mun elämä lyhyesti

ok...

tässä toinen. Paniikkihäiriön takia lopetettu lukio. Venäläisperäisen etunimen tuoma työttömyys vuosiksi=sossun vakiasiakkuus. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toisen nimen käyttö mahdollistivat pääsyn työelämään, jossa nyt saanut noin 4v olla, mutta silti se alkoi liian myöhään, joten enpä kauheesti tienaa. Omaa lasta ei näe juuri koskaan, koska äitinsä sai aikanaan yksinhuoltajuuden, mikä silloiselta kodittomalta sospummilta oli varmaan helppo viedä. Tulin kerran kans törkeesti petetyks.

Ei hyväkskäyttöö, mutta perheväkivaltaa ja juoppoilua nähny 4-8 vuotiaana aivan tarpeeks. Siitä seuras paniikkihäiriö, mikä oli varsin ikävä vaiva kun joutu viettään hemmetisti liikaa iltoja ja öitä yksin kotona vanhemman alkoholismin vuoks. Visiitti lastenpsykiatrian osastolla kun ahdistus kävi ylivertaseks. Yläasteella alkokin sit syrjiminen ja kiusaaminen, ja yhden lukuvuoden kun lintsas (mm pahenevan paniikkihäiriön vuoks) niin johan siinä sit tuli eteen huostaanotto. Vaan eipä paljoo helpottanu, kun kolme viimestä vuotta lastenkodissa meni syrjittynä ja kiusattuna vailla kavereita, joka päivä halveksivia ja ylimielisiä katseita väistellen ja piilovittuilua kuunnellen. Ja siinähän taas paniikkihäiriö paheni astetta vakavemmaks.
Nyt vuosi omassa kodissa takana ja enpä voi kehua eläväni hyvää elämää kun ei osaa luottaa yhteenkään ihmiseen ja paniikkihäiriökin vielä vaivaa toisinaan.