Synnin tunnustus

pitkäksi tuo litania, asiaahan siinä on, mutta asiatonta 99% eikä näemmä synnytä kiinnostusta keskutella synnistä, ei niinkään sen tekijöistä, toisia tuomitsemalla, sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

Omatuntokaan ei ole aina oikea tuomari syntiin nähden.
Karkea esm. Hitler luuli olevansa oikeassa murhatessaan koknaisen kansan, eikä hänen omatunto soimannut lainkaan, sotatuomiosituimeen joutumisen pelosta tappoi itsensä ja vaimonsa.

Jumalan sana on oikea tuomari syntiin nähden.
Ei kansa, ei edes poliisi ole omatunto, vaikka se lain miekkää kantaakin.

Jos on synnin tunnustanut, kenelle se tulee tunnustaa, jos yleensä tarvitsee tunnustaa ollenkaan. Eikä syntejään tarvitse MILLOINKAAN tunnustaa koko maailmalle.

Siihen yleensä riittää yksi luotettu sielunhoitaja, joka on "lantatunkio" jota ei saa penkoa. Raamattukin puhuu , että Israelissa oli muurissa "Lantaportti", sinne vietiin saastat, mitään sieltä ei tuotu takaisin.

Uskoon tullessa riittää, että tunnustaa syntinsä Jeesukselle, ja tunnustaa tarvitsevansa Hänen armahdustaan, siinä menee kaikki synnit sen siliän tien, mitään ei jää anteeksisaamatta.

Jos sitten jälkeenpäin piru alkaa soimata vanhoilla synneillä syyttäen, jos ei omin neuvoin pääse syytöksistä eroon, on hyvä keskustella luotetun henkilön kanssa, missääm nimessä ei kaiken kansan kuullen.

Entäs sitten kun uskovainen lankee syntiin, sama Vapahtaja hänellä on kuin uskoon tullessakin, monista synneistä pääsee vapaaksi jo sillä, kun tunnustaa ne Jeesukselle kammiorukouksessa.
"Hän on varsinkin uskovien Vapahtaja."

Jos on taas rikkonut jotain ihmistä, tai seurakuntaa vastaan, silloin on paras tunnustaa se, kenelle on siitä haittaa tai vahinkoa ollut.

Moraalista rohkeutta se vaatii kylläkin, Jeesuksessa on kaikki synnit anteeksi annettu kehdosta hautaan saakka.

Sellaista ei pidä tunnustaa jos vaikka syytetään yhteiskunnan tai muulta taholta, jota ei ole tehnyt, silloin ei usko enää Jumalan armoon ja Jeesuksen anteeksi antoon, vaan hakee vapautusta epäjumalilta saadakseen vapauden syytöksiin.

Kansa , ei edes poliisi ole kenenkään ihmisen omatunto, eikä Suomessa varsinkaan, kun perustuslaki suojaa omatunnon vapauden joakiselle.

Tarkoittaa käytännössä sitä, että syyte pitää esittää kyseiselle henkilölle ja saattaa asia oikeuden ratkaistavaksi, ja siihenkin asti on syytön, kunnes toisin todistetaan, kaikki muu tuomio ja syyttely on vastoin omantunnonvapauslakia, mielivaltaista ihmiseen kohdistettua henkistä julmuutta ja painostusta, johon ei edes lainlaatijoilla ole oikeutta.

Kansanvalta ei ole sitä, että "kansa" suoraan ottaa vallan käsiinsä, se on paremminkin anarkiaa. Kansa on valinnut parlamenttiin edustajansa, ja siellä on sitten erikseen oikeusministeriöt jotka tutkivat rikokset ja myös rankaisevat, jos on todistettu syylliseksi.
Kaikki muu oikeudenkäynti on puoskarointia ja henkistä kidutusta.

Ja kun Jeesus Kristus on vapauttanut omatunnon, niin syytökset valuu kuin vesi hanhen selästä, kiusallista ja turhauttavaa se kyllä on, ja sillä saadaan ihmisen elämä tuhottua.

