Ahtisaari on ollut paras presidentti!

Oli demareille pettymys, kun Sorsan vastustajat voittivat puolueen esivaalissa ja saivat Ahtisaaren nousemaan SDP:n ehdokkaaksi ja jopa voittamaan Rehnin.

Niin siinä sitten kävi kuin Jäätteenmäelle: SDP:n punakone kosti eikä mennytkään pyytämään Ahtisaarta toiselle kaudelle, joten Ahtisaari oli out, koska vain puolueilla on oikeus asettaa ehdokkaita.

Se, että Ahtisaareen oltiin muka laajemminkin tyytymättömiä on pelkkää SAK/SDP:n junailemaa yleisen mielipiteen manipulointia, jossa jälleen kerran kunnostautui Eero Heinäluoman SAK:n sisään organisoima tiedotysyksikkö, eli propagandatoimisto. Se saunotti ja juotti demareille ystävällisiä toimittajia sen verran, että lehtiin alkoi tulla juttua "Matka-Maran matkoista" ivalliseen ja ironiseen sävyyn.

On sinänsä merkille pantava, joskaan ei kovin hauskaa, että keskustalaiset ovat Ahtisaaren arvioinnissaan pudonneet demareiden ansaan.

Ahtisaari nimittäin hallitsi ulkopolitiikan sen verran hyvin, ettei ollut Lipposenkaan johdateltavissa ja puuttui ielipiteenmuodostajana mm. työttömyyten ja jopa yyritysverotuksen epäkohtiin, jotka SDP:ssä on paalutettu yksinoikeudella SAK:n reviiriksi. Pahinta tietenkin oli, että Ahtisaari moitti Lipposta julkisesti tämän hätäilystä Itävalta-boikotissa.

Ahtisaari oli demareille itselleen kiusallinen ja liian itsenäinen toimija. Siksi hänet työnnettiin sivuun jo ennen toisen kauden alkua.

Näin on kirjoitti:

Oli demareille pettymys, kun Sorsan vastustajat voittivat puolueen esivaalissa ja saivat Ahtisaaren nousemaan SDP:n ehdokkaaksi ja jopa voittamaan Rehnin.

Niin siinä sitten kävi kuin Jäätteenmäelle: SDP:n punakone kosti eikä mennytkään pyytämään Ahtisaarta toiselle kaudelle, joten Ahtisaari oli out, koska vain puolueilla on oikeus asettaa ehdokkaita.

Se, että Ahtisaareen oltiin muka laajemminkin tyytymättömiä on pelkkää SAK/SDP:n junailemaa yleisen mielipiteen manipulointia, jossa jälleen kerran kunnostautui Eero Heinäluoman SAK:n sisään organisoima tiedotysyksikkö, eli propagandatoimisto. Se saunotti ja juotti demareille ystävällisiä toimittajia sen verran, että lehtiin alkoi tulla juttua "Matka-Maran matkoista" ivalliseen ja ironiseen sävyyn.

On sinänsä merkille pantava, joskaan ei kovin hauskaa, että keskustalaiset ovat Ahtisaaren arvioinnissaan pudonneet demareiden ansaan.

Ahtisaari nimittäin hallitsi ulkopolitiikan sen verran hyvin, ettei ollut Lipposenkaan johdateltavissa ja puuttui ielipiteenmuodostajana mm. työttömyyten ja jopa yyritysverotuksen epäkohtiin, jotka SDP:ssä on paalutettu yksinoikeudella SAK:n reviiriksi. Pahinta tietenkin oli, että Ahtisaari moitti Lipposta julkisesti tämän hätäilystä Itävalta-boikotissa.

Ahtisaari oli demareille itselleen kiusallinen ja liian itsenäinen toimija. Siksi hänet työnnettiin sivuun jo ennen toisen kauden alkua.

Kansahan olisi valinnut Ahtisaaren toiselle kaudelle ilman muuta, joten jotain aika lailla piti olla pielessä, kun Lipponen ei mennyt pyytämään varmaa voittajaa jatkoon, vaan otti esivaalin riskin.

