Kun lapsesi ei tottele vaan kotisi on taistelutanner!

Jatkoa vielä..
En lyö lasta missään tilanteessa ja huutamistakin vältän. Olen ärähtänyt parikertaa ja se on väärin, tiedän mutta ei tuo lapsi muulla pysähdy edes sekunniksi kun on sillä päällä.

Taistelutantereella. kirjoitti:

Jatkoa vielä..
En lyö lasta missään tilanteessa ja huutamistakin vältän. Olen ärähtänyt parikertaa ja se on väärin, tiedän mutta ei tuo lapsi muulla pysähdy edes sekunniksi kun on sillä päällä.

Lue lisää

kerran oon nurkkaa joutunu käyttämään sittemmin oppinut selviämään puhumalla ja näyttelemällä esimerkein kertomalla. Tunnevastuu viestinnän opettelemisessa ei mee kauheesti aikaa. Haliote ois muutenki parempi kiukunpurkauksissa.

jii71 kirjoitti:

kerran oon nurkkaa joutunu käyttämään sittemmin oppinut selviämään puhumalla ja näyttelemällä esimerkein kertomalla. Tunnevastuu viestinnän opettelemisessa ei mee kauheesti aikaa. Haliote ois muutenki parempi kiukunpurkauksissa.

Lue lisää

Sun haliotteesi on väkivaltaista hallintaa. Hankkiudu hoitoon.

jii71 kirjoitti:

kerran oon nurkkaa joutunu käyttämään sittemmin oppinut selviämään puhumalla ja näyttelemällä esimerkein kertomalla. Tunnevastuu viestinnän opettelemisessa ei mee kauheesti aikaa. Haliote ois muutenki parempi kiukunpurkauksissa.

Lue lisää

Eli käytät vapaata kasvatusta jolloin lapsesi ei opi rajojaan vaan jonkun muun pitää se tehdä. Lasta pitää joskus rangaista mutta tietenkin kohtuutta käyttäen.

Mieti oikeasti haluatko "pentusi" olevan jatkuvasti ongelmissa sen takia koska hän ei ymmärrä sääntöjä/lakeja. Et varmastikaan halua poliisin joku päivä imoittavan sulle että lapsesi on löydetty katuojasta ja viety teho-osastolle sen takia, koska hän huuteli törkeyksiä väärälle ihmiselle. Eli opeta sä lapsellesi rajat ennen kuin on myöhäistä.

Taistelutantereella. kirjoitti:

Jatkoa vielä..
En lyö lasta missään tilanteessa ja huutamistakin vältän. Olen ärähtänyt parikertaa ja se on väärin, tiedän mutta ei tuo lapsi muulla pysähdy edes sekunniksi kun on sillä päällä.

Lue lisää

no kyllä minä ainakin oon omilleni "suuttunut" jos tekevät väärin. tarkoitan siis sen ikäisenä kun eivät vielä ymmärrä mitään jäähyistä... miten ne muuten oppii? "ei" voi olla vain sanahelinää, jos lapsi ei ymmärrä mitä se tarkoittaa. parempi opettaa, että jos kuulee sanan, silloin äiti suuttuu-silloin kannattaa lopettaa se, mitä on tekemässä. ei tietenkään väkivaltaa pidä käyttää, mutta kyllä saa näyttää vihaiselta ja ärähtää ja kieltää! tietenkin, ei maailmassa kaikki ole mukavaa, kivaa ja ihanaa! se on myös välittämistä. mutta sinänsä äänensä korottamista kannattaa vältellä, koska se kärsii inflaatiosta jos liikaa käyttää..

mutta tuosta anteeksi pyytämisestä..kymmenen vuotta sitten kun opiskelin, niin nimenomaan kiellettiin se, että käskee lapsen pyytää anteeksi. anteeksi pyytämisen pitäisi tulla sydämestä, eikä sen siis saisi olla pelkkkä mekaaninen suoritus..ihan empatian taitojen oppimisenkin kannalta.. ennemmin (isolle lapselle siis) pitää selittää, että anteeksi pitää pyytää silloin kun tietää tehneensä toiselle pahasti ja harmittaa ja haluaa sopia asian (ja ettei toinen ole surullinen). sitten tuota voi mainostaa ja ehdotella että tuntuisiko siltä. tietenkään asiaa ei saa jättää niin, ettei anteeksi pyydetä..aikuinen varmasti keksii tähän keinot. pointti oli se, että anteeksi pyynnön tulee tulla sydämestä ja sitä pitää myös tarkoittaa. katuminen.. nää on tärkeitä läksyjä lapsille!

kauhistunut3 kirjoitti:

Sun haliotteesi on väkivaltaista hallintaa. Hankkiudu hoitoon.

joo jos sille tielle lähdetään.. rajoittamista on ruumiillista ja henkistä. jäähylle istuttaminen taas on henkistä.

itse olen sanonut että saa jonkin rangaistuksen jos käyttäytyy huonosti. kolmannella kerralla oon toteuttanu uhkauksen, siis kaksi varoitusta. mä oon saattunu ottaa esim lempilelun pois muutamaksi päiväksi. se on aina tepsinyt, eikä kyllä oo tarvinnut montaa kertaa pois ottaa.. jäähyt sen sijaan..no, no ei vaan harmita tarpeeksi!

Taistelutantereella. kirjoitti:

Jatkoa vielä..
En lyö lasta missään tilanteessa ja huutamistakin vältän. Olen ärähtänyt parikertaa ja se on väärin, tiedän mutta ei tuo lapsi muulla pysähdy edes sekunniksi kun on sillä päällä.

Lue lisää

Ei tuon ikäinen lapsi ymmärrä jäähypenkeistä tai muista rangaistuksista vielä mitään.
Otat hänet pois tilanteesta, missä hän toimii mielestäsi väärin tai otat vain syliin. Ohjaat huomoin muualle. Noin pientä lasta ei vielä saa rangaista mitenkään, vaan ohjata huomio muualle. Totta kait lapsi suuttuu, kun ei saa tehdä mielestään kivaa. Varsinainen uhmaikä tulee vasta myöhemmin. Tuon ikäisen kanssa on siedettävä sotkua kotona, ei lapsi tahallaan sotke. Hän on vain utelias tutkimaan elinpiiriään.
Laita kotisi sellaiseksi, että noin pieni ja utelias lapsi saa rauhassa tutkia paikkoja,esim. pöydiltä pois liinat ja esineet, mitä lapsi ei voi särkeä. Särkyvät tavarat nostetaan ylös ja esim. vain Tv on kielletty, mihin liittyy ei-sana.

