Naisten yhdistetty 7,5KM klassinen 7,5KM vapaa tulokset
1) Maarit Blörgen Norja Ristilippu
2) Charlotte Kalla Ruotsi Ristilippu
3) Heidi Weng Norja Ristilippu
4) Therese Johaug Norja Ristilippu
5) Aino-Kaisa Saarinen Suomi Ristilippu / Hyvä Aikku!
6) Justina Kowaltcik Puola
7) Kerttu Niskanen Suomi Ristilippu / Hyvä!
8) Jessica Diggins USA
9) Emma Viken Ruotsi Ristilippu
Yhdeksän parhaan joukossa SEITSEMÄN ristilipun kantajaa!
Voi tätä ristin voimaa!
1) Maarit Blörgen Norja Ristilippu
2) Charlotte Kalla Ruotsi Ristilippu
3) Heidi Weng Norja Ristilippu
4) Therese Johaug Norja Ristilippu
5) Aino-Kaisa Saarinen Suomi Ristilippu / Hyvä Aikku!
6) Justina Kowaltcik Puola
7) Kerttu Niskanen Suomi Ristilippu / Hyvä!
8) Jessica Diggins USA
9) Emma Viken Ruotsi Ristilippu
Yhdeksän parhaan joukossa SEITSEMÄN ristilipun kantajaa!
Voi tätä ristin voimaa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi hyvänen aika kun ei risti lipussa kerro mitään kenenkään uskonvakaumuksesta.
Mitä kun Suomi hävisi tänään parit kisat. Jos vaikka suomalainen rukoili niin miksi ei jumlanne auttanut?
Sulla on huono asenne. Aino-Kaisa Saarinen pärjäsi tosi hyvin ja hiihti KYMPIN hiihdon!
Mitä kun Suomi hävisi tänään parit kisat. Jos vaikka suomalainen rukoili niin miksi ei jumlanne auttanut?
Veikkaan, ettei Kaikkivaltiasta kiinnosta hirveesti joku epäjumala nimeltään u r h e i l u.
Miksi pohjoismaissa liehuvat ristiliput?
Kaikki pohjoismaat omaksuivat ristin Tanskan lipusta, joka on maailman vanhin yhä käytössä oleva valtionlippu.
Se toimi Tanskan kuninkaiden tunnuksena valloitusretkillä jo 1200-luvulla.
Sydänkeskiajalla risti oli yleinen kuvio ristiretkiarmeijoiden baneereissa. Sen lisäksi niitä koristivat pyhimysten kuvat ja hallitsijoiden ja ritarikuntien vaakunat. Myöhäiskeskiajalla ja pitkään uudellakin ajalla liput pysyivät enimmäkseen hallitsijasukujen, uskonnollisten järjestöjen, kaupunkien, kauppahuoneiden ja ammattikuntien tunnuksina.
Suuri mullistus lippukulttuurissa tapahtui 1700-luvun lopulla, kun Ranskan vallankumouksen innoittamat kansalaiset omaksuivat lippujen käytön. Syntyivät kansallisliput, jotka alkoivat heijastaa yhteisiä kansallisia arvoja. Samalla lippujen kuviointi yksinkertaistui. Prameat vaakunat ja kirjainsommitelmat jäivät pois, ja usein liput jaettiin pelkkiin värikenttiin.
Kolme neljäsosaa nykyisistä kansallislipuista on toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, ja vain 12 maalla on lippu, joka on otettu käyttöön ennen vuotta 1800.
http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/miksi_pohjoismaissa_liehuvat_ristiliput
Suomen lipun ovat suunnitelleet sotilaspukukomitean piirustustoimiston taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Nämä miehet päätyivät seuraavanlaisiin ehdotuksiin; valtiolipuksi tulisi valkoisella pohjalla merensininen risti, jossa olisi ristin keskuksessa Suomen vaakuna. Merenkulku- ja kauppalipuksi tulisi pelkkä sininen risti valkoisella pohjalla.
