Rahaa ei riitä päihteisiin eikä omatunto salli harmaata taloutta, selvästä rikollisuudesta puhumattakaan? Köyhät ovat jaloja ja hyviä ihmisiä toisin kuin hyvätuloiset?
Köyhät raittiita ja rehtejä?
Mikä on totuus?
7110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näihän se vähän menee. Moni rikas mikä on jäänyt kiinni kymmenien tuhansien kavalluksista ei ole moksiskaan, mutta jos köyhä jää kiinni jostain suklaapatukan pöllimisessä häntä hävettää vuosia mörhöilyänsä.
Katsokaan nyt meidän poliitikkojakin jotka palkkaavat kavereitaan kirjoittamaan huuhaa tutkimuksia sadoilla tonneilla, niin ei sitäkään ymmärretä hävetä ja anteeksi ei pyydetä koskaan.
Köyhyys ei jalosta vaan köyhät ovat kateellisia, katkeria ja kaunaisia. Näkeehän sen tältäkin palstalta.
Aha? Vai "köyhät kateellisia, katkeria ja kaunaisia"? Mielenkiintoinen näkökulma tuo, koska minun mielestäni "kateelliseksi" ja "kaunaiseksi" ja "katkeraksi" ei tulla varallisuuden perusteella, vaan sillä perusteella, että millainen moraali ihmisellä on ja millaiset eväät hänelle on aikoinaan kotikasvatuksessa annettu. Se on tietysti totta, että siinä mielessä köyhyys ja pienituloisuus ei välttämättä jalosta ihmisen luonnetta, että kyllä minäkin kun minulla on vuosia elämä ollut pelkkää senttien venyttämistä, olen löytänyt itsestäni viime aikoina ihan uusia ulottuvuuksia, joita en olisi uskonut itsessäni koskaan olevankaan: ennen en esimerkiksi ärtynyt niin paljoa kulutuskulttuurista ja vaikkapa siitä, että joidenkin lapsille lapetaan pienestä lähtien turhaa tavaraa niin paljon, että he eivät ikinä opi arvostamaankaan saamiaan leluja ja etuoikeuksiaan, jotka muut heille ovat maksaneet. Kuitenkin mun verraten hyvätuloinen tausta suojelee mua: mulla ei lapsena ollut puutetta mistään, joten en osaa alkaa "kateelliseksi" ja "kaunaiseksi" tai saatika "katkeraksi" myöskään aikuisiällä. Älä ole omahyväinen.:)
Mitä rikollisuuteen sitten tulee, en usko köyhien perheiden ja köyhien ihmisten moraalin olevan siltä osin yhtään löyhempää kuin muillakaan, vaan "rikollisia" mahtuu väestöön yhteiskunnissa aina tietty prosentuaalinen osuus, tietty segmentti. Rikollisuuden määrä vähenee suorassa yhteydessä lisäksi yleensä siihen, että miten yhteiskunnassa on työllisyystilanne ja yhteiskunnan yleinen taloustilanne ja se ei johdu köyhien määristä, vaan ahneus kasvaa huonossa taloussuhdanteessa ja vähenee, mitä suuuremmalla ihmisjoukolla on riittävän toimeentulon takaava työ ja peruseedellytykset kunnolliseen ihmisarvoiseen elämään. Minusta on puolittain koomista, että aina rahanahneet syyttelevät muita kateudesta. En minä ainakaan materian määrästä edes osaa ketään kadehtia, joten minua huvittaa toisaalta nää Suomi24-palstat, missä ilmisen hyvinvoiva keskiluokka - vaikka eivät sitä varmaan ymmärräkään- kadehtii toisiaan taloista, autoista ja sellaisista.
Ja on aika mänttiä, että ihmisten yleiselle pahoinvoinnille tarvitaan jopa palsta, missä joidenkin pitä päästä haukkumaan köyhiä. Samat tyypit - jotka Suomi24:n kirjoittelee vihaa köyhiä vastaan - kadehtien rehellistä keskiluokkaa ja inhoten niitä joilla ei ole rahaa suuremmin, samat varmaan haukkuisi pakkasessa värjötteleviä kerjäläisiäkin.
Empatia estää reaalisesti kateellisuuden ja etenkin kaunaisuuden. Onko se kirjoitajalle tyystin tuntematon tunne ja sana, sellainen sana kuin empatia?
Ja lisään vielä, että ei niinkään se, että mulla oli lapsena kaikki mahdolliset merkkivaatteet, että me käytiin ulkomailla monta kertaakin vuodessa, että mulle osattiin opettaa sivistystä ja että koulunkäymiseen kannustettiin, niin ei mun kohdallani sekään ole ollut se, mikä on estänyt kohdallani alhaisen moraalin kehittymisen, vaan enemmänkin se, että lapsuuden kodissani mulle kasvatuksessa opetettiin, että oli ihminen köyhä tai rikas, jokainen ihmnen on ihmisarvoltaan samanarvoinen ja että jos ei toisia vastaan elämässään riko, voi olla ihan hyvällä omallatunnolla ja luottaa siihen, että epäoikeudenmukaisuutta jos kohtaisi, yhteiskunta olisi puolella eikä vastaan.
