"Apua ei uskalleta hakea, koska on liian monta varoittavaa esimerkkiä, joissa lastensuojelu on kääntynyt tarvitsijaansa vastaan"
Kirjoittaja osui niin naulan kantaan kuin vain voi olla. Olemme ajautuneet suomessa tilanteeseen, jossa eri viranomaisiin- etenkin lastensuojelun viranomaisiin ei yksinkertaisesti enää luoteta. Tämä on huolestuttavaa , mutta täysin ymmärrettävää.
Kun lastensuojelusta alkaa olla kokemuksia yhdellä jos toisellakin tavallisella perheellä , joista osalla viety yksi tai useampia lapsia laitoksiin milloin milläkin koulunkäyntiin liittyvällä tai "vanhemmuuden puutteisiin" -liittyvillä syillä, ollaan kyllä sellaisilla vesillä etten ihmettele jos luotto menee ja tilanteet kärjistyvät perhetyöntekijöiden ja asiakasperheiden välillä.
Jäin miettimään Espoon tilannetta erityisesti. Heidän lastensuojelun työntekijät ovat olleet viimeaikoina julkisuudessa kertomassa työstään, viimeksi yksi Espoolaisista kirjoitti (ma 3.2. Hs Mielipide) palstalla kuinka hyvä lastensuojelu on keskustelevaa ja avointa. kirjoituksen ensimmäien virke on kyllä kiivasta selittelyä. Allekirjoittaneet vesittävät esiintymisellään kaiken kritiikin jota viimeaikoina mediassakin on esitetty lastensuojelua kohtaan. He eivät sanallakaan myönnä että vakaviakin virheitä on tehty huostaanottotilanteissa, ja Espoo ei ole ikävä kyllä ainoa kaupunki näissä asioissa.
Toisessa virkkeessä onneksi hekin jo myöntävät vaisusti että myös virheitä on tehty. Totean tässä yhteydessä muun muassa sen,että niin kutsutut hoidolliset huostaanotot ovat tästä aivan hirvittävä esimerkki. Se että esimerkiksi bulimiasta tai adhd- oireyhtymästä kärsivä lapsi yhä edelleen, vuonna 2014 saattaa joutua sijoitetuksi laitokseen- ammattitaitoisen hoidon sijasta on jo todellinen ihmisoikeusrikos. Sitten on näitä myös Espoossa käytössä olevia epämääräisiä vihjailuja "vanhemmuuden puutteesta" tai kouluvaikeuksista- nämä ovat johtaneet yllättävän usein huostaanottoihin.
En voi väitää että kaikki huostaanotot olisivat perusteettomia. mm. alkoholisti tai huumausaine perheessä kasvavan lapsen on useissa tilanteissa syytä ottaa turvallisempaan ympäristöön. Espoo toimii tässä mielestäni kaksijakoisesti; Yhtäältä alkoholistiperheitä hyysätään ja ymmärretään joskus hyvinkin pitkälle, mutta normaaliperheissä, joissa ongelmat ovat vielä hallittavissa ja ongelmat muualla kuin alkoholissa , päädytään yllättävän usein huostaanottoon.
Kaikenkaikkiaan HS;n kirjoituksesta jäi kuitenkin kohtalaisen hyvä jälkimaku, etenkin sen viimeisen osion kohdalta, jossa selkeästi toivotaan että lastensuojelu kehittyisi "avoimempaan ja rohkeampaan ja vuorovaikutteisempaan suuntaan" . Vielä joudumme odotella parempia aikoja.
Esimerkiksi Oulussa taltioitu videotalllenne aiheutti lähinnä sen että Oulun sosiaalijohtaja nosti videosta syytten videon ottajaa kohtaan sekä muut viranomaiset syyllisivät perhettä videosta!!! Missä on toiminnan avoimuus? Olisiko sittenkin Oulun tapauksessakiin ollut viisasta myöntää tehdyt virheet ja pyytää tapahtunutta anteeksi perheeltä. Nythän liikkeellä on jo toinenkin huostaanottovideo, jossa lapsia suorastaan kiskotaan käsistä. Vanhemmat joutuisivat moisesta kiskomisesta kyllä syytteeseen, sosiaaliviranomaiset ilmeisesti eivät.
