Minulla on lapsi, 1v ja 6kk.
Pari-kolme kuukatta sitten meillä alkoi ajoittaiset ongelmat tottelemattomuuden kanssa ja ne on pahentuneet mitä pitemmälle ollaan menty (nyt 2-4kertaa viikossa tapahtuvaa). Lapsi toistaa siis puolesta tunnista tuntiin tai ylikin asiaa jota ei saa tehdä, otan lapsen aina pois ja hän nauraen ilkikurisesti menee heti uudestaan. Jatkan pois ottamista, kiellän, otan lapsen toiseen huoneeseen ja lopulta istutan paikkaan josta ei pääse pois. Itsellä palaa pinna ja saatan jopa korottaa ääntäni lapselle mikä harmttaa aina. Pari kertaa olen ottanut voimalla lapsen pois pahanteosta, silloin tilanne on ollut se että lapsi itse on tekonsa takia vaarassa loukkaantua pahasti mutta silti on vain nauranut ja jatkanut hommaa.
Esimerkiksi tänään lapsi koetti kiivetä kirjahyllyyn (iso ja raskas mutta ei silti turvallinen kiipeillä) Otin lapsen pois ja kielsin menemästä hyllylle, toistin ja koitin kääntää huomion muualle onnistumatta. Lapsi palasi nauraen hyllylle kiipeämään. Jotenkin katso minuun päin tyyliin "ähäskutti". Puolenttunnin taistelun jälkeen nauru muuttui itkuksi, sen kautta rauhoittui ja sain tehtyä lapselle ruuan ja laitettua hänet levolle.
Aina kun nuo tilanteet viimein itkun kautta menee ohi, kiellän vielä menemästä hyllylle ja sen jälkeen otan lapsen syliin (haluaa itse tulla halaamaan) ja halaamme ennen kun jatkamme askareita. Eli jollaintapaa asia "pyydetään anteeksi" (en tiedä miksi sitä kutsuis mutta olemme taas väleissä sen jälkeen ja hommat jatkuu normaalisti).
Tuo nauraminen saa oman pinnan kiristymään todella noipeasti vaikka haluan vain suojella lasta vaaroilta. Harva ulkopuolinen uskoo millainen lapsi osaa olla kotona koska on AINA julkisilla paikoilla todella iloine, tottelevainen ja kiltti.
Mutta kysyisin siis teiltä jotka olette tisteluja pienen lapsen kanssa käyneet että miten noissa tilanteissa olisi paras toimia?
Miten opettaa 1v 6kk ettei joitain asioita saa tehdä kun käytös on tuommoista?
Pari-kolme kuukatta sitten meillä alkoi ajoittaiset ongelmat tottelemattomuuden kanssa ja ne on pahentuneet mitä pitemmälle ollaan menty (nyt 2-4kertaa viikossa tapahtuvaa). Lapsi toistaa siis puolesta tunnista tuntiin tai ylikin asiaa jota ei saa tehdä, otan lapsen aina pois ja hän nauraen ilkikurisesti menee heti uudestaan. Jatkan pois ottamista, kiellän, otan lapsen toiseen huoneeseen ja lopulta istutan paikkaan josta ei pääse pois. Itsellä palaa pinna ja saatan jopa korottaa ääntäni lapselle mikä harmttaa aina. Pari kertaa olen ottanut voimalla lapsen pois pahanteosta, silloin tilanne on ollut se että lapsi itse on tekonsa takia vaarassa loukkaantua pahasti mutta silti on vain nauranut ja jatkanut hommaa.
Esimerkiksi tänään lapsi koetti kiivetä kirjahyllyyn (iso ja raskas mutta ei silti turvallinen kiipeillä) Otin lapsen pois ja kielsin menemästä hyllylle, toistin ja koitin kääntää huomion muualle onnistumatta. Lapsi palasi nauraen hyllylle kiipeämään. Jotenkin katso minuun päin tyyliin "ähäskutti". Puolenttunnin taistelun jälkeen nauru muuttui itkuksi, sen kautta rauhoittui ja sain tehtyä lapselle ruuan ja laitettua hänet levolle.
Aina kun nuo tilanteet viimein itkun kautta menee ohi, kiellän vielä menemästä hyllylle ja sen jälkeen otan lapsen syliin (haluaa itse tulla halaamaan) ja halaamme ennen kun jatkamme askareita. Eli jollaintapaa asia "pyydetään anteeksi" (en tiedä miksi sitä kutsuis mutta olemme taas väleissä sen jälkeen ja hommat jatkuu normaalisti).
Tuo nauraminen saa oman pinnan kiristymään todella noipeasti vaikka haluan vain suojella lasta vaaroilta. Harva ulkopuolinen uskoo millainen lapsi osaa olla kotona koska on AINA julkisilla paikoilla todella iloine, tottelevainen ja kiltti.
Mutta kysyisin siis teiltä jotka olette tisteluja pienen lapsen kanssa käyneet että miten noissa tilanteissa olisi paras toimia?
Miten opettaa 1v 6kk ettei joitain asioita saa tehdä kun käytös on tuommoista?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.