Jumalan tai Jeesuksen puolesta on hyviä argumentteja ja niin on vastaankin. Itse olen 51% sitä mieltä ettei Jumalaa ole olemassa.
Miksi jumalaa ei mielestäni ole:
-Olen menneisyydessäni yrittänyt vakavissani uskoa, mutta mitään tuloksia ei näkynyt. Asiat ovat vieläkin melko huonosti elämässäni.
-Evoluutiossa ei ole mitään suuria aukkoja mitä pitäisi paikata Jumalalla.
-Vaikeaa uskoa että maailmankaikkeuden luoja olisi ottanut ihmismuodon ja tullut tekemään temppujaan, jonka jälkeen pakottanut nämä uskomaan itseensä.
-Raamatussa kaikki ei ole ainutlaatuista. Ajatus helvetistä on ollut olemassa ennen Raamattua.
-Ei tässä maailmassa tunnu tapahtuvan mitään yliluonnollista. On vain luonnollisia tapahtumia, jotka on selitettävissä pelkällä sattumalla ja tieteellä.
-Osa Raamatun tapahtumista kuulostaa typeriltä. Miksi joku Israelin kansa olisi niin tärkeä? Enkö minä sitten ole yhtä tärkeä? Israel on yksi moraalittomimmista ja väkivaltaisimmista valtioista maan päällä. Pitäisikö sitä ruveta vielä siunaamaankin. Ja jos Raamatun Israel on eri asia, niin miksi Jumala haaskaisi Raamatun sivuja kirjoittamalla jostain epämääräisestä kansasta.
Miksi joku Jumala on olemassa:
-Universumin olemassaolon kuittaaminen pelkäksi sattumaksi on vähän niin ja näin.
-Miten tyhjästä voi syntyä näin suurta? Miten tyhjästä voi syntyä mitään ylipäätänsä? Jos maailma on aina ollut olemassa, niin se on ristiriidassa tieteen selitysten kanssa, koska se on sitä mieltä että kaikella on alku.
-Ihmisen tietoisuus. Varsinkin se oma. Miten ensin voi olla pelkkää tyhjää ja sitten yhtäkkiä minä olen täällä ihmettelemässä maailmaa ja jopa kirjoittamassa siitä.
-Luonnon ihmeellisyys
-Elämä maapallolla on pienestä (hyvin, hyvin pienestä) kiinni. Jos planeettamme sijaitsisi vaikkapa pari sataa kilometriä lähempänä tai kauempana Aurinkoa, ei elämä olisi mahdollista.
-Raamatun tekstit on ositttain voitu todistaa paikkansa pitäviksi. Arkeologia voi todistaa tämän.
-Jos kaikki tämä on pelkkää sattumaa, on se niin _käsittämätön_ yhteensattuma, että siihen uskominen vaatii suurempaa uskoa kuin Jumalaan uskominen. Ateistien usko sattumaan on tässä valossa turhankin vankalla pohjalla.
Miksi jumalaa ei mielestäni ole:
-Olen menneisyydessäni yrittänyt vakavissani uskoa, mutta mitään tuloksia ei näkynyt. Asiat ovat vieläkin melko huonosti elämässäni.
-Evoluutiossa ei ole mitään suuria aukkoja mitä pitäisi paikata Jumalalla.
-Vaikeaa uskoa että maailmankaikkeuden luoja olisi ottanut ihmismuodon ja tullut tekemään temppujaan, jonka jälkeen pakottanut nämä uskomaan itseensä.
-Raamatussa kaikki ei ole ainutlaatuista. Ajatus helvetistä on ollut olemassa ennen Raamattua.
-Ei tässä maailmassa tunnu tapahtuvan mitään yliluonnollista. On vain luonnollisia tapahtumia, jotka on selitettävissä pelkällä sattumalla ja tieteellä.