Taistelutantereella. kirjoitti:

Jatkoa vielä..
En lyö lasta missään tilanteessa ja huutamistakin vältän. Olen ärähtänyt parikertaa ja se on väärin, tiedän mutta ei tuo lapsi muulla pysähdy edes sekunniksi kun on sillä päällä.

Lue lisää

En ymmärrä miten vanhemmilla on ongelmia noin pienten lasten kanssa. minulla sujui täysin ongelmitta koko lapseni ns. pikkulapsiikä. Toisaalta riippuu paljon lapsen luonteestakin ja siitä että itse olin kotiäiti joten kaikki huomioni meni Lauralle. Tyttäreni on nyt 15, ja todelliset ongelmat ovat alkaneet tässä lähiaikoina. Se rauhallisuus joka teinissäni oli enne on nyt karkuteillä. Koulu kyllä menee hyvin mutta on paljon kiukkuilua ja tottelemattomuutta. Toimisipa jäähyporras 15v teiniin :-)

kolmen äiti kirjoitti:

joo jos sille tielle lähdetään.. rajoittamista on ruumiillista ja henkistä. jäähylle istuttaminen taas on henkistä.

itse olen sanonut että saa jonkin rangaistuksen jos käyttäytyy huonosti. kolmannella kerralla oon toteuttanu uhkauksen, siis kaksi varoitusta. mä oon saattunu ottaa esim lempilelun pois muutamaksi päiväksi. se on aina tepsinyt, eikä kyllä oo tarvinnut montaa kertaa pois ottaa.. jäähyt sen sijaan..no, no ei vaan harmita tarpeeksi!

Lue lisää

Kyllähän omalle lapselle saa tehdä vaikka mitä, jos kuitenkin motiivit ovat lapsen parhaaksi.

Moni aikuinenkin varmasti on huomannut sen, että ihminen saa itsestään irti täyden 100% voimavaran silloin, kun kyseessä on pakkotilanne.

Jos lapselle antaa vaihtoehtoja, on tyypillistä ihmisluonteelle ottaa rennosti, eikä suinkaan yrittää täysillä. Tähän lusmuiluun lapsi sitten tottuu, ja aikuisena menee sieltä mistä aita on matalin. Pakottaminen on ainoa keino, kyllä vanhempi sen ymmärtää mikä on liikaa, mutta liian vähän on se, että lapsi saa lopulta tehdä oman tahtonsa mukaan.

Uskonpa että nimimerkin Taistelutantereella 1 Vuosi 2 kk vanha lapsi aistii sen, ettei vanhempi juuri ole kiinnostunut lapsestaan, ja vastaa samanlaisella välinpitämättömällä katsekontaktilla. Tietysti lapsi vie energiaa eikä siihen jaksa niin kiinnostunut aina ollakkaan, mutta jokatapauksessa siitä johtuu lapsen vuorovaikutteinen välinpitämättömyys.

Oma tarkoittaa omaa kirjoitti:

Kyllähän omalle lapselle saa tehdä vaikka mitä, jos kuitenkin motiivit ovat lapsen parhaaksi.

Moni aikuinenkin varmasti on huomannut sen, että ihminen saa itsestään irti täyden 100% voimavaran silloin, kun kyseessä on pakkotilanne.

Jos lapselle antaa vaihtoehtoja, on tyypillistä ihmisluonteelle ottaa rennosti, eikä suinkaan yrittää täysillä. Tähän lusmuiluun lapsi sitten tottuu, ja aikuisena menee sieltä mistä aita on matalin. Pakottaminen on ainoa keino, kyllä vanhempi sen ymmärtää mikä on liikaa, mutta liian vähän on se, että lapsi saa lopulta tehdä oman tahtonsa mukaan.

Uskonpa että nimimerkin Taistelutantereella 1 Vuosi 2 kk vanha lapsi aistii sen, ettei vanhempi juuri ole kiinnostunut lapsestaan, ja vastaa samanlaisella välinpitämättömällä katsekontaktilla. Tietysti lapsi vie energiaa eikä siihen jaksa niin kiinnostunut aina ollakkaan, mutta jokatapauksessa siitä johtuu lapsen vuorovaikutteinen välinpitämättömyys.

Lue lisää

Ymmärsit jotain TODELLA VÄÄRIN! Meillä noita taistelutantere hetkiä EI OLE kokoajan. Tiettyinä aikoina ja ei välillä viikkoihin. En ole uupunut, hoidan lasta kotona ja se on tärkeintä mitä olen elämässäni tehnyt. Lapsi saa huomiota lähes kokoajan (äidinkin pitää käydä vessassa). Lapsi on ainoa asia mikä kiinnostaa. Lapseni vain on luonteeltraan uhmakas, tekee asioita mitkä on kielletty (saatta juosta kesken yhteisen leikin toisaalle ja kaataa kukat yms) ja kun lapsen menee ottamaan tihutöistä pois alkaa huuto-potkiminen-raivoaminen!

En tiedä mistä (tuolla alempana joku kirjoitti) on luulo ettei reilu 1v voi olla uhmaa. Toisaalta jokainen lapsi on erilainen ja jos omilla muksuilla uhma alkanut oireilemaan vasta 2-3vuotiaana niin mikäs siinä. Joillekkin ei tule edes sitä aikaa taaperon kanssa ja toiset silviytyy murkkuikäisen kanssa ilman minkään laista taistelua!

Oma tarkoittaa omaa kirjoitti:

Kyllähän omalle lapselle saa tehdä vaikka mitä, jos kuitenkin motiivit ovat lapsen parhaaksi.

Moni aikuinenkin varmasti on huomannut sen, että ihminen saa itsestään irti täyden 100% voimavaran silloin, kun kyseessä on pakkotilanne.