Näin on kirjoitti:

Oli demareille pettymys, kun Sorsan vastustajat voittivat puolueen esivaalissa ja saivat Ahtisaaren nousemaan SDP:n ehdokkaaksi ja jopa voittamaan Rehnin.

Niin siinä sitten kävi kuin Jäätteenmäelle: SDP:n punakone kosti eikä mennytkään pyytämään Ahtisaarta toiselle kaudelle, joten Ahtisaari oli out, koska vain puolueilla on oikeus asettaa ehdokkaita.

Se, että Ahtisaareen oltiin muka laajemminkin tyytymättömiä on pelkkää SAK/SDP:n junailemaa yleisen mielipiteen manipulointia, jossa jälleen kerran kunnostautui Eero Heinäluoman SAK:n sisään organisoima tiedotysyksikkö, eli propagandatoimisto. Se saunotti ja juotti demareille ystävällisiä toimittajia sen verran, että lehtiin alkoi tulla juttua "Matka-Maran matkoista" ivalliseen ja ironiseen sävyyn.

On sinänsä merkille pantava, joskaan ei kovin hauskaa, että keskustalaiset ovat Ahtisaaren arvioinnissaan pudonneet demareiden ansaan.

Ahtisaari nimittäin hallitsi ulkopolitiikan sen verran hyvin, ettei ollut Lipposenkaan johdateltavissa ja puuttui ielipiteenmuodostajana mm. työttömyyten ja jopa yyritysverotuksen epäkohtiin, jotka SDP:ssä on paalutettu yksinoikeudella SAK:n reviiriksi. Pahinta tietenkin oli, että Ahtisaari moitti Lipposta julkisesti tämän hätäilystä Itävalta-boikotissa.

Ahtisaari oli demareille itselleen kiusallinen ja liian itsenäinen toimija. Siksi hänet työnnettiin sivuun jo ennen toisen kauden alkua.

Joku sentään nostaa esiin tosiasioita Ahtisaaren toiminnasta. En minäkään häntä Suomen historian parhaana presidenttinä pidä, mutta hyvin aikaansa sopivana.
Sisäpolitiikalla häntä kai eniten lyötiin, varmaan osin sen takia että hänellä ei ollut sellaista juonittelevaa hovia tukenaan kuin kotimaan politiikasta nousseilla henkilöillä.

herra 47 kirjoitti:

Joku sentään nostaa esiin tosiasioita Ahtisaaren toiminnasta. En minäkään häntä Suomen historian parhaana presidenttinä pidä, mutta hyvin aikaansa sopivana.
Sisäpolitiikalla häntä kai eniten lyötiin, varmaan osin sen takia että hänellä ei ollut sellaista juonittelevaa hovia tukenaan kuin kotimaan politiikasta nousseilla henkilöillä.

En ymmärrä, miten tämän keskustelun alustus liittyy Keskustan keskusteluun.

En voi kuitenkaan olla kertomatta Ahtisaaren hämäriä tekemisisiä.


Pentti Sainion kirja OPERAATIO AHTISAARI kertoo Martti Ahtisaaren pimeän puolen.

Kirja ilmestyi ennen kuin Ahtisaari valittiin presidentiksi. Helsingin Sanomat lähti auttamaan, jotta Ahtísaaren WIDER-sotkut eivät päässeet kansan tietoisuuteen.

Ahtisaari hävitti ulkoministeriön kehitysapurahoja WIDER-instituutin kautta niin ettei asiaa koskaan puitu loppuun.
Ministeri Kankaanniemi oli kiinnostunut asiasta. Mutta asiasta vaiettiin. Tuolloin Ahtisaari oli Ulkoministeriön korkein virkamies, valtiosihteeri, joka maksatti henkilökohtaisetkin laskunsa ulkoministeriön kassasta.


Moni ei edes YK:ssa ei tiedä, mitä Ahtisaari YK:n talousasioista vastaavana ennen valtiosihteeriksi nimittämistään teki.
Se tiedetään, että YK:n taloudenhoidossa oli hämäryyksiä. Rahat menivät, mutta minne. Kirjanpito oli epämääräistä. Ahtisaarella oli hovi, joka suojeli.

