Ovatko seurakuntaneuvostot

Kukahan määrittää ne yhteiset asiat? Seurakunnanneuvosto on demokraattisesti valittu luottamuselin, jonka seurakuntalaisten vaaleilla valitsema valtuusto valitsee.
On tosi tärkeää miettiä valinnat huolella sekä valtuuston että neuvoston jäseniä valittaessa.
Jotta seurakunnan hallinto tulisi mahdollisimman hyvin hoidettua, pitää luottamuselinten ja toimivan johdon (kirkkoherran) yhteistyön sujua.
Näin ei aina ole. Tilannetta pahentaa myös se, että demokraattinen hallintomalli, jota Suomen ortodoksinen kirkko noudattaa, ei ole linjassa muissa ortodoksisissa kirkoissa olevan käytännön kanssa eikä kanonisen hallintokäsityksen mukainen.
Kanoninen hallinto on piispa- ja pappisjohtoinen eikä siinä maallikoilla ole sellaista roolia kuin meillä on.
Kunta- ja valtionhallinnon kaltaista hallintomallia, jota myös evl kirkossa noudatetaan, voi perustella sillä, että kirkon toiminta rahoitetaan lähestulkoon kokonaan sen jäseniltä kannettavin veroin.
Mikäli tästä käytännöstä jossain vaiheessa luovutaan ja jokainen seurakuntalainen maksaa vapaaehtoista jäsenmaksua, voidaan miettiä hallintomallikin uusiksi. Sitten on jokaisen kirkon jäsenen päätettävissä haluaako tukea autoritääristä piispakeskeistä hallintoa varoillaan.
On varmaan kirkkoherralle helppoa, jos neuvosto ei ole aktiivinen, vaan muitta mutkitta mitään kyselemättä tai perusteluita vaatimatta hyväksyy kaiken kirkkoherran tekemän esittelyn mukaisesti. Kun neuvosto alkaa vaatia perusteellista valmistelua, se koetaan epäluottamuksena tai toiminnan hankaloittamisena- teettäähän se enemmän työtä, johon ei tunnu riittävän aikaa.

kokemusta on kirjoitti:

Kukahan määrittää ne yhteiset asiat? Seurakunnanneuvosto on demokraattisesti valittu luottamuselin, jonka seurakuntalaisten vaaleilla valitsema valtuusto valitsee.
On tosi tärkeää miettiä valinnat huolella sekä valtuuston että neuvoston jäseniä valittaessa.
Jotta seurakunnan hallinto tulisi mahdollisimman hyvin hoidettua, pitää luottamuselinten ja toimivan johdon (kirkkoherran) yhteistyön sujua.
Näin ei aina ole. Tilannetta pahentaa myös se, että demokraattinen hallintomalli, jota Suomen ortodoksinen kirkko noudattaa, ei ole linjassa muissa ortodoksisissa kirkoissa olevan käytännön kanssa eikä kanonisen hallintokäsityksen mukainen.
Kanoninen hallinto on piispa- ja pappisjohtoinen eikä siinä maallikoilla ole sellaista roolia kuin meillä on.
Kunta- ja valtionhallinnon kaltaista hallintomallia, jota myös evl kirkossa noudatetaan, voi perustella sillä, että kirkon toiminta rahoitetaan lähestulkoon kokonaan sen jäseniltä kannettavin veroin.
Mikäli tästä käytännöstä jossain vaiheessa luovutaan ja jokainen seurakuntalainen maksaa vapaaehtoista jäsenmaksua, voidaan miettiä hallintomallikin uusiksi. Sitten on jokaisen kirkon jäsenen päätettävissä haluaako tukea autoritääristä piispakeskeistä hallintoa varoillaan.
On varmaan kirkkoherralle helppoa, jos neuvosto ei ole aktiivinen, vaan muitta mutkitta mitään kyselemättä tai perusteluita vaatimatta hyväksyy kaiken kirkkoherran tekemän esittelyn mukaisesti. Kun neuvosto alkaa vaatia perusteellista valmistelua, se koetaan epäluottamuksena tai toiminnan hankaloittamisena- teettäähän se enemmän työtä, johon ei tunnu riittävän aikaa.

lisäksi täytyy tietää hengellisestä ohjauksesta. Eikös kirkkoherra tuo valtuustoon valmiin listan neuvostoon haluamistaan henkilöostä?

Olen kuullut että kirkkoherra voi olla neuvoston ohjailtavissa, mikä takaa joillekin omanedun tavoittelun.

Rahaa ja vaikutusvaltaa!