Jos lapselle antaa vaihtoehtoja, on tyypillistä ihmisluonteelle ottaa rennosti, eikä suinkaan yrittää täysillä. Tähän lusmuiluun lapsi sitten tottuu, ja aikuisena menee sieltä mistä aita on matalin. Pakottaminen on ainoa keino, kyllä vanhempi sen ymmärtää mikä on liikaa, mutta liian vähän on se, että lapsi saa lopulta tehdä oman tahtonsa mukaan.

Uskonpa että nimimerkin Taistelutantereella 1 Vuosi 2 kk vanha lapsi aistii sen, ettei vanhempi juuri ole kiinnostunut lapsestaan, ja vastaa samanlaisella välinpitämättömällä katsekontaktilla. Tietysti lapsi vie energiaa eikä siihen jaksa niin kiinnostunut aina ollakkaan, mutta jokatapauksessa siitä johtuu lapsen vuorovaikutteinen välinpitämättömyys.

Lue lisää

Ja katsekontakti on loistava aina muulloin paitsi raivokohtauksissa!
Lapseni myös tulee raivoamisensa jälkeen halaamaan ja pussailemaan (yleensä mene loppupäivä täydellisesti ongelmitta) ja siivoaa lebittämäns lelut yms.. Valitettavasti ne raivoamiset voi kestää ja olis hienoa tietää miten sen saa lieventymään helpommalla! Huomiota kun ei saa käännettyä mihinkään (leluun, leikkiin, ruokaan yms)..

Hyvin harva alle kolmevuotias ymmärtää jäähytuolin merkityksen. Alle vuoden ikäinen lapsi ymmärtää jo kyllä, jos katsot silmiin, otat kädestä kiinni ja estät häntä lyömästä itseäsi sekä sanot vakava ilme kasvoilla ettei saa lyödä. Riehuva lapsi kannattaa ottaa syliin ja odottaa, että rauhottuu. Heijaamisliike rauhoittaa. Pienet lapset saa pois ns. pahanteosta ohjaamalla tekemään jotain sallittua. Alle kolmevuotias on täysin valvottava eikä sen ikäiselle mene mikään perille. Rauhottuvat kun ymmärrystä tulee..

taistelutantereella kirjoitti:

Ja katsekontakti on loistava aina muulloin paitsi raivokohtauksissa!
Lapseni myös tulee raivoamisensa jälkeen halaamaan ja pussailemaan (yleensä mene loppupäivä täydellisesti ongelmitta) ja siivoaa lebittämäns lelut yms.. Valitettavasti ne raivoamiset voi kestää ja olis hienoa tietää miten sen saa lieventymään helpommalla! Huomiota kun ei saa käännettyä mihinkään (leluun, leikkiin, ruokaan yms)..

Lue lisää

Eikä kannata yrittääkään saada huomiota käännettyä vaan kääntää oman huomionsa pois lapsesta. Huomiotahan lapset noilla kiukkupuuskilla hakee. jatkat vaan tyynesti omia hommia ja annat lapsen itkupotkuraivota rauhassa lattialla, kunhan sen verran tietenki seuraat, ettei itseään satuta. Ei katsekontaktia, etkä ole kuulevinasi huutoa, rauhoittuu nopeasti kun ei sitä huomiota saa. Huomiota pitää antaa silloin kun lapsi käyttäytyy hyvin.

äiti kans kirjoitti:

Eikä kannata yrittääkään saada huomiota käännettyä vaan kääntää oman huomionsa pois lapsesta. Huomiotahan lapset noilla kiukkupuuskilla hakee. jatkat vaan tyynesti omia hommia ja annat lapsen itkupotkuraivota rauhassa lattialla, kunhan sen verran tietenki seuraat, ettei itseään satuta. Ei katsekontaktia, etkä ole kuulevinasi huutoa, rauhoittuu nopeasti kun ei sitä huomiota saa. Huomiota pitää antaa silloin kun lapsi käyttäytyy hyvin.

Lue lisää

Olet myös äiti, mutta eri lapsen äiti.

Mikäli ymmärsin ongelman oikein, niin juuri sehän oli taistelutantereella ongelmana, että jos huomion siirtää pois, niin käytös muuttuu liian radikaaliksi.

Eli tuo mainitsemasi 'kunhan sen verran tietenki seuraat, ettei itseään satuta' olisi juurikin se jatkuva tilanne, aina kun huomio on siirretty muualle.

Kyllä mielestäni asiaan saa ja täytyy puuttua.

Jotkut lapset ehkä voivat olla niin rauhallisia, että huomioimatta jättäminen rauhoittaa tilanteen, ja jonkun muunlaisen lapsen kohdalla tilanne vain pahenee.

Oma arvioni voisi olla se, että jos lapsi on pohjimmiltaan ujo, niin hänen intresseihinsä ei kuulu saada kovinkaan paljoa huomiota, ja voi ehkä jopa vältellä huomiota, jolloin kyseinen huomioimatta jättäminen ehkä rauhoittaa tilanteen.

Toisenlainen ihmistyyppi taas vaatii huomiota, jolloin kyseinen huomioimatta jättäminen ei auta tilanteeseen muuta kuin pahentavana tekijänä.

Lisäksi on hyvä muistaa, että asiat ovat isoja kokonaisuuksia, eli yhdellä tietyllä keinolla ei voida saada täydellisiä ratkaisuja. Asiaan on varmasti olemassa oikeat tavat toimia, ja äidin olisi syytä itse niitä koittaa löytää.

Ulkopuolisen antamat neuvot ovat hyvin pinnallisia stereotyyppi olettamuksiin pohjautuvia yleisneuvoja, ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä.

äiti kans kirjoitti:

Eikä kannata yrittääkään saada huomiota käännettyä vaan kääntää oman huomionsa pois lapsesta. Huomiotahan lapset noilla kiukkupuuskilla hakee. jatkat vaan tyynesti omia hommia ja annat lapsen itkupotkuraivota rauhassa lattialla, kunhan sen verran tietenki seuraat, ettei itseään satuta. Ei katsekontaktia, etkä ole kuulevinasi huutoa, rauhoittuu nopeasti kun ei sitä huomiota saa. Huomiota pitää antaa silloin kun lapsi käyttäytyy hyvin.