-Osa Raamatun tapahtumista kuulostaa typeriltä. Miksi joku Israelin kansa olisi niin tärkeä? Enkö minä sitten ole yhtä tärkeä? Israel on yksi moraalittomimmista ja väkivaltaisimmista valtioista maan päällä. Pitäisikö sitä ruveta vielä siunaamaankin. Ja jos Raamatun Israel on eri asia, niin miksi Jumala haaskaisi Raamatun sivuja kirjoittamalla jostain epämääräisestä kansasta.
Miksi joku Jumala on olemassa:
-Universumin olemassaolon kuittaaminen pelkäksi sattumaksi on vähän niin ja näin.
-Miten tyhjästä voi syntyä näin suurta? Miten tyhjästä voi syntyä mitään ylipäätänsä? Jos maailma on aina ollut olemassa, niin se on ristiriidassa tieteen selitysten kanssa, koska se on sitä mieltä että kaikella on alku.
-Ihmisen tietoisuus. Varsinkin se oma. Miten ensin voi olla pelkkää tyhjää ja sitten yhtäkkiä minä olen täällä ihmettelemässä maailmaa ja jopa kirjoittamassa siitä.
-Luonnon ihmeellisyys
-Elämä maapallolla on pienestä (hyvin, hyvin pienestä) kiinni. Jos planeettamme sijaitsisi vaikkapa pari sataa kilometriä lähempänä tai kauempana Aurinkoa, ei elämä olisi mahdollista.
-Raamatun tekstit on ositttain voitu todistaa paikkansa pitäviksi. Arkeologia voi todistaa tämän.
-Jos kaikki tämä on pelkkää sattumaa, on se niin _käsittämätön_ yhteensattuma, että siihen uskominen vaatii suurempaa uskoa kuin Jumalaan uskominen. Ateistien usko sattumaan on tässä valossa turhankin vankalla pohjalla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vastaan osissa, minunkaan rukoukset eivät tulleet toteen ennenkuin ymmärsin todella mitä Raamatussa puhutaan ja aloin toimia kuin Jeesus opettaa, synti pitää lopettaa tai purkiä aktiivisesti sitä kohden. Minulla se tapahtui näin.
Evoluutioteoria: pahimmat ongelmat siinä ovat ne, että fossiilien tutkimisessa ei ole koskaan havaittu lajin muuttuvan, vaan lajit ovat samoja, teoria sen selittämiseksi ei ole uskottava, vaan tieteeltä kuullostavaa sanahelinää, ei tofistettavissa. Mutaatiot eivät tuota uusia lajeja ja ovat vain hyvin harvoin hyödyllisiä eliölle, vastaavat vammaisuutta ihmisillä.
Katolilaisuudessa, mikä on tuttu meille tv:stä tunnustetaan synnit ja enemmän ti vähemmän palataan samoille teille, tämä ei ole kristinuskoa. Pitää tehdä parannus, muuttaa käytöstään ja ajatuksiaan, yrittää tulla vanhurskaaksi.
Raamattu on täynnä kauniita totuuksia ja viisauksia, jos ei osaa lukea oikein ne menee ohitse. Raamattu on spesiaali.
Et ole kokenut mitään yliluonnollista, minulla täysin toisinpäin. Oletko kokenut edes outoja sattumia, synkronisiteettiä? Jung kirjoitti niistä todisteena Jumalan olemassa olosta. Huh, tuolla toisella puolen on vaikka mitä!
Jumala valitsi israelilaiset, myöhemmin heidän keskuuteen syntyi messias, jotkut uskoivat toiset ei. Se joka ei tunnusta Jeesusta Jumalan pojaksi on Saatanasta, joten teologisesti katsoen, nyky juutalaiset ovat sitä ja sen kyllä vähän huomaa, huono-onninen kansa nykyään. Paavali oli ensimmäinen, joka lähti viemään viestiä kristinuskosta muille kuin juutalaisille, Kristus on meille kaikille, juutslaisuuden historia on eri asia.
