Taloustieteen Nobel -palkinnot ovat jostakin syystä kiertäneet Suomen. Nobelit, joita maamme on kahminut, ovat tulleet lähinnä niin sanotuilta "höpöaloilta": kirjallisuudesta ja jonkinlaisen asiaintilan edistämisestä. Ainoa varteenotettava palkinto on kemian alalta. Suomen kannattaisikin keskittyä jälleen lähinnä rehun keksimiseen. "Höpöaloistahan" ei ole välitöntä kaupallista hyötyä. Tarvittaisiin varmaan mittava määrä "mölläri-" ja "karaokekuninkaita", jotta näiden alojen tuotannolla saataisiin valtakunta nousemaan taantumaksi kutsutusta ilmiöstä. Kehittämisvuorossa olisi laskujeni mukaan AIV2.
Taloustieteen Nobel -palkinnon saamisen suurin ongelma on se, etteivät tämän valtakunnan taloustieteelliset avaukset ole juuri "nuorena nukkunutta" kummoisempia. Siis esitykset taloudellisen tilanteen parantamiseksi ovat olleet suorastaan syntymässään kuolleita. Suurin yksittäinen talousteoreettinen, suorastaan lähtökohtavirhe, on on-off -ajattelu. Toisin sanoen ajatus, että rahaa joko on tai sitten sitä ei ole. Erityisen ongelman suomalaiselle "ajattelulle" tuottaa nimenomaan rahan puute, vaikka luulisi, että taloustieteen ensisijainen tehtävä olisi keksiä keinoja juuri rahan hankkimiseksi.
Mutta mitä tekee suomalainen silloin, kun rahaa ei ole? Ryhtyykö hän pohtimaan, miten rahaa saisi lisää ja miten talous saataisiin kukoistamaan? Ei todellakaan! Suomalainen ryhtyy SÄÄSTÄMÄÄN. Jos maailmassa jaettaisiin Nobel säästämisestä, niin kaappeja tuskin löytyisi sitä määrää, joka tarvittaisiin kaikkien saatujen Nobel -palkintojen varastoimiseen.
Sinänsähän säästämisessä ei ole mitään pahaa, jos on mitä säästää, mutta suomalaisessa säästämisessä on yksi omalaatuinen piirre: suomalainen säästää TYHJÄSTÄ. Temppu, jota tuskin on yrittänyt edes paroni von Münchausen. Ei siitäkään huolimatta, että hän lienee ainoa ihminen maailmassa, joka on onnistunut nostamaan itsensä hiuksistaan ilmaan ja matkustamaan tykinkuulalla.
Erityinen suomalainen piirre on myös se, miten rahanloppumisen aikoihin siunaantuu mitä villeimpiä teorioita sen suhteen, miten rahat saataisiin entisestäänkin vähenemään. Ei riitä, ettei rahaa enää ole, vaan tyhjästäkin pitäisi voida vielä ainakin kerran nyhjäistä. Mitä omalaatuisin joukko tehdastelijoita, pankkiireja, miljonäärejä ja dosentteja kaikenlaisista kadunmiehistä nyt puhumattakaan säntää medioihin esittämään mitä kummallisimpia teorioita tyhjyyden tilan entistäkin tyhjemmäksi tekemiseksi.
Yritykset, joiden tehtävä olisi luoda raha, ryhtyvät taantuman aikoihin päinvastoin hävittämään rahaa massiivisilla irtisanomisilla ja lomautuksilla. Keinoilla, jotka pitäisi kieltää yhteiskunnalle haitallisena vahingontekona. Ainakin mainittujen menettelyjen toteuttamista pitäisi huomattavasti vaikeuttaa. Työvoimaan kajoamista ei pitäisi sallia missään olosuhteissa niin kauan kuin vain yhtiön johto vastaa siitä mitä ja miten yrityksessä toimitaan.
Palkkojen alentamispuheet pyrkivät myös tekemään tyhjän entistäkin tyhjemmäksi. Tämä palkkojen alentaminen näkyy olevan Euroopassa tänä päivänä suorastaan jokapäiväistä ja sitä suorastaan lietsotaan silmälasipäisten virkamiesten ruoskanheilutusten tahdissa. Jääkin nähtäväksi kuristaako palkkojen alentaminen talouden lopullisesti vai saako Euroopan keskuspankin setelikone yliotteen.