Tunnen muuten tälläisen henkilön, jolle tämä vääränlainen kansan tuomio on todellisuutta.
Hän on kuitenkin vapaa, vaikka ei saa sitä kohtelua joka kuluu kaikille kansalaisille ja maassa asuville, vaan on syrjinnän kohteena ja "merkittynä", minne meneekin, maanpäällinen helvetti, mutta taivaallinen usko sydämessään kestää ja voi kiittää Jumalaa ja siunata vainoojiaan kaikesta huolimatta, ja vielä kun tuomareina on niitä, jotka tekevät pahempiakin kuin mistä kyseistä henkilöä syytetään, niin asetelma on ironinen.

Olevainen kirjoitti:

pitkäksi tuo litania, asiaahan siinä on, mutta asiatonta 99% eikä näemmä synnytä kiinnostusta keskutella synnistä, ei niinkään sen tekijöistä, toisia tuomitsemalla, sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

Omatuntokaan ei ole aina oikea tuomari syntiin nähden.
Karkea esm. Hitler luuli olevansa oikeassa murhatessaan koknaisen kansan, eikä hänen omatunto soimannut lainkaan, sotatuomiosituimeen joutumisen pelosta tappoi itsensä ja vaimonsa.

Jumalan sana on oikea tuomari syntiin nähden.
Ei kansa, ei edes poliisi ole omatunto, vaikka se lain miekkää kantaakin.

Jos on synnin tunnustanut, kenelle se tulee tunnustaa, jos yleensä tarvitsee tunnustaa ollenkaan. Eikä syntejään tarvitse MILLOINKAAN tunnustaa koko maailmalle.

Siihen yleensä riittää yksi luotettu sielunhoitaja, joka on "lantatunkio" jota ei saa penkoa. Raamattukin puhuu , että Israelissa oli muurissa "Lantaportti", sinne vietiin saastat, mitään sieltä ei tuotu takaisin.

Uskoon tullessa riittää, että tunnustaa syntinsä Jeesukselle, ja tunnustaa tarvitsevansa Hänen armahdustaan, siinä menee kaikki synnit sen siliän tien, mitään ei jää anteeksisaamatta.

Jos sitten jälkeenpäin piru alkaa soimata vanhoilla synneillä syyttäen, jos ei omin neuvoin pääse syytöksistä eroon, on hyvä keskustella luotetun henkilön kanssa, missääm nimessä ei kaiken kansan kuullen.

Entäs sitten kun uskovainen lankee syntiin, sama Vapahtaja hänellä on kuin uskoon tullessakin, monista synneistä pääsee vapaaksi jo sillä, kun tunnustaa ne Jeesukselle kammiorukouksessa.
"Hän on varsinkin uskovien Vapahtaja."

Jos on taas rikkonut jotain ihmistä, tai seurakuntaa vastaan, silloin on paras tunnustaa se, kenelle on siitä haittaa tai vahinkoa ollut.

Moraalista rohkeutta se vaatii kylläkin, Jeesuksessa on kaikki synnit anteeksi annettu kehdosta hautaan saakka.

Sellaista ei pidä tunnustaa jos vaikka syytetään yhteiskunnan tai muulta taholta, jota ei ole tehnyt, silloin ei usko enää Jumalan armoon ja Jeesuksen anteeksi antoon, vaan hakee vapautusta epäjumalilta saadakseen vapauden syytöksiin.

Kansa , ei edes poliisi ole kenenkään ihmisen omatunto, eikä Suomessa varsinkaan, kun perustuslaki suojaa omatunnon vapauden joakiselle.

Tarkoittaa käytännössä sitä, että syyte pitää esittää kyseiselle henkilölle ja saattaa asia oikeuden ratkaistavaksi, ja siihenkin asti on syytön, kunnes toisin todistetaan, kaikki muu tuomio ja syyttely on vastoin omantunnonvapauslakia, mielivaltaista ihmiseen kohdistettua henkistä julmuutta ja painostusta, johon ei edes lainlaatijoilla ole oikeutta.

Kansanvalta ei ole sitä, että "kansa" suoraan ottaa vallan käsiinsä, se on paremminkin anarkiaa. Kansa on valinnut parlamenttiin edustajansa, ja siellä on sitten erikseen oikeusministeriöt jotka tutkivat rikokset ja myös rankaisevat, jos on todistettu syylliseksi.
Kaikki muu oikeudenkäynti on puoskarointia ja henkistä kidutusta.

Ja kun Jeesus Kristus on vapauttanut omatunnon, niin syytökset valuu kuin vesi hanhen selästä, kiusallista ja turhauttavaa se kyllä on, ja sillä saadaan ihmisen elämä tuhottua.

