jos tämän palstan omahyväinen nimimerkki, K.K.Korhonen olisi ollut Suomen Tasavallan Presidenttinä vuosina 1956 - 1981?
Selailemalla tällä palstalla olleita K.K.Korhosen kirjoituksia voi varsin hyvin hahmottaa henkilökuvan K.K.Korhosesta ja hänen poliittisista näkemyksistään. Korhosen kirjoituksista on helppo päätellä, että hän olisi tehnyt kaiken toisin kuin Urho Kaleva Kekkonen.
Miten luulisitte asioiden olevan Suomessa jos Kekkosen housuissa olisi ollutkin K.K.Korhonen? Olisimmeko nykyisen Venäjän vallan alla ja olisiko meidät ehkä pakkosiirretty Siperiaan? Voisiko olla niin, että asiamme saattaisivat olla jopa paremmalla tolalla kuin nyt vuonna 2004?
Laittakaahan asiallisia vastauksia, sillä uskon K.K.Korhosen arvostavan vain vastauksia, joissa häntä kehua retostellaan ylivertaisena johtajana.
Selailemalla tällä palstalla olleita K.K.Korhosen kirjoituksia voi varsin hyvin hahmottaa henkilökuvan K.K.Korhosesta ja hänen poliittisista näkemyksistään. Korhosen kirjoituksista on helppo päätellä, että hän olisi tehnyt kaiken toisin kuin Urho Kaleva Kekkonen.
Miten luulisitte asioiden olevan Suomessa jos Kekkosen housuissa olisi ollutkin K.K.Korhonen? Olisimmeko nykyisen Venäjän vallan alla ja olisiko meidät ehkä pakkosiirretty Siperiaan? Voisiko olla niin, että asiamme saattaisivat olla jopa paremmalla tolalla kuin nyt vuonna 2004?
Laittakaahan asiallisia vastauksia, sillä uskon K.K.Korhosen arvostavan vain vastauksia, joissa häntä kehua retostellaan ylivertaisena johtajana.
Vastaukset 35
Vanhimmat
sujunut vielä paremmin. Sotilaana KKK olisi osannut ampua ilman, että isännät taluttavat kohteen puskan takaa näkyviin. Lisäksi KKK olisi ottanut lintukoirakseen Mikko Bernhardilaisen, jolta tuo haukkuminen sujuu luonnostaan.
Viinansiedosta ja naisasioista en sitten tiedä, mutta eiköhän sekin olisi onnistunut normaalin suomalaisen miehen tavoin. Ehkä korkeushypyssä olisi tulos ollut huonompi. Siinähän näitä vertailuja Mikolle. Näitä asiallisia, tarkoitan.
Tyypillistä demari-ironiaa.
kun nyt ei saa edes kehua Kekkosta. Juurihan epäilin hänen voittavan KKK:n korkeushypyssä. Voinhan minä tietysti olla siina väärässäkin.
En toki ole koskaan spekuloinut, millainen Suomi olisi, jos minä olisin ollut presidentti Kekkosen asemesta. Olin vasta 21-vuotias Kekkosen tullessa presidentiksi, joten ehkä olisin ollut liian nuori ja kokematon tehtävään.
Mutta moni muu olisi siinä tehtävässä pärjännyt Kekkosta paremmin tarvitsematta kytkeä maatamme niin tiukasti Neuvostoliittoon. Jos vuoden 1956 vaaleissa Kekkonen ei olisi pystynyt ostamaan sitä yhtä ratkaisevaa ääntä ja Fagerholmista olisi tullut presidentti, kehitys olisi kulkenut siten kuin Aarno Laitinen toteaa Lasse Lehtisen väitöskirjaa arvostellessaan. Siteerasin sitä Kekkos-tutkielmassani, josta ote seuraavana:
----------------------------------------
Kekkosen ylipitkänä kautena poliittinen kulttuurimme kieroutui pahoin. Pystyäkseen toimimaan mukana järjestelmässä kaikki olivat pakotettuja ottamaan käyttöön ja noudattamaan muotoja, jotka olivat kelvollisia Kekkosen ja hänen suuren tukijansa Neuvostoliiton silmissä. Aitosuomalainen Maalaisliitto joutui ensiksi hylkäämään aiemmat ihanteensa ja toimintatapansa ollakseen käyttökelpoinen valtapuolue, ja muut puolueemme joutuivat valtaan päästäkseen ja päästyään noudattamaan esimerkkiä.
