Murhaaja, elinkautisvanki Janne Raninen kaipaa tytärtään..

Kannattaisi miettiä mihin ryhtyy eikä piipittää jälkikäteen. Oikea itsekäs idiootti kun tekee lapsen elinlkautisvankina tietäen että ei voi olla läsnä isänä. (istunut 10 vuotta ja lapsi syntyi 7 vuotta sitten eli lapsi laitettu alkuun vankilan tiloissa). Edesvastuuton sika joka ratsastaa teollaan jotta pääsisi vapaaksi. Kirjoitti kirjan... jopa YLE:n toimittaja meni koukkuun..

Lapsi raukka, toivottavasti on hyvä äiti ja sukulaiset.




-----------------------
Elinkautisvanki kaipaa tytärtään ja vaatii asennemuutosta vankiloiden perhetyöhön
Janne Raninen on ollut kymmenen vuotta vankilassa. Seitsemän vuotta sitten Raniselle syntyi tytär, johon hän halusi pitää mahdollisimman paljon yhteyttä. Vuosien varrella Raninen on kuitenkin pettynyt vankilan perhetyöhön niin monta kertaa, että päätti kirjoittaa aiheesta kirjan. Siinä hän vaatii asennemuutosta vankiloihin.

Janne Raninen tapaa 7-vuotiasta tytärtään kerran kuussa perhetapaamisessa. Valvomaton tapaaminen vankilan perhehuoneessa kestää kaksi ja puoli tuntia, jonka aikana isä ja tytär tekevät ruokaa, leikkivät ja juttelevat. Eron hetki tulee aina liian nopeasti.

- Eniten harmittaa se, että ei voi jakaa arkea lapsen kanssa. Kaipaan sitä, että voisin nukuttaa hänet iltaisin ja tehdä aamiaista. Muutamassa tunnissa ei koe lapsen elämästä mitään. Jos mä kysyn koulusta, aika usein vastaus on "en mä tiedä, en mä muista". Mutta sitten kun hän innostuu, tekstiä alkaa tulla.

Ymmärrän, että monien mielestä vangeille ei kuulu mitään.

- Janne Raninen

Yleensä aika vaan loppuu, ennen kuin tyttö innostuu, harmittelee Raninen.

Ranisen kokemus on, että vankila tekee kaikkensa haratakseen vastaan vankien perhesuhteissa. Lapsille sopivia tapaamisia on harvoin, ne olivat lyhyitä ja lapsille sopimattomissa tiloissa.

- Kyllä mä sen ymmärrän, että monien mielestä vangeille ei kuulu mitään. Mutta pitää pitää mielessä se, että lasten oikeuksista me puhutaan, ei vangin oikeuksista. Ja lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, oli hän sitten vankilassa tai missä tahansa.
"Vankiloiden perhetyö jälkeenjäänyttä"

Ranisella on jatkuva huono omatunto siitä, että ei pysty olemaan tyttären elämässä läsnä. Huono omatunto sai hänet myös kiinnostumaan tutkimuksista, joita lasten ja vankilavanhempien välisestä suhteesta on tehty. Hän myös jututti muita vanki-isiä.

Keskustelujen ja omien kokemustensa pohjalta Raninen kirjoitti kirjan Isänä vankilassa. Siinä hän arvostelee vankiloiden perhetyötä jälkeenjääneeksi ja asennetta vankeihin tylyksi. Esimerkiksi perhetapaamisia voisi Ranisen mielestä olla paljon nykyistä enemmän, nyt tilat ovat alikäytössä.

Jotkut ei vaan jaksa taistella sen eteen.

- Janne Raninen

- Jotkut ei vaan jaksa taistella sen asian eteen. Pitää laittaa lappua, anoa perhetapaamislupia ja sitten niihin tulee kielteisiä päätöksiä eri syihin vedoten. Sen takia monen suhde lapseen katkeaa, väittää Raninen.

- Tämä ei vaatisi lisäresursseja tai uusia lakeja. Tämä on tahdosta kiinni, tarvitaan asennemuutos.
Uudet ohjeet parantavat lasten asemaa

Rikosseuraamuslaitoksessa ongelmat on tunnustettu ja uusien linjausten mukaan perhetapaamisia on lisättävä. Vartijoita aiotaan kouluttaa kohtaamaan lapset paremmin ja lasten on vastedes päästävä aina koskettamaan vanhempaansa tapaamisessa. Tilanne on jo kohentunut, mutta vieläkään vangit eivät ole keskenään samanarvoisessa asemassa. Riihimäen vankilan apulaisjohtaja Karoliina Taruvuori oli mukana laatimassa uusia ohjeita, mutta myöntää, että muutos on hidas.

- Sekä vankiloiden tilat että turvallisuustasot ovat erilaisia, mikä aiheuttaa tiettyjä rajoituksia esimerkiksi perhetapaamisiin. Mutta kyllä taustalla vaikuttavat myös vanhat käytännöt.

Kyllä taustalla vaikuttavat myös vanhat käytännöt.

- Karoliina Taruvuori

Sekä vangeille että lapsille on tutkimuksissa todettu olevan hyötyä siitä, että yhteys säilyy. Siihen eivät kuitenkaan riitä pelkät tapaamiset. Vangit täytyy saada myös itse pohtimaan isyyttään ja sitä, miksi ovat vankilassa - usein toistuvasti.

- Varmaan monia haluaa siviilissäkin olla isä, mutta osalla se rikollinen maailma vie suuremman roolin elämästä. Vangin täytyy pohtia, että mitä se isyys silloin on, kuinka paljon perheen kanssa silloin ollaan, sanoo Taruvuori.

Janne Raninen vapautuu aikaisintaan kahden vuoden kuluttua. Vaikka aikuiselämästä suurin osa on toistaiseksi mennyt vankilassa, mies on päättänyt, että paluuta ei enää ole.

- En aio palata vankilaan, en aio antaa tyttäreni käydä läpi tätä toista kertaa. En missään nimessä, vakuuttaa Raninen.

http://yle.fi/uutiset/elinkautisvanki_kaipaa_tytartaan_ja_vaatii_asennemuutosta_vankiloiden_perhetyohon/7071586?origin=rss