Tunnen muuten tälläisen henkilön, jolle tämä vääränlainen kansan tuomio on todellisuutta.
Hän on kuitenkin vapaa, vaikka ei saa sitä kohtelua joka kuluu kaikille kansalaisille ja maassa asuville, vaan on syrjinnän kohteena ja "merkittynä", minne meneekin, maanpäällinen helvetti, mutta taivaallinen usko sydämessään kestää ja voi kiittää Jumalaa ja siunata vainoojiaan kaikesta huolimatta, ja vielä kun tuomareina on niitä, jotka tekevät pahempiakin kuin mistä kyseistä henkilöä syytetään, niin asetelma on ironinen.

Varsin kattava kirjoitus siitä mitä synti on. Samaa mieltä. Synniksi saatetaan lukea ihmisten kesken sellaistakin joka ei ole syntiä omasta, eikä Raamatun mielestä. Omatunto voi olla sairas ja penkoa ja kaivaa koko ajan lainalaisesti itseään paremaksi, vaikka Herran edessä on saanut jo synnit anteeksi. Synti sanaa ei kestä sellainen ihminen joka on väkevässä herätyksessä tai muotojumalinen. Omia kokemuksia; Kun on tullut esim. rikottua lähimmäistä vastaan ja sitten alkaa omatunto soimata. Siitä kun pääsee kyseiseltä henkilöltä pyytämään anteeksi ja hän antaa, niin voi sitä iloa. Tai rikkoo sanaa vastaan langeten syntiin, ja sen kun tunnustaa Jumalalle, voi sitä iloa kun saa anteeksi Jeesuksen nimessä. Vaikka olisi tehnyt pahankin asian ei kannata jäädä makaamaan vaan rukoilla armoa ja anteeksi antoa Herralta. Sielunvihollinen kyllä syyttää joskus, tuota et saa enää anteeksi, mutta se on sielunvihollisen vale. Ainoastaan Pyhän Hengen pilkka on sellainen, jota ei saa ikinä anteeksi.Jos sen epäilee tehneensä, on melko varma merkki, että ei ole tehnyt koska tuon pilkan tehnyt on yleensä jo paatunut.Sellainen ei kadu tuota syntiä. Laittaisin vielä synnin tunnustamisesta hyväksi koetun, minulle uskonelämän alkutaipaleilla opetetun ja koetun asian. Jos joku asia, menneisyydestä alkaa painaa, se on annettu anteeksi uskoon tullessa Jeesuksen nimesä ja veressä. Jos se kuitenkin vielä painaa, on hyvä kertoa luotettavalle rippi-isälle ja rukoilla. Jos se vielä painaa, mene ja selvitä kyseisen kohteen kanssa asia. Riitaa tulee kun alemme vajavaisia, silloin minulla on apuna Snl.16:7 Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset,saattaa Hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssaan. Kun uskovan kanssa karahtaa, olen rukoillut, että kun vihamiestenkin kanssa saatat sovintoon niin kuinka ei sitten uskonveljien taikka sisarten kanssa. Ja kyllä sitä yleensä pääsee. Kaiken kaikkiaan synti on saatanasta ja tuhoaa, nakertaa ihmistä. Ensin se houkuttaa, sitten se orjuuttaa. Synti on olla erossa Jumalasta. Vanhurskaus kansakunnan korottaa mutta synti on sen häpeä, sanoo sananlaskut. Synti johtaa rauhoittaviin lääkkeisin (oikein käytettynä ei ole synti), viinaan, huumeisin, ym riippuvuuteen.Synti on hirvittävä asia.

Olevainen kirjoitti:

pitkäksi tuo litania, asiaahan siinä on, mutta asiatonta 99% eikä näemmä synnytä kiinnostusta keskutella synnistä, ei niinkään sen tekijöistä, toisia tuomitsemalla, sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

Omatuntokaan ei ole aina oikea tuomari syntiin nähden.
Karkea esm. Hitler luuli olevansa oikeassa murhatessaan koknaisen kansan, eikä hänen omatunto soimannut lainkaan, sotatuomiosituimeen joutumisen pelosta tappoi itsensä ja vaimonsa.

Jumalan sana on oikea tuomari syntiin nähden.
Ei kansa, ei edes poliisi ole omatunto, vaikka se lain miekkää kantaakin.

