Elämän leipää meille kaikille C.O.Roseniukselta
HELMIKUUN 8 PÄIVÄNÄ.
Sen takia mekin lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana. 1Tess. 2:13.
Herra armahtakoon langenneiden sydäntemme pimeyttä ja avatkoon mielemme. Nekin, jotka eivät epäile sanan olevan Jumalan sanaa, eivät kuitenkaan voi sitä sellaisena pitää kuin tulisi, eivät elävästi usko ja muista sen tosiaankin olevan Jumalan sanaa. Oi, mikä liike ja hälinä siitä nousisi maailmassa, jos Jumalan sanaa ruvettaisiin pitämään sinä, mitä se on, Jumalan sanana. Suuren, kaikkivaltiaan Luojan sanana ja tuomiona.
Jos Jumalan sanaa pidettäisiin sinä, mitä se on, Jumalan sanana, niin mikä hämmästys, mikä kysely ja pelastuksen tien tutkiminen siitä seuraisi! Mikä riemu ja uskon varmuus, mikä kiitos ja ylistys, mikä rauha ja väkevyys Herrassa , jos kaikki heränneet ja uskovaiset sielut oikein voisivat pitää Jumalan sanaa sinä, mitä se on, Jumalan sanana. Mikä valppaus ja palvonta, mikä rukous ja lankeemisen pelko meidät valtaisi, jos oikein voisimme pitää Jumalan sanaa sinä, mitä se on, Jumalan sanana.
Kuinka voit sinä, joka sanot pitäväsi sitä Jumalan sanana, kuitenkin olla niin epätietoinen niistä asioista, joista itse Jumala puhuu. Jos tosiaankin pidät kaiken sen, mikä on kirjoitettuna pyhään kirjaan ainoasta autuuden tiestä, viimeisestä tuomiosta, taivaasta ja helvetistä, Jumalan sanana, niin miten voit syödä, juoda tahi nukkua ennen kuin olet sopinut Jumalasi kanssa ja saanut vakuutuksen syntiesi anteeksi saamisesta ja varmuuden siitä, että milloin täältä eronnetkin, olet autuas.
Sinä, joka työtä teet ja olet orjuuden ikeen raskauttama, kuulet Jumalan todistuksen Pojastaan, ja uskot sen Jumalan sanaksi, sinä uskot, että hän on antanut ainoan Poikansa meidän lunastukseksemme, ja kuulet Jumalan Pojan armorikkaan kutsun: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut", ja siitä huolimatta hallitsee sinua edelleen sairas orjuuden henki. Miten se on mahdollista, jos uskot kaiken tämän olevan Jumalan sanaa?
Useimmat ihmiset eivät pidä Jumalan sanaa pyhänä ja Jumalan ilmoituksena. Sen huomaa siitä, ettei se liikuta ja voita heidän sydämiään. Eivät he viljele sitä semmoisella kunnioituksella, kuin he ehdottomasti tekisivät, jos heidän sydämensä todella uskoisi ja tuntisi, että Jumala, taivaan ja maan Herra puhuu heille siinä. Miten tarkkaavaisina ja suurella kunnioituksella seisomme maallisen kuninkaan tahi ruhtinaan edessä, etenkin jos olemme hänestä riippuvaisia. Me pelkäämme, ettei hänen puheestaan ainoakaan sana vain menisi hukkaan. jos hänen sanansa sisältävät peljättävän tuomion, ehkä kuoleman tuomion, niin mikä tuska ja ahdistus silloin kouristaa sydäntämme. Minkä takia? Arvatenkin sen takia, että se on kuninkaan viimeinen ratkaiseva päätös. Mutta jos hänen sanansa sisältävät armollisen määräyksen, ehkäpä armahduksen, ehkäpä tiedon kuolemaantuomitun vapauttamisesta, niin mikä ilo ja kiitollisuus täyttääkään sydämemme. Ja minkä takia ? Koska kuningas itse puhui ja minä siis voin luottaa siihen. Sisälsihän hänen puheensa suurimman armon ja lahjan. Niin, jos joku kuningas suvaitsee puhua kanssamme, olkoonpa, ettei hän ilmoittaisikaan suurta armoaan tahi tuomiotaan, pidämme kuitenkin sitä niin suurena kunniana, että kätkemme hänen sanansa. Me muistamme ne koko elämämme ajan, sen takia, että hän, joka puhui, oli ruhtinas, ehkäpä kuningas.