Lue lisää

Lapsen olisi hyvä oppia myös saamaan tukea niih7n hankaliin oloihin. Jos äiti aina jättää lapsen oman onnensa nojaan raivoamaan lapsen säätelykyky ei ehkä kehity. Aikuinen voi auttaa pahojen olojen kanssa selvittämisessä ilman, että antaa "periksi" lapsen tahdolle.

Riittää että aikuinen huomaa lapsen pahan olon. Ja jos haluaa oilein panostaa voi alkaa danoittamaan. Tyyliin: huomaan että oletkin aika vihainen. Johtuuko se siitä että äiti ei antanut "jtkn". Ymmärränhän minä että se harmittaa kun ei saa mitä haluaa. Jne..

Lasta voi em. Tilanteessa myös opettaa näkemään tilanteen valoisan puolen. Näin menetellessä lapsi oppii käsittelemään pettymyksiä ja vaihtamaan näkökulmaa.

Paitsi että Nänni-ohjelma on käsikirjoitettu. Vähän niinkuin uutisvuoto. Eräät luulevat että jutut ovat spontaaneja. Valitettavasti viihdeala nyt vaan on tällaista feikkiä.

Mitä muuten teet kun kakara ei suostu olemaan jäähyllä? Onko sitä varten oltava toinen jääjypaikka? Vai annatko karkkia että suostuu olemaan aloillaan minuutin.

Valitettavasti tämäkin asia toimi kansakouluaikana hyvin. Nurkkaan oli mentävä ja siellä piti pysyä. Vastapainona oli väkivalta. Ei välttämättä opettajalta vaan tieto siitä, että vanhemmat antavat korville ellei jäähy kelpaa. Tänä päivänä käsikirjoitus ei toimi ihanasti. On vain niin, että taviskakarat ovat luonnostaan helppoja. Ne hankalat tarvitisivat risua, mutta laittomuuksiin ei saa ryhtyä. Ei ole riittävän vahvaa vastapainoa jäähylle.

Jonkin verran vanhan kansan kasvatit pitävät hankalat tyypit kurissa edelleen vanhoilla metodeilla. Noista ei vain puhuta kuten lestadiolaisten suvijuhlien tapahtumista. Ne vaietaan. Mutta vanhan metodin kurissa pysyneistä tulee kovan luokan johtajia. Sitä kannattaa pohtia nänni-viihdettä katsoessa.

kurissa pidetty kirjoitti:

Paitsi että Nänni-ohjelma on käsikirjoitettu. Vähän niinkuin uutisvuoto. Eräät luulevat että jutut ovat spontaaneja. Valitettavasti viihdeala nyt vaan on tällaista feikkiä.

Mitä muuten teet kun kakara ei suostu olemaan jäähyllä? Onko sitä varten oltava toinen jääjypaikka? Vai annatko karkkia että suostuu olemaan aloillaan minuutin.

Valitettavasti tämäkin asia toimi kansakouluaikana hyvin. Nurkkaan oli mentävä ja siellä piti pysyä. Vastapainona oli väkivalta. Ei välttämättä opettajalta vaan tieto siitä, että vanhemmat antavat korville ellei jäähy kelpaa. Tänä päivänä käsikirjoitus ei toimi ihanasti. On vain niin, että taviskakarat ovat luonnostaan helppoja. Ne hankalat tarvitisivat risua, mutta laittomuuksiin ei saa ryhtyä. Ei ole riittävän vahvaa vastapainoa jäähylle.

Jonkin verran vanhan kansan kasvatit pitävät hankalat tyypit kurissa edelleen vanhoilla metodeilla. Noista ei vain puhuta kuten lestadiolaisten suvijuhlien tapahtumista. Ne vaietaan. Mutta vanhan metodin kurissa pysyneistä tulee kovan luokan johtajia. Sitä kannattaa pohtia nänni-viihdettä katsoessa.

Lue lisää

Kyllä kun 100 kertaa kannat lapsen sinne jäähylle, niin eiköhän se lapsi jossakin vaiheessa tajua sen. Kun lapsi on sen minuutin ollut jäähyllä, niin aikuinen selittää sen, että miksi lapsi joutui jäähylle ja kun lapsi pyytää anteeksi ja halaa, niin sitten asia on ookoo.

On tärkeää, että lapsi oppii syy-seuraus -suhteen. Jos lapsi ei tottele ekalla kerralla, niin hän tietää, että tokan kerran jälkeen joutuukin sitten jäähylle.

Lasta voi myös kannustaa positiivisesti esim. hyvästä käytöksestä saa tarroja ja kun on tarpeeksi tarroja kasassa, niin saa jotakin kivaa.

Itselläni on kaksi kovapäistä ja erittäin energistä lasta. Ihan ilman väkivaltaa olen heidätkin saanut kasvatettua. Olen hyvä esimerkki siitä, että kyllä lapset saa tottelemaan, mutta aikuiselta se vaatii rauhallisuutta ja määrätietoisuutta. Lapset testaa rajojaan ja kun he tietävät, että mitkä ne rajat on, niin tottelevat.

jäähy ja anteeksi kirjoitti:

Kyllä kun 100 kertaa kannat lapsen sinne jäähylle, niin eiköhän se lapsi jossakin vaiheessa tajua sen. Kun lapsi on sen minuutin ollut jäähyllä, niin aikuinen selittää sen, että miksi lapsi joutui jäähylle ja kun lapsi pyytää anteeksi ja halaa, niin sitten asia on ookoo.

On tärkeää, että lapsi oppii syy-seuraus -suhteen. Jos lapsi ei tottele ekalla kerralla, niin hän tietää, että tokan kerran jälkeen joutuukin sitten jäähylle.

Lasta voi myös kannustaa positiivisesti esim. hyvästä käytöksestä saa tarroja ja kun on tarpeeksi tarroja kasassa, niin saa jotakin kivaa.

Itselläni on kaksi kovapäistä ja erittäin energistä lasta. Ihan ilman väkivaltaa olen heidätkin saanut kasvatettua. Olen hyvä esimerkki siitä, että kyllä lapset saa tottelemaan, mutta aikuiselta se vaatii rauhallisuutta ja määrätietoisuutta. Lapset testaa rajojaan ja kun he tietävät, että mitkä ne rajat on, niin tottelevat.

Lue lisää

"
Lasta voi myös kannustaa positiivisesti esim. hyvästä käytöksestä saa tarroja ja kun on tarpeeksi tarroja kasassa, niin saa jotakin kivaa.

