Ruotsinkieliset kulkevat kuin unessa. Heidän ehdottomuutta tässä pakkoruotsiasiassa on vaikea ymmärtää, kun he toisaalta jatkuvasti keskusteluissa vakuuttavat, ettei pakkoruotsi merkitse heille mitään, evvk.
He pyrkivät kuitenkin vähättelemään "yhden kouluaineen" aiheuttamaa riesaa ja peruskoulusta yliopistoon jatkuvan pakkoruotsinputken maailmatason ainutkertaisuutta ja sen aiheuttamia tappioita muiden kieliryhmien nuorten opiskelussa. He kieltäytyvät kuuntelemasta pakkoruotsin lukijoiden kokemuksia ja näkemyksiä.
Mutta jos pakkoruotsi ei olisi heidän etunsa, jos ruotsi olisi oikeasti tarpeellinen ja niin helppo juttu, mitään pakkoahan ei tarvittaisi: kielivapaus ei veisi heiltä mitään, muut kieliryhmät valitsisivat hyötyruotsia runsaasti, ja jos joku ei olisi ruotsia valinnut, hän oppisi sen helposti myöhemminkin.
Tässä kohtaa aletaan puhua siitä, miten pakkoruotsi on "halpa" vaihtoehto, kun opettajat on valmiina, kieltenopettajien lukumäärätkin valmiiksi vinoutuneet siten, että lähes 40% kieltenopettajista on ruotsinopettajia. Puhutaan muutoksista kuin jostain, mistä koululaitos ei mitenkään voisi selvitä. Kuitenkin kyse olisi paluusta eurooppalaiseen kieltenopiskeluun.
Lisäksi ruotsinkielisten edustajat sitkeästi väittävät, että pakkoruotsi on muka muiden kieliryhmien etu: muillehan avautuu pakon ansiosta tie Nordenin yhteistyöhön ja opiskelu- sekä työmarkkinoille ja ennen kaikkea kaksikielisen Suomen virkoihin - ikään kuin vaihtoehtoisia viiteryhmiä ei olisi niin Euroopassa kuin maailmalla eikä ainutlaatuisen ylimitoitettuja virkojen kielivaatimuksia voitaisi kohtuullistaa ja järkeistää monikielistyvässä maassa.
IRL muiden kieliryhmien etu olisi saada opiskella hyvä suomen ja englannin taito ja tämän ohella omasta näkökulmastaan ja henkilökohtaisista taustoista katsoen mielenkiintoisia kieliä ja/tai painottaa muita itselleen tärkeitä asioita, jotka vaativuudessaan ja tarpeellisuudessaan menevät kieliopintojen ohi.
Miksi RKP verkostoineen sijoittaa resurssinsa ja vaatimuksensa nimenomaan pakkoruotsiin, vaikka tietää sen olevan muiden kieliryhmien tahdon (ja todellisuudessa myös edun) vastaista eikä edes halua kutsua sitä omaksi edukseen? Eikö tällainen ole joko täysin epäloogista tai osoita, että pakko on nimenomaan ruotsinkielisten oma etu? Kyllä. Voimme lähteä siitä, että pakko on vain ja ainaostaan ruotsinkielisten oma etu.
On olemassa yksi slogan, jolla ruotsinkielisten joukossa oikeutetaan mitä tahansa: Ruotsin kieli on uhattuna Suomessa! Kaksikielisyys on uhattuna!
Ruotsin kieli ei tietenkään ole uhattuna. Kaikista maailman kielivähemmistöistä juuri ruotsinkieliset Suomessa voivat parhaiten: oma autonominen alue, omankielinen Skandinavia vieressä, vähemmistöön kuuluvilla keskimääräistä väestöä enemmän koulutusta, vaurautta ja vaikutusvaltaa.
Kyse on ruotsinkielisille rakennetusta unelmasta aidosti kaksikielisestä Suomesta, missä kaikki puhuvat iloisesti ruotsia. Sellainen kaksikielisyys ei ole koskaan ollut koko kansakunnan kulttuuria, miksi se ruotsinkielisten identiteettityössä kuvaillaan. Tämä aiheuttaa ruotsinkielisissä suuren pettymyksen ja katkeruuden tunteen, kun he joutuvat tekemisiin todellisuuden kanssa.
Tämä pettymys ja katkeruus on heihin rakennettu poliittista tarkoituksenmukaisuutta varten. Näin heidät saadaan eristäytymään henkisesti entistä enemmän ja kokemaan, että tässä monikielistyvässä, enimmäkseen suomea puhuvassa maassa on olemassa jokin oikea kaksikielisyys, jota täytyy puolustaa.
Ruotsinkielinen vähemmistö näkee satavuotista unta kuin sadun Ruusunen. Sadussa herättiin suudelmaan. Mikä herättäisi IRL?
