Itsemyynti vs Itsepalvelu

Olen toinen voimahenkilö helsinkiläisen Omakirppis KABOOM!:in taustalla. Tahtoisin herättää keskustelua suomalaisesta kirpputorikulttuurista ja etenkin siitä omituisesta jännitteestä, joka tuntuu vallitsevan myyntiä itsemyyntikirpputoreilla harjoittavien ja itsepalvelukirpputoreja suosivien välillä. Kirpputoreilla, kuten Hietalahden kirpputori ja Jäähalli, paljon liikkuneena olen usein törmännyt siihen ilmiöön, että osa myyjistä suhtautuu itsepalvelukirpputoreihin hyvin negatiivisesti. Mikä siinä mahtaa olla taustalla?

Itsepalvelukirpputoreja on ollut Suomessa noin parinkymmenen vuoden ajan. Nousu on ollut huimaa ja itsepalvelukirpputoreja onkin satoja ympäri maata. Nämä kirpputorit vastaavat tarpeeseen ja ne tuovat oman ainutlaatuisen lisänsä suomalaiseen kierrätykseen, joka on erittäin tehokasta muutenkin ja josta koko maailma saa ottaa esimerkkiä näin ympäristötuhojen aikana.

Kaikki ylimääräisestä tavarastaan eroon tahtovat eivät tahdo myydä itsemyyntikirpputorilla. Niillä on toistaiseksi riittämätön kapasiteetti eli on vaikea saada myyntipaikkaa ainakin Helsingissä, paikalle pitää mennä todella aikaisin viikonloppuna, sää voi olla huono ulkomyynnissä (sade, helle, liiallinen aurinko), joutuu sietämään hirveää tinkimistä, jälleenmyyjät vievät usein parhaat palat pilkkahintaan tavaroita purkaessa, ympärillä on hirveä hälinä, vanhuuden heikoilla tai sairailla ihmisillä ei ole mahdollisuutta viedä monen kymmenen kilon painoisia tavaraeriä kerralla yhteen paikkaan ja tavaroista saa usein paremman hinnan itsepalvelukirpputorilla. Nämä ovat syitä, miksi yhä useampi nykyään valitsee itsepalvelukirpputorin. Lisäksi yksi erittäin tärkeä syy maanlaajuisesti on se, että pienemmillä paikkakunnilla itsepalvelukirpputorit ovat ainoa keino ihmisten myydä suuria eriä etenkin pienempiä tavaroitaan nettiä lukuunottamatta, sillä itsemyyntikirpputoreja ei yksinkertaisesti ole.

Itsepalvelukirpputorit ovat myös ostavalle asiakkaalle loistava mahdollisuus nauttia yksityisten myyjien tarjonnasta myös arkena. Aatteelliset kirpputorit, kuten Fida ja Pelastusarmeija, toki ovat palvelleet jo pitkän aikaa, mutta näiden toimijoiden nykyinen hinnoittelupolitiikka monesti vie aidon löytämisen ilon. Uskallankin väittää, että itsepalvelukirpputoreilla on keskimäärin halvempaa tavaraa kuin aatteellisilla kirpputoreilla ja hyvällä tuurilla voi tehdä todella halpoja löytöjä, mitä aatteellisila kirpputoreilla harvoin enää tapahtuu asiantuntijahinnoittelijoiden toiminnan myötä.

Jotkut valittavat siitä, että itsepalvelukirpputorilla myyminen on kallista ja että on vaikea päästä voitolle. Asia ei ole niin. Hyväkuntoinen, sesonginmukainen tavara yleensä takaa sen, että omilleen pääsee. Osa pääsee hyvillekin tuotoille. Itsemyyntikirpputorilla myyminen on riski yhtälailla. Jos Helsingissä Hietalahden kirpputorilla sataa, jää myyntituotto vaatimattomaksi. Itsepalvelukirpputoreilla ei ole sääuhkaa. Aina ei myöskään ole taattua myyntitulosta sisämyynnissäkään itsemyyntikirpputorilla, sillä se on niin monesta asiasta kiinni, mikä käy kaupaksi ja mikä ei.

Kokemuksemme mukaan jos myyntipaikkaansa ja myyntiään hoitaa siivoamalla paikkaa välillä, tarkkailemalla hintatasoa ja tuomalla hyvää tavaraa myyntiin, on aikamoinen ihme, jos ei edes pientä tuottoa myynnistä tule. Monesti myös myyjät itse eivät edes ole voiton perässä, vaan tahtovat vaan turhasta tavarasta ekologisesti eroon. Itsepalvelukirpputoreilla ei myöskään kokemuksemme mukaan varasteta niin paljon, kuin monet kaupunkilegendat antavat ymmärtää. Toki varkauksia sattuu silloin tällöin, mutta niin niitä sattuu myös itsemyynnissä. Vaikea siinä on kaikkea pitää silmällä, jos pöydän äärellä on kerralla parveilemassa parikymmentä ihmistä. Lisäksi valveutuneet itsepalvelukirpputorit tarjoavat tuotesuojaa ja erityisiä myyntitiloja varkauksien varalta.

Olisiko siis kyseessä vanhan itsemyyntikirppiskulttuurin ja uuden itsepalvelukirppiskulttuurin törmäys, jossa sitten tunteet välillä ottavat vallan? Ehkä itsemyyjillä on pelko, että itsepalvelukirpputorit ovat omasta myynnistä pois. En usko tähän ollenkaan, sillä kyllä tällä alalla tavara on se, mikä myy. Jos myyjällä ei ole pöydällään mitään minua kiinnostavaa tavaraa, en minä siitä mitään osta, vaikka se olisi maailman ainoa kirpputori.

Itsepalvelukirpputorit ovat oleellinen osa kierrätyskulttuuria ja tulevat vielä tärkeämmäksi tulevaisuudessa, kun Kiina-ilmiö vahvistuu ja länsimaissakin joudutaan tilanteeseen, että uutta ei aina saakaan halvemmalla. Tämä on tulevaisuuden ala ja se tarvitsee omat ammattilaisensa ja innovaattorinsa, eikä kyseessä ole mikään satunnaisten myyjien viikonloppuharrastus silloin. Eletään ja käydään siis rauhassa kirpputoreilla ilman mitään turhia kyräilyjä ja nautitaan inspiroivista arvolöydöistä ja hauskasta tunnelmasta niin itsemyynti- kuin itsepalvelukirppiksillä. Molemmat tahot palvelevat loppujen lopuksi hyvää asiaa, eikä tässä kukaan ole kenenkään vihollinen.

Toni Kitti, Omakirppis KABOOM!