Moni on ymmärtänyt kasteen merkityksen ja ottanut uskovienkasteen. Moni virassa toimiva pappi on ottanut aikuisena kasteen Pyhän Hengen avattua heille ymmärrystä, tosin he eivät voi kertoa siitä julkisesti, sillä he menettäisivät työnsä. Eräskin kertoi tehneen sen Israelissa lomamatkallaan.
moni on ymmärtänyt kasteen
salakastettu
8421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikö sellaisella papilla ole sitten omantunnontuskia kun on luvannut pitäytyä luterilaisessa tunnustuksessa? Eikö se ole synti hänelle toimia omaatuntoaan vastaan?
Aikuiskasteen saaneita pappeja sen sijaan on kyllä olemassa, mutta he ovat luopuneet opistaan, ja liittyneet luterilaiseen kirkkoon. Tällainen pappi on esim. eräs Helsingissä toimiva helluntailaissuvun vesa. Sukunimi alkaa A:lla
opettaahan monet, että kaikki menevät taivaaseen olivatpa tehneet mitä pahuuksia hyvänsä. moni pappi ei edes usko koko Raamattuun. Jos kirkossa haluaa pappina olla, niin on kuuluttava kirkkoon, vaikkei niiden opetusta hyväksyisikään, mutta sitä ei ääneen saa sanoa.
Voin myös todistaa, että voi käydä toisinkinpäin mitä itse sanoit.
Itse olen entinen vapaiden suuntien kiihkeä edustaja, kunnes olen joutunut toteamaan päinvastaista.
Mutta rauhaa vaan, en vieläkään syleskele vapaiden suuntien edustajien päälle.
En pidä mollaamisesta puolin, enkä toisin, vaikka olen sellaiseen varmasti itsekin syyllistynyt.
Anteeksi vaan, vääryyttä taholtani kokeneet.
Myös minä olen luopunut ns. uskovien kasteesta, kun kasteen hengellinen merkitys Raamatusta on selvinnyt.
Raamattupiirissämme kaltaisiani on useita.
Kannattaa siis puhua paljon kasteen sisällöstä Raamatun Sanan pohjalta.
Monien silmät voivat avautua: minun tekoni muuttuukin Jumalan teoksi (Joh. 3:5).
Hyvä linkki:
http://www.japo.fi/~ekallio/sala.htm
Kritisoin pastori Kallion Internetissä julkaisemaa
kirjotusta LAPSIKASTE - SUOMEN PAHIN HARHA. Toivon,
että kastekriisissä painiskelevat henkilöt voisivat
saada tasapuolisesti informaatiota molempien
näkökantojen perusteista.
Ensimmäinen ja koko Kallion artikkelia leimaava puute
on se, että hän ei sanallakaan mainitse niitä
uudestikastajien teoksia, joista hän oletettavasti on
näkemyksensä poiminut. Onko niin, että Kallion
argumentointi perustuu siihen, mitä hän luulee
uudestikastajien opettavan vai siihen mitä hän voi
todistettavasti dokumentoida uudestikastajien
opettavan? Viittaukset Novumiin eivät ole tällaisia,
koska Novum ei edes pyri esittämään
tunnustuksellisesti jotain tiettyä kastekäsitystä.
Mitä tulee Novumin "alkukieleen", siinä on käytetty
Erasmus Rotterdamilaisen toimittamaa textus
receptusta, joka ei nauti asiantuntijoiden täyttä
luottamusta nykyisin. Novum on toki hyvin
käytännöllinen apu Uuden testamentin tutkimisessa,
mutta kastekysymyksen suhteen sen käyttö rajoittuu
lähinnä siihen, mihin Kirkkoraamatunkin. Kallion
motiivien kannalta huomattavasti hedelmällisempää
olisi varmasti jonkin uudestikastajien esityksen
kritisoiminen. Nyt Kallio esittää uudestikastajien
käyttävän useita sellaisia argumentteja, joita en
ainakaan itse käytä koskaan opettaessani kyseisestä
aiheesta.
