pelkoa lapsuuskodissa, juopot väkivaltaiset vanhemmat. 15v ku olin ni joku huumas ja oli pannu, raskaaksiha siinä tuli ja liika myöhään huomasin ni ei ehtiny abortille. 17v taas vanhemman miehen taholta hyväksikäyttö, onnex ei menny koskettelua ja härskien puhumista pitemmälle. mutta jäi ikuinen pelko jos joku koskee vähäki kovemmin. pettämistä, ilkeitä pelkäänpuukottavia kavereita. nykyään paska työ missä on pakko olla vaikka se pilaa elämän,mies kuka ei arvosta yhtään.. kukaan ei arvosta, ei välitä. ihme että oon silti pysyny järjissäni ja oon selväjärkinen ihminen.. muita yhtä kovia kokeneita?
mun elämä lyhyesti
idiootti 25
3375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ok...
tässä toinen. Paniikkihäiriön takia lopetettu lukio. Venäläisperäisen etunimen tuoma työttömyys vuosiksi=sossun vakiasiakkuus. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toisen nimen käyttö mahdollistivat pääsyn työelämään, jossa nyt saanut noin 4v olla, mutta silti se alkoi liian myöhään, joten enpä kauheesti tienaa. Omaa lasta ei näe juuri koskaan, koska äitinsä sai aikanaan yksinhuoltajuuden, mikä silloiselta kodittomalta sospummilta oli varmaan helppo viedä. Tulin kerran kans törkeesti petetyks.
Ei hyväkskäyttöö, mutta perheväkivaltaa ja juoppoilua nähny 4-8 vuotiaana aivan tarpeeks. Siitä seuras paniikkihäiriö, mikä oli varsin ikävä vaiva kun joutu viettään hemmetisti liikaa iltoja ja öitä yksin kotona vanhemman alkoholismin vuoks. Visiitti lastenpsykiatrian osastolla kun ahdistus kävi ylivertaseks. Yläasteella alkokin sit syrjiminen ja kiusaaminen, ja yhden lukuvuoden kun lintsas (mm pahenevan paniikkihäiriön vuoks) niin johan siinä sit tuli eteen huostaanotto. Vaan eipä paljoo helpottanu, kun kolme viimestä vuotta lastenkodissa meni syrjittynä ja kiusattuna vailla kavereita, joka päivä halveksivia ja ylimielisiä katseita väistellen ja piilovittuilua kuunnellen. Ja siinähän taas paniikkihäiriö paheni astetta vakavemmaks.
Nyt vuosi omassa kodissa takana ja enpä voi kehua eläväni hyvää elämää kun ei osaa luottaa yhteenkään ihmiseen ja paniikkihäiriökin vielä vaivaa toisinaan.