1.2. 2014 Helsingin Sanomat julkaisi yleisönosastollaan yhteiskirjoituksen, jonka olivat laatineet mm. juutalaisen seurakunnan, katolilaisten ja ortodoksien seurakuntien edustajat. Nämä pistivät jyrkän EIN yhteiselle ET uskonnonopetukselle, korostaen, että "oman uskonnon opetus" on parasta suvaitsevaisuuskasvatusta.
Muslimit eivät mistään hinnasta liioin luovu oikeudesta islaminopetukseen - mieluusti tunnustukselliseen sellaiseen, vaikka peruskoulu Suomessa muuta yrittää. Muistamme parin vuoden takaisen tapauksen, kun muslimivanhemmat arvostelivat lastensa naispuolista islaminopettajaa, kun tämä ei pitänyt huntua. Tällaisistako lähtökohdista voisimme päästä "yhteiseen" luterilaispohjaiseen ei-tunnustukselliseen yleisuskonto-opetukseen?
Kuten pelkäsinkin, esitys ET-opetuksen ja uskonnonopetuksen yhdistämisestä on vesittymässä vain kirkon projektiksi saada kirkosta eronneet pakolla uskonnontunneille koulussa - oppivelvollisuuteen nojaten. Poikkeuksiksi jäisivät selkeästi toisuskoiset, jollaisia kirkon näkökulmasta kirkosta eronneet suomalaiset eivät ole.
Kirkolle ateistit ja kirkkoon kuulumattomat eivät ole toisuskoisia vaan kirkosta hairahtuneita, siihen yhä palautettavia kristittyjä. Sama ajattelutapa elää paitsi päivähoito- ja koulujärjestelmässämme, myös Suomen puolustusvoimissa.
Muslimit eivät mistään hinnasta liioin luovu oikeudesta islaminopetukseen - mieluusti tunnustukselliseen sellaiseen, vaikka peruskoulu Suomessa muuta yrittää. Muistamme parin vuoden takaisen tapauksen, kun muslimivanhemmat arvostelivat lastensa naispuolista islaminopettajaa, kun tämä ei pitänyt huntua. Tällaisistako lähtökohdista voisimme päästä "yhteiseen" luterilaispohjaiseen ei-tunnustukselliseen yleisuskonto-opetukseen?
Kuten pelkäsinkin, esitys ET-opetuksen ja uskonnonopetuksen yhdistämisestä on vesittymässä vain kirkon projektiksi saada kirkosta eronneet pakolla uskonnontunneille koulussa - oppivelvollisuuteen nojaten. Poikkeuksiksi jäisivät selkeästi toisuskoiset, jollaisia kirkon näkökulmasta kirkosta eronneet suomalaiset eivät ole.
Kirkolle ateistit ja kirkkoon kuulumattomat eivät ole toisuskoisia vaan kirkosta hairahtuneita, siihen yhä palautettavia kristittyjä. Sama ajattelutapa elää paitsi päivähoito- ja koulujärjestelmässämme, myös Suomen puolustusvoimissa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Kirkolle ateistit ja kirkkoon kuulumattomat eivät ole toisuskoisia vaan kirkosta hairahtuneita"
Suomen luterilaisella kirkolla näyttää edelleen olevan käsitys, että niiden, joilla on luterilaiset juuret (syntyperäiset suomalaiset, joiden suvut ovat kuuluneet kirkkoon) olisi edelleen kuuluttava kirkkoon. Jos ei, niin kirkko vähintäänkin pyrkii jonkinlaiseen sanktioon esim. mustamaalaamalla heitä julkisessa keskustessa.
Vaikkapa muslimeja kohtaan kirkko on paljon suvaitsevampi.
Ihmettelen, miksi kirkosta eronneet näyttävät herättävän kirkon päättäjissä lähes vihaa ???
Ehkä se johtuu menetetyistä veroeuroista ja kirkon kapenevasta vallasta. Eurot ja sielut karkaavat otteesta.
"Vaikkapa muslimeja kohtaan kirkko on paljon suvaitsevampi.
Ihmettelen, miksi kirkosta eronneet näyttävät herättävän kirkon päättäjissä lähes vihaa ???"
Katsos kun kirkosta eronneet ei ole mikään kansanryhmä niin niitä voi sättiä ja kirota ihan miten vaan. Muslimeista edes kirkko ei uskalla sanoa yhtään mitään että ei tule pommia niskaan ja syyte vähemmistön kunnianluokkauksesta.
No kun kirkko menettä rahaa kun kirkosta erotaan. Kirkolle kelpaa hyvin ateisti, joka kuuluu kirkkoon - hän maksaa kirkkoveroa.
Olisiko linkkiä juttuun.
Tässä koko juttu. HS:n linkit kun tulevat ja menevät:
"Yhteiset uskontotunnit vesittävät opetuksen"
Gideon Bolotowsky Anas Hajjar Heikki Huttunen Yaron Nadbornik
Suomeen mahtuu kerrallaan vain yksi totuus. Siltä taas näyttää, kun seuraa keskustelua uskonnonopetuksesta. Helsingin Sanomien uutisointi uskonnonopetusten yhdistelmästä helsinkiläisissä yläkouluissa on tyrmäävän yksisilmäistä.
