Kannattaisi miettiä mihin ryhtyy eikä piipittää jälkikäteen. Oikea itsekäs idiootti kun tekee lapsen elinlkautisvankina tietäen että ei voi olla läsnä isänä. (istunut 10 vuotta ja lapsi syntyi 7 vuotta sitten eli lapsi laitettu alkuun vankilan tiloissa). Edesvastuuton sika joka ratsastaa teollaan jotta pääsisi vapaaksi. Kirjoitti kirjan... jopa YLE:n toimittaja meni koukkuun..
Lapsi raukka, toivottavasti on hyvä äiti ja sukulaiset.
-----------------------
Elinkautisvanki kaipaa tytärtään ja vaatii asennemuutosta vankiloiden perhetyöhön
Janne Raninen on ollut kymmenen vuotta vankilassa. Seitsemän vuotta sitten Raniselle syntyi tytär, johon hän halusi pitää mahdollisimman paljon yhteyttä. Vuosien varrella Raninen on kuitenkin pettynyt vankilan perhetyöhön niin monta kertaa, että päätti kirjoittaa aiheesta kirjan. Siinä hän vaatii asennemuutosta vankiloihin.
Janne Raninen tapaa 7-vuotiasta tytärtään kerran kuussa perhetapaamisessa. Valvomaton tapaaminen vankilan perhehuoneessa kestää kaksi ja puoli tuntia, jonka aikana isä ja tytär tekevät ruokaa, leikkivät ja juttelevat. Eron hetki tulee aina liian nopeasti.
- Eniten harmittaa se, että ei voi jakaa arkea lapsen kanssa. Kaipaan sitä, että voisin nukuttaa hänet iltaisin ja tehdä aamiaista. Muutamassa tunnissa ei koe lapsen elämästä mitään. Jos mä kysyn koulusta, aika usein vastaus on "en mä tiedä, en mä muista". Mutta sitten kun hän innostuu, tekstiä alkaa tulla.
Ymmärrän, että monien mielestä vangeille ei kuulu mitään.
- Janne Raninen
Yleensä aika vaan loppuu, ennen kuin tyttö innostuu, harmittelee Raninen.
Ranisen kokemus on, että vankila tekee kaikkensa haratakseen vastaan vankien perhesuhteissa. Lapsille sopivia tapaamisia on harvoin, ne olivat lyhyitä ja lapsille sopimattomissa tiloissa.
- Kyllä mä sen ymmärrän, että monien mielestä vangeille ei kuulu mitään. Mutta pitää pitää mielessä se, että lasten oikeuksista me puhutaan, ei vangin oikeuksista. Ja lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, oli hän sitten vankilassa tai missä tahansa.
"Vankiloiden perhetyö jälkeenjäänyttä"
Ranisella on jatkuva huono omatunto siitä, että ei pysty olemaan tyttären elämässä läsnä. Huono omatunto sai hänet myös kiinnostumaan tutkimuksista, joita lasten ja vankilavanhempien välisestä suhteesta on tehty. Hän myös jututti muita vanki-isiä.
Keskustelujen ja omien kokemustensa pohjalta Raninen kirjoitti kirjan Isänä vankilassa. Siinä hän arvostelee vankiloiden perhetyötä jälkeenjääneeksi ja asennetta vankeihin tylyksi. Esimerkiksi perhetapaamisia voisi Ranisen mielestä olla paljon nykyistä enemmän, nyt tilat ovat alikäytössä.
Jotkut ei vaan jaksa taistella sen eteen.
- Janne Raninen
- Jotkut ei vaan jaksa taistella sen asian eteen. Pitää laittaa lappua, anoa perhetapaamislupia ja sitten niihin tulee kielteisiä päätöksiä eri syihin vedoten. Sen takia monen suhde lapseen katkeaa, väittää Raninen.
- Tämä ei vaatisi lisäresursseja tai uusia lakeja. Tämä on tahdosta kiinni, tarvitaan asennemuutos.
Uudet ohjeet parantavat lasten asemaa
Rikosseuraamuslaitoksessa ongelmat on tunnustettu ja uusien linjausten mukaan perhetapaamisia on lisättävä. Vartijoita aiotaan kouluttaa kohtaamaan lapset paremmin ja lasten on vastedes päästävä aina koskettamaan vanhempaansa tapaamisessa. Tilanne on jo kohentunut, mutta vieläkään vangit eivät ole keskenään samanarvoisessa asemassa. Riihimäen vankilan apulaisjohtaja Karoliina Taruvuori oli mukana laatimassa uusia ohjeita, mutta myöntää, että muutos on hidas.
- Sekä vankiloiden tilat että turvallisuustasot ovat erilaisia, mikä aiheuttaa tiettyjä rajoituksia esimerkiksi perhetapaamisiin. Mutta kyllä taustalla vaikuttavat myös vanhat käytännöt.