Ahtisaaren Namibian itsenäistämistoimikin oli vain näennäistehtävä. Mitä Ahtissari todellisuudessa teki, sitä ei moni edes YK:ssa tiedä.

YK:n pääsihteeri olisi halunnut epäselvyyksien vuoksi vetää Ahtisaaren pois Namibian tehtävästä. Kuitenkin Ahtisaari sai suojelevan hovinsa puolustamaan itseään ja sai pääsihteeriä uhattuaan jäädä hoitamaan hämäriä tehtäviään.


Minkälaisella ohjauksella Ahtisaari nimitettiin Suomen ulkoministeriön valtiosihteeriksi?


Ahtisaaren ura alkoi, kun hän 1960-luvun alussa sai täydentää Jaakko Iloniemen yhden miehen kehitysyhteistyötoimistoa.
Tämän jälkeen kansakoulunopettaja Ahtisaaren kansainvälinen ura alkoi Tansaanian suurlähetystössä.


Ahtisaari on Suomen historian röyhkein presidentti.


Koivistolla ja Halosellakin on kaapeissaan omat luurankonsa, ks:

http://www.promerit.net/halonen_manninen.phtml

Näin on kirjoitti:

Oli demareille pettymys, kun Sorsan vastustajat voittivat puolueen esivaalissa ja saivat Ahtisaaren nousemaan SDP:n ehdokkaaksi ja jopa voittamaan Rehnin.

Niin siinä sitten kävi kuin Jäätteenmäelle: SDP:n punakone kosti eikä mennytkään pyytämään Ahtisaarta toiselle kaudelle, joten Ahtisaari oli out, koska vain puolueilla on oikeus asettaa ehdokkaita.

Se, että Ahtisaareen oltiin muka laajemminkin tyytymättömiä on pelkkää SAK/SDP:n junailemaa yleisen mielipiteen manipulointia, jossa jälleen kerran kunnostautui Eero Heinäluoman SAK:n sisään organisoima tiedotysyksikkö, eli propagandatoimisto. Se saunotti ja juotti demareille ystävällisiä toimittajia sen verran, että lehtiin alkoi tulla juttua "Matka-Maran matkoista" ivalliseen ja ironiseen sävyyn.

On sinänsä merkille pantava, joskaan ei kovin hauskaa, että keskustalaiset ovat Ahtisaaren arvioinnissaan pudonneet demareiden ansaan.

Ahtisaari nimittäin hallitsi ulkopolitiikan sen verran hyvin, ettei ollut Lipposenkaan johdateltavissa ja puuttui ielipiteenmuodostajana mm. työttömyyten ja jopa yyritysverotuksen epäkohtiin, jotka SDP:ssä on paalutettu yksinoikeudella SAK:n reviiriksi. Pahinta tietenkin oli, että Ahtisaari moitti Lipposta julkisesti tämän hätäilystä Itävalta-boikotissa.

Ahtisaari oli demareille itselleen kiusallinen ja liian itsenäinen toimija. Siksi hänet työnnettiin sivuun jo ennen toisen kauden alkua.

... jämähtänyt päähän. Kenenkään, ei kepunkaan, tarvinnut mennä mihinkään demareiden ansaan havaitessaan Ahtisaarn kykenemättömyys presidenttinä. Puolen vuoden kuherruskuukauden jälkeen lehdistökin havaitsi seikan. Ilta-Sanomien Koljonen aloitti kolumnissaan Ahtisaaren arvostelun. Hänen toimikautensa loppupuolella ei enää juuri mistään lehdestä löytänyt Ahtisaarta myönteiseti käsitteleviä kirjoituksia. Ainoa uskollinen oli Suomen Kuvalehti, jonka päätoimittaja Ruokanen oli mukana Lasse Lehtisen kanssa nostamassa Ahtisaarta presidentiksi. He käyttivät hyväkseen silloin vallinnutta politiikan vastaista ilmpiiriä ja nostivat populistisen Ahtisaaren ehdokkaaksi korostaen hänen epäpoliittisuuttaan.

