Te uskovaiset, jota hyväksytte sen että ihminen estää raskauden. Miten te opetatte tämän omille nuorillenne, kun änistä asioista tulee puhe? Mitä opetatte tyttärillenne?
Kerrotteko te että ehkäisy on hyväksyttyä ja jokaisen oma asia, vaikka se on uskontunnustuksen vastainen ja puhujat sen kieltää? ja vaikak se rippikoulussa opetetaan synniksi...?
Kerrotteko te että ehkäisy on hyväksyttyä ja jokaisen oma asia, vaikka se on uskontunnustuksen vastainen ja puhujat sen kieltää? ja vaikak se rippikoulussa opetetaan synniksi...?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Emme me ainakaan ole muuta heile opettaneet kuin mitä itse oikeana pidämme.
Tosiasiahan on että ehkäisykieltoa ei Raamatusta löydy. Tämän on aika moni muukin uskovainen havainnut. Ymmärrän tilanteen niin että silloin 60-luvulla ei ihmisillä ollut vielä oikein tietoa asioista. Ja oltiin peloissaan kaikenlaisesta kuten tv ja maailman tapahtumat jne.
Jumala ei vaadi keneltäkään enempää kuin mihin pystyy, yli voimiensa ei tarvi eikä pidä lapsiakaan synnyttää. Jos joku haluaa ja jaksaa suuren perheen, se on tietysti hieno asia, mutta kaikki ei jaksa eikä halua eikä silloin ole kenenkään vieraan tehtävä pakottaa tai painostaa mihinkään suuntaan.
t. kahden lapsen vl-äiti
Itse olen vielä sinkku. Psykiatrinen diagnoosi löytyy, joten en yli omien voimien alkais tuosta lapsikysmyksestä paineita ottamaan, jos tulisi aiheelliseksi miettiä asiaa aikanaan.
Terveys on otettava huomioon niin fyysisissä (tämänhän on jo suurin osa sisäistänyt - ), mutta kuin myös henkisissä seikoissa.
Joskin asia on nyt niin, että uskon Luojan "säästäneen" itseni suurelta perheeltä, kun ei ole vielä miestä elämääni johdattanut - ja uskon, että tällä on juuri ollut tarkoituksensa.
Nyt lähestyessä 35:tä asia meneekin niin päin, että Luojalta rukoilen puolisoa ja sitä, että ennättäisin edes yhden lapsen saada. Maksimissaan tällä päällä ja tässä tilanteessa / tällä hetkellä oma tilannearvio asiasta on, että max. 3een lapseen voisi mun henkiset voimavarat riittää.
Mut herran haltuun sekin! ei ole nämä asiat yksiselitteisiä eivätkä helppoja miettiä. Hyvä muistaa myös se, etteivät lapset suinkaan ole automaatio, vaan Luojan lahja. On myös nykyaikana jo kolmikymppisissä heitä, joille lapsettomuus on täyttä totta ja kipeä asia. Voimia heille!
"Tuuditan tulisoroista, kipenäistä kiikuttelen,
vaalin pientä valkeaista (vaalisin, jos ois :) ), Luojan lasta liikuttelen.
Taivahast´ on lahja tullut, taivahan tulen kisoista,
Luojan lemmen leikinnöistä, ei vahingon valkeoista."
(Tuota laulua isäni lauloi, kun olin pieni. En kylläkään silloin vielä kuullut (/ en tiennyt että edes on ) useampaa kuin 1. säkeistön. Kun sitten tuli koko laulu tutuksi, se "aukaisi" maailmani!
Eikö tämä kalevalainen laulu sovi juurikin lestadiolaiseen ajatusmaailmaan ja uskonkäsitykseen tästä asiasta! :) Kauniisti ajatellaan seksuaalisuudesta ja lapsista Luojan lahjoina!)
Minä opin laulun isoäidiltä. Samaa mieltä siitä!
Aloitus on provo, nou komments.
Voisin pohtia rehellisesti heidän kanssaan, onko tämä ehkäisykielteisyys ollut ehkä harhaopin tulosta? Jeesus tuli vapauttamaan meidät lain alta. Onko ehkäisemättömyys jokin suoritus, jolla yritämme itse ansaita taivaspaikkamme?
Tästä kirjoituksesta voisi saada aineksia pohdintaan:
http://www.kotimaa24.fi/kenen-on-vastuu-harhaopeista/