Kyllä taustalla vaikuttavat myös vanhat käytännöt.
- Karoliina Taruvuori
Sekä vangeille että lapsille on tutkimuksissa todettu olevan hyötyä siitä, että yhteys säilyy. Siihen eivät kuitenkaan riitä pelkät tapaamiset. Vangit täytyy saada myös itse pohtimaan isyyttään ja sitä, miksi ovat vankilassa - usein toistuvasti.
- Varmaan monia haluaa siviilissäkin olla isä, mutta osalla se rikollinen maailma vie suuremman roolin elämästä. Vangin täytyy pohtia, että mitä se isyys silloin on, kuinka paljon perheen kanssa silloin ollaan, sanoo Taruvuori.
Janne Raninen vapautuu aikaisintaan kahden vuoden kuluttua. Vaikka aikuiselämästä suurin osa on toistaiseksi mennyt vankilassa, mies on päättänyt, että paluuta ei enää ole.
- En aio palata vankilaan, en aio antaa tyttäreni käydä läpi tätä toista kertaa. En missään nimessä, vakuuttaa Raninen.
http://yle.fi/uutiset/elinkautisvanki_kaipaa_tytartaan_ja_vaatii_asennemuutosta_vankiloiden_perhetyohon/7071586?origin=rss
Lapsi raukka, toivottavasti on hyvä äiti ja sukulaiset.
-----------------------
Elinkautisvanki kaipaa tytärtään ja vaatii asennemuutosta vankiloiden perhetyöhön
Janne Raninen on ollut kymmenen vuotta vankilassa. Seitsemän vuotta sitten Raniselle syntyi tytär, johon hän halusi pitää mahdollisimman paljon yhteyttä. Vuosien varrella Raninen on kuitenkin pettynyt vankilan perhetyöhön niin monta kertaa, että päätti kirjoittaa aiheesta kirjan. Siinä hän vaatii asennemuutosta vankiloihin.
Janne Raninen tapaa 7-vuotiasta tytärtään kerran kuussa perhetapaamisessa. Valvomaton tapaaminen vankilan perhehuoneessa kestää kaksi ja puoli tuntia, jonka aikana isä ja tytär tekevät ruokaa, leikkivät ja juttelevat. Eron hetki tulee aina liian nopeasti.
- Eniten harmittaa se, että ei voi jakaa arkea lapsen kanssa. Kaipaan sitä, että voisin nukuttaa hänet iltaisin ja tehdä aamiaista. Muutamassa tunnissa ei koe lapsen elämästä mitään. Jos mä kysyn koulusta, aika usein vastaus on "en mä tiedä, en mä muista". Mutta sitten kun hän innostuu, tekstiä alkaa tulla.
Ymmärrän, että monien mielestä vangeille ei kuulu mitään.
- Janne Raninen
Yleensä aika vaan loppuu, ennen kuin tyttö innostuu, harmittelee Raninen.
Ranisen kokemus on, että vankila tekee kaikkensa haratakseen vastaan vankien perhesuhteissa. Lapsille sopivia tapaamisia on harvoin, ne olivat lyhyitä ja lapsille sopimattomissa tiloissa.
- Kyllä mä sen ymmärrän, että monien mielestä vangeille ei kuulu mitään. Mutta pitää pitää mielessä se, että lasten oikeuksista me puhutaan, ei vangin oikeuksista. Ja lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, oli hän sitten vankilassa tai missä tahansa.
"Vankiloiden perhetyö jälkeenjäänyttä"
Ranisella on jatkuva huono omatunto siitä, että ei pysty olemaan tyttären elämässä läsnä. Huono omatunto sai hänet myös kiinnostumaan tutkimuksista, joita lasten ja vankilavanhempien välisestä suhteesta on tehty. Hän myös jututti muita vanki-isiä.
Keskustelujen ja omien kokemustensa pohjalta Raninen kirjoitti kirjan Isänä vankilassa. Siinä hän arvostelee vankiloiden perhetyötä jälkeenjääneeksi ja asennetta vankeihin tylyksi. Esimerkiksi perhetapaamisia voisi Ranisen mielestä olla paljon nykyistä enemmän, nyt tilat ovat alikäytössä.
Jotkut ei vaan jaksa taistella sen eteen.
- Janne Raninen
- Jotkut ei vaan jaksa taistella sen asian eteen. Pitää laittaa lappua, anoa perhetapaamislupia ja sitten niihin tulee kielteisiä päätöksiä eri syihin vedoten. Sen takia monen suhde lapseen katkeaa, väittää Raninen.
- Tämä ei vaatisi lisäresursseja tai uusia lakeja. Tämä on tahdosta kiinni, tarvitaan asennemuutos.