Jos on synnin tunnustanut, kenelle se tulee tunnustaa, jos yleensä tarvitsee tunnustaa ollenkaan. Eikä syntejään tarvitse MILLOINKAAN tunnustaa koko maailmalle.

Siihen yleensä riittää yksi luotettu sielunhoitaja, joka on "lantatunkio" jota ei saa penkoa. Raamattukin puhuu , että Israelissa oli muurissa "Lantaportti", sinne vietiin saastat, mitään sieltä ei tuotu takaisin.

Uskoon tullessa riittää, että tunnustaa syntinsä Jeesukselle, ja tunnustaa tarvitsevansa Hänen armahdustaan, siinä menee kaikki synnit sen siliän tien, mitään ei jää anteeksisaamatta.

Jos sitten jälkeenpäin piru alkaa soimata vanhoilla synneillä syyttäen, jos ei omin neuvoin pääse syytöksistä eroon, on hyvä keskustella luotetun henkilön kanssa, missääm nimessä ei kaiken kansan kuullen.

Entäs sitten kun uskovainen lankee syntiin, sama Vapahtaja hänellä on kuin uskoon tullessakin, monista synneistä pääsee vapaaksi jo sillä, kun tunnustaa ne Jeesukselle kammiorukouksessa.
"Hän on varsinkin uskovien Vapahtaja."

Jos on taas rikkonut jotain ihmistä, tai seurakuntaa vastaan, silloin on paras tunnustaa se, kenelle on siitä haittaa tai vahinkoa ollut.

Moraalista rohkeutta se vaatii kylläkin, Jeesuksessa on kaikki synnit anteeksi annettu kehdosta hautaan saakka.

Sellaista ei pidä tunnustaa jos vaikka syytetään yhteiskunnan tai muulta taholta, jota ei ole tehnyt, silloin ei usko enää Jumalan armoon ja Jeesuksen anteeksi antoon, vaan hakee vapautusta epäjumalilta saadakseen vapauden syytöksiin.

Kansa , ei edes poliisi ole kenenkään ihmisen omatunto, eikä Suomessa varsinkaan, kun perustuslaki suojaa omatunnon vapauden joakiselle.

Tarkoittaa käytännössä sitä, että syyte pitää esittää kyseiselle henkilölle ja saattaa asia oikeuden ratkaistavaksi, ja siihenkin asti on syytön, kunnes toisin todistetaan, kaikki muu tuomio ja syyttely on vastoin omantunnonvapauslakia, mielivaltaista ihmiseen kohdistettua henkistä julmuutta ja painostusta, johon ei edes lainlaatijoilla ole oikeutta.

Kansanvalta ei ole sitä, että "kansa" suoraan ottaa vallan käsiinsä, se on paremminkin anarkiaa. Kansa on valinnut parlamenttiin edustajansa, ja siellä on sitten erikseen oikeusministeriöt jotka tutkivat rikokset ja myös rankaisevat, jos on todistettu syylliseksi.
Kaikki muu oikeudenkäynti on puoskarointia ja henkistä kidutusta.

Ja kun Jeesus Kristus on vapauttanut omatunnon, niin syytökset valuu kuin vesi hanhen selästä, kiusallista ja turhauttavaa se kyllä on, ja sillä saadaan ihmisen elämä tuhottua.

Tunnen muuten tälläisen henkilön, jolle tämä vääränlainen kansan tuomio on todellisuutta.
Hän on kuitenkin vapaa, vaikka ei saa sitä kohtelua joka kuluu kaikille kansalaisille ja maassa asuville, vaan on syrjinnän kohteena ja "merkittynä", minne meneekin, maanpäällinen helvetti, mutta taivaallinen usko sydämessään kestää ja voi kiittää Jumalaa ja siunata vainoojiaan kaikesta huolimatta, ja vielä kun tuomareina on niitä, jotka tekevät pahempiakin kuin mistä kyseistä henkilöä syytetään, niin asetelma on ironinen.

No. Se on tämän foorumin pelin henki, että sen pitää olla pitkä. Muille foorumille olisin pistänyt vain lyhyen pätkän ydinajatusta ja linkin, minkä kautta asiasta kiinnostuneet olisivat pääseet koko pituuteen.