Tässä mielenkiintoinen artikkeli todistuksista Jumalan olemassaolon puolesta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalan_olemassaolo
Maailmankaikkeus ei pysyisi kasassa ilman suunnitelmaa. Jos esim. vetovoiman tai kosmologisen vakion voimakkuus poikkeaisi vähänkin niiden nykyisistä arvoista, koko maailmankaikkeus luhistuisi kasaan tai repeäisi riekaleiksi. Martin Rees on kirjoittanut aiheesta mielenkiintoisen kirjan Avaruuden avainluvut.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hienosäädetty_kaikkeus
Evoluutio on prosessi, joka vain näyttää sattumanvaraiselta. Se on mekanismi, jolla Jumala luo uutta elämää. Monet informaatioteknologian tutkijat ovat sitä mieltä että DNA on aivan liian monimutkainen, että se olisi voinut syntyä sattumanvaraisten mutaatioiden kautta. Sen takana täytyy olla älyä/suunnittelua.
Kello ei synny ilman kelloseppää. Eliöt, varsinkin ihminen, ovat aivan liian kompleksisia.
Israelin kansalla on erikoisasema ihmiskunnan historiassa, koska sille annettiin laki ja Jeesus syntyi juutalaiseksi. Luvatun Maan sijainti valittiin, jotta uusi usko leviäisi kaikkialle maailmaan. Kaikki kansat ja kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä.
Yliluonnollisia asioita tapahtuu, voin sen vakuuttaa.
Pelkkä usko Jumalan olemassaoloon ei pelasta (tietäähän Saa-tanakin Herran olevan olemassa), vaan usko Herran Jeesuksen sovitustyöhön Golgatan ristillä.
Evoluutio teoria on niin täynnä aukkoja, että en ymmärrä miksi kukaan ottaa sen todesta, mutta se johtuu siitä, että suurin osa ihmisistä ovat tiedelukutaidottomia ja pahimmillaan pänttäävät biologiat, fysiikat ja kemiat päähänsä ymmärtämättä mitään. Tutkiban fysiikan laitoksessa tiedetään, että suuri osa populan totuuksina pitämistä asioista on vain teorioita, joita ei voi todistaa. Jotain puolet suunnilleen.
-Olen menneisyydessäni yrittänyt vakavissani uskoa, mutta mitään tuloksia ei näkynyt. Asiat ovat vieläkin melko huonosti elämässäni.
-Evoluutiossa ei ole mitään suuria aukkoja mitä pitäisi paikata Jumalalla.
Evoluutio ei ole ristiriidassa Jumalan kanssa. Se on ristiriidassa ainoastaan kirjaimellisen Raamatun tulkinnan kanssa, joka itsessään on syntynyt vasta 1800-luvun lopulla.
-Vaikeaa uskoa että maailmankaikkeuden luoja olisi ottanut ihmismuodon ja tullut tekemään temppujaan
Jeesuksen jumaluus on kristinuskossa myös myöhempää perua. Jeesus itse kutsui itseään termillä "Ihmisen poika", jota hän läpi UT:n korostaa. Jeesuksen korottaminen jumaliseksi tapahtui vasta hänen kuoltuaan. Doktriini kristinuskoon siitä tuli 300-luvulla.
-Raamatussa kaikki ei ole ainutlaatuista
Raamatussa niinkuin kaikissa uskonnoissa, on synteesiä ja vaikutteita paitsi kyseisestä kulttuurista myös vuorovaikutuksesta muiden kulttuurien kanssa. Se, että Raamattu on ainutlaatuista Jumalan sanaa liittyy jälleen fundamentalisteihin. Em. islam on siinä mielessä avoimempi uskomus ollut historian aikana.
-Ei tässä maailmassa tunnu tapahtuvan mitään yliluonnollista.
Ei, eikä "yliluonnollinen" ole mikään merkki siitä, että olisi jotain meidän tuntemamme maailmankaikkeuden ulkopuolella. Mutta, emme myöskään tunne kaikkea tässäkään kaikkeudessa. Tiede on tarjonnut ratkaisuja ja selityksiä moneen asiaan, mutta voi olla myös paljon tuntematonta tai asioita joista emme tiedä, miksi jokin asia on noin. Sen on vain havaittu olevan näin, syytä ei tiedetä.
