Taloustieteen nobelistin Douglass Northin mukaan ihmisten välinen ajatustenvaihto on kautta aikojen ollut vaihtoehto vakiintuneille pelisäännöille. Vuorovaikutuksessa erilaiset ajatukset ja toimintatavat yhdistyvät uusilla tavoilla.
Aikamme tunnetuimman taloushistorioitsijan mietteitä voidaan soveltaa myös suomalaisten yritysten ja koko yhteiskunnan uudistumisessa.
Suomalaiset ovat pieni ja kulttuurisesti yhtenäinen kansa. Perinteisen kansallisen yksimielisyytemme varjopuoli on ollut heikko kyky ajatella toisin.
Neuvostoliiton romahdus ja sen seuraukset kuvastavat hyvin suomalaista rakennemuutosta. Kriisi tuli, talous romahti ja kansa kärsi, koska idänkauppaan vakiintuneet ajatukset ja tavat toimia olivat nopeasti muuttuneet yhdentekeviksi.
Oli kehitettävä uutta osaamista ja laajennuttava uusille, vaativammille markkinoille. Tämä on yrityksiltämme onnistunut, mutta vasta suurten ponnistelujen kautta.
Nokian, Koneen, Amerin ja Pöyryn kaltaisten johtavien yritysten esimerkki osoittaa, että parhaiten ovat menestyneet muita kansainvälisemmin ja laajemmin jo pitkään ajatelleet ja toimineet yritykset.
Erilaisten ihmisten kanssa toimiminen saa aikaan luovia jännitteitä, joiden käsittely tuottaa innovaatioita ja uudistumista.
Kulttuurin avautumisen pitäisi olla itseään vahvistava sykli. Lisääntyvän tiedon myötä ennakkoluulojen pitäisi vähentyä ja suvaitsevaisuuden kasvaa, mikä mahdollistaisi avautumisen yhä uusille tiedon lähteille.
Historiamme ei tue käsitystä, että suomalaiset uudistuisivat pelkästään sisäsyntyisesti. Merkittävät innovaattorimme ovat tuoneet vaikutteita vallitsevien rakenteiden ulkopuolelta.
J. W. Snellmanin yhteydet Saksaan olivat tiiviit. Armi Ratia oli pakolainen Karjalasta. HIM-yhtyeen Ville Valo varttui avaramielisessä ympäristössä pornokauppiaan poikana.
Yksilön tai ryhmän erilaisuus on hyväksytty maamme sisällä vasta, kun sen arvo on ulkomailla todennettu. Mahdollista menestystä odoteltaessa on vain kasvatettu tiedon määrää antamatta kulttuurin avautua.
Maahamme on kymmenen viime vuoden aikana tuotu maailmanluokan ulkomaisia asiantuntijoita neuvomaan, miten voisimme tulevaisuudessa innovoida paremmin ja kansainvälisemmin. Useimmiten heidän tehtäväkseen on jäänyt toimia tilaisuuden alustajana tai yleisön viihdyttäjänä, ja vain harvoin heitä on rohkaistu osallistumaan muutosvalmiuksiemme pitkäjänteiseen luomiseen ja kehittämiseen.
Viimeksi mainittu edellyttäisi aitoa kykyä arvostaa ja suvaita sitä, että ulkopuolisilla huippuasiantuntijoilla on usein kulttuurisesti, koulutuksellisesti ja kokemuksellisesti hyvin erilainen tausta kuin kansamme suurella enemmistöllä.
Johtavat yrityksemme ovat nyt oppineet kyseenalaistamaan tämän perinteen. Ne laajentavat ulkomaisten kumppaniensa repertuaaria ja hakeutuvat mukaan maailman johtavien yliopistojen, tutkimuslaitosten, innovatiivisten pienyritysten ja ideahautomoiden keskustelupiireihin.
Tärkeimpänä syynä osallistua yhteisiin hankkeisiin ei enää pidetä konkreettisia tuloksia, kuten uusia teknologioita ja pilottituotteita, vaan verkostoitumista sekä vuorovaikutuksen prosessia, joka nopeuttaa oppimista ja josta hyötyvät kaikki osapuolet.
Tulevaisuudessa olisi tarvetta entistä syvemmälle ja pitkäjänteisemmälle kansainväliselle yhteistyölle. Erityisesti tutkimus- ja kehitystyössä erilaiset, valistuneet näkemykset toisivat arvokkaan lisän vallitseviin käsityksiin ja toimintatapoihin.
Tutkijoiden, yritysten ja valtiollisten tukiorganisaatioiden pitäisi nykyistä johdonmukaisemmin suvaita erilaisuutta ja luoda aitoja kansainvälisiä yhteyksiä. Yhteydet tulisi ulottaa entistä laajemmalle yhteiskunnassamme niin, että aiempaa useammat ihmiset ja organisaatiot saisivat uusia kanavia innovointiin ja oppimiseen.
Osalla näin syntyvistä innovaatioista olisi kaupallista, suvaitsevaisuutta edistävää tai muuta myönteistä yhteiskunnallista merkitystä. Ja kun maailma seuraavan kerran muuttuisi perinpohjaisesti, ajatustemme ja ideoidemme monimuotoisuus olisi jo etukäteen helpottanut sopeutumistamme uuteen tilanteeseen.