Siihen saakka oltiin pidetty itsestään selvänä, että ansioitunut poliitikko Sorsa on demareiden ehdokas. Lehtinen sai tehokkaasti kostettua Sorsalle. Sorsa ei näet ollut pitänyt Lehtistä oikein arvossa hänen kansanedustajakaudellaan. Sitä kuvaa parhaiten seuraava juttu: Kansanedustaja Lehtinen meni kysymään puolueensa puheenjohtajalta, että eikö hänkin saisi vihdoinkin jotain tärkeitä tehtäviä. Sorsa lupasi sellaisen, Lehtinen saa toimittaa puolueen seuraavan vappujulkaisun.

- kirja kirjoitti:

En ymmärrä, miten tämän keskustelun alustus liittyy Keskustan keskusteluun.

En voi kuitenkaan olla kertomatta Ahtisaaren hämäriä tekemisisiä.


Pentti Sainion kirja OPERAATIO AHTISAARI kertoo Martti Ahtisaaren pimeän puolen.

Kirja ilmestyi ennen kuin Ahtisaari valittiin presidentiksi. Helsingin Sanomat lähti auttamaan, jotta Ahtísaaren WIDER-sotkut eivät päässeet kansan tietoisuuteen.

Ahtisaari hävitti ulkoministeriön kehitysapurahoja WIDER-instituutin kautta niin ettei asiaa koskaan puitu loppuun.
Ministeri Kankaanniemi oli kiinnostunut asiasta. Mutta asiasta vaiettiin. Tuolloin Ahtisaari oli Ulkoministeriön korkein virkamies, valtiosihteeri, joka maksatti henkilökohtaisetkin laskunsa ulkoministeriön kassasta.


Moni ei edes YK:ssa ei tiedä, mitä Ahtisaari YK:n talousasioista vastaavana ennen valtiosihteeriksi nimittämistään teki.
Se tiedetään, että YK:n taloudenhoidossa oli hämäryyksiä. Rahat menivät, mutta minne. Kirjanpito oli epämääräistä. Ahtisaarella oli hovi, joka suojeli.

Ahtisaaren Namibian itsenäistämistoimikin oli vain näennäistehtävä. Mitä Ahtissari todellisuudessa teki, sitä ei moni edes YK:ssa tiedä.

YK:n pääsihteeri olisi halunnut epäselvyyksien vuoksi vetää Ahtisaaren pois Namibian tehtävästä. Kuitenkin Ahtisaari sai suojelevan hovinsa puolustamaan itseään ja sai pääsihteeriä uhattuaan jäädä hoitamaan hämäriä tehtäviään.


Minkälaisella ohjauksella Ahtisaari nimitettiin Suomen ulkoministeriön valtiosihteeriksi?


Ahtisaaren ura alkoi, kun hän 1960-luvun alussa sai täydentää Jaakko Iloniemen yhden miehen kehitysyhteistyötoimistoa.
Tämän jälkeen kansakoulunopettaja Ahtisaaren kansainvälinen ura alkoi Tansaanian suurlähetystössä.


Ahtisaari on Suomen historian röyhkein presidentti.


Koivistolla ja Halosellakin on kaapeissaan omat luurankonsa, ks:

http://www.promerit.net/halonen_manninen.phtml

Pentti Sainio oli yhden paikallislehden päätoimittajana vähän ennen kirjan julkaisemista ja tunnen sieltä miehen henkilökohtaisesti ja myös hänen tapansa/kykynsä käsitellä asioita.
En kyllä uskalla käyttää mitään hänen kirjoittamaansa lähdemateriaalina.