"

miksi mä en saa palkkioita kun en potki mummoja??!!

en ole ikinä väkivaltaa käyttänyt, mutta noi tarrat menee jo liian pitkälle...

kaksi kovaa kirjoitti:

"
Lasta voi myös kannustaa positiivisesti esim. hyvästä käytöksestä saa tarroja ja kun on tarpeeksi tarroja kasassa, niin saa jotakin kivaa.

"

miksi mä en saa palkkioita kun en potki mummoja??!!

en ole ikinä väkivaltaa käyttänyt, mutta noi tarrat menee jo liian pitkälle...

Lue lisää

Nämä ovat niitä, jotka antavat rahaa hyvistä koenumroista. Näitä pitää vaan ymmärtää.

kaksi kovaa kirjoitti:

"
Lasta voi myös kannustaa positiivisesti esim. hyvästä käytöksestä saa tarroja ja kun on tarpeeksi tarroja kasassa, niin saa jotakin kivaa.

"

miksi mä en saa palkkioita kun en potki mummoja??!!

en ole ikinä väkivaltaa käyttänyt, mutta noi tarrat menee jo liian pitkälle...

Lue lisää

toivottavasti jo oppinut, miksi. Ja ne tarrat ei ehkä sinun ikäisellesi ole enää palkinto, joka motivoi kehittymään esim. opiskelussa tai työelämässä.

Jos taaperon voikin palkita lelun viemisestä takaisin hyllyyn tarralla, pitäisi sen kouluikäiselle olla jo itsestäänselvyys. Sen sijaan koululainen voi saada vaikkapa pientä extraa viikkorahaansa, jos on nähnyt "tasoaan" enemmän vaivaa koulussa, kotona tai harrastuksissa.

Ei tietenkään pidä opettaa että kaikki kannetaan valmiina eteen, mutta kyllä sitä jokainen tarvitsee ja ansaitsee kiitosta jos on tehnyt enemmän kuin mennyt rimaa hipoen. Ihan iästä riippumatta.

Lapsen on todella tärkeä oppia itsehillintää, tunteiden tunnistamista, itsensä rauhoittamista ja itseilmaisua. Kaltaisesi "curling"-vanhemmat, jotka silottavat lapselta jokaisen kokemusen, ovat yhtä hymyä, eivätkä opeta lastaan näkemään, tunnistamaan, kokemaan tai hallitsemaan negatiivisia tunteita ollenkaan, kasvattavat tulevia vaikeasti tunneongelmaisia aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteitaan, vaan lievässäkin tapauksessa kokevat vähintään syvän masennuksen jossain vaiheessa elämäänsä.

Eikä lapsen kanssa riidellä, vaan opetetaan lasta tunnistamaan tunteensa ja sitten käsittelemään niitä. Ei hautaamalla ikäviä tunteita valheelliseen hyvään mieleen ja harhauttamalla huomiota toisaalle. Varsinkin varhaisina vuosina tuollainen toiminta on lapsen kehitykselle erityisen haitallista, sillä nonverbaalisen kauden toimintamallit säätelevät myöhempää neurologista kehitystä ja tunne-elämää.

Valitettavasti en luule, vaan tiedän.

cO.O3 kirjoitti:

Lapsen on todella tärkeä oppia itsehillintää, tunteiden tunnistamista, itsensä rauhoittamista ja itseilmaisua. Kaltaisesi "curling"-vanhemmat, jotka silottavat lapselta jokaisen kokemusen, ovat yhtä hymyä, eivätkä opeta lastaan näkemään, tunnistamaan, kokemaan tai hallitsemaan negatiivisia tunteita ollenkaan, kasvattavat tulevia vaikeasti tunneongelmaisia aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteitaan, vaan lievässäkin tapauksessa kokevat vähintään syvän masennuksen jossain vaiheessa elämäänsä.

Eikä lapsen kanssa riidellä, vaan opetetaan lasta tunnistamaan tunteensa ja sitten käsittelemään niitä. Ei hautaamalla ikäviä tunteita valheelliseen hyvään mieleen ja harhauttamalla huomiota toisaalle. Varsinkin varhaisina vuosina tuollainen toiminta on lapsen kehitykselle erityisen haitallista, sillä nonverbaalisen kauden toimintamallit säätelevät myöhempää neurologista kehitystä ja tunne-elämää.

Valitettavasti en luule, vaan tiedän.

Lue lisää

vähän samaa kans aattelin... ja eihän kaikki ole aina hyvällä tuulella muutenkaan, eihän?

just wondering kirjoitti:

vähän samaa kans aattelin... ja eihän kaikki ole aina hyvällä tuulella muutenkaan, eihän?

Juuri näin, kaikilla meillä on muitakin kuin ilon tunteita ja hyvää tuulta. On tärkeää opettaa lapselle, että negatiivisetkin tunteet ovat oikeita ja hyväksyttyjä. Aikuisen tulisi näyttää lapselle myös omat tunteensa, tietenkin tarvittaessa itsehillintää käyttäen. Lapsi oppii esimerkistä ja myös sanallisesta ohjauksesta, tunteiden nimeämisestä jne.

Kuitenkin olisi tärkeää muistaa aina kertoa lapselle, ettei aikuinen ole suuttunut lapseen itseensä, vaan tämän väärään käytökseen tai mistä tilanteessa onkaan kyse. Lapsen täytyy tietää, että häntä rakastetaan, vaikka hän onkin tehnyt väärin. Tilanteet pitäisi siis ns. hoitaa loppuun. Suuttumus > Seuraus > Sovinto. Kun lapselle antaa tilaisuuden korjata ja mahdollisesti hyvittää väärä tekonsa ja häntä kehutaan tästä, lapsen aivoissa kehittyy palkitsemisjärjestelmä, joka myöhemmin saa hänet pyrkimään toimimaan oikein. Tästä voi hakea lisää tietoa netistä esim. hakusanoilla 'motivaatio', 'aikainen ohjelmointi', 'aivojen palkitsemisjärjestelmä' ja 'dopamiini'.

