Mikäs oli/on sen paikan nimi Hakaniemessä (tai Kalliossa) jonne alaikäiset humaltuneet/aineissa olevat viedään talteen?
Muistan joskus teininä kerran olleeni siellä lukkojen takana useamman päivän kun vanhempani eivät voineet tai halunneet hakea minua sieltä pois ja minulle tehtiin huumetestitkin. Olin jotain 15v tuolloin. Ei mitään muistikuvaa. Kyseessä voi olla myös joku sosiaalivirastonkin putka/säilöönottopaikka, sillä muistan sosiaalityöntekijän haastatelleen minua ja oleen hyvin huolissani.
Muistan joskus teininä kerran olleeni siellä lukkojen takana useamman päivän kun vanhempani eivät voineet tai halunneet hakea minua sieltä pois ja minulle tehtiin huumetestitkin. Olin jotain 15v tuolloin. Ei mitään muistikuvaa. Kyseessä voi olla myös joku sosiaalivirastonkin putka/säilöönottopaikka, sillä muistan sosiaalityöntekijän haastatelleen minua ja oleen hyvin huolissani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet tainnut olla nuorten tutkinta-asemalla eli "tutkalla"
Pengerkatu 5: ssä oli aikoinaan poliisiasema.
Muisti palailee
Hei aloittaja, minua alkoi ihan kiinnostamaan, kun kerroit olleesi kyseisessä
paikassa 15- vuotiaana.
Olisi hyvä kuulla miten ajauduit huumeita käyttämään ja kuinka niistä irti pääsit?
Jos vain viitsisit kertoa tarinastasi vaikka vain pienen osan, niin se voisi olla jopa
jonkun nuoren pelastus !
En ole kuin kokeillut huumeita joskus aikoinaan, ja silloinkin olin jo yli 18. Nuorempana vedin lähinnä vain viinaa, hamppua ja rauhoittavia. Jokainen meni ihan hyvin yksinään, mutta sitten kun erehtyi ottamaan noista paria samaan aikaan, niin meni nuppi ihan sekaisin. Ei se yleistä ole, mutta minulla oli jo nuorempana sydänvikaa ja taipumusta psykoosiin (jo 9v ekan kerran), niin ei nuo päihteiden sekakäyttö oikein tehnyt minulle hyvää. Nykyään polttelen enää hamppua silloin tällöin ja rauhoittavia vain kun niille on tarvetta, alkoholia en ole juonut kerralla paria annosta enempää enää kohta vuosikymmeneen.
Mitenkä ajauduin käyttämään huumeita? Muutin nuorena kotoa pois, kaupungilla kännäsin jo 14 vuotiaana ja kun 15 vuotiaana muutin "omaan kämppään!/kommuuniin niin kaiken käyttö lähti vähän lapasesta. Seurustelin 15-16v ikäisenä minua n. 10v vanhempien miesten kanssa joilla oli kaikilla huumetaustaa, joten sieltä kai se sitten lähti käyntiin. Tosin hamppu olen poltellut jo 14 vuotiaasta asti ja Kalliosta kadulta ekat hatsit ihan itse ostin kun tarjottiin, ilman mitään sen kummempaa johdattelua tai painostusta.
Vanhemmat olivat paljon poissa kotoa kun olin lapsi ja nuori, joten eipä minun perääni kukaan katsonut, veli ja siskokin olivat jo niin vanhoja etteivät minusta välittäneet. Omasta mielestäni minulla on ollut hyvin rikas ja monipuolinen elämä, paljon on sattunut ja tapahtunut, niin hyvää kuin pahaakin. Nuoruuden toilailut kasvattivat minut nopeasti aikuiseksi ja jo alle parikymppisenä olin maailmaa nähnyt ja kokenut enemmän kuin keskiverto ihminen koko elämänsä aikana.
Koviin huumeisiin en jäänyt koskaan koukkuun sydänvikani ja paniikkihäiriöni takia, subua kyllä muutaman vuoden vedin, mutta ihan vain siististi tabuina ja kohtuudella silloin tällöin. Ei huumeet paha juttu ole, niitä pitää vain osata käyttää ja olla välillä käyttämättä.
Mutta kiitoksia tiedosta. Nyt on tuokin aukko muistissani paikattu. Ei oikein elämä Helsingissä noilta vuosilta ole hyvässä muistissa tiettyjen asioiden osalta.
Kylläpä kirjoitit hyvin ja rehellisesti, kiitos siitä
Olen sitä joskus miettinyt, miksi jotkut alkavat käyttämään huumeita, mitä et
kuitenkaan itse pahemmin tehnyt.
Mainitsit tuon taipumuksen psykoosiin jo noinkin nuorena ( selvinnee ehkä
joskus, kunhan lääketieteessä taas eteenpäin mennään.) ja vielä, että
vanhempasi olivat paljon pois kotoa. Niin eiköhän tuossa ole jo yhdelle,
pienelle tytölle liian paljon kestettävää. Varmaankin yritit " räpiköidä pois
tuosta kauhutilasta " ja saada edes hetken unohduksen, mennen kuitenkin
toiseen vielä pahempaan tilaan jne. Voin vain kuvitella mitä olet joutunut
kestämään.
Tuntuu, että nyt olet " selvemmillä vesillä ", sanot ettei huumeet paha juttu
ole, niin kuitenkin, olettaen jos sinulla ei olisi ollut noita ed.mainittuja asioita
elämässäsi, niin voisitko mitenkään uskoa tai ajatella, että olisit huumeiden
käytöstä toista mieltä?
Olisipa näitä ihmisiä enemmän! Enemmän! Ja taas enemmän! Selvitkää kaikki ja lopettakaa ajoissa! Kuinka moni äiti itkenyt lapsensa perään? Tuokaa 80- luvun suomi takaisin! Tuokaa siihen samaan vuosi -95 kun voitettiin maailmanmestaruus ja koko suomi oli sekaisin! Aurinko paistoi keskellä yötä!
Muistan olleeni samassa putkassa 14 - 15 v ja asuin silloin siinä samassa talossa tutkinta vankeudessa, olin karannut kotoa niin poliisit löysivät minut ja jouduin sinne. On erittäin huonoja muistoja sieltä. Jos en ollut tullut klo 17.00 ulkoa niin en saanut ruokaa ollenkaa ja samassa huoneessa monta tyttöä kauhea tinnerin haju, siis salakuljettivat sisään. Siinä vieressä oli iso rakennus eli sosiaali toimisto jossa minäkin olin kuulusteltavana.
Huollon putka
Sairas laitos jossa henkilökunta käyttäytyi täysin mielivaltaisesti ja selvästikin nautti omasta vallankäytöstä. Lisäksi vaikutti että nuoria joita ei todellakaan olisi pitänyt laittaa tuonne (tilanne ei olisi edellyttänyt sijoitusta huume- ja moniongelmaisten joukkoon suljetulle osastolle) mutta koska kapasiteettia ei muualla ollut niin nuori heitettiin tänne. Onneksi näillekin henkilökunnan jäsenille tulee vielä tilinteon paikka ja he joutuvat lopulta tekemisistään vastuuseen.