Perustuslakivaliokunta hyväksyi nämä ehdotukset ja ne esiteltiin eduskunnalle. Jälleen kerran ehdotukset aiheuttivat laajaa keskustelua eduskunnassa, mutta kuitenkin suurin osa edustajista kannatti ehdotettuja lippuja.
Toukokuun 28. päivänä 1918 eduskunta hyväksyi ehdotetut liput Suomen virallisiksi lipuiksi, ja jo samana iltana nousi uusi Suomen lippu eduskuntatalon salkoon. Valtioneuvoston päätöksellä poistettiin 12.2.1920 valtiolipun vaakunassa ollut kruunu.
http://www.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/art4.htm
Esim. harvassa puolikuun maassa edes voi harrastaa talviurheilua ja muutenkaan ei maiden lipuilla ole yhteyttä urheilua harjoittavien yksilöiden menestykseen, lahjakkuus, onnistunut ja riittävä harjoittelu ja jopa doping vaikuttavat.
Mitenkä Suomen ristilipun alla menestyneet Lahden MM kisojen hiihtäjät olivatkaan päässeet tavoitteisiinsa?
Kukaan ei tule uskoon eikä kuule evankeliumia Jeesuksesta urheiludemonien piireissä ja ristilippujen joukossa. Nuo valtiolliset ristiliput ovat oikean ristintyön pilkkaamista.
Kristityt ovat jo niin maailmanhengen valtaamia, että seuraavat ja aplodeeraavat kunniaa ja mainetta etsiviä supersankareita. Synnintunto puuttuu, kun ei kuunnella rukouksessa Jumalan ääntä, vaan urheiluselostajia.
Ristilippuiset maat ovat länsimaiden maallistuneimpia, eli pakanoita.
Pakanalliset olympialaiset
Leo Meller "Tästä kaikki alkoi"
Tämä oli Iltalehden Urheilu-liitteen etusivun ylitse kulkeva otsikko keskiviikkona 8. elokuuta 2012. Oikeastaan: tiedä tuota tarvitsisiko suomalaisille - ainakaan olympiaentusiasteille - edes mainita päivämäärää. Riittää kun toteaa, että se oli sen päivän jälkeen kun Tuuli Petäjä dramaattisesti varmisti Suomelle purjelautailun yllätyshopeallansa ainakin yhden mitalisijan Lontoon olympialaisissa. "Tästä kaikki alkoi" sopii otsikoksi tälle kolumnillekin. Katsomme paljon kauemmaksi kuin Tuuli Petäjän olympiamitalin taustoihin.
Eräät lehtiartikkelit, mediaverkot ja olympialaisiin liittyvät verkkosivut ovat viitanneet tosiasiaan, että vuonna 393 Rooman keisari Theodosius I Suuri kielsi olympialaiset ”liian pakanallisina”. Jotkut ovat myös todenneet, että keisarin ohjeita noudattaen fanaattiset kristityt sulkivat ja hajottivat myöhemmin maan tasalle Olympiaan rakennetun (Zeuksen) temppelin. Monissa kirjoituksissa kristittyjä on luonnehdittu urheilunvastaisiksi – siitä huolimatta, että monet kristityt urheilijat ottavat osaa näihin kisoihin.
Alkuperäiset olympiaurheilijat olivat ammattilaisia – he harjoittelivat ja kilpailivat täyspäiväisesti ja saivat voitoistaan mahtavia palkkioita rahan, eläkkeiden ja palkinnoksi annettujen orjien muodossa.
Alkuperäiset olympialaiset olivat läpeensä pakanallisia.
Ennen kisojen alkua kilpailijat siirtyivät kulkueessa Pieran kylään, missä papit uhrasivat eläinuhrin Zeukselle. Tämän jälkeen urheilijat osallistuivat uskonnolliseen puhdistautumisseremoniaan ja Olympiassa uhrattiin suuri määrä eläimiä jättiläismäisen Zeuksen patsaan edessä. Urheilijat vannoivat uskollisuutta kreikkalaisille jumalille ja varsinkin Zeukselle.