Katso nyt, miten suhtautuisit Jumalan sanaan, jos pitäisit sitä sinä, mitä se on, Jumalan sanana. Mikä on maallinen kuningas verrattuna itse Herraan ja Luojaan, kaikkien kuninkaitten kuninkaaseen! Jos maallisen kuninkaan sana täyttää sydämemme kauhulla tahi ilolla, sen mukaan mitä hänen sanansa sisältävät, kuinka paljon suuremmassa määrässä kaikkivaltiaan Jumalan sana täyttäisi sydämemme pelolla tahi riemulla, jos pitäisimme sitä sinä, mitä se on. Ja jos me niin rakastamme, kunnioitamme ja kätkemme jonkun kuninkaan sanoja, vaikkapa ne itsessään olisivatkin vähäpätöisiä, miten paljon suuremmassa määrässä rakastaisimme, kunnioittaisimme ja kätkisimme Jumalan sanan, jos todella pitäisimme sitä Jumalan sanana.
Kun ajattelematta, uneliaasti viljelemme Jumalan sanaa, emme kauhistu sen tuomioita, emme liioin saa siitä virvoitusta, vaan levollisina vaellamme epäuskossa, niin syy tähän sieluntilaan on, että emme pidä Jumalan sanaa sinä, mitä se on, suuren Jumalan sanana. Olet epävarma ja epäileväinen, horjut ja huojut uskon ja epäuskon, pelon ja toivon välillä. Tämä kylmä, penseä ja huolimaton elämäsi, eikö se todista kyllin selvästi, että et pidä Jumalan sanaa sinä, mitä se on, Jumalan sanana?
Kiinnittäkäämme tähän huomiota, sillä syy hengelliseen velttouteemme, uskomme, rakkautemme ja koko elämämme puolinaisuuteen on se, ettemme pidä Jumalan sanaa pyhänä, emme usko, emmekä muista, että se on Jumalan sanaa.
HELMIKUUN 8 PÄIVÄNÄ.
Sen takia mekin lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana. 1Tess. 2:13.
Herra armahtakoon langenneiden sydäntemme pimeyttä ja avatkoon mielemme. Nekin, jotka eivät epäile sanan olevan Jumalan sanaa, eivät kuitenkaan voi sitä sellaisena pitää kuin tulisi, eivät elävästi usko ja muista sen tosiaankin olevan Jumalan sanaa. Oi, mikä liike ja hälinä siitä nousisi maailmassa, jos Jumalan sanaa ruvettaisiin pitämään sinä, mitä se on, Jumalan sanana. Suuren, kaikkivaltiaan Luojan sanana ja tuomiona.
Jos Jumalan sanaa pidettäisiin sinä, mitä se on, Jumalan sanana, niin mikä hämmästys, mikä kysely ja pelastuksen tien tutkiminen siitä seuraisi! Mikä riemu ja uskon varmuus, mikä kiitos ja ylistys, mikä rauha ja väkevyys Herrassa , jos kaikki heränneet ja uskovaiset sielut oikein voisivat pitää Jumalan sanaa sinä, mitä se on, Jumalan sanana. Mikä valppaus ja palvonta, mikä rukous ja lankeemisen pelko meidät valtaisi, jos oikein voisimme pitää Jumalan sanaa sinä, mitä se on, Jumalan sanana.
Kuinka voit sinä, joka sanot pitäväsi sitä Jumalan sanana, kuitenkin olla niin epätietoinen niistä asioista, joista itse Jumala puhuu. Jos tosiaankin pidät kaiken sen, mikä on kirjoitettuna pyhään kirjaan ainoasta autuuden tiestä, viimeisestä tuomiosta, taivaasta ja helvetistä, Jumalan sanana, niin miten voit syödä, juoda tahi nukkua ennen kuin olet sopinut Jumalasi kanssa ja saanut vakuutuksen syntiesi anteeksi saamisesta ja varmuuden siitä, että milloin täältä eronnetkin, olet autuas.
Sinä, joka työtä teet ja olet orjuuden ikeen raskauttama, kuulet Jumalan todistuksen Pojastaan, ja uskot sen Jumalan sanaksi, sinä uskot, että hän on antanut ainoan Poikansa meidän lunastukseksemme, ja kuulet Jumalan Pojan armorikkaan kutsun: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut", ja siitä huolimatta hallitsee sinua edelleen sairas orjuuden henki. Miten se on mahdollista, jos uskot kaiken tämän olevan Jumalan sanaa?