Vaikka aika on nyt jo toinen ja muut puolueemme ovat kyenneet melko hyvin karistamaan tuon raskaan häpeänviitan hartioiltaan, Keskusta ei ole siihen ainakaan täysin pystynyt; näin voidaan päätellä eräistä viimeaikaisistakin tapahtumista ja niiden tiimoilta virinneestä debatista.
Nykyinen Keskusta ei ole vastuussa Kekkosen tekemisistä, mutta jos se edelleen pitää kaikkea tuona aikana tapahtunutta vain hyvänä ja haluaa jopa ottaa niistä kiitosta, niin kyllä sen täytyy ottaa niistä myös moitetta. Puhdistautuakseen Kekkosen ajan mädännäisyyksistä puolueen pitäisi selkeästi tuomita ne. Sen pitäisi tunnustaa, että Suomessa 1960-70-luvuilla vallinnut, Kekkosesta johtunut meno oli demokraattiseen ja parlamentarismia noudattavaan valtioon sopimatonta.
Monet keskustalaisten puheenvuorot näilläkin palstoilla vahvistavat, että he eivät vieläkään näe niissä mitään väärää. He yhä ihannoivat Kekkosta ja hänen poliittisia periaatteitaan ja menettelytapojaan. Heidän erityisesti toivoisin tutustuvaan tarkemmin idoliinsa ja hänen tekemisiinsä ja ajattelevan asian uudestaan.
On vaikeaa kuvitella historiaa, mitä ei ole tapahtunut, mutta voi se olla kiehtovaa. Olisiko historiamme nyt toisenlainen, jos presidentiksi olisi vuonna 1956 valittu Kekkosen asemesta K-A.Fagerholm? Aarno ”Loka” Laitinen sanoo Lasse Lehtisen väitöskirjaa ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” – aivan mainio luettava väitöskirjaksi – arvostellessaan, että ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaalit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialaisen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kekkosen avulla tänne” (IL 25.10.2002).
Laitinen kärjistää, mutta kärjistääkö sittenkään kovin paljon? Kyllä minäkin olen varma siitä, että historiamme olisi nyt huomattavasti erilainen jos Kekkosesta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. Ja uskon, että siinä historiassa meillä olisi vähemmän hävettävää ja enemmän ylpeiltävää ja tilanteemme ei olisi nyt missään mielessä – ei aineellisessa enempää kuin henkisessäkään – nykyistä huonompi, vaan todennäköisesti se olisi tätä parempi.
Martti Häikiö kirjassaan ”Historia ja väärät profeetat” päättää Kekkosta koskevan jälkiarviointinsa seuraavasti: ”Urho Kekkosen jälkimaine on kaksijakoinen. Yhtäältä tunnustetaan hänen ansionsa reaalipolitiikan toteuttajana ulko- ja kauppa politiikassa ja poliittisen taktiikan taitajana. Hänen kaudellaan Suomi pysyi Länsi-Euroopan integraatiovaiheiden mukana säilyttäen Neuvostoliiton naapurinakin markkinatalousjärjestelmänsä.
Kekkosta pidetään ovelana Suomen etujen ajajana, idän ja lännen sillanrakentajana. Hän oli venäläisten ystävä, joka kuitenkin osasi käsitellä heitä taitavasti. Toisaalta hänen menettelytapojensa kovuus, valtapiirinsä laajuus ja presidenttikautensa pituus sekä ennen kaikkea sisäpoliittinen hajota ja hallitse –asenteensa loivat pitkän varjon suomalaiseen parlamentarismiin.
Hänen seuraajansa Mauno Koiviston kaudella lopetettiin puolueiden syrjintä hallituksia muodostettaessa, siirryttiin koko vaalikauden istuviin enemmistöhallituksiin ja irtauduttiin ulko-, kauppa- ja sisäpolitiikan kytkemisestä toisiinsa. Suomi etääntyi myös siitä itsesensuurin ilmapiiristä, joka vaivasi etenkin valtiollista yleisradiota. Kriitikkojen silmissä Kekkonen oli ”konstien” käyttäjä, vallanhimoinen oman edun tavoittelija ja moraaliton pyrkyri”.
...parempi korkeushyppääjänä. Kekkosen ennätys oli muistaakseni 182 cm, minun lienee 165 cm.