Espoolaiset kodit eivät ole sen paremmin turvassa näiltä rynnäköiltä.
Espoossa tapahtui jo 90-luvulla sellaista jonka arvet ovat vielä lapsiperheiden syövereissä. Asia nimittäin jäi "pöydälle" ja jätti syvän epäluulon lapsiperheissä lastensuojelua kohtaan. Miksi näitä asioista ei käydä avoimesti läpi edes jälkikäteen?Joka ei tunne tapausta, voi lukea lyhyen esimerkin siitä mitä tuolloin tapahtui:
"Tapaus Niko on klassikkoesimerkki. Vuonna 1990 Niko leikki päiväkodissa sopimattomia pyllyleikkejä muiden lasten kanssa. Sillä seurauksella, että hänet otettiin huostaan, eikä hän saanut kolmeen vuoteen olla vanhempiensa kanssa ilman ulkopuolista valvontaa. Kolmen ja puolen vuoden lastenkotitaipaleen jälkeen lääninoikeus palautti pojan kotiin." Voi vain kuvitella minkälaiset arvet tämä tapaus jätti Nikoon/vanhempiin.
Toivoa sopii että paremmat ja avoimemmat ajat vielä koittavat Espoon ja koko suomen lastensuojelua. Huostaanottojen määrä on ollut kavussa vuodesta 1995, luvun ollessa nykyisellään noin 18 000 huostaanotettua. Se on iso määrä pienessä maassa, jossa on syntyvyys ei ole enää tasolla jossa väestö uusiutuisi. Eikö viimein olisi aika ryhdistäytyä siellä päättäjien joukossa ja aloittaa uudelleen erittäin hyväksi koettu kodinhoitajien verkosto.
Yst.
JP Kinnunen
Kirjoittaja osui niin naulan kantaan kuin vain voi olla. Olemme ajautuneet suomessa tilanteeseen, jossa eri viranomaisiin- etenkin lastensuojelun viranomaisiin ei yksinkertaisesti enää luoteta. Tämä on huolestuttavaa , mutta täysin ymmärrettävää.
Kun lastensuojelusta alkaa olla kokemuksia yhdellä jos toisellakin tavallisella perheellä , joista osalla viety yksi tai useampia lapsia laitoksiin milloin milläkin koulunkäyntiin liittyvällä tai "vanhemmuuden puutteisiin" -liittyvillä syillä, ollaan kyllä sellaisilla vesillä etten ihmettele jos luotto menee ja tilanteet kärjistyvät perhetyöntekijöiden ja asiakasperheiden välillä.
Jäin miettimään Espoon tilannetta erityisesti. Heidän lastensuojelun työntekijät ovat olleet viimeaikoina julkisuudessa kertomassa työstään, viimeksi yksi Espoolaisista kirjoitti (ma 3.2. Hs Mielipide) palstalla kuinka hyvä lastensuojelu on keskustelevaa ja avointa. kirjoituksen ensimmäien virke on kyllä kiivasta selittelyä. Allekirjoittaneet vesittävät esiintymisellään kaiken kritiikin jota viimeaikoina mediassakin on esitetty lastensuojelua kohtaan. He eivät sanallakaan myönnä että vakaviakin virheitä on tehty huostaanottotilanteissa, ja Espoo ei ole ikävä kyllä ainoa kaupunki näissä asioissa.
Toisessa virkkeessä onneksi hekin jo myöntävät vaisusti että myös virheitä on tehty. Totean tässä yhteydessä muun muassa sen,että niin kutsutut hoidolliset huostaanotot ovat tästä aivan hirvittävä esimerkki. Se että esimerkiksi bulimiasta tai adhd- oireyhtymästä kärsivä lapsi yhä edelleen, vuonna 2014 saattaa joutua sijoitetuksi laitokseen- ammattitaitoisen hoidon sijasta on jo todellinen ihmisoikeusrikos. Sitten on näitä myös Espoossa käytössä olevia epämääräisiä vihjailuja "vanhemmuuden puutteesta" tai kouluvaikeuksista- nämä ovat johtaneet yllättävän usein huostaanottoihin.