Useimmat ihmiset eivät pidä Jumalan sanaa pyhänä ja Jumalan ilmoituksena. Sen huomaa siitä, ettei se liikuta ja voita heidän sydämiään. Eivät he viljele sitä semmoisella kunnioituksella, kuin he ehdottomasti tekisivät, jos heidän sydämensä todella uskoisi ja tuntisi, että Jumala, taivaan ja maan Herra puhuu heille siinä. Miten tarkkaavaisina ja suurella kunnioituksella seisomme maallisen kuninkaan tahi ruhtinaan edessä, etenkin jos olemme hänestä riippuvaisia. Me pelkäämme, ettei hänen puheestaan ainoakaan sana vain menisi hukkaan. jos hänen sanansa sisältävät peljättävän tuomion, ehkä kuoleman tuomion, niin mikä tuska ja ahdistus silloin kouristaa sydäntämme. Minkä takia? Arvatenkin sen takia, että se on kuninkaan viimeinen ratkaiseva päätös. Mutta jos hänen sanansa sisältävät armollisen määräyksen, ehkäpä armahduksen, ehkäpä tiedon kuolemaantuomitun vapauttamisesta, niin mikä ilo ja kiitollisuus täyttääkään sydämemme. Ja minkä takia ? Koska kuningas itse puhui ja minä siis voin luottaa siihen. Sisälsihän hänen puheensa suurimman armon ja lahjan. Niin, jos joku kuningas suvaitsee puhua kanssamme, olkoonpa, ettei hän ilmoittaisikaan suurta armoaan tahi tuomiotaan, pidämme kuitenkin sitä niin suurena kunniana, että kätkemme hänen sanansa. Me muistamme ne koko elämämme ajan, sen takia, että hän, joka puhui, oli ruhtinas, ehkäpä kuningas.
Katso nyt, miten suhtautuisit Jumalan sanaan, jos pitäisit sitä sinä, mitä se on, Jumalan sanana. Mikä on maallinen kuningas verrattuna itse Herraan ja Luojaan, kaikkien kuninkaitten kuninkaaseen! Jos maallisen kuninkaan sana täyttää sydämemme kauhulla tahi ilolla, sen mukaan mitä hänen sanansa sisältävät, kuinka paljon suuremmassa määrässä kaikkivaltiaan Jumalan sana täyttäisi sydämemme pelolla tahi riemulla, jos pitäisimme sitä sinä, mitä se on. Ja jos me niin rakastamme, kunnioitamme ja kätkemme jonkun kuninkaan sanoja, vaikkapa ne itsessään olisivatkin vähäpätöisiä, miten paljon suuremmassa määrässä rakastaisimme, kunnioittaisimme ja kätkisimme Jumalan sanan, jos todella pitäisimme sitä Jumalan sanana.
Kun ajattelematta, uneliaasti viljelemme Jumalan sanaa, emme kauhistu sen tuomioita, emme liioin saa siitä virvoitusta, vaan levollisina vaellamme epäuskossa, niin syy tähän sieluntilaan on, että emme pidä Jumalan sanaa sinä, mitä se on, suuren Jumalan sanana. Olet epävarma ja epäileväinen, horjut ja huojut uskon ja epäuskon, pelon ja toivon välillä. Tämä kylmä, penseä ja huolimaton elämäsi, eikö se todista kyllin selvästi, että et pidä Jumalan sanaa sinä, mitä se on, Jumalan sanana?
Kiinnittäkäämme tähän huomiota, sillä syy hengelliseen velttouteemme, uskomme, rakkautemme ja koko elämämme puolinaisuuteen on se, ettemme pidä Jumalan sanaa pyhänä, emme usko, emmekä muista, että se on Jumalan sanaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pitkälti antaa Rosenius sanaa päivälle.
Siinäpä sitä onkin pohtimista.
"Sinä, joka työtä teet ja olet orjuuden ikeen raskauttama, kuulet Jumalan todistuksen Pojastaan, ja uskot sen Jumalan sanaksi, sinä uskot, että hän on antanut ainoan Poikansa meidän lunastukseksemme, ja kuulet Jumalan Pojan armorikkaan kutsun: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut", ja siitä huolimatta hallitsee sinua edelleen sairas orjuuden henki. Miten se on mahdollista, jos uskot kaiken tämän olevan Jumalan sanaa?