Näkyypä Suomessakin taas virinneen tämä erään sortin viisastenkiven uudelleen keksiminen, kun joku kansanedustaja on päästänyt ilmoille vaatimuksen viiden prosentin palkan alennuksista. Että näitä viisaita riittää! Kun tuokin energia käytettäisiin oikeiden asioiden pohtimiseen, niin mitään lamoja ja kurjuuden aikoja tuskin edes syntyisi. Mutta kun ei, niin ei. Sen sijaan menoja eduskunnassakin nuijitaan vain lisää ja sitten ihmetellään, kun raha ei riitä.
Taloustieteen Nobel -palkinnon saamisen suurin ongelma on se, etteivät tämän valtakunnan taloustieteelliset avaukset ole juuri "nuorena nukkunutta" kummoisempia. Siis esitykset taloudellisen tilanteen parantamiseksi ovat olleet suorastaan syntymässään kuolleita. Suurin yksittäinen talousteoreettinen, suorastaan lähtökohtavirhe, on on-off -ajattelu. Toisin sanoen ajatus, että rahaa joko on tai sitten sitä ei ole. Erityisen ongelman suomalaiselle "ajattelulle" tuottaa nimenomaan rahan puute, vaikka luulisi, että taloustieteen ensisijainen tehtävä olisi keksiä keinoja juuri rahan hankkimiseksi.
Mutta mitä tekee suomalainen silloin, kun rahaa ei ole? Ryhtyykö hän pohtimaan, miten rahaa saisi lisää ja miten talous saataisiin kukoistamaan? Ei todellakaan! Suomalainen ryhtyy SÄÄSTÄMÄÄN. Jos maailmassa jaettaisiin Nobel säästämisestä, niin kaappeja tuskin löytyisi sitä määrää, joka tarvittaisiin kaikkien saatujen Nobel -palkintojen varastoimiseen.
Sinänsähän säästämisessä ei ole mitään pahaa, jos on mitä säästää, mutta suomalaisessa säästämisessä on yksi omalaatuinen piirre: suomalainen säästää TYHJÄSTÄ. Temppu, jota tuskin on yrittänyt edes paroni von Münchausen. Ei siitäkään huolimatta, että hän lienee ainoa ihminen maailmassa, joka on onnistunut nostamaan itsensä hiuksistaan ilmaan ja matkustamaan tykinkuulalla.
Erityinen suomalainen piirre on myös se, miten rahanloppumisen aikoihin siunaantuu mitä villeimpiä teorioita sen suhteen, miten rahat saataisiin entisestäänkin vähenemään. Ei riitä, ettei rahaa enää ole, vaan tyhjästäkin pitäisi voida vielä ainakin kerran nyhjäistä. Mitä omalaatuisin joukko tehdastelijoita, pankkiireja, miljonäärejä ja dosentteja kaikenlaisista kadunmiehistä nyt puhumattakaan säntää medioihin esittämään mitä kummallisimpia teorioita tyhjyyden tilan entistäkin tyhjemmäksi tekemiseksi.
Yritykset, joiden tehtävä olisi luoda raha, ryhtyvät taantuman aikoihin päinvastoin hävittämään rahaa massiivisilla irtisanomisilla ja lomautuksilla. Keinoilla, jotka pitäisi kieltää yhteiskunnalle haitallisena vahingontekona. Ainakin mainittujen menettelyjen toteuttamista pitäisi huomattavasti vaikeuttaa. Työvoimaan kajoamista ei pitäisi sallia missään olosuhteissa niin kauan kuin vain yhtiön johto vastaa siitä mitä ja miten yrityksessä toimitaan.
Palkkojen alentamispuheet pyrkivät myös tekemään tyhjän entistäkin tyhjemmäksi. Tämä palkkojen alentaminen näkyy olevan Euroopassa tänä päivänä suorastaan jokapäiväistä ja sitä suorastaan lietsotaan silmälasipäisten virkamiesten ruoskanheilutusten tahdissa. Jääkin nähtäväksi kuristaako palkkojen alentaminen talouden lopullisesti vai saako Euroopan keskuspankin setelikone yliotteen.
