Tuntuu, että kotimaamme on jakautunut jyrkästi niihin, jotka palvovat rahaa (ehkä siksi, koska heillä on sitä), ja niihin, jotka haluavat demokraattisemmin toimivaa, inhimillisempää yhteiskuntaa. Miksei toimittaisi sovussa ja jaettaisi tämä kaunis maamme kahteen osaan, rauhanomaisesti:
Eteläisin Suomi jää poliitikko-Hallitsijoiden kynsiin. Sen alueen Kuluttajat verotetaan pystyyn ja jäävät vielä velkaakin. Jokainen heidän askeleensa valvotaan, säännellään, kielletään, pakotetaan. Jos menettää työpaikkansa, joutuu tekemään juuri niin kuin virkamiesjumala määrää; edes vapaaehtoistyötä ei saa tehdä, opiskella ei saa, satunnaisista töistä tulee taloudellista tappiota, toiminimen perustaminen vie heti tuen alta. Tässä valtakunnan osassa pahin rikos on olla maksamatta verotoimistolle kaikkea, mitä se keksii vaatia, vaikka sitten ennakkoveroja tai veroja oletetusta tulosta, jota ei koskaan tapahtunut. Talkootyötä tai vapaaehtoistyötä ei enää tehdä, koska siitä hyötyä saavaa verotetaan niin, että rutisee, eikä kenelläkään ole varaa maksaa rahattomasta hyödystä euroja verotoimistoon. Tässä itsenäisten kuluttajien luvatussa maassa ei ole ilmaista sairaanhoitoa, ei ilmaista koulutusta, tiet ovat yksityisiä ja niiden käyttäjät maksavat tietulleja. Hanasta tuleva vesi on yksityisen firman omistuksessa ja maksaa maltaita. Mummot laitetaan laitokseen, jos heillä on luovuttaa hoidostaan esimerkiksi talonsa, tai on riittävästi säästöjä; hoito sitten tehostetaan mahdollisimman lyhytaikaiseksi, jotta laitoksen kannattavuus paranee – talot tietysti jäävät niille. Pankit lainaavat digirahaa, jonka ovat luoneet tyhjästä ja vievät omaisuutesi, kun ajaudut maksuvaikeuksiin. Ne korottavat maksujaan, vähentävät palveluitaan ja hallitsevat sinua “edustajiesi” ja muiden suuryritysten kanssa. Maksat kaikesta, mitä saat, olet itsenäinen. Jos menetät työsi, oma syy – joudut pakkotyöleiriin ilmaiseen työhön, kunnes parannat tapasi. Samaan aikaan eduskunnan Hallitsijasi nostelevat palkkioitaan ja jäävät korkeille eläkkeille heti eduskunnasta pois jouduttuaan, jopa yhden kauden jälkeen. Siitä, niinkuin muistakin asioista, valitetaan, mutta se ei johda mihinkään, koska Hallitsijat eivät omia etujaan huononna ja hehän ne päättäjiä ovat, et sinä. “Mulle heti kaikki, muista viis” on tämän valtion motto.
Loppuosa maata jää niille, jotka haluavat toimia paikallisemmin, parantaa yhteishenkeä alkaen omalta asuinalueelta ja jatkuen valtion ylimmille tasoille asti. Asioista keskustellaan, kaikkeen voi vaikuttaa. Jokaista kuunnellaan. On helppo laatia internet-palvelu, jonka kautta asioita avoimesti tuodaan esille ja niihin voi antaa palautetta. Jotkin asiat ratkaistaan enemmistöä miellyttävällä tavalla, osa neuvotellaan niin, että jokainen on mahdollisimman tyytyväinen. Perimmäisistä arvoista käydään jatkuvaa keskustelua, ja sellaisiksi ovat nousseet lähimmäisenrakkaus, tasavertaisuus, avoimuus, rehellisyys, toinen toisensa kunnioittaminen, luonnon säilyminen puhtaana. On palattu pieniin perheviljelmiin, jossa luomuruokaa tuotetaan paikallisesti. Maaseudun kauan tyhjillään olleet omakotitalot on kunnostettu asunnoiksi ja uusia rakennetaan niin perheiden voimin kuin yhteiskunnan järjestäminä talkootöinäkin, joissa nuoret oppivat kokeneemmilta. Yksilö ei ajattele ensin omaa taloudellista