Mutta vaikka Kekkonen hiihti paljon, minulla on perusteita uskoa, että siinä lajissa olisin hänet voittanut. Ja suunnistuksessa olisin voittanut varmasti, sillä siinä minulla oli nuorempana hieman jopa kilpailumenestystä. Kekkosellahan piti olla jo huonon näkönsäkin vuoksi aina taluttaja metsässä!
Eli Korhonen ei ole itsessään mitään, vaan Lehtistä ja Laitista.
ainakin ollut joskus tuohon pressan virkaan. Jos kerran Mikko vertailuttaa Sinua ja Urkkia, niin olisin itse ollut tuossa välissä v. 1964 hyppäämälläni ennätyksellä 167 cm. Hiihdossa olisin kyllä Sinulle hävinnyt.
Ehkä jonkinlainen varapresidenttiys olisi ollut minulle sopivampi homma, varsinkin kun en ole poliittinen koskaan ollutkaan. Nykyisellään olen vielä vähemmän puoluepolitiikan kannattaja, siitä pitää huolen jo kunnallis"politiikot" omassa kotikaupungissani ja Oivat palstoilla.
maitojunalla ja äkkiä takaisin Suomeen.
Ei Neuvostoliitossa olisi vellihousuja vastaanotettu. Korhonen on tyypillinen nyrkit taskussa mesoja.
että ylipäällikkönä hän olisi ainakin käyneenä lähempänä rintamia, tiennyt muustakin kuin omien kansalaisten ammuttamisesta.
Kirjoittajalla.
Kun kirjoitamme tälle palstalle, muistakaamme, että keskusta on vapaamielinen ja suvaitsevainen. Keskusta ei anna väärää todistusta lähimmäisestä eikä koskaan valehtele. Keskusta ei raivoa eikä rähjää, ei ivaile eikä pilkkaa, eikä koskaan alennu antamaan "samalla mitalla", vaikka keskustaa kuinka haukuttaisi. Vaikka muut ajautuisivatkin mauttomaan loanheittoon, me emme alennu heidän tasolleen.
Keskustan kannatus kasvaa ja keskusta voittaa valit, koska keskusta on hyvä ja näyttää sen myös kaikille äänestäjille.
Lipsahti vastineeni ensin väärään osoitteeseen. Laitetaan myös sille, jolle se kuuluu:
En toki ole koskaan spekuloinut, millainen Suomi olisi, jos minä olisin ollut presidentti Kekkosen asemesta. Olin vasta 21-vuotias Kekkosen tullessa presidentiksi, joten ehkä olisin ollut liian nuori ja kokematon tehtävään.
Mutta moni muu olisi siinä tehtävässä pärjännyt Kekkosta paremmin tarvitsematta kytkeä maatamme niin tiukasti Neuvostoliittoon. Jos vuoden 1956 vaaleissa Kekkonen ei olisi pystynyt ostamaan sitä yhtä ratkaisevaa ääntä ja Fagerholmista olisi tullut presidentti, kehitys olisi kulkenut siten kuin Aarno Laitinen toteaa Lasse Lehtisen väitöskirjaa arvostellessaan. Siteerasin sitä Kekkos-tutkielmassani, josta ote seuraavana:
----------------------------------------
Kekkosen ylipitkänä kautena poliittinen kulttuurimme kieroutui pahoin. Pystyäkseen toimimaan mukana järjestelmässä kaikki olivat pakotettuja ottamaan käyttöön ja noudattamaan muotoja, jotka olivat kelvollisia Kekkosen ja hänen suuren tukijansa Neuvostoliiton silmissä. Aitosuomalainen Maalaisliitto joutui ensiksi hylkäämään aiemmat ihanteensa ja toimintatapansa ollakseen käyttökelpoinen valtapuolue, ja muut puolueemme joutuivat valtaan päästäkseen ja päästyään noudattamaan esimerkkiä.
Vaikka aika on nyt jo toinen ja muut puolueemme ovat kyenneet melko hyvin karistamaan tuon raskaan häpeänviitan hartioiltaan, Keskusta ei ole siihen ainakaan täysin pystynyt; näin voidaan päätellä eräistä viimeaikaisistakin tapahtumista ja niiden tiimoilta virinneestä debatista.