-Osa Raamatun tapahtumista kuulostaa typeriltä. Miksi joku Israelin kansa olisi niin tärkeä?
Raamatun VT perustuu juutalaisten omaan historiaan. Sen syntyhistoria liittyy vahvasti hajallaan eläneiden yhteisöjen kokemuksiin. Profeetat ja uskonpuhdistajat (palauttajat) liittyvät aina historiallisiin kehyksiin, vaikkapa sotiin, jossa kansan yhtenäisyys ja tulevaisuus ovat uhattuina. Juutalaisuuden "valittu kansa" ei ole muuten aina ollut juutalaisuuden ytimessä, lisäksi sama ilmiö on tuttu mm. kristittyjen keskellä vrt. em. Yhdysvallat.
-Universumin olemassaolon kuittaaminen pelkäksi sattumaksi
Sattuma ja pieni todennäköisyys ovat kaksi eri asiaa. Se, että jollain on pieni todennäköisyys ei ole sattumaa. Luonnossa ei ilmene missään puhdasta sattumaa, missä kaikki olisi mahdollista, vaan se on aina joiden (luonnonlaista johtuvien) tapausrajojen sisäpuolella. Tiede ei väitä, että universumi olisi sattumaa, se ei vain tarvitse mitään ennaltamäärättyä tarkoitusta tai merkitystä universumille. Raamattu ei myöskään kykene mitenkään selittämään, miksi universumi tai edes ihminen olisi olemassa.
-Miten tyhjästä voi syntyä mitään ylipäätänsä?
Tieteen tällä hetkellä suosituimman hypoteesin mukaan, yksi mahdollisuus on että universumi syntyi tyhjiöstä, ei tyhjästä. Tämä tyhjästä syntyminen, ex-nihilo, ei ole myöskään kristinuskossa yksiselitteinen, siitäkin on ollut historian aikana useampi versio. Varsinaisesti tämä ongelma Raamatun kohdalla ei ollut ennen nykytiedettä juurikaan ongelma, koska luomiskertomusta ei pidetty mitenkään metafyysisenä väittämänä, vaan sen ajateltiin olevan symbolinen. Mutta ikuisuuskysymys siis on, sekä tieteessä että Raamatussa: miksi jotain on ylipäänsä olemassa? Kumpikaan ei pysty tarjoamaan siihen vastausta.
-Luonnon ihmeellisyys
Jesh!
-Elämä maapallolla on pienestä (hyvin, hyvin pienestä) kiinni.
Kyllä, ja tämä on ihmisen omasta uskomuksesta kiinni. Jos ajattelee, että universumin (jumalan) tarkoitus oli tuottaa ihminen, niin se on luonnollisesti iso asia tuo hienosäätö. Jos taas tällaista pyrkimystä ei ollut...niin vastaus on usein: Me havaitsemme tällaisen maailman, koska tällainen maailma on tuottanut tällaisen havaitsijan.
--Raamatun tekstit on ositttain voitu todistaa paikkansa pitäviksi.
Historiallisesti useille Raamatun tapahtumille löytyy todisteita, totta. Tämä liittyy juutalaisten historiaan. Raamatussa on sekä asioita, jotka ovat selvästi tarkoitettukin historian ja faktojen kertomiseksi, lisäksi siellä on asioita, jotka on selvästi tarkoitettu symbolisiksi. Lukija itse päättää tulkintansa.
--Jos kaikki tämä on pelkkää sattumaa, on se niin _käsittämätön_ yhteensattuma, että siihen uskominen vaatii suurempaa uskoa kuin Jumalaan uskominen.