Kilpailutapahtumien voittajat vierailivat Zeuksen temppelissä ja uhrasivat jumalille. Avajaiskulkue, jossa papit kantoivat kotilieden jumalatar Hestialle sytytetystä tulesta otettuja hehkuvia hiiliä, marssi katselijoiden ohitse ja lauloi Zeukselle osoitettuja hymnejä. Zeuksen temppeliin saavuttuaan papit nousivat ylös portaita ja sytyttivät hiilien avulla tulen alttarille. Siellä he teurastivat ja uhrasivat satoja härkiä.
Alkuperäisissä olympialaisissa miehet kilpailivat alastomina. Naimisissa olevat naiset eivät saaneet tulla katsomoon, ja heistä ne, jotka uhmasivat tätä kieltoa, heitettiin pää edellä läheisiltä kallioilta varmaan kuolemaan. Naimattomat naiset saivat seurata kisoja, ja voittajat saivat käyttää hyväkseen Afroditen temppelistä tulleita prostituoituja.
Alkuperäiset olympialaiset olivat äärimmäisen väkivaltaisia. Muinaisten kisojen yksi kaikkein suosituimmista lajeista oli nelivaljakkokisa, joka päättyi usein ohjastajien putoamisiin, onnettomuuksiin ja verisiin kolareihin. Monet osanottajat murskaantuivat täysin tunnistamattomiksi.
Olympialaisiin kuului myös ”pankration-niminen, täysin sääntöjä vailla oleva kamppailulaji tai vapaaottelu… häijy sekoitus painista, nyrkkeilystä ja katutappelusta, jossa iskut, nivusiin suuntautuvat potkut, olkapäiden ja nilkkojen sijoiltaan vääntämiset ja kuristusotteet olivat täysin sallittuja”.
Eräs kuuluisa ottelija oli erikoistunut vastustajien sormien murtamiseen. Damoxenos-niminen ottelija iski vastustajiaan sormenpäillään niin väkivaltaisesti, että hän sai tungettua sormensa sisälle vastustajan vatsaonteloon repien ulos hänen suolensa.
Joten kun keisari Theodosius 24. helmikuuta 391 alkaen laati useita määräyksiä, jotka tekivät kaikista pakanallisista uhraamisista, ennustamisista ja okkultistisista rituaaleista lainvastaisia, on ymmärrettävää, miksi se johti lopulta myös alkuperäisten olympialaisten kieltämiseen.
Kristityt eivät suhtautuneet vihamielisesti itse urheiluun.
Raamatussa on monia positiivisia fyysistä harjoittelua ja juoksukilpailuja koskevia viittauksia.
”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähän…” (1 Tim. 4:8).
”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi” (1 Kor. 9:24-27).
”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt” (2 Tim. 4:7).
Kirjassaan Apostolinen traditio kolmannella vuosisadalla elänyt pappi Hippolytos luetteli 24 kristityiltä kiellettyä toimintoa. Kahdeksan niistä koski julmuutta, ja niiden joukossa oli myös eläimiä kohtaan osoitettu julmuus.
Onneksi urheilijoita ei enää tänä päivänä pakoteta uhraamaan eläimiä Zeukselle, eikä eläimiä ja kanssakilpailijoita kohtaan osoitettu julmuus kuulu enää olympialaisten ohjelmaan.
Jatkuu..
Viime vuosina olympialaisten avajaisseremonioihin on kuitenkin liitetty mukaan pakanallista kuvakieltä, tanssia ja kulkueita. Näin on tapahtunut Barcelonassa, Atlantassa, Ateenassa ja Pekingissä.
Atlantassa vuonna 1996 pidettyjen olympialaisten jälkeen eräs reportteri huomioi: ”Zeuksen takana piilevä henki, muinainen olympialaisten jumala olisi ollut mielissään. Näin suuri joukko ei ole koskaan aiemmin laulanut hänen hymniään eikä hurrannut hänen pyhälle tulelleen. Näin suuret ihmismassat eivät ole koskaan aiemmin juhlistaneet tätä ajatonta rituaalia, joka pitää sisällään sen herättämät maan piiriin kuuluvat henget ja heimot, joita ne innoittavat…” (Berit Kjos The Olympic Dream).
