ole kosketusta ruotsinkieliseen kulttuuriin eikä kieleen. Helsingissäkin alle 50-vuotiaat ns. ruotsinkieliset puhuvat paremmin suomea kuin ruotsia.
Seinäjoen kielipolitiikka oli minulle järkytys. Miksi rahaa tuhlataan A-ruotsiin, kun samanaikaisesti lopetetaan kiertävän ala-asteen englanninopettajan paikka? On ehdottoman tärkeää, että alussa on hyvä opetus. Näin oppilaat innostuvat kielistä. Edes kaksikielisessä Porvoossa ei ole A-ruotsia. Miksi ihmeessä on järjestetty ruotsin kielikylpy, joka todistettavasti johtaa puolikielisyyteen?
Eila Tuomiaho
ranskan, ruotsin ja espanjan opettaja entinen kuortanelainen Helsinki
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Vuonna 1939 kolme suurinta puoluetta vaati maan muuttamista yksikieliseksi. Sota tuli väliin ja sotki kaiken. Sodan jälkeistä hätätilaa käytettiin häikäilemättä hyväksi."
Missä ovat näitten puolueitten edustajat nyt?
"Vuonna 1939 kolme suurinta puoluetta vaati maan muuttamista yksikieliseksi. Sota tuli väliin ja sotki kaiken. Sodan jälkeistä hätätilaa käytettiin häikäilemättä hyväksi."
Jos vuonna 1939 kolme suurinta puoluetta vaati maan muuttamista yksikieliseksi vaikka ruotsinkielisten osuus oli huomattavsti suurempi kuin nyt niin luulisi puoluejohdoilla olevan nyt entistä suurempi syy ajaa maan muuttamista virallisesti yksikieliseksi.
Ruotsinkielisten osuus on entisestään laskenut paljon ja sitäpaitsi suurin osa ruotsinkieliseksi itsensä rekisteröineistä osaa suomea jopa paremmin kuin ruotsia.
Näin ainakin pääkaupunkiseudulla.
Tämä Lipposen logiikka ontuu yhtä pahasti kuin maahanmuuttopolitiikkakin jossa enemmistön pitäisi sopeutua maahantlijoihin eikä kuten normaalia maahanmuuttajan on sopeuduttava maassa asuvaan väestöön. Lipposen mukaanhan se on enemmistön velvollisuus opiskella ruotsia jotta pienen kielivähemmistön oikeudet toteutuvat. Lipponen unohtaa, että enemmistölläkin on oikeutensa.
Ennen sotia suomenmielisyys kukoisti, mutta sodan jälkeen se nujerrettiin. Se leimattiin äärioikeistolaisuudeksi.
Kuitenkin täysin vastaava ruotsinmielisyys-aate sai jatkaa koskemattomana.
Pitkälti sodasta ja sen vaikutuksista johtuu svekoilun voittokulku Suomessa.
Eikö olekin muuten mielenkiintoista, että AINA eräs kansanosa hyötyy Suomen tappioista ja vastoinkäymisistä?!
"Vuonna 1939 kolme suurinta puoluetta vaati maan muuttamista yksikieliseksi. Sota tuli väliin ja sotki kaiken. Sodan jälkeistä hätätilaa käytettiin häikäilemättä hyväksi."
Talan kirjoittama SuoLihistoria ei tunne tälläistä tapausta. Voisiko nefet lisätä tämänkin sadun historinkirjaansa, Itämaasta itkuisuuteen!
Kiitos ehdotuksesta. Mutta tuon kirjan tarkoitus on kertoa svekoilusta Suomessa , ei fennoilusta. Se on sitten ihan toisen kirjan asia.
Sota tuli väliin ja sotki fennojen housut! Taas oltiin niin lähellä.