Mitä vielä siihen artikkeliin tulee, niin tämä oli peräisin viime tammikuussa Sodankylän ja Enontekiön kunnissa jokaiseen kotiin jaetusta ilmaisjakelulehdestäni; ja artikkeli oli suunnattu juuri näille kohderyhmille. (Pastori Helena Suomelan koko pitää tuntee, samoin ylikonstaapeli Esa Harjun).

Mitä vielä siihen artikkeliin tulee, niin tämä oli suunnattu sitä yleistä vapaissa suunnissa esiintyvää harhaoppia vastaan, jonka mukaan kenenkään ei tarvitse mistään synnistä tai mistään rikoksesta parannusta tehdä. (Ei ainakaan nykyisten helluntailaisten). Sen sijaan raamattukoulun opetus oli, että parannuksen teon on oltava yhtä julkinen kuin on synti tai rikoskin.

Leo Salmela kirjoitti:

No. Se on tämän foorumin pelin henki, että sen pitää olla pitkä. Muille foorumille olisin pistänyt vain lyhyen pätkän ydinajatusta ja linkin, minkä kautta asiasta kiinnostuneet olisivat pääseet koko pituuteen.

Mitä vielä siihen artikkeliin tulee, niin tämä oli peräisin viime tammikuussa Sodankylän ja Enontekiön kunnissa jokaiseen kotiin jaetusta ilmaisjakelulehdestäni; ja artikkeli oli suunnattu juuri näille kohderyhmille. (Pastori Helena Suomelan koko pitää tuntee, samoin ylikonstaapeli Esa Harjun).

Mitä vielä siihen artikkeliin tulee, niin tämä oli suunnattu sitä yleistä vapaissa suunnissa esiintyvää harhaoppia vastaan, jonka mukaan kenenkään ei tarvitse mistään synnistä tai mistään rikoksesta parannusta tehdä. (Ei ainakaan nykyisten helluntailaisten). Sen sijaan raamattukoulun opetus oli, että parannuksen teon on oltava yhtä julkinen kuin on synti tai rikoskin.

nuo sinun viestisi, enkä ole henkilökohtaisesti juurikaan arvostellut sinun varsinaisia kirjoituksiasi, ihan ne menee siinä kuin muidenkin ja omani, nyt jos on noista linkeistä päästy yhteiymmärrykseen, eikä nekään mahdotomia ole, mutta kun on sitten toisilla niitäkin, niin on sitten vaan poistettava nuo mainoksen viittaavat. Jos sallii joidenkin ja toisten ei, niin se kyllä ei ole paras tapa mainosten suhteen.

Muuten tuosta avaus aiheesta, niin syntien tunnustaminen on ollut helluntaiseurakunnassa aina vähän kiistanalainen asia.

Uskoon tullessa kun saa koko synti summan kerralla anteeksi, eikä sinne jää silloin mitään, sitten liitytään seurakuntaan, kuunnellaan saarnoja saarnojen perään, ja sieltä tulee sanaa joka alkaa syyllistämään vanhoistakin synneistä, ja silloin heikompi tuntoinen joutuu ikäänkuin uudestaan tekemään parannusta, ei pitäisi, mutta se on paholaisen juoni, saada tunto syyttämään, sehän on pirun virka, se on syyttäjistä pahin.

Silloin on sielunhoitaja ehdottomasti tarpeellinen suodattamaan sielun tuskat Kristuksen ristillä sovitetuksi.

En oikein ymmärtänyt tuota julkisuus termiä, mikä olisi niin julkinen,että koko maailmalle pitäis toitottaa syntisyytensä, eikö se yleensä tapahdu aika pienissä puitteissa,uskovaisella lankeemukset ei mielestäni seurakuntaa laajemmalti saisi vuotaa ulospäin,mielestäni ne tulisi hoitaa kotiasioina, eikä koko maailman edessä käydä oikeutta, kyllä Raamattukin on tällä linjalla, jos nyt ei aivan Ruotsin Knutbyn tapaukseen verrattavaa ilmene, vai tarkoitatko ehkä julkkisten toilauksia.

Olevainen kirjoitti:

nuo sinun viestisi, enkä ole henkilökohtaisesti juurikaan arvostellut sinun varsinaisia kirjoituksiasi, ihan ne menee siinä kuin muidenkin ja omani, nyt jos on noista linkeistä päästy yhteiymmärrykseen, eikä nekään mahdotomia ole, mutta kun on sitten toisilla niitäkin, niin on sitten vaan poistettava nuo mainoksen viittaavat. Jos sallii joidenkin ja toisten ei, niin se kyllä ei ole paras tapa mainosten suhteen.