Näkyypä Suomessakin taas virinneen tämä erään sortin viisastenkiven uudelleen keksiminen, kun joku kansanedustaja on päästänyt ilmoille vaatimuksen viiden prosentin palkan alennuksista. Että näitä viisaita riittää! Kun tuokin energia käytettäisiin oikeiden asioiden pohtimiseen, niin mitään lamoja ja kurjuuden aikoja tuskin edes syntyisi. Mutta kun ei, niin ei. Sen sijaan menoja eduskunnassakin nuijitaan vain lisää ja sitten ihmetellään, kun raha ei riitä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitä ne "oikeat asiat" milestäsi on? Voisit malliksi miettiä vähän ja antaa esimerkkiä.
SE on heleppo sanua että Toisten pittää tehä, mutta teeppä ensin itte.
Luulisi, että ne, jotka ovat tehtäviinsä sosiaalisesti valikoituneet, osaisivat edes jotakin. Tai peräti luonnonvalinnan tuloksena.
Miks et tee? Tee ku tiiät!
Mitä varten? Miksi pitäisi?
"Erityisen ongelman suomalaiselle "ajattelulle" tuottaa nimenomaan rahan puute, vaikka luulisi, että taloustieteen ensisijainen tehtävä olisi keksiä keinoja juuri rahan hankkimisekssi"
Mitä jos heittäisit kaljottelun pois ja menisit oikeisiin töihin? Olisit yhtäkkiä hankkimassa rahaa etkä kulueränä muille veronmaksajille. tuo liirumlaarumin kirjoittaminen ei tuo sinulle sitä Nobelia.
Tokihan minä sen tiedän, että perisuomalainen kateus estää Nobelin saamiseni. Eihän suomalainen osaa olla edes positiivinen. Johan tämän on todennut jopa pääministeri.
Suomalaiset talousasiantuntijat ovat imenneet ajatuksensa viimeisten parin, kolmen vuosikymmenen taloustieteen nobelisteilta, joten ei tuon palkinnon saaminen vielä mitään talousviisautta osoita.
Eikös esimerkiksi Paul Krugman ole ehtimiseen sättinyt esimerkiksi EU:n talouspolitiikkaa? Ja tuota EU:n vyön ja kaiken muun kiristämispolitiikkaahan EU ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Vähintään yhtä suurella hingulla kuin ennen vanhaan muudan Iiro Viinanen muudassa Suomessa.
Ovat kiertäneet myös lähes täysin erään unelmavaltiosi - ja erääseen toiseen maahan on mennyt ylivoimaisesti eniten ko. Nobeleita. :)))
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_keskuspankin_taloustieteen_palkinto_Alfred_Nobelin_muistoksi
Palkintoahan on jaettu vuodesta 1969. Eihän siinä edes näy suuret taloudellisen ajattelun nimet lainkaan. Sitä paitsi kaikkien aikojen kärki ei edes tuosta listasta näy.
"Taloustieteen Nobel -palkinnot ovat jostakin syystä kiertäneet Suomen. Ainoa varteenotettava palkinto on kemian alalta."
Ei ole tullut Nobelia, mutta saihan Vanhanen sen ulkomaalaisen innovaatiopalkinnon. Kukaan ei tosin vieläkään tunnu tietävän miksi, sillä Vanhasen innovaatiot ja keksinnöt ovat pysyneet suurelta yleisöltä salassa. Miten ulkomaalaiset tiesivät Vanhasen innovaatioista, mutta suomalaiset eivät? Mitä ne "maailmallakin huomatut" innovaatiot olivat?
Jonkin arvonimen lienee tosiaan saanut myös Matti Vanhanen. Taisi olla Ranskan pääministeri, joka antoi ainakin yhden tituleerauksen. Saattoi olla joku toinenkin tunnustus. Ei nyt muistu mieleen.
Itse asiassa Chirac taisi olla oikein Ranskan presidentti.