Nykyinen Keskusta ei ole vastuussa Kekkosen tekemisistä, mutta jos se edelleen pitää kaikkea tuona aikana tapahtunutta vain hyvänä ja haluaa jopa ottaa niistä kiitosta, niin kyllä sen täytyy ottaa niistä myös moitetta. Puhdistautuakseen Kekkosen ajan mädännäisyyksistä puolueen pitäisi selkeästi tuomita ne. Sen pitäisi tunnustaa, että Suomessa 1960-70-luvuilla vallinnut, Kekkosesta johtunut meno oli demokraattiseen ja parlamentarismia noudattavaan valtioon sopimatonta.
Monet keskustalaisten puheenvuorot näilläkin palstoilla vahvistavat, että he eivät vieläkään näe niissä mitään väärää. He yhä ihannoivat Kekkosta ja hänen poliittisia periaatteitaan ja menettelytapojaan. Heidän erityisesti toivoisin tutustuvaan tarkemmin idoliinsa ja hänen tekemisiinsä ja ajattelevan asian uudestaan.
On vaikeaa kuvitella historiaa, mitä ei ole tapahtunut, mutta voi se olla kiehtovaa. Olisiko historiamme nyt toisenlainen, jos presidentiksi olisi vuonna 1956 valittu Kekkosen asemesta K-A.Fagerholm? Aarno ”Loka” Laitinen sanoo Lasse Lehtisen väitöskirjaa ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” – aivan mainio luettava väitöskirjaksi – arvostellessaan, että ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaalit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialaisen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kekkosen avulla tänne” (IL 25.10.2002).
Laitinen kärjistää, mutta kärjistääkö sittenkään kovin paljon? Kyllä minäkin olen varma siitä, että historiamme olisi nyt huomattavasti erilainen jos Kekkosesta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. Ja uskon, että siinä historiassa meillä olisi vähemmän hävettävää ja enemmän ylpeiltävää ja tilanteemme ei olisi nyt missään mielessä – ei aineellisessa enempää kuin henkisessäkään – nykyistä huonompi, vaan todennäköisesti se olisi tätä parempi.
Martti Häikiö kirjassaan ”Historia ja väärät profeetat” päättää Kekkosta koskevan jälkiarviointinsa seuraavasti: ”Urho Kekkosen jälkimaine on kaksijakoinen. Yhtäältä tunnustetaan hänen ansionsa reaalipolitiikan toteuttajana ulko- ja kauppa politiikassa ja poliittisen taktiikan taitajana. Hänen kaudellaan Suomi pysyi Länsi-Euroopan integraatiovaiheiden mukana säilyttäen Neuvostoliiton naapurinakin markkinatalousjärjestelmänsä.
Kekkosta pidetään ovelana Suomen etujen ajajana, idän ja lännen sillanrakentajana. Hän oli venäläisten ystävä, joka kuitenkin osasi käsitellä heitä taitavasti. Toisaalta hänen menettelytapojensa kovuus, valtapiirinsä laajuus ja presidenttikautensa pituus sekä ennen kaikkea sisäpoliittinen hajota ja hallitse –asenteensa loivat pitkän varjon suomalaiseen parlamentarismiin.
Hänen seuraajansa Mauno Koiviston kaudella lopetettiin puolueiden syrjintä hallituksia muodostettaessa, siirryttiin koko vaalikauden istuviin enemmistöhallituksiin ja irtauduttiin ulko-, kauppa- ja sisäpolitiikan kytkemisestä toisiinsa. Suomi etääntyi myös siitä itsesensuurin ilmapiiristä, joka vaivasi etenkin valtiollista yleisradiota. Kriitikkojen silmissä Kekkonen oli ”konstien” käyttäjä, vallanhimoinen oman edun tavoittelija ja moraaliton pyrkyri”.
Korjaahan vielä kerran, sillä vieläkin menivät "konseptit" sekaisin.
Tämän takia siitä tuli sairasta sontaa.
Meillä päin ei pyyhitä suuta vessapaperilla, vaan lautasliinalla.
Vessapaperia sitä vastoin käytetään aina siinä "viimeisessä" hädässä.
et sano mitään.
"Siis olisi nähtävästi parempi".
Tämä on mileipide, mutta jäi selittämättä, millä tavalla?
No kommentoinpa yhtä kohtaa.