etuaan vaan on jo noustu sen yläpuolelle ja puhalletaan yhteen hiileen. Tämän valtion asukkaiden silmissä pahimpia ‘rikoksia’ ovat ahneus ja häikäilemättömyys, perua vanhasta valtiosta. Onneksi ahneus on käymässä harvinaisemmaksi ökyrikkaiden ja suuryritysten muutettua eteläisimpään maan osaan, jossa niillä on Hallitsijoiden ja pankkien tuki ja veronmaksajat ovat vapaata riistaa. Tässä pehmeämmässä valtiossa on onnistuttu luomaan kansalaispalkkasysteemi, joka takaa yhteisen omaisuuden tasaisemman jaon kaikille, minkä lisäksi kukin voi tehdä työtä, opiskella tai mitä kukin haluaakin, ja lisätä tulojaan tai parantaa elintasoaan (eivät välttämättä ole sama asia), jos haluavat. Suurin osa kansalaisten tarvitsemista peruspalveluista on järjestetty yhteisomistuksen ja talkootyön pohjalta, jolloin verotus jää lieväksi: miksi verottaa, kun palvelut on jo hoidettu. On otettu oppia historiasta ja yritetään olla tietoisia niin sosialismin kuin fasisminkin vaaroista, ja demokratian sudenkuopista. Kansalaisten oma aktiivisuus ja henkinen kasvu auttaa selviytymään kokeiluajasta, ja systeemi alkaa toimia yhä paremmin. EU:sta on tietysti erottu jo aikoja sitten, ollaan itsenäisiä ja puolueettomia ja kaikkiin muihin maihin pidetään hyvät suhteet, mikäli mahdollista.
Eteläisin Suomi jää poliitikko-Hallitsijoiden kynsiin. Sen alueen Kuluttajat verotetaan pystyyn ja jäävät vielä velkaakin. Jokainen heidän askeleensa valvotaan, säännellään, kielletään, pakotetaan. Jos menettää työpaikkansa, joutuu tekemään juuri niin kuin virkamiesjumala määrää; edes vapaaehtoistyötä ei saa tehdä, opiskella ei saa, satunnaisista töistä tulee taloudellista tappiota, toiminimen perustaminen vie heti tuen alta. Tässä valtakunnan osassa pahin rikos on olla maksamatta verotoimistolle kaikkea, mitä se keksii vaatia, vaikka sitten ennakkoveroja tai veroja oletetusta tulosta, jota ei koskaan tapahtunut. Talkootyötä tai vapaaehtoistyötä ei enää tehdä, koska siitä hyötyä saavaa verotetaan niin, että rutisee, eikä kenelläkään ole varaa maksaa rahattomasta hyödystä euroja verotoimistoon. Tässä itsenäisten kuluttajien luvatussa maassa ei ole ilmaista sairaanhoitoa, ei ilmaista koulutusta, tiet ovat yksityisiä ja niiden käyttäjät maksavat tietulleja. Hanasta tuleva vesi on yksityisen firman omistuksessa ja maksaa maltaita. Mummot laitetaan laitokseen, jos heillä on luovuttaa hoidostaan esimerkiksi talonsa, tai on riittävästi säästöjä; hoito sitten tehostetaan mahdollisimman lyhytaikaiseksi, jotta laitoksen kannattavuus paranee – talot tietysti jäävät niille. Pankit lainaavat digirahaa, jonka ovat luoneet tyhjästä ja vievät omaisuutesi, kun ajaudut maksuvaikeuksiin. Ne korottavat maksujaan, vähentävät palveluitaan ja hallitsevat sinua “edustajiesi” ja muiden suuryritysten kanssa. Maksat kaikesta, mitä saat, olet itsenäinen. Jos menetät työsi, oma syy – joudut pakkotyöleiriin ilmaiseen työhön, kunnes parannat tapasi. Samaan aikaan eduskunnan Hallitsijasi nostelevat palkkioitaan ja jäävät korkeille eläkkeille heti eduskunnasta pois jouduttuaan, jopa yhden kauden jälkeen. Siitä, niinkuin muistakin asioista, valitetaan, mutta se ei johda mihinkään, koska Hallitsijat eivät omia etujaan huononna ja hehän ne päättäjiä ovat, et sinä. “Mulle heti kaikki, muista viis” on tämän valtion motto.