Uudet ohjeet parantavat lasten asemaa
Rikosseuraamuslaitoksessa ongelmat on tunnustettu ja uusien linjausten mukaan perhetapaamisia on lisättävä. Vartijoita aiotaan kouluttaa kohtaamaan lapset paremmin ja lasten on vastedes päästävä aina koskettamaan vanhempaansa tapaamisessa. Tilanne on jo kohentunut, mutta vieläkään vangit eivät ole keskenään samanarvoisessa asemassa. Riihimäen vankilan apulaisjohtaja Karoliina Taruvuori oli mukana laatimassa uusia ohjeita, mutta myöntää, että muutos on hidas.
- Sekä vankiloiden tilat että turvallisuustasot ovat erilaisia, mikä aiheuttaa tiettyjä rajoituksia esimerkiksi perhetapaamisiin. Mutta kyllä taustalla vaikuttavat myös vanhat käytännöt.
Kyllä taustalla vaikuttavat myös vanhat käytännöt.
- Karoliina Taruvuori
Sekä vangeille että lapsille on tutkimuksissa todettu olevan hyötyä siitä, että yhteys säilyy. Siihen eivät kuitenkaan riitä pelkät tapaamiset. Vangit täytyy saada myös itse pohtimaan isyyttään ja sitä, miksi ovat vankilassa - usein toistuvasti.
- Varmaan monia haluaa siviilissäkin olla isä, mutta osalla se rikollinen maailma vie suuremman roolin elämästä. Vangin täytyy pohtia, että mitä se isyys silloin on, kuinka paljon perheen kanssa silloin ollaan, sanoo Taruvuori.
Janne Raninen vapautuu aikaisintaan kahden vuoden kuluttua. Vaikka aikuiselämästä suurin osa on toistaiseksi mennyt vankilassa, mies on päättänyt, että paluuta ei enää ole.
- En aio palata vankilaan, en aio antaa tyttäreni käydä läpi tätä toista kertaa. En missään nimessä, vakuuttaa Raninen.
http://yle.fi/uutiset/elinkautisvanki_kaipaa_tytartaan_ja_vaatii_asennemuutosta_vankiloiden_perhetyohon/7071586?origin=rss
Vastaukset 35
Vanhimmat
Rikollisesta tehdään taas uhri, aivan käsittämätöntä! Murhaajille ei pitäisi antaa oikeutta julkaista mitään kirjoja.
Kyllä C.G. E. "Murha-Marski" Mannerheim muistelmansa julkaisi! Olisi kai pitänyt kieltää...
Hän puhdisti maan rikollisista maanpetturipunikkiterroristiroistoista. Lainvalvojan kuuluu vastata kovaan väkivaltaan sopivalla voimankäytöllä ja niin hän joutui siis tekemään.
Vankilat on pano hotelleja nykyisin.
"- Jotkut ei vaan jaksa taistella sen asian eteen. Pitää laittaa lappua, anoa perhetapaamislupia ja sitten niihin tulee kielteisiä päätöksiä eri syihin vedoten. Sen takia monen suhde lapseen katkeaa, väittää Raninen."
Ei taida pahvi tajuta että vankilan tehtävänä ei ole olla Hotel Hilton. Vankilassa kuuluu kärsiä teostansa mistä tuomittu. Vankilassa ei kuulu olla "kivaa" eikä asioiden kuulu mennä kuten vanki toivoo tai haluaa. Pyhä sylvi sentään..
No mutta murhaajapsykopaatin mieli toimii hieman erilailla kuin tavallisen ihmisen.
Rikollisille kuuluisi mielestäni heti kiinni jäätyään polttohautaus. Raiskareilta voisi repiä ekaksi munat irti ja vuodattaa kuiviin. Murhaajia ampua polviin ekaks ja sitten polttaa. Tämä olisi inhimillinen tapa.
KANNATETAAN ! 10 pisteen kommentti. Toteutukoon tämä.
Miksi suomessa ei ole kuolemantuomiota? Sen sijaan murhastakin istutaan vain pari vuotta, kuten on jo nähty. Viimeistään kahdesta murhasta ihmiseltä tulisi poistaa oikeus elämään ja teloittaa sellaiset tapaukset. Tai ainakin murhaaja tulisi saada tappaa ilman rangaistusta, siinähän sitten pakoilevat lopun elämänsä halukkaita eliminoijia.
Onko tyttären turvallista tietää isänsä olleen murhaaja?-sehän tulee ilmi hyvin varhaisessa vaiheessa.
Kuinka käy isän vapauduttua?
Entä isä tytär suhteen?
Voivoi mikä traama!!-tehkää ihmeessä tv-sarja!!
Sosialistiseen ideologiaan pohjautuvat rikoslait tekevät Suomesta kriminaalien paratiisin.
Mutta sosialistisen ideologian mukaan puoli maata on rikollisia.
??