Antti Ainamo
Henrikki Tikkanen
Ainamo on dosentti Helsingin kauppakorkeakoulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa ja Tikkanen markkinoinnin professori Helsingin kauppakorkeakoulussa.
Aikamme tunnetuimman taloushistorioitsijan mietteitä voidaan soveltaa myös suomalaisten yritysten ja koko yhteiskunnan uudistumisessa.
Suomalaiset ovat pieni ja kulttuurisesti yhtenäinen kansa. Perinteisen kansallisen yksimielisyytemme varjopuoli on ollut heikko kyky ajatella toisin.
Neuvostoliiton romahdus ja sen seuraukset kuvastavat hyvin suomalaista rakennemuutosta. Kriisi tuli, talous romahti ja kansa kärsi, koska idänkauppaan vakiintuneet ajatukset ja tavat toimia olivat nopeasti muuttuneet yhdentekeviksi.
Oli kehitettävä uutta osaamista ja laajennuttava uusille, vaativammille markkinoille. Tämä on yrityksiltämme onnistunut, mutta vasta suurten ponnistelujen kautta.
Nokian, Koneen, Amerin ja Pöyryn kaltaisten johtavien yritysten esimerkki osoittaa, että parhaiten ovat menestyneet muita kansainvälisemmin ja laajemmin jo pitkään ajatelleet ja toimineet yritykset.
Erilaisten ihmisten kanssa toimiminen saa aikaan luovia jännitteitä, joiden käsittely tuottaa innovaatioita ja uudistumista.
Kulttuurin avautumisen pitäisi olla itseään vahvistava sykli. Lisääntyvän tiedon myötä ennakkoluulojen pitäisi vähentyä ja suvaitsevaisuuden kasvaa, mikä mahdollistaisi avautumisen yhä uusille tiedon lähteille.
Historiamme ei tue käsitystä, että suomalaiset uudistuisivat pelkästään sisäsyntyisesti. Merkittävät innovaattorimme ovat tuoneet vaikutteita vallitsevien rakenteiden ulkopuolelta.
J. W. Snellmanin yhteydet Saksaan olivat tiiviit. Armi Ratia oli pakolainen Karjalasta. HIM-yhtyeen Ville Valo varttui avaramielisessä ympäristössä pornokauppiaan poikana.
Yksilön tai ryhmän erilaisuus on hyväksytty maamme sisällä vasta, kun sen arvo on ulkomailla todennettu. Mahdollista menestystä odoteltaessa on vain kasvatettu tiedon määrää antamatta kulttuurin avautua.
Maahamme on kymmenen viime vuoden aikana tuotu maailmanluokan ulkomaisia asiantuntijoita neuvomaan, miten voisimme tulevaisuudessa innovoida paremmin ja kansainvälisemmin. Useimmiten heidän tehtäväkseen on jäänyt toimia tilaisuuden alustajana tai yleisön viihdyttäjänä, ja vain harvoin heitä on rohkaistu osallistumaan muutosvalmiuksiemme pitkäjänteiseen luomiseen ja kehittämiseen.
Viimeksi mainittu edellyttäisi aitoa kykyä arvostaa ja suvaita sitä, että ulkopuolisilla huippuasiantuntijoilla on usein kulttuurisesti, koulutuksellisesti ja kokemuksellisesti hyvin erilainen tausta kuin kansamme suurella enemmistöllä.
Johtavat yrityksemme ovat nyt oppineet kyseenalaistamaan tämän perinteen. Ne laajentavat ulkomaisten kumppaniensa repertuaaria ja hakeutuvat mukaan maailman johtavien yliopistojen, tutkimuslaitosten, innovatiivisten pienyritysten ja ideahautomoiden keskustelupiireihin.
Tärkeimpänä syynä osallistua yhteisiin hankkeisiin ei enää pidetä konkreettisia tuloksia, kuten uusia teknologioita ja pilottituotteita, vaan verkostoitumista sekä vuorovaikutuksen prosessia, joka nopeuttaa oppimista ja josta hyötyvät kaikki osapuolet.
Tulevaisuudessa olisi tarvetta entistä syvemmälle ja pitkäjänteisemmälle kansainväliselle yhteistyölle. Erityisesti tutkimus- ja kehitystyössä erilaiset, valistuneet näkemykset toisivat arvokkaan lisän vallitseviin käsityksiin ja toimintatapoihin.
Tutkijoiden, yritysten ja valtiollisten tukiorganisaatioiden pitäisi nykyistä johdonmukaisemmin suvaita erilaisuutta ja luoda aitoja kansainvälisiä yhteyksiä. Yhteydet tulisi ulottaa entistä laajemmalle yhteiskunnassamme niin, että aiempaa useammat ihmiset ja organisaatiot saisivat uusia kanavia innovointiin ja oppimiseen.
Osalla näin syntyvistä innovaatioista olisi kaupallista, suvaitsevaisuutta edistävää tai muuta myönteistä yhteiskunnallista merkitystä. Ja kun maailma seuraavan kerran muuttuisi perinpohjaisesti, ajatustemme ja ideoidemme monimuotoisuus olisi jo etukäteen helpottanut sopeutumistamme uuteen tilanteeseen.
Antti Ainamo
Henrikki Tikkanen
Ainamo on dosentti Helsingin kauppakorkeakoulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa ja Tikkanen markkinoinnin professori Helsingin kauppakorkeakoulussa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=2.0