Kaikille kasvatuksesta kiinnostuneille ja erityisesti niille, joita kasvatus ei tunnu kiinnostavan, suosittelen lämpimästi esim. Jari Sinkkosen artikkeleita ja julkaisuja, aloittaa voi vaikka kirjasta: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun.

cO.O3 kirjoitti:

Lapsen on todella tärkeä oppia itsehillintää, tunteiden tunnistamista, itsensä rauhoittamista ja itseilmaisua. Kaltaisesi "curling"-vanhemmat, jotka silottavat lapselta jokaisen kokemusen, ovat yhtä hymyä, eivätkä opeta lastaan näkemään, tunnistamaan, kokemaan tai hallitsemaan negatiivisia tunteita ollenkaan, kasvattavat tulevia vaikeasti tunneongelmaisia aikuisia, jotka eivät osaa käsitellä tunteitaan, vaan lievässäkin tapauksessa kokevat vähintään syvän masennuksen jossain vaiheessa elämäänsä.

Eikä lapsen kanssa riidellä, vaan opetetaan lasta tunnistamaan tunteensa ja sitten käsittelemään niitä. Ei hautaamalla ikäviä tunteita valheelliseen hyvään mieleen ja harhauttamalla huomiota toisaalle. Varsinkin varhaisina vuosina tuollainen toiminta on lapsen kehitykselle erityisen haitallista, sillä nonverbaalisen kauden toimintamallit säätelevät myöhempää neurologista kehitystä ja tunne-elämää.

Valitettavasti en luule, vaan tiedän.

Lue lisää

Hyvä vastaus. Samoja ajattelin. Lisäisin vielä, että näitä kasvatusmetodeja, joissa lapset sidotaan vanhempia miellyttämään joka tilanteessa ja jotka kokevat pettymyksiä sitten aikuisena, kun eivät voikaan vanhempien toiveita toteuttaa. Lapsista tulee tunteettomia ja narsistisia.

Tämä vielä pahenee vanhempien erotessa, joissa toista osapuolta toinen vanhempi mustamaalaa ja mollaa, pistäen lapsen ikävään asemaan, kun miellyttää pitäis molempia, niin kuin on opetettu lapsesta pitäen, tuleekin sitten ikäviä ristiriitoja.

Kuvitteleeko aloittaja tosiaan, että pikkulasta ei nosteta ja kanniskella muulloin kuin jäähypenkille vietäessä?
Kyllä hän on jatkuvasti hoitajansa käsittelyssä.

Ei pitäisi sellaisten tulle neuvomaan, joilla ei ole omakohtaista kokemusta lapsen hoidosta. Uhmaikäisen uhma ei todellakaan poistu jäähypenkillä, vaan ymmärtäväisellä kohtelulla. Kasvattajan on osattava lukea lasta, niin että hän tietää ja tunnista väsymykset, nälät ja muut pahan mielen syyt.
Yksikään lapsi ei huuda siksi, että kaipaisi jäähypenkkiä.

Lapsen kiusaaminen jäähypenkillä onkin siis huumoria?
Toivottavasti se kehittää lapsen huumorintajua myös.

Usein huumoriksi katsotaan toiminta, jossa kaikki muut nauravat makeasti ja yksi itkee.

Lapsi jää aina toiseksi. Hän ei ole täysvaltainen ihminen, ja on aina huoltajiensa armoilla. Kiusaajat saavat jatkaa kenenkään välittämättä.
Lapsen itkettäminen on kasvatusta. Tapoja on paljon.

Yhtä hössötystä kirjoitti:

Lapsen kiusaaminen jäähypenkillä onkin siis huumoria?
Toivottavasti se kehittää lapsen huumorintajua myös.

Usein huumoriksi katsotaan toiminta, jossa kaikki muut nauravat makeasti ja yksi itkee.

Lapsi jää aina toiseksi. Hän ei ole täysvaltainen ihminen, ja on aina huoltajiensa armoilla. Kiusaajat saavat jatkaa kenenkään välittämättä.
Lapsen itkettäminen on kasvatusta. Tapoja on paljon.

Lue lisää

lapsi vaistoaa vanhempien kiireen.vaistoaa myös sen kun vanhemmat odottavat että kumman "vuoro".Tämä mua erstyyää kaikkein eniten kun työpäivän jälkeen tärkeintä on oma aika ,harrastukset, ja TV.Se yhteinen lapsi onkin sitten este ja rasitus .Haloo vanhemmat lapsi on ilo ja rikkaus ja hänen vuoksi kannattaa syrjäyttää kaikki muu,hän vie teidän ajastanne vain "hetken".Harrastukse kyllä odottavat.
Tahdon siis sanoa että kaikille neuvoille ja opeille kannatta olla aikaa ja avoin.

Yhtä hössötystä kirjoitti:

Lapsen kiusaaminen jäähypenkillä onkin siis huumoria?
Toivottavasti se kehittää lapsen huumorintajua myös.

Usein huumoriksi katsotaan toiminta, jossa kaikki muut nauravat makeasti ja yksi itkee.

Lapsi jää aina toiseksi. Hän ei ole täysvaltainen ihminen, ja on aina huoltajiensa armoilla. Kiusaajat saavat jatkaa kenenkään välittämättä.
Lapsen itkettäminen on kasvatusta. Tapoja on paljon.

Lue lisää

"Usein huumoriksi katsotaan toiminta, jossa kaikki muut nauravat makeasti ja yksi itkee."

Ihan pakko kysyä että ootko ihan tosissas???? Meilläpäin tuota kutsutaan kiusaamiseksi!! Huumori on jotain ihan muuta...mutta kertoo aika paljon kirjoittajasta!


"Lapsi jää aina toiseksi. Hän ei ole täysvaltainen ihminen, ja on aina huoltajiensa armoilla. Kiusaajat saavat jatkaa kenenkään välittämättä.
Lapsen itkettäminen on kasvatusta. Tapoja on paljon."

Lapsi on täysiarvoinen mutta EI missään nimessä täysivaltainen! Tottakai lapsi on vanhempiensa "armoilla", mutta myös vastuulla! Oikean ja väärän opettaminen on aikuisen vastuulla. Ja kyllä, se sisältää joskus kieltämistä ja rangaistuksia. Jos ei lapsena opi, että väärästä teosta seuraa rangaistus, virkavalta ja oikeuslaitos opettaa sitä sitten aikuisena :/ Tai sitten lapsi oppii, että kaikki on aina ihanaa mukavaa kivaa ja sitten kun se ei aikuisena olekkaan...ikävä kyllä :/ Mitä luulet, masentuuko aikuinen? Minä tiedän, että näin käy. Ei tarvi käyttää väkivaltaa, mutta rangaistukset ovat tarpeen.