Oiva Härkönen kirjoitti:

... jämähtänyt päähän. Kenenkään, ei kepunkaan, tarvinnut mennä mihinkään demareiden ansaan havaitessaan Ahtisaarn kykenemättömyys presidenttinä. Puolen vuoden kuherruskuukauden jälkeen lehdistökin havaitsi seikan. Ilta-Sanomien Koljonen aloitti kolumnissaan Ahtisaaren arvostelun. Hänen toimikautensa loppupuolella ei enää juuri mistään lehdestä löytänyt Ahtisaarta myönteiseti käsitteleviä kirjoituksia. Ainoa uskollinen oli Suomen Kuvalehti, jonka päätoimittaja Ruokanen oli mukana Lasse Lehtisen kanssa nostamassa Ahtisaarta presidentiksi. He käyttivät hyväkseen silloin vallinnutta politiikan vastaista ilmpiiriä ja nostivat populistisen Ahtisaaren ehdokkaaksi korostaen hänen epäpoliittisuuttaan.

Siihen saakka oltiin pidetty itsestään selvänä, että ansioitunut poliitikko Sorsa on demareiden ehdokas. Lehtinen sai tehokkaasti kostettua Sorsalle. Sorsa ei näet ollut pitänyt Lehtistä oikein arvossa hänen kansanedustajakaudellaan. Sitä kuvaa parhaiten seuraava juttu: Kansanedustaja Lehtinen meni kysymään puolueensa puheenjohtajalta, että eikö hänkin saisi vihdoinkin jotain tärkeitä tehtäviä. Sorsa lupasi sellaisen, Lehtinen saa toimittaa puolueen seuraavan vappujulkaisun.

Samaa mieltä taidamme olla vain siitä, että Lehtinen porukoineen onnistui teilaaman Sorsan demareiden esivaalissa.

Tästä sitten seurasi - kun Ahtisaaresta tuli presidentti - aika suunnitelmallinen SDP:n hiljaisesti organisoima yleisen mielipiteen manipulointi, jolla lehdistö saaatiin kirjoittamaan Ahtisaaresta kaikki negatiivinen ja hyvin vähän positiivista.

Operaatio oli demareiden suunnittelema ja toteuttama, mutta ei onnistunut vähentämään Ahtisaaren kansansuosiota niin alas, etteikö Ahtisaari olisi päässyt toiselle kaudelle, jos demarit olisivat käyneet pyytämässä, mitä he eivät tehneet, vaikka Ahtisaariu odotti sitä.

Älä siis, Oiva, usko mediaa, sillä se oli demareiden manipuloimaa loanheittoa, jonka syynä oli se, että Sorsa hävisi ja se, että Ahtisaari ei ollut SDP:n puoluetoimiston eikä SAK:n ohjailtavissa.

Ansa on nimittäin kavala silloin, kun ei itse huomaa astuneensa siihen, Oiva. ;-)

...

Oiva Härkönen kirjoitti:

... jämähtänyt päähän. Kenenkään, ei kepunkaan, tarvinnut mennä mihinkään demareiden ansaan havaitessaan Ahtisaarn kykenemättömyys presidenttinä. Puolen vuoden kuherruskuukauden jälkeen lehdistökin havaitsi seikan. Ilta-Sanomien Koljonen aloitti kolumnissaan Ahtisaaren arvostelun. Hänen toimikautensa loppupuolella ei enää juuri mistään lehdestä löytänyt Ahtisaarta myönteiseti käsitteleviä kirjoituksia. Ainoa uskollinen oli Suomen Kuvalehti, jonka päätoimittaja Ruokanen oli mukana Lasse Lehtisen kanssa nostamassa Ahtisaarta presidentiksi. He käyttivät hyväkseen silloin vallinnutta politiikan vastaista ilmpiiriä ja nostivat populistisen Ahtisaaren ehdokkaaksi korostaen hänen epäpoliittisuuttaan.

Siihen saakka oltiin pidetty itsestään selvänä, että ansioitunut poliitikko Sorsa on demareiden ehdokas. Lehtinen sai tehokkaasti kostettua Sorsalle. Sorsa ei näet ollut pitänyt Lehtistä oikein arvossa hänen kansanedustajakaudellaan. Sitä kuvaa parhaiten seuraava juttu: Kansanedustaja Lehtinen meni kysymään puolueensa puheenjohtajalta, että eikö hänkin saisi vihdoinkin jotain tärkeitä tehtäviä. Sorsa lupasi sellaisen, Lehtinen saa toimittaa puolueen seuraavan vappujulkaisun.