He pyrkivät kuitenkin vähättelemään "yhden kouluaineen" aiheuttamaa riesaa ja peruskoulusta yliopistoon jatkuvan pakkoruotsinputken maailmatason ainutkertaisuutta ja sen aiheuttamia tappioita muiden kieliryhmien nuorten opiskelussa. He kieltäytyvät kuuntelemasta pakkoruotsin lukijoiden kokemuksia ja näkemyksiä.
Mutta jos pakkoruotsi ei olisi heidän etunsa, jos ruotsi olisi oikeasti tarpeellinen ja niin helppo juttu, mitään pakkoahan ei tarvittaisi: kielivapaus ei veisi heiltä mitään, muut kieliryhmät valitsisivat hyötyruotsia runsaasti, ja jos joku ei olisi ruotsia valinnut, hän oppisi sen helposti myöhemminkin.
Tässä kohtaa aletaan puhua siitä, miten pakkoruotsi on "halpa" vaihtoehto, kun opettajat on valmiina, kieltenopettajien lukumäärätkin valmiiksi vinoutuneet siten, että lähes 40% kieltenopettajista on ruotsinopettajia. Puhutaan muutoksista kuin jostain, mistä koululaitos ei mitenkään voisi selvitä. Kuitenkin kyse olisi paluusta eurooppalaiseen kieltenopiskeluun.
Lisäksi ruotsinkielisten edustajat sitkeästi väittävät, että pakkoruotsi on muka muiden kieliryhmien etu: muillehan avautuu pakon ansiosta tie Nordenin yhteistyöhön ja opiskelu- sekä työmarkkinoille ja ennen kaikkea kaksikielisen Suomen virkoihin - ikään kuin vaihtoehtoisia viiteryhmiä ei olisi niin Euroopassa kuin maailmalla eikä ainutlaatuisen ylimitoitettuja virkojen kielivaatimuksia voitaisi kohtuullistaa ja järkeistää monikielistyvässä maassa.
IRL muiden kieliryhmien etu olisi saada opiskella hyvä suomen ja englannin taito ja tämän ohella omasta näkökulmastaan ja henkilökohtaisista taustoista katsoen mielenkiintoisia kieliä ja/tai painottaa muita itselleen tärkeitä asioita, jotka vaativuudessaan ja tarpeellisuudessaan menevät kieliopintojen ohi.
Miksi RKP verkostoineen sijoittaa resurssinsa ja vaatimuksensa nimenomaan pakkoruotsiin, vaikka tietää sen olevan muiden kieliryhmien tahdon (ja todellisuudessa myös edun) vastaista eikä edes halua kutsua sitä omaksi edukseen? Eikö tällainen ole joko täysin epäloogista tai osoita, että pakko on nimenomaan ruotsinkielisten oma etu? Kyllä. Voimme lähteä siitä, että pakko on vain ja ainaostaan ruotsinkielisten oma etu.
On olemassa yksi slogan, jolla ruotsinkielisten joukossa oikeutetaan mitä tahansa: Ruotsin kieli on uhattuna Suomessa! Kaksikielisyys on uhattuna!
Ruotsin kieli ei tietenkään ole uhattuna. Kaikista maailman kielivähemmistöistä juuri ruotsinkieliset Suomessa voivat parhaiten: oma autonominen alue, omankielinen Skandinavia vieressä, vähemmistöön kuuluvilla keskimääräistä väestöä enemmän koulutusta, vaurautta ja vaikutusvaltaa.
Kyse on ruotsinkielisille rakennetusta unelmasta aidosti kaksikielisestä Suomesta, missä kaikki puhuvat iloisesti ruotsia. Sellainen kaksikielisyys ei ole koskaan ollut koko kansakunnan kulttuuria, miksi se ruotsinkielisten identiteettityössä kuvaillaan. Tämä aiheuttaa ruotsinkielisissä suuren pettymyksen ja katkeruuden tunteen, kun he joutuvat tekemisiin todellisuuden kanssa.
Tämä pettymys ja katkeruus on heihin rakennettu poliittista tarkoituksenmukaisuutta varten. Näin heidät saadaan eristäytymään henkisesti entistä enemmän ja kokemaan, että tässä monikielistyvässä, enimmäkseen suomea puhuvassa maassa on olemassa jokin oikea kaksikielisyys, jota täytyy puolustaa.
Ruotsinkielinen vähemmistö näkee satavuotista unta kuin sadun Ruusunen. Sadussa herättiin suudelmaan. Mikä herättäisi IRL?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pelkkää asiaa. Toivottavasti olet tallentanut sen. Ainoastaan otsikko oli vääränkielinen. Ei pidä sortua nettisvekojen ruotsiprovoiluun.