Kaikista kovimpia valittajia ja itkupillejä ovat nämä kaksois/kolmoismurhaajat vankilaoloistaan ja oikeuksistaan lukuunottamatta Latea jonka en ole kuullut pahemmin ruikuttavan.
Suomessa murhaaja saa ”elinkautisen” ja lusii siitä noin 15 vuotta!
Saa ilamaisen asumisen ja ruuan, tv:n, pleikkarin, kuntosalin, opiskelu mahdollisuuden, PILLUA, siis mahdollisuuden lisääntyä…jne!
Kyllä on linnavenkuloilla rankkaa!
Tosin ” elinkautisesta” pääsevät vasta 15 vuoden päästä uudelleen tappamaan…
Kuinka kehtaavat ruikuttaa oloistaan ja perhetapaamisistaan ym. Miettisivät uhrien omaisia,lapsia ym jotka eivät näe isejään/perheenjäseniä enään ikinä. Sitten jotkut vielä ihannoivat näitä pelkureita.
Toimittajan olisi pitänyt kysyä mitä pahaa vanki on tehnyt kun sinne raahattu.
Enemmän minä ihmettelen sitä naista joka käy vankilassa psnettamassa itsensä paksuksi. Olisivat käyttäneet ehkäisyä.
Ei ennen ämmät pääseet vankiloihin viihdyttämään ukkoja. Eikä ennen rikollisia päästetty lomille uusia rikoksia tekemään.
Vankilat ovat nykyään kuin hotelleja.
Nainen ihastuu rikolliseen helposti, kuva vahvasta miehestä kiihottaa. Esim, poliisimurhaaja Steen Cristersen on ilmeisesti kanssa naimisissa jonkun suomalaisen naisen kanssa ....
Mun mielestä nää miesvangit voisivat tatuoida toisillensa tissit selkään ja hyväillä toisiaan.
Ei ne taida siihen mitään tissin kuvia tarvita, pelkkä peppu riittää.
"Lapsi raukka, toivottavasti on hyvä äiti ja sukulaiset."
Voikop kukaan vakavasti toivoa tuollaista`?
Nainen joka on käynyt nussittamassa vankilassa itseään jonkun murhaajan kanssa ei voi olla hyvä äiti.
Voi olla hyvä jos ei vertaa mihinkään :DDD
Jokainen voi valita mitä tekee tai jättää tekemättä. Murhaajan kuuluu oikeuksia sen jälkeen kun uhri herää henkiin.
Nämä on niin nähty nämä vankiloissa olevien säälipisteiden keräilyt.
Tyyppi kehitteli mielestään ovelamman keinon, kuin tyypillinen "uskoon tuleminen".
Normaalisti tulevat aina "uskoon" ja kuvittelevat sen jälkeen jokaisen olevan myötämielisiä vapauttamisen puolesta.
"Kun nythän tyyppi on tehnyt PARANNUKSEN eikä uskossa enää rikostele."
Vankilatyypit ovat todella yksinkertaisia.
Voi, voi pitäisikö itkeä näiden kriminaalien puolesta jotka Raninen pisti kylmäksi? Kuinkahan monen murhan tilaaja oli tämä jugoslaavi jonka Raninen teloitti Solvallan raviradalla.
On se silti surullista vaikka vain rikollinen kuolisi. Ei vaikka rikolliset ja huumeiden käyttäjät ole mitään ihmisroskaa joilla ei ole mitään väliä vaikka kuolisi...
Hymyilee nyt iltasanomien sivuilla. Uutinen on hänen syntyneestä vauvasta.
Luulin että Suomen vankiloissa on siedettävät olot, mutta nyt paljastui näin paha juttu. Eikö vankiloihin voisi rakentaa asuntoja perheellisille vangeille? Kiva rivitalo muurin kupeeseen ja koko perhe sinne asumaan 15 vuodeksi. Vanki ei etääntyisi muijastaan ja mukuloistaan.
Joopajoo. Vankilaolot kaipaa nyt kohentamista ja viihtyvyyden lisäämistä.
Ranisen deletoimat yksilöt ansaitsivat kohtalonsa, miksi surra henkensä menettäneitä paskiaisia.
Oletko ehkä hänen kaveri? Hän murhasi ihmisiä...ja sitten muina miehinä hymyillään iltasanomissa. Mitä väliä vaikka tappaa, sellaisen viestin lähettää yhteiskunnalle. Osaisi edes pitää hieman matalampaa profiilia. Muka joku matti meikäläinen vain.
Murhaajat kuuluu teloittaa hirttämällä, voin alkaa tekemään tuota ilman palkkaa.
"mun iskä on murhaaja"
Tuo hanhinaama hymyilee vain iltasanomieni sivulla. Saanut perheenlisäystä. Murhaajalle lapsi ja jotkut muut tuskailee asian kanssa.
Iltasanomien tarkoitin