Rehtorien pitää löytää säästökohteita, ja poliitikot häivyttävät omaa uskonnollista taustaansa. Asenteet yhdistyvät ilosanomaksi siitä, kuinka koulujemme moniarvoinen ja korkeatasoinen uskonnonopetus pitää romuttaa. HS löysi jopa enemmistökirkon kirkkoherran, joka kiittelee yhteisopetusta (HS Kaupunki 28. 1.).
Missä ovat toiset näkemykset? Millainen säästö on motiivina? Mitä ajattelevat vähemmistöjen edustajat?
Suomalaisten suhde omaan uskonnolliseen taustaansa näyttää vaikealta, mutta ihmiskunnan tasolla uskonto ilmiönä kasvaa. Tämä tosiasia tulee luoksemme maahanmuuttajien ja globaalien vaikutteiden kautta.
Eurooppalaiset naapurimme, joiden koulusivistykseen uskonto ei ole kuulunut – kuten Ruotsi, Ranska tai Venäjä – eivät ole uskontodialogin tai yhteiskuntarauhan mallimaita. Belgiassa ja Puolassa kehitetään samanlaista mallia kuin Suomessa. Saksassa ollaan innoissaan, kun on saatu alulle islamin tunnustuksellinen opetus koulussa. Kuva on monipuolisempi kuin uutisoinnista voi päätellä.
Suomessa uskonnonopetus on toiminut myönteisenä vähemmistöpolitiikan välineenä. Esimerkiksi ortodoksiselle väestölle on ollut tärkeää todeta, että oma traditio on tervetullut osa isänmaata ja sen sivistystä. Näemme jo, että samalla tavalla koulun uskonnonopetus rakentaa siltaa uusien suomalaisten identiteetin ja yhteiskunnan välille, olipa heillä kristitty, islamilainen, juutalainen tai muu uskonnollinen tausta.
Eri uskontoja koskeva asiantuntemus kouluissamme on suuri mahdollisuus opetella dialogia ja yhdenvertaisuutta. Se katoaa, jos luovutaan omasta uskonnonopetuksesta.
Uskontoryhmien yhteistyö saman koulun sisällä ei ole mahdollista, jos opetukset sulautetaan värittömäksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi liemeksi. Yhdistetty opetus on vaarassa laimentua vesivelliksi, jota syötetään kaikille ilman vaihtoehtoja.
Totuuksia on monta, sekä uskontojen että uskonnonopetuskeskustelun tasolla. Laadukas uskonnonopetus edistää sitä, että jokainen oppilas ymmärtää oman uskontonsa keskeisen sanoman ja sen suhteen muihin uskontoihin ja vakaumuksiin.
Tämän vuorovaikutuksen varaan rakentuvat tasa-arvo ja yhteiskuntarauha, joita yhteiskuntamme tarvitsee.
Koulun tehtävä on edistää oppilaiden mahdollisimman laajaa yleissivistystä. Siksi yleissivistävien aineiden, kuten uskontojen opetuksen, resursseja pitäisi lisätä eikä vähentää, kun tuntijaoista päätetään.
Gideon Bolotowsky
puheenjohtaja, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvosto
Anas Hajjar
puheenjohtaja
Suomen islamilainen neuvosto
Heikki Huttunen
pääsihteeri
Suomen ekumeeninen neuvosto
Yaron Nadbornik
Uskot-foorumin puheenjohtaja
Uskontojen yhteistyö Suomessa
Nähtävästi kaikille pitäisi opettaa päivittäin omaa ainoata oikeata uskontoaan, maksoi mitä maksoi. Kyllä Suomen valtiolla on varaa. Leikataan sitten jostain muusta hyvinvointipalveluista.
Olipas kiivas vuodatus, oikein täyslaidallinen.
Muistaapahan ne rehtorit miettiä ensikerralla toisen kerran ennenkuin tuovat uusia ideoitaan julkisuuteen.
Vapaa-ajattelijoiden kritiikki tuli ja meni, mutta tämä uskovien julkilausuma ei ollutkaan enää kritiikkiä vaan se oli uhkavaatimus.
Juutalaiset, muslimit ja ekumeenikot löysivät toisensa, mutta viisläiset oli joukosta poissa. Niille vähemmistöuskontojen joutuminen ensin et-ryhmään ja sitten tuon et:n osittainen korvaaminen luterilaisella uskonnonopetuksella tuntui sopivan.
