Esirukouksen etiikka

Äärimmäisen hyviä kysymyksiä esität. Nuo rukouspiiriläiset eivät voi itse vaikuttaa asiaan kun nimilista pulpahtaa sähköpostiin tai tulee postiluukusta. Kauanko tuo Ebeling on tuolla tavalla toimivaa nimilistarukouspiiriä pyörittänyt? Pitäisi Hgin tuomiokirkkoseurakunnan ja Kansanlähetyksen johdon tuo pikaisesti selvittää. Tarttukaahan toimeen.

[][] Rukouspiirin piti sitten rukoilla listassa mainittujen susiparien puolesta, jotta ymmärtäisivät mennä naimisiin. [][]

En ymmärrä, mitä pahaa tuossa voisi olla, vaikka se onkin jossain määrin epäkorrektia. Tosin verrattomasti tärkeämpää olisi rukoilla, että omassa avioliitossa tulisi enemmän noudatetuksi jumalallisen rakkauden lakia ja samaa on tietysti hyvä rukoilla rakkaiden tuttujen avioparien sekä avoparien ja homoparienkin kohdalle. Liitto ei saa olla paperiliitto vaan nimenomaan käytännön konkretiaa. Lähellä Jumalaa olevat parit eivät hätkähdä eivätkä loukkaannu siitä, että joku rukoilee sitä, että he kirjaisivat liittonsa myös paperille. Rakkauden ja huolenpidon käsky on annettu niin hyville kuin pahoille, niin väärintekijöille kuin oikeaoppisille.

Mitä se hyödyttää ihmistä vaikka avioliittopaperit olisi mapissa, mutta saisi sielullensa vahingon. Kahden ihmisen tulee kohdella oikein toisiaan, siinä on liiton pääpointti. Ja liitto tarkoittaa sitäkin, että vahvempi nostaa heikompaa.

antti

"Mefiboseth" on ketjun aloittajan nikki. Raamatussa Mefibooset on äärimmäisen jännä esimerkki Kristuksen ja ihmisen kohtaamisesta ja armoliitosta.
Mefibooset ei ollut, eikä hänestä koskaan tullut kelvollista kuninkaan pöytään.
Kuitenkin häntä etsittiin ja hänet löydettiin ja istutettiin kuninkaan pöytän siunauksista nauttimaan koko loppuelämäkseen. Häntä ei parannettu, mutta yltäkylläisen elämän hän sai. Tapaus Mefibooset 2.Sam. 4., 9. ja 19. luvuissa, mutta esikuvallisuus Kristuksen ja seurakuntalaisten liitosta kuvaantuu 9. luvussa, koko luvussa:

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=2. Sam. 9:1&rnd=1391459475545

antti

Kun huomasin Hesarista ja Kotimaa24:stä tuon jutun, oivalsin miten ongelmallinen esirukous saattaa olla. Tarkoitushan voi olla hyvä siitä huolimatta, että on menetelty epäkorrektisti, tahdittomasti tai peräti tökerösti. Tarkoitushan ei saa pyhittää keinoja.

Ebelingin rukouspiiri - näiden lehtitietojen mukaan - tuskin voi jatkaa entiseen malliin. Susiparit varmaan unohtuvat joksikin aikaa ja ryhdytään etsimään vuotajaa. Kuka kurja kantoi tämän kiertokirjeen Hesarin toimitukseen?

Mutta tällaisia rukouspiirejä on myös adventtiseurakunnissa. Miten paljon tietoa kulkee sähköpostitse ja puhelimitse. Mitä he tietävät esirukouskohteista ja heidän elämäntilanteestaan? Mikä tiedonmuru pitää paikkansa, mikä eo? Periaatteessa on mahdollista, että rukouspiirin kautta erilaiset juorut syntyvät ja leviävät. Näin seurakunnan ilmapiiri voi myrkyttyä.

Lehdissä olleessa tapauksessa pappi töpeksi ja menetteli väärin. Joku esirukouskohteista voi syyttää pappia kunnianloukkauksesta. Papilla pitäisi koulutuksensa perusteella olla paremmat edellytykset toimia eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Mutta rivijäsenet, maallikot saattavat muodostaa oman ongelmansa. Pelkkä into ei riitä, jos taitoa ei ole.

Pointtini on se, että rukouspiiri, joka ei ymmärrä eettistä vastuutaan voi myrkyttää seurakunnan. Tällöin siitä muodostuu seurakunnalle rasite.

Nikin valinnassa en pohdinnoissani mennyt kovin syvälle. Muistin vain erään raamattuaiheisen tietokilpailun radiossa menneiltä vuosikymmeniltä. Siinä khra Voitto Viro esitti kilpailijoille kysymyksen, johon oikea vastaus olisi ollut Mefiboseth. Auvo Helminen ilmeisesti oli jyvällä asiasta, mutta ei osannut lausua nimeä täysin oikein ja hyväksyttävästi. Voitto Viro tiukkasi asiaa moneen kertaan, ennen kuin Auvo Helmisen vastaus voitiin hyväksyä.