...

herra 47 kirjoitti:

Pentti Sainio oli yhden paikallislehden päätoimittajana vähän ennen kirjan julkaisemista ja tunnen sieltä miehen henkilökohtaisesti ja myös hänen tapansa/kykynsä käsitellä asioita.
En kyllä uskalla käyttää mitään hänen kirjoittamaansa lähdemateriaalina.

Miksi Sainiota ei haastettu oikeuteen herjauksesta?

herra 47 kirjoitti:

Pentti Sainio oli yhden paikallislehden päätoimittajana vähän ennen kirjan julkaisemista ja tunnen sieltä miehen henkilökohtaisesti ja myös hänen tapansa/kykynsä käsitellä asioita.
En kyllä uskalla käyttää mitään hänen kirjoittamaansa lähdemateriaalina.

tuosta:
http://www.nettisanomat.com/2003/09/25/paakirjoitus.htm

herra 47 kirjoitti:

Pentti Sainio oli yhden paikallislehden päätoimittajana vähän ennen kirjan julkaisemista ja tunnen sieltä miehen henkilökohtaisesti ja myös hänen tapansa/kykynsä käsitellä asioita.
En kyllä uskalla käyttää mitään hänen kirjoittamaansa lähdemateriaalina.

tuota Ahtisaari-kirjaa, niin sehän oli pelkkä vaalipläjäys presidentinvaalien alla ja sisältö sen mukainen.
Sainio osasi toimittajana kyllä kirjoittaa objektiivistakin tekstiä.

Näin on kirjoitti:

Samaa mieltä taidamme olla vain siitä, että Lehtinen porukoineen onnistui teilaaman Sorsan demareiden esivaalissa.

Tästä sitten seurasi - kun Ahtisaaresta tuli presidentti - aika suunnitelmallinen SDP:n hiljaisesti organisoima yleisen mielipiteen manipulointi, jolla lehdistö saaatiin kirjoittamaan Ahtisaaresta kaikki negatiivinen ja hyvin vähän positiivista.

Operaatio oli demareiden suunnittelema ja toteuttama, mutta ei onnistunut vähentämään Ahtisaaren kansansuosiota niin alas, etteikö Ahtisaari olisi päässyt toiselle kaudelle, jos demarit olisivat käyneet pyytämässä, mitä he eivät tehneet, vaikka Ahtisaariu odotti sitä.

Älä siis, Oiva, usko mediaa, sillä se oli demareiden manipuloimaa loanheittoa, jonka syynä oli se, että Sorsa hävisi ja se, että Ahtisaari ei ollut SDP:n puoluetoimiston eikä SAK:n ohjailtavissa.

Ansa on nimittäin kavala silloin, kun ei itse huomaa astuneensa siihen, Oiva. ;-)

Jos lehdistö oli demareiden manipoloimaa Ahtisaaren ryöpytyksessä, ei minun neuvosi mukaan tulisi sitä uskoa. Myöhemmin valtamedia oli Lipposen manipuloima häntä itseään tukemaan. Sitä en ainakaan uskonut.

Sonulla taas on tuo demarimania, Koivisto oli hyvä, Ahtisaari oli verraton, Lipponen oli mainio mies, varmaan Haloskakin on hyvä.

Lippnen junaili niin, että Ahtisaarta ei valittu ehdokkaaksi toiselle kaudelle. Ei niin, että Lipposella olisi ollut erimielisyyttä harjoitettavasta politiikasta, molemmat ajoivat unionista liittovaltiota ja sotilasliittoa sekä Suomen liittämistä Natoon. Ahtisaari vain ei ollut niin kuuliainen Lipposelle. Lipponen junaili vaarattoman Halosen presidentiksi. Näin hän itse pääsi kukoksi tunkiolle.

Oiva Härkönen kirjoitti:

Jos lehdistö oli demareiden manipoloimaa Ahtisaaren ryöpytyksessä, ei minun neuvosi mukaan tulisi sitä uskoa. Myöhemmin valtamedia oli Lipposen manipuloima häntä itseään tukemaan. Sitä en ainakaan uskonut.