Lisäyksenä vielä edelliseen myös Suomen katolilaisen kirkon kielteinen kanta uskontotuntien yhdistämiseen:
"Piispat toivovat tasapuolisuutta uskonnonopetuskeskusteluun"
01.02.2014
Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistiin lauantaina 1.2. arkkipiispa Leon ja piispa Teemu Sipon SCJ yhteinen kommentti ajankohtaiseen uskonnonopetuskeskusteluun. Helsingin Sanomat on kertonut näyttävästi pienten helsinkiläisten yksityiskoulujen uskonnonopetukseen liittyvistä opetusmalleista. Myös eräs kirkkoherra oli ottanut kantaa yhteisten katsomustuntien kokeiluun näkemättä siinä vaaroja. Ortodoksisen ja katolisen kirkon johtajat toteavat vastineessaan: “Mielestämme on valitettavaa, ettei enemmistön edustajalla ole kykyä ajatella asiaa muiden uskontoryhmien näkökulmasta.”
Arkkipiispa Leo ja piispa Sippo toteavat kirjoituksessaan mm.: “Suomalainen yhteiskunta teki lapsen oikeuksia tukevan ratkaisun, kun vuonna 2003 tunnustuksellinen opetus muutettiin oman uskonnon opetukseksi. Oman uskonnon tunnilla tutustutaan kotiseutuperiaatteen mukaan muihin lähellä oleviin uskontoihin ja maailman uskontoperinteeseen. Opetus ei ole indoktrinoivaa, eikä uskonnon harjoittamiseen pakoteta kuten silloin, kun opetus oli tunnustuksellista. Yksi oman uskonnon oppituntiko viikossa aiheuttaa epäluuloa ja viholliskuvia enemmistön mielissä?”
Piispat jatkavat, että omaa uskontoa voi verrata äidinkieleen: “Yleinen kielitiede ei anna riittäviä valmiuksia suomen kielen osaamiseen. Oman uskonnon kohdalla toimii sama logiikka.”
Opetuksen yhdistelyssä “pieniryhmäisten uskontojen oppilaat asetetaan aikuisen asemaan ja oman uskontonsa asiantuntijoiksi. Harvalla perusopetusikäisellä on valmiuksia ja halua tähän. Mitä tapahtuu, jos koulun uskonnonopetus murenee ja tilalle tulevat uskontoperusteiset yksityiskoulut? Nyt opetus on Opetushallituksen hyväksymää ja koulun valvomaa.”
Piispat päättävät kirjoituksensa: “Opetushallituksen tilastojen mukaan uskonnonopetuksen moninaisuus ei ole lisääntynyt. Katolisten, islamin opiskelijoiden ja ortodoksien ryhmäkoot ovat sen sijaan kasvaneet. Se puolestaan selkiyttää opetuksen järjestämistä. Toivomme tasapuolisuutta keskusteluun ja päätöksentekijöiltä ymmärrystä koko Suomen tilanteesta.”
KATT
Vastustavat yhdessä, kun vois tulla tappelu eri uskontojen edustajien välillä yhteisillä tunneilla uskomuksista keskusteltaessa.
Sekä kaikki uskonnot että uskonnottomat vastustaa uskonnon ja et:n yhdistämistä.
Ensin pienemmät uskonnot pistää hanttiin ja lopuksi ei kirkkokaan halua, että pelkkä et ja luterilainen uskonto yhdistetään tunnistamattomaksi et-uskonto-filosofiaksi.
Siksi myös luterilaisuus haluaa pitää uskonnonopetuksessa saman itsenäisen aseman kuin katolilaisuus, juutalaisuus ja muut vastaavat.
Olisiko nuo yhdistämisen kannattajat niitä, joille uskonto on vain oppiaine, mutta ei sen enempää.
"lopuksi ei kirkkokaan halua, että pelkkä et ja luterilainen uskonto yhdistetään tunnistamattomaksi et-uskonto-filosofiaksi. "
Vai olisiko ev.lut. uskontomme (ainakin sen suomalainen valtiokirkkoversio) jo väljähtänyt niin, että se sisällöltään ei enää eroa ollenkaan ET-opetuksesta?
Silloin ET:n ja ev.lut. ussantuntien yhdistämisestä ei koituisi mitään menetystä kenellekään.
Vai ymmärsinkö oikein kirkon myötämielisyyden perustuvan tälle ajatukselle?
Muuttuvatko luterilaiset ussantunnit ET-tunneiksi vai ET-tunnit luterilaisiksi ussantunneiksi? Kumpaa kirkko oikein ajaa?
Vähemmistöuskontojen edustajathan sanoivat jo yhteistyölle ei kiitos.
Miten olisi kompromissi: jokainen voi henkilökohtaisesti luopua, joko ilmaisesta kouluruuasta tai oman uskonnon opetuksesta
Vähemmän mytologiaa?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288650734338.html?pos=ksk-trm-uutk-ostu
Nyt opetushallituksen mies, oliko Iivonen?, sano et alaluokille tulee v. 2016 alk. ussan tunneille uutuutena että on kerrottava muistakin uskonnoista kuin vain siitä "OMASTA" uskonnosta.
Pieni, todellakin pieni, edistysaskel tämäkin. Tunnustuksellisuutta edes pikkuriikkisen karsitaan, katelaan toisellakin silmällä vähän. Tiedä sitten onko juuri käytännön merkitystä. Hihuopet opettaa mitä lystäävät opetussuunnitelmasta viis.