Ja kun puhuin käsitteestä empatia, tarkoitan sitä, että oikeasti empatia on se seikka, mikä estää kaunaisuuden ja katkeruuden tai saatika kateellisuuden ihmisellä. Muistan omasta lapsuudestani, kuinka olin aina ihan outta ja suu auki, kun joidenkin kakarat tuli kysemään multa, että paljon mun se ja toi takki tai housut maksoi: itselläni ei ikinä olis pokkaa mennä kyselemään, että mitä joku jonkun vaate tai mikä lie kulutushärpäke on maksanut, kun ei ole opetettu sellaista arvomaailmaa, missä ihmisarvoa mitattaisiin materialla. Ei perheeni rikas ollut ja varmasti olivat sota-ajan lapsina kokeneet jopa puutetta omassa lapsuudessaan, mutta mulla oli onni syntyä sellaiseen perheeseen, missä vanhemmat kävi töissä.
Nykyisin mä säälin korkeintaan niiden perheiden lapsia, jotka syntyy perheisiin, missä arvomaailma on sellainen, että kyllä yhteiskunta elättää ja joissa koulujen käymistä ei arvosteta. Ongelmia sellaisissa perheissä tulee nimittäin viimeistään siinä vaiheessa ( jolleivat sitten ole syntymämiljonäärejä), kun lapsi kasvaa siihen ikään, että haluaisi jotenkin toteuttaa lahjojaan ja harrastaa jotakin fiksua tai että jos lapsi haluaisi kouluttautua: jossakin vaikkka nuoren lukiovaiheessa ei nimittäin Suomessa enää yhteiskunta maksakaan lasten koulukirjoja ja koulunkäyntiä täysin, vaan se vastuu kuuluu niiden vanhemmille, antaa edellytykset itse lapsilleen kouluttautua, nyky- Suomessa, ja yleensä se tapahtuu tavisperheissä sitä kautta, että pikkulasten vanhemmat käy töissä ja kouluttautuu. Muussa tapauksessa ei ole, esimerkiksi kotihoidontukien loppuessa, niille syntyneille lapsille elättäjäää, kun yhteiskunnalle kuuluu vain osavastuu lasten kustannuksista. Mutta tietenkään joku työttömyys tai köyhyys ei ole aina köyhän itsensä syy. On todella varmasti lähes miljoona niitä ihmisiä Suomessakin,jotka elää melkein ns. suu säkkiä myöten tänäkin päivänä, eikä se ole niiden perheiden vika, jos Suomen yhteiskunnassa ei ole tekevillekään töitä, ainakaan töitä joilla eläisi. Harvassa on ne, jotka kulutusökyilee tahallisesti.
Sitä en kyllä ymmärä, että miksi Suomi myöntää sen suuruisia asuntolainoja epävarmasssa työllisyystilanteessa pikkulapsiperheille, kuin nykyisin Suomessa joskus myönnetään. Järkevämpää olisi, että pikkulapsiperheet säästäisi ensin itse työllään itselleen pesämunan ja asuisi vaikka vuokralla, ja sitten vasta ottaisivat asuntolainaa. Eri asia sitten, jos perheessä on vakituinen virka tms. jos vanhemmat käy töissä ja jos ylipäätään voi olettaa, että perhekunnat isot asuntolainansa maksaa.
Mulla ainakaan ei olisi varaa tähän maahan lapsia tehdä. Se on sori se asia, mutta totuus. Kaikki on niin kallista, että olisin helisemässä, jos pitäisi elättää vielä lapsiakin, olisi ihan mahdotonta. Eikä käy yhtään kateeksi esimerkiksi yksinhuoltajia tässä maassa, kun tämä maa ilmeisesti kototaluöusvähekkyksissäkin suosii kahden vanhemman perheitä. Joskaan tietysti ainakaan köyhät eivät edes käytä palveluita, joista voisi saada kotitalousvähennystä.
Nooh, ne köyhät jotka tunnen yhtä lukuunottamatta ovat kateellisia ja käyttävät rahansa päihteisiin... Kaikki ovat kuulemma rikkaita jopa 2000 euroa asaitsevat paitse he itse ja joku muu kun he itse viennyt heiltä toimentulon....
En ole katkera enkä hirveän kateellinenkaan ihminen mutta köyhä kyllä olen. harmaata taloutta harrastan mutta hyvin pientä se on rötösherrojen hommiin verrattuna. Joskus otan muutaman nautiskellen esim saunailtana, mikäs sen hauskempaa ;)
Köyhissä ja hyvätuloisissa on molemmissa fiksuja, ahkeria ja rehellisiä tyyppejä. Samoin on petkuttavia ja päihteiden suurkuluttajia.
Oma moraalini horjuu joskus mielentilan mukaan; Annan hyvänä päivänä kassalle takaisin liikaa saamani vaihtorahat ja tulemme siitä molemmat iloisiksi. Huonona päivänä, esimerkiksi valitettuani jo kolmannella käynnillä saman tuotteen kohdalla eri hinnasta hyllyllä ja kassalla, pidän liikarahat itse ja poistun pahantuulisena.
Rikolliseksi voisin ryhtyä vain kurjuuden kiihtyessä kohtuuttomaksi ja toivottomuuden synkentäessä mielen pysyvästi. Saadessani nyt 200 päivää korotusosaa työttömyysturvaan vaikuttaa elämä turvaltulta, jopa valoisalta, mutta jos se syksyllä loppuu eikä normaaliturvaan tule inflaatiokorotusta, on tilanteeni selvästi pahempi kuin viime vuonna. Pitänee nyt investoida johonkin järkevästi, jotta menot alenisivat.
Koen olevani vastuussa tekemisistäni, minkä vuoksi en juo kerralla paljoa; Jos askel horjahtaa, voin satuttaa itseni lisäksi muita ihmisiä tai heidän lemmikkieläimiään tahi muuta omaisuutta. Oikeudentuntoni ei sallisi jättää korvaamatta tekemiäni tuhoja; vaikka känni vaimentaisi sen, muistaisin silti myöhemmin ja häpeäisin.