Ei sisällissotaa Suomeen

Samaa mieltä. Mutta olemme kyllä menossa huononpaan suuntaan. Yhä enenevä suuntaus siihen, että tavallinen ahkera työ ei tuo riittävää toimeentuloa jokapäiväisten välttämättömien tarpeiden tyydyttämiseksi johtaa helposti jyrkkään vastakkainasetteluun eri yhteiskuntaluokkien välillä.

Alamme jo olla tilanteessa missä, ainakin pääkaupunkiseudulla, vain yhtä työtä tekemällä ei kaikista velvoitteista, veroista ym. maksuista selvitä. Täytyy olla myös toinen vähintäänkin osa-aikainen työ.

Edellä mainittu jos mikä saa aikaan katkeruutta ja kysymyksen eriarvoisuuden lisääntymisen oikeutuksesta. Yhteiskuntamme ei ole jakautumassa kahteen vaan jo vähintään kolmeen, ellei peräti neljään kerrokseen.

Ei tarvita kummoistakaan kansainvälistä kriisiä minkä laineet Suomeen asti yltäessään voivat aiheuttaa meillä vaikka kuinka vakavia seurauksia. Tuskin nyt aivan kevään 1918 kaltaisia, mutta ihmismieli on arvaamaton ja historialla on ikävä taipumus toistaa itseään. Siltä ainakin näyttää.

Mikään sukupolvi koskaan ei ole uskonut joutuvansa elinaikanaan sotaan tai edes sen kaltaiseen olotilaan. Silti maailmassa on tälläkin hetkellä käynnissä lukuisia sotia. Keskuudessamma elää vielä henkilöitä jotka ovat kokeneet jopa neljä maassamme käytyä sotaa. Kansalais, talvi, jatko,- ja lapinsodat.

Toivottavasti säästymme uusilta sodaksi eskaloituvilta konflikteilta.
Siis me nyt elävät ja jopa tulevat sukupolvet.

Ite oon sitä mieltä että loppuvaltio joutas pikkuhiljaa marssia Helsinkiä kohti ja opettaa "herrat" tavoille, sen verran paskaa tulee sieltä niskaan jos ei ahneuden niin puhtaan taitamattomuuden takia! Vassareiden aika on ohi!

vapaus p ä ä a s i o i t a.

Kaikki oikeat puolueet kiellettiin vuonna 1945.

Peli on menetetty.

Useasti sisällissotiin vaikuttaa liittyvän ulkopuolisten (suur-) valtojen osallistuminen tavalla tai toisella. Suomen sisällissota oli juuri tällainen näyttämö, missä kahden vallan intressit kohtasivat. Tuolloin osapuolet olivat Saksa ja Venäjä. Samoissa merkeissä sodittiin täällä seuraavatkin sodat.

Kylmän sodan aikana suurvallat olivat osapuolina useassakin sisällissodassa. Niitä voitaisiin pitää jopa niiden lietsojina ainakin osassa tapauksissa. Dominoteoria pakotti osallistumaan konflikteihin mitä vähäpitoisimmissakin paikoissa, kuten Koreassa, Vietnamissa ja Väli-Amerikan valtioissa.

Suomen tapauksessa Neuvostoliitto sai takeet Leningradin turvallisuudesta rajan siirrolla Karjalan kannaksella ja sulkemalla Suomenlahden Porkkalan ja Viron puolella olevien tukikohtien avulla. Kenties paras tae turvallisuudesta olivat kuitekin Suomen neuvostomyönteiset hallitukset sodan jälken.

Ukraina on monellakin tapaa strategisesti tärkeässä asemassa sijaintinsa puolesta idän ja lännen välillä. Huomaamme, että EU:n myötä Saksa on jälleen eräänlaisena osapuolena tässä kiistassa kuten Suomikin. Jälleen kerran mahdollisuutemme vaikuttaa kansojen, edes omamme, kohtaloihin ovat vähäiset. Olemme jo kyytimme valinneet ja lasku tulee myöhemmin.

Mitä sisällissotaan tulee niin EU-vastaisuus ei sellaista voisi tällaisenaan Suomessa aiheuttaa. Ulkopuolinen tuki puuttuu ja epäilen, ottaisivatko EU-vastaiset piirit sellaista vastaankaan. Mustat hiihtopipot tietysti lämmittäisivät ilman kapinaakin, mutta tuki tuskin jäisi villatavaran toimituksiin.

Suurvaltojen kansojen kohtalon korttipelissä Ukraina on yksi pelimerkki muiden joukossa. Kortteja on jaettu pitkään ja nyt bluffataan jälleen. Panokset ovat pöydässä kohonneet niiin koviksi, että kukaan pelaajista ei oikeastaan halua katsoa käsiä. Jossain vaiheessa jonkun on komennettava all-in ja historiaa kirjoitetaan taikka sen kirjoittaminen loppuu pitkäksi aikaa. Pelaaminen ei kuitenkaan lopu, se alkaa aina uudelleen.

Olemme vain pelimerkkejä pelissä, johon emme voi vaikuttaa. Panokset maksetaan nälänhätänä, tauteina, tuhona, pakolaisuutena ja päättymättömänä kärsimyksenä. Panokset korjaa lopulta Kuolema.

Tuskinpa mitään sisällissotaa tulee. Mutta mahdollisen ulkopuolelta tulevan uhan edessä kansa epäilemättä jakaantuu ainakin neljälle suunnalle: yhdet petturit nuolemaan itää, toiset petturit länttä, kolmannet pysyvät varmoina ja rohkeina, suoraselkäisinä suomalaisina. Nii ja se neljäs joukko jättää kansan pulaan ja lähtee vaikka soutuveneellä Atlantin taakse karkuun, jopa Austraaliaan asti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Kokko

Keihin sinä ja minä kuulumme? Iällä ei väliä, vain uskolla ja taistelutahdolla.
.