Tähän voi kertoa Jumalan johdatuksia ja pyyntöjä Jumalalle.
Itse pyysin vähän aikaa sitten pitkästä aikaa Jumalalta, ihan tosissaan, johdatusta, kun olin menossa kävellen kauppareissulle enkä tiennyt mitä kautta tienristeyksessä menisin kaupalle, ja sain mielestäni Jumalalta merkin mennä alas viettävää pikkutietä.
Ei mennyt kuin muutama sekunti pyynnöstä, niin minua vastaan tuli tuntemani uskova vanha rouva pyöränsä kanssa. Hänellä oli kiire, eikä hän huomannut minua, ja hän vaikutti stressaantuneelta ja väsyneeltä ja turhautuneeltakin päällepäin, joten en halunnut häiritä häntä siinä paikassa, koska juuri hänelle sattui siinä kohdassa ylämäki ja minulle oli taasen alamäki.
Tiedän tämän naisen olevan stressaavassa auttamistyössä paikallisessa seurakunnassa. Sanomani onkin tälle vanhalle rouvalle Jumalalta(?), että hänen ehkä kannattaisi harkita lopettaa terapiatyöskentelynsä, koska jos hän ei itse pysty enää nauttimaan työstään, niin ei siitä hänen potilaansakaan pysty nauttimaan. Eikä siis potilaiden paranemisetkaan etene.
Tämän viestin siis sain Jumalalta mielestäni. On se ihmeellistä miten heti pyyntöni jälkeen, muutaman sekunnin kuluttua, Jumala vastasi, ja sain jatkaa matkaani Herrassa iloiten.
Kertokaa te omista kokemuksistanne, miten teidän mielestänne Jumala teille vastaa päivittäin. Ja onko se todella Jumala? Mistä tunnistatte vastauksen olevan Jumalan? Ettei se ole vihtahousu joka kiusaa, tai sitten että vastaus ei ole vain oman pään sisäistä huuhaata tai kuvittelua?
Miten sinä todistat uskosta osattomalle jonkun "vastauksen" olevan juuri vastauksen Jumalalta? Että tämä toinen sinua, ihan oikeasti, uskoo?
Itse olen huomannut että Jumala ei viivyttele vastauksessa tippaakaan. Vastaus tulee aina kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja jos taivas sulkeutuu, niin se kyllä pysyy satavarmasti kiinni. Vaikka seuraavat sata vuotta. Kuten näemme tänä päivänä tapahtuvan.
Itse pyysin vähän aikaa sitten pitkästä aikaa Jumalalta, ihan tosissaan, johdatusta, kun olin menossa kävellen kauppareissulle enkä tiennyt mitä kautta tienristeyksessä menisin kaupalle, ja sain mielestäni Jumalalta merkin mennä alas viettävää pikkutietä.
Ei mennyt kuin muutama sekunti pyynnöstä, niin minua vastaan tuli tuntemani uskova vanha rouva pyöränsä kanssa. Hänellä oli kiire, eikä hän huomannut minua, ja hän vaikutti stressaantuneelta ja väsyneeltä ja turhautuneeltakin päällepäin, joten en halunnut häiritä häntä siinä paikassa, koska juuri hänelle sattui siinä kohdassa ylämäki ja minulle oli taasen alamäki.
Tiedän tämän naisen olevan stressaavassa auttamistyössä paikallisessa seurakunnassa. Sanomani onkin tälle vanhalle rouvalle Jumalalta(?), että hänen ehkä kannattaisi harkita lopettaa terapiatyöskentelynsä, koska jos hän ei itse pysty enää nauttimaan työstään, niin ei siitä hänen potilaansakaan pysty nauttimaan. Eikä siis potilaiden paranemisetkaan etene.
Tämän viestin siis sain Jumalalta mielestäni. On se ihmeellistä miten heti pyyntöni jälkeen, muutaman sekunnin kuluttua, Jumala vastasi, ja sain jatkaa matkaani Herrassa iloiten.
Kertokaa te omista kokemuksistanne, miten teidän mielestänne Jumala teille vastaa päivittäin. Ja onko se todella Jumala? Mistä tunnistatte vastauksen olevan Jumalan? Ettei se ole vihtahousu joka kiusaa, tai sitten että vastaus ei ole vain oman pään sisäistä huuhaata tai kuvittelua?
Miten sinä todistat uskosta osattomalle jonkun "vastauksen" olevan juuri vastauksen Jumalalta? Että tämä toinen sinua, ihan oikeasti, uskoo?