En voi väitää että kaikki huostaanotot olisivat perusteettomia. mm. alkoholisti tai huumausaine perheessä kasvavan lapsen on useissa tilanteissa syytä ottaa turvallisempaan ympäristöön. Espoo toimii tässä mielestäni kaksijakoisesti; Yhtäältä alkoholistiperheitä hyysätään ja ymmärretään joskus hyvinkin pitkälle, mutta normaaliperheissä, joissa ongelmat ovat vielä hallittavissa ja ongelmat muualla kuin alkoholissa , päädytään yllättävän usein huostaanottoon.
Kaikenkaikkiaan HS;n kirjoituksesta jäi kuitenkin kohtalaisen hyvä jälkimaku, etenkin sen viimeisen osion kohdalta, jossa selkeästi toivotaan että lastensuojelu kehittyisi "avoimempaan ja rohkeampaan ja vuorovaikutteisempaan suuntaan" . Vielä joudumme odotella parempia aikoja.
Esimerkiksi Oulussa taltioitu videotalllenne aiheutti lähinnä sen että Oulun sosiaalijohtaja nosti videosta syytten videon ottajaa kohtaan sekä muut viranomaiset syyllisivät perhettä videosta!!! Missä on toiminnan avoimuus? Olisiko sittenkin Oulun tapauksessakiin ollut viisasta myöntää tehdyt virheet ja pyytää tapahtunutta anteeksi perheeltä. Nythän liikkeellä on jo toinenkin huostaanottovideo, jossa lapsia suorastaan kiskotaan käsistä. Vanhemmat joutuisivat moisesta kiskomisesta kyllä syytteeseen, sosiaaliviranomaiset ilmeisesti eivät.
Espoolaiset kodit eivät ole sen paremmin turvassa näiltä rynnäköiltä.
Espoossa tapahtui jo 90-luvulla sellaista jonka arvet ovat vielä lapsiperheiden syövereissä. Asia nimittäin jäi "pöydälle" ja jätti syvän epäluulon lapsiperheissä lastensuojelua kohtaan. Miksi näitä asioista ei käydä avoimesti läpi edes jälkikäteen?Joka ei tunne tapausta, voi lukea lyhyen esimerkin siitä mitä tuolloin tapahtui:
"Tapaus Niko on klassikkoesimerkki. Vuonna 1990 Niko leikki päiväkodissa sopimattomia pyllyleikkejä muiden lasten kanssa. Sillä seurauksella, että hänet otettiin huostaan, eikä hän saanut kolmeen vuoteen olla vanhempiensa kanssa ilman ulkopuolista valvontaa. Kolmen ja puolen vuoden lastenkotitaipaleen jälkeen lääninoikeus palautti pojan kotiin." Voi vain kuvitella minkälaiset arvet tämä tapaus jätti Nikoon/vanhempiin.
Toivoa sopii että paremmat ja avoimemmat ajat vielä koittavat Espoon ja koko suomen lastensuojelua. Huostaanottojen määrä on ollut kavussa vuodesta 1995, luvun ollessa nykyisellään noin 18 000 huostaanotettua. Se on iso määrä pienessä maassa, jossa on syntyvyys ei ole enää tasolla jossa väestö uusiutuisi. Eikö viimein olisi aika ryhdistäytyä siellä päättäjien joukossa ja aloittaa uudelleen erittäin hyväksi koettu kodinhoitajien verkosto.
Yst.
JP Kinnunen
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=9462
Tässä rankasta päästä asiaa: http://vanhemmat.com/
Korvatkaa sanat lastensuojelu sanoilla vankeihoito niin saatte hyvän kuvan aloittajan päättömyydestä.
Taitavat omat bisnekset kummitella takana?