Muuten tuosta avaus aiheesta, niin syntien tunnustaminen on ollut helluntaiseurakunnassa aina vähän kiistanalainen asia.

Uskoon tullessa kun saa koko synti summan kerralla anteeksi, eikä sinne jää silloin mitään, sitten liitytään seurakuntaan, kuunnellaan saarnoja saarnojen perään, ja sieltä tulee sanaa joka alkaa syyllistämään vanhoistakin synneistä, ja silloin heikompi tuntoinen joutuu ikäänkuin uudestaan tekemään parannusta, ei pitäisi, mutta se on paholaisen juoni, saada tunto syyttämään, sehän on pirun virka, se on syyttäjistä pahin.

Silloin on sielunhoitaja ehdottomasti tarpeellinen suodattamaan sielun tuskat Kristuksen ristillä sovitetuksi.

En oikein ymmärtänyt tuota julkisuus termiä, mikä olisi niin julkinen,että koko maailmalle pitäis toitottaa syntisyytensä, eikö se yleensä tapahdu aika pienissä puitteissa,uskovaisella lankeemukset ei mielestäni seurakuntaa laajemmalti saisi vuotaa ulospäin,mielestäni ne tulisi hoitaa kotiasioina, eikä koko maailman edessä käydä oikeutta, kyllä Raamattukin on tällä linjalla, jos nyt ei aivan Ruotsin Knutbyn tapaukseen verrattavaa ilmene, vai tarkoitatko ehkä julkkisten toilauksia.

että on koko pitäjän kuulu sutki autokauppias, joka huijaa ja pettää ihmisiä autokaupoissa niin paljon kuin kerkiää. Jopa niin, että joutuu lopulta henkensä pitääkseen luikkimaan muualle koko pitäjästä.

No sitten pitäjälle leviääkin tieto, että kyseinen sutki autokauppias on liittynyt muualla helluntauherätykseen ja on niin helluntailainen, niin helluntailainen, että.

Mutta. Tämä autokauppias ei ole tehnyt sutkaamisistaan parannusta yhdenkään uhriksi joutuneen kanssa ja seuraus tästä on, että koko helluntaiherätys joutuu naurun kohteeksi siinä pitäjässä.


Raamattukoulun opetus oli, että Jumalan armovanhurskaus on suoraan kytköksissä parannuksen tekoon. Eli on tunnustettava synnit Jumalan edessä, saatava todellinen synnin päästö ja tämän jälkeen hoidettava asiat kuntoon myös niiden ihmisten kanssa, joille on väärin tehnyt - tai tarvittaessa tunnustettava poliisille selvittämättömät rikokset. Tätä samaa opettaa myös raamattu, mutta nykyisessä heluntaiherätyksessä nämä ovat täysin unohtuneet. "On valhe vallan päällä ja vääryys voimissaan....." eikä kenenkään tarvitse parannusta tehdä.

Olevainen kirjoitti:

pitkäksi tuo litania, asiaahan siinä on, mutta asiatonta 99% eikä näemmä synnytä kiinnostusta keskutella synnistä, ei niinkään sen tekijöistä, toisia tuomitsemalla, sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

Omatuntokaan ei ole aina oikea tuomari syntiin nähden.
Karkea esm. Hitler luuli olevansa oikeassa murhatessaan koknaisen kansan, eikä hänen omatunto soimannut lainkaan, sotatuomiosituimeen joutumisen pelosta tappoi itsensä ja vaimonsa.

Jumalan sana on oikea tuomari syntiin nähden.
Ei kansa, ei edes poliisi ole omatunto, vaikka se lain miekkää kantaakin.

Jos on synnin tunnustanut, kenelle se tulee tunnustaa, jos yleensä tarvitsee tunnustaa ollenkaan. Eikä syntejään tarvitse MILLOINKAAN tunnustaa koko maailmalle.

Siihen yleensä riittää yksi luotettu sielunhoitaja, joka on "lantatunkio" jota ei saa penkoa. Raamattukin puhuu , että Israelissa oli muurissa "Lantaportti", sinne vietiin saastat, mitään sieltä ei tuotu takaisin.

