On vaikea kuvitella, että tuolla aktivoitumisella aikaansaataisiin mitään kovin konkreettista.
On kuitenkin syytä tuoda esille, aina kun siihen tarjoutuu hyvä tilaisuus, mikä on kirkon takana oleva strateginen pyrkimys; saada lapsen mieli otteeseensa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Kirkon henkilöresurssit(kin) vähenee vähenemistään, eikä tuosta kirkon märästä unesta taida tulla mitään kovin suurta menestystä;-)
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=Content42F00E
”10–14–vuotiaat seurakunnan yhteiseksi kehittämisen kohteeksi
10.02.2014Kasvatus
Koko seurakunnan tulee osallistua 10-14 -vuotiaiden seurakuntalaisuuden tukemiseen, ei vain muutamien nuorisotyöntekijöiden. Tämä toive nousi esille Suuntaseminaarissa 4.-8.2.2014. 10–14 -vuotiaat jäävät seurakunnissa usein vaille riittävää huomiota.
Viidelle seurakunnalle luotiin seminaarissa konkreettinen suunnitelma ikäryhmän toiminnan kehittämiseksi prosessityöskentelyyn osallistuneiden varhaisnuorisotyöntekijöiden voimin. Tyttöjen ja poikien omaa roolia toiminnan suunnittelussa korostettiin, samoin aikuisten seurakuntalaisten aktivoimista.
Tarve kehittää 5.-8.-luokkalaisten seurakuntalaisuutta nousi esiin kirkolliskokouksessa keväällä 2013. Tuolloin keskusteltiin siitä, tulisiko rippikoulun aloitusikää varhentaa. Kirkolliskokous ei kannattanut rippikouluiän muuttamista, mutta piti ”perusteltuna, että kirkossa otetaan 10–14-vuotiaiden kristillinen kasvatus erityisen kehittämisen kohteeksi.”
On kuitenkin syytä tuoda esille, aina kun siihen tarjoutuu hyvä tilaisuus, mikä on kirkon takana oleva strateginen pyrkimys; saada lapsen mieli otteeseensa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Kirkon henkilöresurssit(kin) vähenee vähenemistään, eikä tuosta kirkon märästä unesta taida tulla mitään kovin suurta menestystä;-)
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=Content42F00E
”10–14–vuotiaat seurakunnan yhteiseksi kehittämisen kohteeksi
10.02.2014Kasvatus
Koko seurakunnan tulee osallistua 10-14 -vuotiaiden seurakuntalaisuuden tukemiseen, ei vain muutamien nuorisotyöntekijöiden. Tämä toive nousi esille Suuntaseminaarissa 4.-8.2.2014. 10–14 -vuotiaat jäävät seurakunnissa usein vaille riittävää huomiota.
Viidelle seurakunnalle luotiin seminaarissa konkreettinen suunnitelma ikäryhmän toiminnan kehittämiseksi prosessityöskentelyyn osallistuneiden varhaisnuorisotyöntekijöiden voimin. Tyttöjen ja poikien omaa roolia toiminnan suunnittelussa korostettiin, samoin aikuisten seurakuntalaisten aktivoimista.
Tarve kehittää 5.-8.-luokkalaisten seurakuntalaisuutta nousi esiin kirkolliskokouksessa keväällä 2013. Tuolloin keskusteltiin siitä, tulisiko rippikoulun aloitusikää varhentaa. Kirkolliskokous ei kannattanut rippikouluiän muuttamista, mutta piti ”perusteltuna, että kirkossa otetaan 10–14-vuotiaiden kristillinen kasvatus erityisen kehittämisen kohteeksi.”
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taas ovat indoktrinaattorit hiukan yössä. Nimittäin nykynuoriso on niin fiksua että ymmärtää jo kymmenvuotiaana sadun ja toden eron, jos on ymmärtääkseen, eli noin vanhoille ei enää kyetä luomaan jeesusparasiitteja korvien väliin.
Kirkossa ei tajuta vieläkään, että nuoret eivät ole mitään pässejä. Siksi kirkolle olisi oikeastaan parempi olla mahdollisimman hissukseen eikä yrittää aivopestä nuoria. Juuri siksihän nuoret kirkosta eroavat, että he ovat saaneet koulussa ja riparilla kirkon saduista tarpeekseen.