Loppuosa maata jää niille, jotka haluavat toimia paikallisemmin, parantaa yhteishenkeä alkaen omalta asuinalueelta ja jatkuen valtion ylimmille tasoille asti. Asioista keskustellaan, kaikkeen voi vaikuttaa. Jokaista kuunnellaan. On helppo laatia internet-palvelu, jonka kautta asioita avoimesti tuodaan esille ja niihin voi antaa palautetta. Jotkin asiat ratkaistaan enemmistöä miellyttävällä tavalla, osa neuvotellaan niin, että jokainen on mahdollisimman tyytyväinen. Perimmäisistä arvoista käydään jatkuvaa keskustelua, ja sellaisiksi ovat nousseet lähimmäisenrakkaus, tasavertaisuus, avoimuus, rehellisyys, toinen toisensa kunnioittaminen, luonnon säilyminen puhtaana. On palattu pieniin perheviljelmiin, jossa luomuruokaa tuotetaan paikallisesti. Maaseudun kauan tyhjillään olleet omakotitalot on kunnostettu asunnoiksi ja uusia rakennetaan niin perheiden voimin kuin yhteiskunnan järjestäminä talkootöinäkin, joissa nuoret oppivat kokeneemmilta. Yksilö ei ajattele ensin omaa taloudellista etuaan vaan on jo noustu sen yläpuolelle ja puhalletaan yhteen hiileen. Tämän valtion asukkaiden silmissä pahimpia ‘rikoksia’ ovat ahneus ja häikäilemättömyys, perua vanhasta valtiosta. Onneksi ahneus on käymässä harvinaisemmaksi ökyrikkaiden ja suuryritysten muutettua eteläisimpään maan osaan, jossa niillä on Hallitsijoiden ja pankkien tuki ja veronmaksajat ovat vapaata riistaa. Tässä pehmeämmässä valtiossa on onnistuttu luomaan kansalaispalkkasysteemi, joka takaa yhteisen omaisuuden tasaisemman jaon kaikille, minkä lisäksi kukin voi tehdä työtä, opiskella tai mitä kukin haluaakin, ja lisätä tulojaan tai parantaa elintasoaan (eivät välttämättä ole sama asia), jos haluavat. Suurin osa kansalaisten tarvitsemista peruspalveluista on järjestetty yhteisomistuksen ja talkootyön pohjalta, jolloin verotus jää lieväksi: miksi verottaa, kun palvelut on jo hoidettu. On otettu oppia historiasta ja yritetään olla tietoisia niin sosialismin kuin fasisminkin vaaroista, ja demokratian sudenkuopista. Kansalaisten oma aktiivisuus ja henkinen kasvu auttaa selviytymään kokeiluajasta, ja systeemi alkaa toimia yhä paremmin. EU:sta on tietysti erottu jo aikoja sitten, ollaan itsenäisiä ja puolueettomia ja kaikkiin muihin maihin pidetään hyvät suhteet, mikäli mahdollista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ok!
Veä viiva karttaan ja pist kansalaisalote vetämään mä pistän nimen alle!
Valitettavasti kaikissa systeemeissä alkaa systeemi elää itseänsä varten. Kaikki kehitys kielletään ja järjestelmänpalvojien komiteat laatii systeemejä valvoa systeemiä.
Se on riski. Sitä voisi ehkä estää perustamalla alun alkaenkin kaiken demokratialle. Onko tällaista kokeiltu missään? Internetin kautta olisi helppo avata pienetkit asiat asianomaisten yhteisesti päätettäviksi. Jos elämänrytmi on rauhallisempaa ja keskustelua on alettu arvostaa, voitaisiin päätöksistä neuvotella, kunnes saavutettaisiin kaikille hyväksyttävä päätös.
Ihanneyhteiskunnan ideointi ei ole helppoa, mutta sekin on huomattavasti helpompaa kuin sen toteuttaminen. Minusta vaikeus ei kuitenkaan ole riittävä syy yrityksestä luopumiseen ennen kuin on yrittänytkään. Mitä vaihtoehtoja meillä on? Nykymenolla olemme luisumassa kohti maapallon tuhoa. Ne rikkaimmat ehkä elävät pisimpään, mutta eivät hekään ikuisesti. Mitä iloa on kuolla omaan paskaansa, oman ahneutensa takia?
Viiva karttaan ei olisi kovin helppo tehtävä. Vaikka suurin osa ihmisistä olisi ehkä ehdottomastikin sitä mieltä, että he eivät ikinä haluaisi asua toisessa näistä puoliskoista (vaikea tietää, kumpi olisi suositumpi), viivan vetäminen olisi hyvin vaikeaa. Jos viiva vedettäisiinkin, tiedämme kyllä, mitä sitten tapahtuisi. Miten monta yritystä demokratiaan on jo maailmassa raa'asti tukahdutettu: Etelä-Vietnam, Laos, Haiti, Guatemala... lista on pitkä.