Itse olen huomannut että Jumala ei viivyttele vastauksessa tippaakaan. Vastaus tulee aina kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja jos taivas sulkeutuu, niin se kyllä pysyy satavarmasti kiinni. Vaikka seuraavat sata vuotta. Kuten näemme tänä päivänä tapahtuvan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen joutunut pyytämään paljon Jumalan apua ja saanut kokea ihmeellistä huolenpitoa, varjelusta ja johdatusta, mm avioliittoni takia. Minut on joskus vain jätetty viikoiksi yksin, hylätty, enkä ole saanut puolisooni yhteyttä, jolloin olen kokenut voimakkaasti Jumalan läsnäolon ja huolenpidon ja ihmeellistä turvallista oloa ja varmuutta, että kaikki vielä kääntyy hyväksi, ja näin kävi. En syönyt juurikaan, paino putosi, olin paastossa kuin luonnostaan, ja siitäkin koin olleen pelkästään vain hyvää!
Olen havainnut, että kun on halu kulkea lähellä Jeesusta, niin kun tulee vaikeita aikoja, kovia koettelemuksia ja sairautta, Jumala tulee lähemmäs ja saa kokea - jos näin uskallan sanoa!!! - ihanampia aikoja, kuin normaalisti, kun kaikki menee hyvin! Siksi en pelkää vaikeitakaan aikoja, koska TIEDÄN, että Herra on kanssani koko ajan!
Vaikka ihmiset meidät hylkäisivät, Jumala EI HYLKÄÄ EIKÄ JÄTÄ!
Kun ihmiset havoittavat, Jumala parantaa.
Kun koemme loukkauksia, Herra antaa voiman antaa anteeksi.
Kun kärsimme kipua, voimme upota Jeesuksen kärsimyksiin ja muistaa, että Hänenkin kärsimyksensä johtivat VOITTOON!
Ei ole mitään salattua, mitä Jumala ei näkisi ja kuulisi!
Me Paratiisin pakolaiset voimme vaeltaa erämaamme halki kohti Luvattua maata, Taivaan kotia, Herran voimassa, Hänen kämmenellään leväten, Hänen mannaansa syöden, Hänen valossaan askeleemme asettaen - Hänen jalanjälkiinsä! Iankaikkisesti olkoon ylistetty ja kiitetty Herramme Jeesus, joka meille polun tasoitti ja tien osoitti!
Siunausta, sisko, sinulle!!! :)
On asioita, joihin Jumala ei voi ihan tässä ja nyt vastata mutta se salma kyllä sitten leimahtaa ajallansa. Aaamulla herätessä rukoilen johdatusta päivääni ja luotan siihen että Isä on kanssani, vaikka en ihan joka kääntessä ja kauppareissun edessä rukoile ja jää odottamaan erikoisjohdatusta ja merkkiä.
Yleensä minulle käy niin, että johdatus tulee tilanteessa kun vähiten itse voin siihen vaikuttaa. Jumala käyttää jopa hajamielisyyttäni ja erehdyksiä johdastukseensa. Joskus kävelen epähuomiossa jonkin paikan ohi tai minun on palattava tarkistamaan, että lukitsinko oven tai eihän kahvinkeitin jäänyt päälle. Sitten huomaan vain että tuon harhamutkan myötä tapaan jonkin henkilön, jota en olisi muuten oikeaan aikaan.
Yleensä johdatusta ja sen myötä toiminnasta seuraa syvä rauha ja lepo. Suorannanista ihmettä saa kokea, kun elämässä on vaikeaa ja on koetuksia. Silloin tulee yllättäen rohkaisua tai neuvoa tiedon sanojen ja profetioiden kautta jopa hyvinkin pikkutarkasti.
Aloittajalle:Vanhan rouvan tapauksessa ei kannattane puhua"potilaasta"....Ehkä autettava on oikea sana, tuskin rouvalla sentään potilaita on, eikä asiakkaitakaan..
Mitenkä aloittaja muka tiesi ettei vanha rouva ollut vain uupunut tilapäisesti, eikä suinkaan autettaviensa takia.Ylämäet ovat usein raskaita vanhuksille.Ja voi meillä itsekenelläkin , vielä työikäisilläkin olla huonompia päiviä, syystä tai toisesta ollaan väsyneempiä, ei aina jaksa iloita, vaikka työ olisi kuinka mielkästä.
Olen sitä mieltä, että älä mene omia luulojasi, jotka perustuvat kuvitelmiisi, ja satunnaiseen kohtaamiseen, jolloin rouva ties mistä syystä näytti uupuneelta, niin älä mene luulojasi rouvalle kertomaan.Hän saa varmaan paljon auttamistyöstää, tuntee itsensä tarpeelliseksi ym.Luulisi jokaisen osaavan lopettaa kun ei enää oikeasti jaksa.
En näe aloittajan kertomuksessa muuta kuin satunnaisen tapaamisen, ja aloittajan kovan halun rukouksensa jälkeen tuntea Jumalan johdatusta, mikä tuossa tapauksessa on kyllä sattumaa.
Tuollainen luulottelu ja sattumalta vastaantulevien ihmisten kuvittelu Jumalan johdattamiksi, ja että olisi vielä jokin viesti vastaantulijalle Jumalalta on vaarallista ja sairasta.Tuottaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä kohteelle!!