Olisi se ehkä sosialistin ajatusmaailman mukaan kunniakkaampi menneisyys siellä sosialismin parissa ja Neukkulan vasallivaltiona kuin oli Kekkosen aikana. Kirjoituksesi ja siteeraamasi "tutkijat" ovat kuvailleet Kekkosen aikaa siihen malliin että heidän toimintamallillaan olisimme olleet Neuvostoliiton osa. Joko provosoimalla Neuvostoliitto miehittämään suomen tai liittymällä siihen vapaaehtoisesti. Kekkonen voitti sen kujanjuoksun, Lehtinen sen olisi ainakin hävinnyt. Fagerholmista en tiedä, mutta tuskin vaihtoehtoja olisi ollut sen enempää kuin Kekkosellakaan. Paasikivi aloitti Neuvostoliiton strategian ja Kekkonen jatkoi siitä. Itseasiassa tämä Kekkosen linja ei ollut hänen kehittelemänsä, vaan Paasikiven.
Kannattaisi ehkä peilata Kekkosen aikaa siihen poliittiseen aikaan, eikä nykyiseen. Sinun vastauksesi mitäänsanomatomuus paljasti sen että ehkä ensimmäisen kerran tulit ajatelleeksi asioita peilaten niitä siihen todelliseen aikaan, etkä uskaltanut sen vuoksi sanoa mitään.
No, sanotaan se niin lyhyesti, että heikommallakin lukutaidolla sen jaksaa lukea:
------------------------------------------
On vaikeaa kuvitella historiaa, mitä ei ole tapahtunut, mutta voi se olla kiehtovaa. Olisiko historiamme nyt toisenlainen, jos presidentiksi olisi vuonna 1956 valittu Kekkosen asemesta K-A.Fagerholm? Aarno ”Loka” Laitinen sanoo Lasse Lehtisen väitöskirjaa ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” – aivan mainio luettava väitöskirjaksi – arvostellessaan, että ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaalit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialaisen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kekkosen avulla tänne” (IL 25.10.2002).
------------------------------------------
Tuo on pätkä tuossa edellä olevasta mielestäni lyhyestä kirjoituksestani, joka sekin on vain pieni pätkä yli 50-sivuisesta tutkielmastani Urho Kekkosesta. Ja se runsaat 50 sivua oli tiivistelmä lukemistani ja lähteinä mainituista yli 30 kirjasta.
Jos tuo ei ole selvästi sanottu, niin vika ei ole sanojan taidossa vaan vastaanottajan ymmärryksessä. Minusta Aarno Laitinen tiivistää siinä oleellisimman todella hyvin. Toki Kekkosen toimintaperiaatteet ja -tavat voidaan tuomita monesta muustakin näkökulmasta, samoin niiden surulliset seuraamukset, ja on niin tehtykin Minäkin olen mainitussa tutkielmassani tarkastellut asiaa myös monelta muulta kantilta.
Kun Kekkosen toimintatapa oli väärä, mikä tarkalleenottaen olisi ollut se oikea.
Millä tavalla se Fagerholm olisi toiminut toisin?
Miten Kekkosen olisi tullut toimia, toimiakseen "oikein"? Ottaen huomioon 50- luvun suomen maailmanpoliittisen aseman.
Olen tätä kysellyt sinulta aikaisemminkin.
Älkää nyt enään tätä vaarin höppänää yllytä ja härnää. Jokaiselle meistä tulee se aika elämässä jolloin realiteetit heittävät vähän viksin ja vonksin.
Säälittävää.
Onko Mikko Bernhard jo vaari-ikäinen? Sepä yllätys! Tuotostensa perusteella minä olen luullut häntä vielä keskenkasvuiseksi. Junioreilahan on usein enemmän luuloja kuin tietoja, ja kaikkia ei ujouskaan estä esittämästä sellaista, mikä saattaa sitten aikanaan asianomaista nolottaa.
Kepuli Korhonen sekoilee taasen konseptien kanssa.Ei sinun kannata huudella asiattomuuksia, jos ei sinulta mitään ole kysytty.Kyllä entisen sotilaan se pitäisi tietää. Mutta kun ei tiedä, niin sekin kertoo omalta osaltaan mitä kello on kohdallasi lyönyt.
Minun ja Mikon keskeiset näkemyserot eivät kuulu sopulikessulle hevon paskaa.
juttuihin huumoria. Voipi olla, ettet löydä avauksestani huumoria, sillä huumorin ymmärtäminen on taiteen laji jota kaikki eivät hallitse.
" Nolostumisesta " en tiedä muuta kuin.............