Olet oikeassa Kalle Kello. Tänä päivänä tuo lasten kanssa oleminen on jotenkin mennyt aivan kummalliseksi. Tuota Nanny ohjelmaa olen joskus katsonut ja siinähän aina tulee se vanhempien läksytysvaihe, jossa vanhemmat laitetaan ojennukseen siitä että väheksyvät tai mollaavat tai eivät muutoin huomioi lasta tarpeeksi. Tilanteeseen johtanut syy on siis siellä vanhemmissa ei lapsessa. Tuo lienee kyllä muutenkin selvää.

Tuolla asenteella joku viranomainen joutuu puuttumaan omaan kasvattamiseesi. Kirjoituksesi on aivan käsittämätöntä sekoilua. Mitä yrität tuossa selittää? Mainitsemasi "kakarat" eivät ole hankalia muuta kuin sellaiseksi tekemällä. Eri asia on jos on joku neurologinen sairaus esim. ADHD, Asperger jne. mutta eihän sekään ole sen lapsen vika. Muutoin ongelmat kyllä ovat enemmän siellä vanhempien osastolla.

lastenpsykologi (?) Keijo Tahkokallio sanoi ainakin yhdellä luennollaan, että kauhukakaraksi ei synnytä vaan kasvetaan.

Olen täysin samaa mieltä. Useimmiten ne "taviskakarat" ovat tietäneet pienestä saakka, että kenen pillin mukaan kotona tanssitaan. Vanhempien tietysti ja kasvatus on aloitettu jo aikaisin.

Meilläkin on 2 tuttua perhettä, joilla on niitä "vilkkaita" lapsia.
Kummassakaan perheessä ei ole viitsitty huolehtia, että lapset olisivat pienenä noudattaneet kieltoja. Saatettiin kieltää kerran, ettei esim. pikkusiskoa lyödä, mutta jos isoveli jatkoi niin siihen se sitten jäi.
Ja sitten vanhemmat ihan pokalla sanovat, ettei lapsi tottele mitään!

Kun lapsi oppii pienestä pitäen, että vanhempia on toteltava, niin myöhemmin vanhemmat pääsevät huomattavasti helpommalla. Ne vanhemmat, jotka valitsevat helpomman tien aluksi, tappelevat sitten isompien "haastavien" lasten kanssa.

nykykasvattajat kirjoitti:

Tuolla asenteella joku viranomainen joutuu puuttumaan omaan kasvattamiseesi. Kirjoituksesi on aivan käsittämätöntä sekoilua. Mitä yrität tuossa selittää? Mainitsemasi "kakarat" eivät ole hankalia muuta kuin sellaiseksi tekemällä. Eri asia on jos on joku neurologinen sairaus esim. ADHD, Asperger jne. mutta eihän sekään ole sen lapsen vika. Muutoin ongelmat kyllä ovat enemmän siellä vanhempien osastolla.

Lue lisää

Tänä päivänä sijoitetaan, jos kakara on liian hankala. Sijoittaminen on ainoa laillinen keino risun sijaan. Omassa lapsuudessa taisi tulla kerran tai kaksi risua ja sen jälkeen riitti se, että risusta puhuttiin tarpeen tullen. Seuraava aste oli, että vanhempi haki jonkinlaisen varvun oven kamanan päälle. Ei sijoitettu. Sen muistan, että tukistusta tuli jonkin verran.

Sijoittamisen ollessa kovin kallista olisi mainiota, että risusta voisi puhua. Mutta tuolla on kova hinta. Sillä pitäisi aluksi rapsaista paljaalle takapuolelle, jotta se pysyisi tietoisuudessa lopun ikää. Nykykasvattajat eivät edes tiedä mitä on risusta saaminen. Ja kun sitten taitamaton nykykasvattaja menettää maltin, ei ole oikeaa koreografiaa hallinnassa ja lapsi joutuu pahoinpidellyksi. Ei edes tajuta eroa vihan purkauksen ja tavallisen kiukustumisen välillä. Lapseen kohdistetaan vihaa ja tuolloin tulee korjaamatonta vahinkoa.

Valitettavasti tässä pohdiskelussa pitäisi palata taaksepäin. Siis luontoon. Mitä tekevät simpanssit pennuilleen, kun meno yltyy liikaa? Pitäisikö noilta ottaa pennut ja sijoittaa?

On menossa toinen sukupolvi, jolta on koregrafia hukassa. Jos ei ole siunattu flegmaattisella suvulla, on sijoitusbisnes ainoa laillinen tie. Varpu oven kamanan päällä on entistä aikaa. Asiallinen kurittaminen on muutettu tabuksi. Sitä joudutaan vielä perustelemaan.

Se että minä tiedän enemmän kuin nykykasvattaja ei johda viranomaismenettelyyn. Lapseni ovat olleet maailmalla jo kauan. Koskaan en pahoinpidellyt noita vaikka eivät olleetkaan flegmaattisia. Joskus olin suuttuvinani, mutta en suuttunut ja vihan tuntein en ole ollut koskaan lapsien kanssa. Nykykasvattajilla tuntuu olevan hukassa sekin että mikä on vanhempi. Vanhempi ei ole lapsen kaveri. Vanhemman tehtävä ei ole miellyttää lapsia vaan olla vanhempi. Kaveriksi voi muuttua siinä vaiheessa kun lapset ovat omillaan.

roskaropotti.. Miksiköhän niistä kakaroista tulee hankalia? Kyllä kannattaisi sinunkin katsoa peiliin, jos pentus on hankalia. Kuka määrää? Taitaa tänä päivänä määrätä kakarat sen kaapin paikan... Esimerkkinä kaupassa äiti kysyy n 2 vuotiaalta, että mitäs me syödään tänään? Olisko tää hyvää? Mitä sä haluat?