Tämä on jälleen kiinni siitä, onko ihmiskeskeinen näkökulma vai ei. Yhtä uskomaton yhteensattuma on, että alussa ei ollut mitään muuta kuin Jumala, joka tuntemattomasta syystä päätti luoda maailmankaikkeuden keskeltä omaa täydellisyyttään ja ikuisuuttaan ja lisäksi alkoi puuttua sen toimintaan ihmeiden avulla.
Itsekin koen kristinuskon vähän hankalaksi uskoa ja muutenkin ristiriitaiseksi. Johtunee ehkä kolmenkympin kriisistäni, että ajattelin antaa sille uuden mahdollisuuden. Maailmankaikkeus on kuitenkin niin ihmeellinen, etten voi kuvitella sulkevani ovea joltain suurelta mystiseltä voimalta. Ongelmia muodostuu tosin heti kun sitä mystistä voimaa alkaa kuvailemaan jollain tavalla.
Mutta vaikka tuntemamme universumi olisi syntynyt tyhjiöstä, niin se taas antaa aihetta vastakysymykselle. Mistä se tyhjiö on ilmestynyt ja mitä oli ennen sitä? Ja vaikka siihenkin olisi vastaus, niin seuraava kysymys olisi taas mitä oli ennen sitä jne. Lopulta tulemme siihen pisteeseen, että joudumme tunnustamaan että kaikki on syntynyt tyhjästä. Tai sitten se toinen vaihtoehto, että energiaa ei voi koskaan täysin tuhota ja että sitä on aina ollut olemassa. Kumpikin näistä vaihtoehdoista on mielestäni "yliluonnollinen".
"Ongelmia muodostuu tosin heti kun sitä mystistä voimaa alkaa kuvailemaan jollain tavalla."
Ehkä tuossa on hyvä lähtökohta alkaa tutkimaan asioita. Kristinusko, kuten monet muutkin uskonnot, on alunperin lähtenyt siitä, että usko on sisäinen kokemus. Teologia, doktriinit ja filosofiat ovat paljon myöhempää perua.
Monet filosofit on sanoneet, että meissä on sisällä jonkinlainen tyhjyys tai tunne siitä, että minä olen erillinen maailmasta. Vähän kuin asuisi päänsä sisällä ja katselisi jotain sekavaa elokuvaa, jossa ei näytä olevan mitään järkevää juonta mutta paljon kärsimystä. Ja tuo sisäinen kokemus täyttää sen tyhjän, tekee elämään järkeä ja merkitystä, iloa ja tasapainoa. Mutta se on siis sisäinen kokemus, ei niinkään rationaalinen selitys kaikelle.
Tarkoitan, että jos kristinusko on sinun juttu, niin kokeile toista lähestymistapaa. Ei lukea Raamattua kirjaimellisesti jonain selityksenä, vaan symbolisesti. Mitä se merkitsee itselle tai mitä se yrittää sanoa? Sanathan on lopulta kuitenkin vain viittauksia johonkin joka on todellista ja koettavissa. Zenbuddhalaisuudessa oli sanonta: "Sormi, joka osoittaa kuuta." Kuu on se juttu, ei se, että pistää sormen suuhunsa ja imee sitä lohdutukseksi.
Itse en ole kokenut kristinuskoa kovin hyödylliseksi, mutta olen kyllä tavannut useampiakin ihmisiä, jotka ovat tulleet samoihin ajatuksiin ja kokemuksiin sen kautta. Mutta ennenkaikkea siksi, että he ovat katsoneet ja etsineet sitä kuuta eivätkä jääneet pyörittelemään Raamatun lauseita ja teologiaa ikuisiksi ajoiksi.
Se tyhjyys menee umpeen, jos löytää oikean rakkauden, joka kestää koko elämän, usko tuo mielenrauhan. Ja ihan tosi, evoluutioteoria on yksi kiistellyimmistä typeryyksistä, en ole kreationismin kannattaja, mutta Stephen Hawking on oikeassa tieteestä, kun sanoo, että tietämättömyys ei ole sitä ettei tiedä vaan sitä, että uskoo tietävänsä, eria asia kuin Sokrates, hän puhui tieteestä.