Sonulla taas on tuo demarimania, Koivisto oli hyvä, Ahtisaari oli verraton, Lipponen oli mainio mies, varmaan Haloskakin on hyvä.

Lippnen junaili niin, että Ahtisaarta ei valittu ehdokkaaksi toiselle kaudelle. Ei niin, että Lipposella olisi ollut erimielisyyttä harjoitettavasta politiikasta, molemmat ajoivat unionista liittovaltiota ja sotilasliittoa sekä Suomen liittämistä Natoon. Ahtisaari vain ei ollut niin kuuliainen Lipposelle. Lipponen junaili vaarattoman Halosen presidentiksi. Näin hän itse pääsi kukoksi tunkiolle.

Jos lehdistö oli demareiden manipoloimaa Ahtisaaren ryöpytyksessä, ei minun neuvosi mukaan tulisi sitä uskoa.
------
Sanoinko edellä huonosti? Kyllä se kannattaa uskoa, että Heinäluoman viestintäjengi osaa manipuloida yleisen mielipiteen median avulla.


Myöhemmin valtamedia oli Lipposen manipuloima häntä itseään tukemaan. Sitä en ainakaan uskonut.
----
Sama tässäkin pätee. Heinäluoman poppoo jauhaa fakseja mediaan, eli tiedotteita jakeluun ja media julkaisee.


Sonulla taas on tuo demarimania, Koivisto oli hyvä, Ahtisaari oli verraton, Lipponen oli mainio mies, varmaan Haloskakin on hyvä.
-------
Ei mulla tuollaista maniaa ole Koivisto ja Ahtisaari olivat minusta Sorsaa parempia kyllä j Halonen Ahoon nähden vähemmän huono. Hyviä noista ei ole ollut kyllä oikein kukaan. Eikä demareiden joukossa oikein ole sellaista, joka kannattaisi nostaa Lipposen tilalle. Kalliomäki ehkä... Tuomiojaa ei ikinä, Filatov ja Mönkäre ei, ei ja ei.


Lippnen junaili niin, että Ahtisaarta ei valittu ehdokkaaksi toiselle kaudelle.
----------
Niin Lipponen juuri teki.


Ei niin, että Lipposella olisi ollut erimielisyyttä harjoitettavasta politiikasta, molemmat ajoivat unionista liittovaltiota ja sotilasliittoa sekä Suomen liittämistä Natoon. Ahtisaari vain ei ollut niin kuuliainen Lipposelle.
----------------
Ahtisaari oli Lipposelle ja Ihalaiselle ikävä, koska Ahtisaari puhui liian itsenäisesti eikä ollut puolueorganisaation kiltti marionetti, koska tuli sen ulkopuolelta. Sorsaan sitoutunut puoluekoneisto ei koskaan sulattanut Ahtisaarta. Siksi hänet hylättiin.


Lipponen junaili vaarattoman Halosen presidentiksi. Näin hän itse pääsi kukoksi tunkiolle.
------------
Todennäköisesti Lipposen ja SAK:n junttaporukat hoitivat demareiden sisäisen esivaalin niin, että Halonen saatiin ehdokkaaksi muiden joukosta.

Heinäluoman propagandakone joutui kyllä koville siinä, että se aikanaan sai laiskat duunarinköriläät liikkelle vaalipäivänä ja äänestämään naista, joka oli työväenaatteen konservatiivien kannalta ihan liian liberaali.

Onneksi Ahon kampanjatoimisto auttoi tekemällä Ahosta niin patamustan porvarin, että se viimeistään säikäytti loputkin kapitalistikauhuiset äänestämään Halonen niukin naukin pressaksi

ei? kirjoitti:

Miksi Sainiota ei haastettu oikeuteen herjauksesta?

Ei tollasen tyypin kirjanmyyntii kannata vauhittaa oikeusjutuilla. Kuka katujen tallaaja tuntee jätkän nimeltä?
Sitä Ahtisaari juttuu levitti kepulaiset tupaillossaan sillon joskus.