Uskoon tullessa riittää, että tunnustaa syntinsä Jeesukselle, ja tunnustaa tarvitsevansa Hänen armahdustaan, siinä menee kaikki synnit sen siliän tien, mitään ei jää anteeksisaamatta.

Jos sitten jälkeenpäin piru alkaa soimata vanhoilla synneillä syyttäen, jos ei omin neuvoin pääse syytöksistä eroon, on hyvä keskustella luotetun henkilön kanssa, missääm nimessä ei kaiken kansan kuullen.

Entäs sitten kun uskovainen lankee syntiin, sama Vapahtaja hänellä on kuin uskoon tullessakin, monista synneistä pääsee vapaaksi jo sillä, kun tunnustaa ne Jeesukselle kammiorukouksessa.
"Hän on varsinkin uskovien Vapahtaja."

Jos on taas rikkonut jotain ihmistä, tai seurakuntaa vastaan, silloin on paras tunnustaa se, kenelle on siitä haittaa tai vahinkoa ollut.

Moraalista rohkeutta se vaatii kylläkin, Jeesuksessa on kaikki synnit anteeksi annettu kehdosta hautaan saakka.

Sellaista ei pidä tunnustaa jos vaikka syytetään yhteiskunnan tai muulta taholta, jota ei ole tehnyt, silloin ei usko enää Jumalan armoon ja Jeesuksen anteeksi antoon, vaan hakee vapautusta epäjumalilta saadakseen vapauden syytöksiin.

Kansa , ei edes poliisi ole kenenkään ihmisen omatunto, eikä Suomessa varsinkaan, kun perustuslaki suojaa omatunnon vapauden joakiselle.

Tarkoittaa käytännössä sitä, että syyte pitää esittää kyseiselle henkilölle ja saattaa asia oikeuden ratkaistavaksi, ja siihenkin asti on syytön, kunnes toisin todistetaan, kaikki muu tuomio ja syyttely on vastoin omantunnonvapauslakia, mielivaltaista ihmiseen kohdistettua henkistä julmuutta ja painostusta, johon ei edes lainlaatijoilla ole oikeutta.

Kansanvalta ei ole sitä, että "kansa" suoraan ottaa vallan käsiinsä, se on paremminkin anarkiaa. Kansa on valinnut parlamenttiin edustajansa, ja siellä on sitten erikseen oikeusministeriöt jotka tutkivat rikokset ja myös rankaisevat, jos on todistettu syylliseksi.
Kaikki muu oikeudenkäynti on puoskarointia ja henkistä kidutusta.

Ja kun Jeesus Kristus on vapauttanut omatunnon, niin syytökset valuu kuin vesi hanhen selästä, kiusallista ja turhauttavaa se kyllä on, ja sillä saadaan ihmisen elämä tuhottua.

Tunnen muuten tälläisen henkilön, jolle tämä vääränlainen kansan tuomio on todellisuutta.
Hän on kuitenkin vapaa, vaikka ei saa sitä kohtelua joka kuluu kaikille kansalaisille ja maassa asuville, vaan on syrjinnän kohteena ja "merkittynä", minne meneekin, maanpäällinen helvetti, mutta taivaallinen usko sydämessään kestää ja voi kiittää Jumalaa ja siunata vainoojiaan kaikesta huolimatta, ja vielä kun tuomareina on niitä, jotka tekevät pahempiakin kuin mistä kyseistä henkilöä syytetään, niin asetelma on ironinen.

Olisin vaan kysynyt mielipidettäsi sellaiseen asiaan että jos rikkoo toista vastaan josta sille toiselle nyt ei varsinaisesti koidu haittaa ja tunnustaa sen jumalalle niin onko se sillä selvä vai saako anteeksi vasta kun on pyytänyt myös siltä jota vastaan on rikkonut.

Eli lyhyesti onko ne synnit aina selvitettävä myös toisen osapuolen kanssa, jos siis se on mahdollista.

"netti pastori" kirjoitti:

Olisin vaan kysynyt mielipidettäsi sellaiseen asiaan että jos rikkoo toista vastaan josta sille toiselle nyt ei varsinaisesti koidu haittaa ja tunnustaa sen jumalalle niin onko se sillä selvä vai saako anteeksi vasta kun on pyytänyt myös siltä jota vastaan on rikkonut.