VILI VILPERI kirjoitti:

roskaropotti.. Miksiköhän niistä kakaroista tulee hankalia? Kyllä kannattaisi sinunkin katsoa peiliin, jos pentus on hankalia. Kuka määrää? Taitaa tänä päivänä määrätä kakarat sen kaapin paikan... Esimerkkinä kaupassa äiti kysyy n 2 vuotiaalta, että mitäs me syödään tänään? Olisko tää hyvää? Mitä sä haluat?

Lue lisää

Meikäläinen osasi olla nousujohteisesti se kallio, johon sai päätään hakata. Wanhan ajan kasvatit tietävät mitä tuo on. Te pullasorsat katsotte Nänni-viihdettä ja luulette asioitten menevän käsikirjoitettujen viihdeohjelmien mukaan. Valitettavasti ei toimi.

Jokainen tilanne on omalaatuinen ja pitää olla tilanneälykkyyttä ja myös viisautta. Tuo viisaus on sitä mitä sai ennenwanhaan perintönä. Ei enää. Nyt viisautta ammennetaan käsikirjoitetuista kauhukakaraohjelmista.

Nousujohteisessa kurinpidossa meikäläisellä oli mentaalisessa välinevarastossa välineitä, joita ei onneksi tarvinnut käyttää. Varvut kun ovat laittomia. Mutta niin se vain on, että itseensä voi luottaa kun tietää enemmän kuin tarvitsee. Tahtojen taistelu on kovaa kun lapsi kasvaa. Onneksi täysi-ikäisyyden tullen voi siihen vedota.

Maan mainio kirjoitti:

lastenpsykologi (?) Keijo Tahkokallio sanoi ainakin yhdellä luennollaan, että kauhukakaraksi ei synnytä vaan kasvetaan.

Olen täysin samaa mieltä. Useimmiten ne "taviskakarat" ovat tietäneet pienestä saakka, että kenen pillin mukaan kotona tanssitaan. Vanhempien tietysti ja kasvatus on aloitettu jo aikaisin.

Meilläkin on 2 tuttua perhettä, joilla on niitä "vilkkaita" lapsia.
Kummassakaan perheessä ei ole viitsitty huolehtia, että lapset olisivat pienenä noudattaneet kieltoja. Saatettiin kieltää kerran, ettei esim. pikkusiskoa lyödä, mutta jos isoveli jatkoi niin siihen se sitten jäi.
Ja sitten vanhemmat ihan pokalla sanovat, ettei lapsi tottele mitään!

Kun lapsi oppii pienestä pitäen, että vanhempia on toteltava, niin myöhemmin vanhemmat pääsevät huomattavasti helpommalla. Ne vanhemmat, jotka valitsevat helpomman tien aluksi, tappelevat sitten isompien "haastavien" lasten kanssa.

Lue lisää

Huonosti käyttäytyvät pikkutyrannit ovat laiskojen vanhempien lapsia.

Ns. vapaa kasvatus on jatkuvaa työtä, neuvomista ja ohjaamista. Lapselle osoitetaan kaiken aikaa oikeaa tietä kasvamiseen, aikuiset antavat lapselle oikeat elämän eväät, ja niihin kuuluu sosiaalisuus ja toisten ihmisten kunnioittaminen ja velvollisuudentunto.

Villit ja "vapaat" häiriköt ovat heitteille jätettyjä rassukoita, joiden vanhemmat ovat täysin luovuttaneet lapsensa kasvatuksen pois. Lapset opettelevat kaiken aikaa, JOOKA hetki jotain, ja jos vanhemmat eivät opetusta ohjaa, lapsi oppii huonot menetelmät, joista hänen sitten myöhemmin on hirveän vaikea vapautua.

Maailma opettaa noudattamaan ohjeita, pysymään rehellisenä, tekemään työtä, oikean ja väärän. Se opetus ei ole hellävaraista kuten rakastavien vanhempien antama.
Maailma opettaa kantapään kautta.

Hei!

Kuulostat järkevältä kasvattajalta. Onnea ja rakkautta perheeseesi jatkossakin!

Olen kolmen äitee. Ja takana yli 30 vuotta ammattikasvattajana myös. Kun itse lapseni kasvatin, ei Jo Frostista tiedetty mitään, onnistuin silti. Tällä kokemuksella arvostan todella supernannyn ohjelmaa, se nainen tietää mitä tekee.

pepe on oikeassa, että vitsaa, eikä kyse ole mistään pahoinpitelystä. Sosiaalitantat on pistänyt tämän maan polvilleen kakaroiden kasvatuksen suuhteen. 70-80 luvun taitteessa apinoitiin hurreista vapaa kasvatus ja tässä on tulos.Jo 10 vuotias tietää, että mitä vanhemmat ei saa tehdä (käytännössä ei mitään), ja juoksevat kipinkapin kertomaan kouluterkkarille ja sitten ollaankin jo poliisissa. Joskus olen ajatellut, että kaikki ennen vuotta 1977 syntyneet oli kaikki olleet huostaanotettuja, jos silloin olisi ollut samalaisia sosiaalitanttoja.. Suht normaaleja veronmaksajia on tullut melkeinpä kaikista vaikka turpiin on tullut että paukkunut, eikä suinkaan aiheetta

1970- luvulla tämä vapaa kasvatus ajatusmalli keksittiin. Vuonna 1984 se sai lainvoiman ja nyt sitten 2000-luvulla, aivot on vanhemmilla lasten kasvatuksessa totaalisen jäähyllä, miten on käynytkään hyvinvointivaltion yltäkylläisinä aikoina. Onko kuritustutkimukset ajautuneet vähän väärille urille aikoinaan holhousyhteiskunnan kehittyessä, jos on, niin kenellä vastuu? Miten ongelma ratkaistaan?

Pitäisikö opettaa tunnistamaan ne tapaukset, joihin ei pelkkä puhe ja häpeä tehoa?

"2-vuotiaat niin pahassa uhmassa, että purevat itseään, lyövät päätään lattiaan..."

Ei kuulosta uhmalta. Oletko kertonut tästä lääkärille?

Nuin nopeasti luettuani,kyllä on "elämä vallan järkyttävää",jostakin apua tarttis antaa?...Hiemen kummeksun nuita "jäähypenkkiä",olisko tuo jotakin...en ymmärrä.
Anteeksi huono Fi kieli.