"Nolo on olo, sanoi Teiskolais-likka, kun tyhjänä on kolo".
Korhosen ollessa presidenttinä, parlamentarismi olisi vahvistunut, kommunistinen puolue kutistunut vuosikymmeniä aiemmin mielipidepuolueeksi, kotimainen teollisuus olisi monipuolistunut ja vienti olisi suuntautunut pääosin länsimarkkinoille. Useat Nokiat olisivat nousseet rajun tuotekehittelyn ansiosta, suomalaiset eivät olisi muuttaneet Ruotsiin pakoon Suomen ankeutta, Veikko Vennamo olisi maalaisliitto-keskustan pitkäikäisin ministeri hänen siirtyessään oppositioon ankaran vaalitappion jälkeen. Väinö Tannerin ja muiden "sotasyyllisten" kunniaksi paljastetaan nykytaiteen huikaisevin taidonnäyte Sibelius-Monumentin läheisyyteen, Rikhard Nixon ilmoittaa Suomen olevan lännen tärkein etuvartio pohjoismaissa. Tämän kaiken eläkeläispresidentti Korhonen toteaisi kiikkustuolissaan -60-luvun lopulla.
Kiitos, kiitos! Noin siinä hyvinkin olisi saattanut tapahtua. Nyt pääsimme tuohon kuvailemaasi tilaan vasta paljon myöhemmin, kahden demaripressan eli Koiviston ja Ahtisaaren ansiosta, ja kyllä siinä lopusksi suuri ansio oli kolmannellakin demarilla Paavo Lipposella, joka sai hyvää tukea myös muilta demokraattisilta voimilta!
Heittää ja taasen heittää.
Tähän on tultu Koivistosta ja Ahtisaaresta huolimatta sen takia, että Neuvostoliitto on romahtanut ja KGB etäispääte Suomessa lakkasi toimimasta.
Suurpoliittinen tilanne on toinen, sillä Suomi ei enään ole sidoksissa Nl-n alaisuuteen YYA-sopimuksella.
Täytyy miehessä olla tosi sekoa.
Enhän minä haluaisi, että te kaikki aina sekoaisitte minun ilmestyessäni, mutta niin vain näkyy käyvän. Ja kuitenkin te pyytelette, suorastaan rukoilette minua palaamaan tänne, kun olen välillä muutaman päivän poissa. Siitä olen päätellyt, että te varmaan nautitte tuosta aiheuttamastani sekopäisyydestänne. Olen kai teille jonkinlaista huumetta.
Silti en osaa oikeasti tuntea suurta syyllisyyttä sekopäisyydestänne. Luulen, että se on sittenkin teissä synnynnäistä. Vai voisiko se olla kepun aiheuttamaa? Siinä tapauksessa teidän pitäisi kiireesti luopua kepulaisuudesta, jotta alkaisitte hiljalleen parantua muutenkin!
Menehän kapiukko lääkäriin.
Se toimi jälleen!
Kirjoittanut: K.K.Korhonen, 24.9.2004 klo 15.29
Buaahhahhahhahhahh hik hik hahhahaahaahha...
Se toimi jälleen!
Ja sitten nuo luulevat omaavansa huumorintajuakin - buaahhahhahhaah - ei tätä saa lopetetuksi!
Ja sitten ne sanovat toisia höppänöiksi ja luonnevikaisiksi ja ties miksi - buuaahhaahhaahhhahhhaah a a aaa - ei, kyllä tässä täytyy nyt ottaa pala sitruunaa jotta saisi tämän hekotuksen loppumaan ja saisi ihan kepulaisilmeen a la Esa Härmälä naamalleen!
Parasta sille.
napsahtaa verisuoni päässä poikki. Surullinen tapaus, toisaalta ehkä näin on parasta.
napsahtaa verisuoni päässä poikki. Surullinen tapaus, toisaalta ehkä näin on parasta.
ja alkaa paskanlevitys.
KKK ja minä, että kuka kapiainen vietiin taksilla sinua katsomaan sinne Lataamoon.
...ja kepu vinkuu. Näinhän se SDP-kepu yhteistyö toimii myös maan hallituksessa. :-D
Wiljami
Keskustaa moiti siitä, kun kaikki on pielessä!
rekisteröityä. Sen jälkeenhän en enää voi väittää muiden kirjoittamiksi omia töppäilyjäni.