Eli lyhyesti onko ne synnit aina selvitettävä myös toisen osapuolen kanssa, jos siis se on mahdollista.

on sovittava ja selvitettävä. Muutoin Jumalan armo ei astu voimaan.

Olevainen kirjoitti:

nuo sinun viestisi, enkä ole henkilökohtaisesti juurikaan arvostellut sinun varsinaisia kirjoituksiasi, ihan ne menee siinä kuin muidenkin ja omani, nyt jos on noista linkeistä päästy yhteiymmärrykseen, eikä nekään mahdotomia ole, mutta kun on sitten toisilla niitäkin, niin on sitten vaan poistettava nuo mainoksen viittaavat. Jos sallii joidenkin ja toisten ei, niin se kyllä ei ole paras tapa mainosten suhteen.

Muuten tuosta avaus aiheesta, niin syntien tunnustaminen on ollut helluntaiseurakunnassa aina vähän kiistanalainen asia.

Uskoon tullessa kun saa koko synti summan kerralla anteeksi, eikä sinne jää silloin mitään, sitten liitytään seurakuntaan, kuunnellaan saarnoja saarnojen perään, ja sieltä tulee sanaa joka alkaa syyllistämään vanhoistakin synneistä, ja silloin heikompi tuntoinen joutuu ikäänkuin uudestaan tekemään parannusta, ei pitäisi, mutta se on paholaisen juoni, saada tunto syyttämään, sehän on pirun virka, se on syyttäjistä pahin.

Silloin on sielunhoitaja ehdottomasti tarpeellinen suodattamaan sielun tuskat Kristuksen ristillä sovitetuksi.

En oikein ymmärtänyt tuota julkisuus termiä, mikä olisi niin julkinen,että koko maailmalle pitäis toitottaa syntisyytensä, eikö se yleensä tapahdu aika pienissä puitteissa,uskovaisella lankeemukset ei mielestäni seurakuntaa laajemmalti saisi vuotaa ulospäin,mielestäni ne tulisi hoitaa kotiasioina, eikä koko maailman edessä käydä oikeutta, kyllä Raamattukin on tällä linjalla, jos nyt ei aivan Ruotsin Knutbyn tapaukseen verrattavaa ilmene, vai tarkoitatko ehkä julkkisten toilauksia.

Rikoslaki 11 luku:

9 §
Syrjintä

Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä

1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,

2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka

3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.


Eli mm. Marko Lindin mainoslinkki omille kotisivuille saa pysyä mutta minun teksilähteelle osoittavat linkit poistat säännöllisesti.

Mieti, oletko syyllistynyt syrjintärikokseen?

"netti pastori" kirjoitti:

Olisin vaan kysynyt mielipidettäsi sellaiseen asiaan että jos rikkoo toista vastaan josta sille toiselle nyt ei varsinaisesti koidu haittaa ja tunnustaa sen jumalalle niin onko se sillä selvä vai saako anteeksi vasta kun on pyytänyt myös siltä jota vastaan on rikkonut.

Eli lyhyesti onko ne synnit aina selvitettävä myös toisen osapuolen kanssa, jos siis se on mahdollista.

ON rikkonut toista vastaan tieten tahtoen, silloin mielestäni kyllä,mutta jos "rike" on vain sinun ja Jumalan tiedossa, eikä kukaan ole kärsinyt mitään, niin miksi pahoittaa kenenkään mieltä, ja saattaa pahaan huutoon,ja paisuttaa asiaa turhaan, järkeä voi käyttää , se hoituu kahden Jeesuksen kanssa ja asian saa unohtaa.

Ja jos on rikkonut seurakuntaa vastaan, niin kyllä se pitää voida sopia seurakunnan sisällä, eikä vetää siihen ulkopuolisia mukaan, ei edes poliisia, jos kerran asiat on sovittu ja jos vahinkoa on tapahtunut, korvaukset on maksettu, silloin siinä ei tarvita mitään turhaa hässäkkää.

Eikö Raamattukin sano, että: "Mene ja sovi riitapuolesi kanssa, ettei riitapuolesi vetäisi sinua oikeuteen."
Perheasiat sovitaan perheessä, jos ei nyt aivan Ruotsin Knutbyn tapaukseen verattavaa tilannetta ole, henkirikos tietenkin on aina poliisiasia.