Niiden, jotka ajattelevat, ettei nykyisillä olympialaisilla ole mitään tekemistä muinaisen Kreikan mytologisen pakanuuden kanssa, pitäisi pohdiskella nykyisen olympiahymnin sanoja:
”Sinä muinainen kuolematon Henki, sinä kaiken kauniin puhdas Isä, sinä jonka läsnäolosta laskeutuu ja ilmestyy loisto ja totuus, valaise maasi ja taivaasi. Niin radalla kuin kentällä loista näiden kisojen jalojen ponnistusten ylle… kokoontukaamme kaikki sinun Temppeliisi ja sinun palvontaasi. Oi, Sinä Muinainen Iankaikkinen Henki!”
Eräässä vuoden 2004 Ateenan olympialaisten avajaisjuhlallisuuksista kertovassa kuvauksessa todettiin:
”Kentauri [puoliksi ihminen, puoliksi hevonen] paiskaa keihäänsä pimeyteen ja valojuova kaartaa ilman halki. Tämän jälkeen kreikkalainen jumala Eros laskeutuu vähiin vaatteisiin pukeutuneiden, vedessä leikkivien ja toisiinsa vuoroin aistillisesti tarrautuvien ja otteensa irti päästävien rakastavaisten ylle… Kreikan historiaa kuvaava kulkue alkaa ja lautat seuraavat toinen toistaan… kulminoituen jumalatar Athenen persoonaan ja Parthenonin temppelistä valmistettuun jäljennökseen – uskontoon. Kaiken tämän yllä leijuu Eros. Ikään kuin tämä rakkauden jumala ohjaisi koko historian kulkua.”
Jos olympialaiset kerran ovat pelkkää urheilua, niin miksi niissä harjoitetaan enenevässä määrin muinaisia uskontoja kunnioittavia pakanallisia avausseremonioita – joihin kuuluivat eläin- ja ihmisuhrit, lastenmurhat, orjuus ja häikäilemätön naisten sortaminen?
Nykyään valtaan on päässyt turmiollinen taipumus, jonka piirissä ei enää välitetä kristillisestä perinnöstä eikä siitä, että juuri kristinusko nosti esiin sellaisen elämän kunnioittamisen ja vapauden, josta ei tiedetty mitään ennen Jeesuksen Kristuksen saapumista. Muinaisessa maailmassa Jeesuksen Kristuksen opetukset lopettivat lastenmurhat, vapauttivat naiset, lakkauttivat orjuuden, synnyttivät ensimmäiset hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöt ja johtivat sairaaloiden, orpokotien ja koulujen perustamiseen. Keskiajalla kristityt rakensivat kirjastoja, perustivat opistoja ja yliopistoja, asettivat työn kunniaan ja käännyttivät barbaareja. Nykyisenä aikana kristillinen opetus on edistänyt tieteitä, laajentanut poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia vapauksia, edistänyt oikeudenmukaisuutta ja innoittanut taiteen, arkkitehtuurin, musiikin ja kirjallisuuden piiriin liittyviä suuria saavutuksia.
Jo 2 000 vuoden ajan kristinusko on toiminut kaikkein voimakkaimpana yhteiskuntaa parempaan suuntaan muuttavana tekijänä. Mikään muu uskonto, filosofia, opetus, kansakunta tai liike ei ole muuttanut maailmaa paremmaksi siinä määrin kuin kristinusko.
”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen…” (Hebr. 12:1-2).
Lähteitä: Berit Kjos The Olympic Dream | BJU Presss and Broadcast Misc. Analyyseja olympiadista | Peter Hammond Newsletter | Faith for today ym.
Terve sielu terveessä ruumiissa?
Kirjoitus löytyy täältä.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/62/leo_meller_tanaan_-_tasta_kaikki_alkoi
Ei kai tuo kenellekään ole uutta tietoa, että olympialaiset ovat peräisin eurooppalaisuuden juurilta, antiikin Kreikasta. Mitä pahaa siinä on? Vai pit'isikö meidän ottaa kaikki oppimme Lähi-Idästä?