Jos ajattelemme asiaa apostoliseen uskontunnustukseen
sitoutuneen kristinuskon näkökulmasta, ei
lapsikastetta tai uudelleenkastetta voida
perustellusti pitää suomen pahimpana harhana. Paljon
pahempi harha tunnustuksellisen kristinuskon kannalta
katsottuna on varmasti Jeesuksen jumaluuden
kieltäminen, ylösnousemuksen luokitteleminen
pakanavaikutteiseksi myytiksi tai Kristuksen
sovituskuoleman kieltäminen. Sekä Kallion että meidän
helluntailaisten pelastuminen riippuu viimekädessä ja
myös ensikädessä Jumalan armosta, joka huipentui
Jeesuksen ristinkuolemaan. Mitkään alttarikutsut,
käden nostot, lapsikasteet tai uudelleenkasteet eivät
olisi tyhjää rituaalia kummempia ilman Kristuksen
sovitustyötä
1.HARHA: KASTE EI OLE YKSI
Kirjeitä koskevan hermeneutiikan suhteen meidän tulisi
rekonstruoida tilanne niissä seurakunnissa, joihin
kyseiset kirjeet on lähetetty. Hermeneutiikan
klassinen perussääntö on: "Teksti ei voi merkitä
mitään sellaista, mitä se ei koskaan merkinnyt sen
kirjoittajalle tai hänen alkuperäisille
lukijoilleen.1" Efesolaiskirjeen lukija ei varmasti
ymmärtänyt Paavalin tarkoittavan sitä, että lapsena
kastettu kristitty ei saisi mennä toista kertaa
kasteelle. Kyseisen kohdan sekoittaminen kysymykseen
lapsikasteen/uudestikasteen raamatullisuuteen on hyvin
kyseenalaista, koska lauseen merkitys oli kirjeen
alkuperäisille lukijoille toisenlainen. Kallio on
oikeassa siinä, että lapsikastetta ei voida yhdistää
Johanneksen kasteeseen. Tämän analogian mukaanhan
Jeesuskin olisi käynyt lapsikasteella!
2.HARHA: VEDESTÄ SYNTYMINEN EI TARKOITA KASTETTA
Kallion jatkuvasti käyttämä määrite
"uudelleenkastajat" vaatisi hieman tarkennusta.
Tarkoittaako Kallio tällä helluntailaisia,
mennoniitteja, arminialaisia baptisteja,
kalvinistibaptisteja vai kenties joitain muita. Tässä
on yksi esimerkki siitä, miten puutteellinen
dokumentointi johtaa ongelmiin asian käsittelyssä.
Tämä Jumalan sana = vesi –tulkinta ei suinkaan edusta
esimerkiksi Suomen helluntailaisten konsensusta.
Esimerkiksi Stanley Horton, jonka kirjoittama kirja
Mitä Raamattu sanoo Pyhästä Hengestä kuuluu monien
Assemblies of God –liikkeen2 seminaarien
pneumatologian kursseihin tenttikirjana, katsoo veden
symboloivan tässä yhteydessä Pyhää Henkeä. Myös
rovasti Risto Santala näyttää tukevan tätä tulkintaa,
jonka mukaan Jeesus käytti kyseisessä kohdassa Pyhästä
Hengestä syntymisestä ilmausta "vedestä ja Hengestä".
Kaiken kaikkiaan "vesi" on tulkittu tässä yhteydessä
ainakin neljällä eri tavalla. A) Vesi viittaa
Johanneksen kasteeseen b) Vesi viittaa kristilliseen
kasteeseen c) Vesi viittaa luonnolliseen syntymään d)
Vesi viittaa Pyhään Henkeen.
Mitä "vedestä ja Hengestä" tarkoitti Nikodemukselle?
Santala kirjoittaa tästä kohdasta seuraavasti: " Entä
onko ajatus uudestisyntymisestä vieras juutalaiselle?
Juutalainen rukouskirja puhuu siitä messiaan tulon
yhteydessä käsitteellä "briaa hadasha" eli "uusi
luomus" (vrt Gal 6:15). Myös eräät Vt:n Israelin
tulevaan uudistukseen viittaamat ennustukset
korostavat sydämen ja hengen uudistusta (Jer 31:33,
32:39, Hes 11:19, 36:26). Jeesus asetti
uudestisyntymisen Jumalan valtakuntaan pääsemisen
ehdoksi. Vt:n ennustuksista voi päätellä, että
hengellinen uudistus käsittää puhdistautumisen ja
pyhittäytymisen. Jeesus sanoi, että jos joku ei synny
"vedestä ja Hengestä", hän ei voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan.3"
Hesekielin kirjasta löytyy käsitepari vesi ja henki
Jumalan puhdistavan ja pyhittävän työn yhteydessä: "Ja
minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että
te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja
kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja
minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä
annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän
ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen
(Hes 36:25-26)." Vesi on hyvin luonnollinen ja
yleismaailmallinen symboli puhtaudesta ja
puhdistamisesta. Koska Nikodemus oli juutalainen
rabbi, hänen luonnollisesti tuli tuntea tämä ennustus.
Todennäköisesti Jeesus ikään kuin väänsi rautalangasta
Nikodemukselle esimerkin siitä, mistä
uudestisyntymisessä oli kyse, Jeesus jopa nuhteli
Nikodemusta: "Sinä olet Israelin opettaja (rabbi) etkä
tätä tiedä!" Mainitsemalla vedestä ja Hengestä
syntymisen Jeesus antoi viitteen Hesekielin
"lanseeraamaan" käsitykseen Jumalan tekemästä
uudestisynnyttävästä työstä. Targum Yalkut viittaa
kyseisten jakeiden liittyvän messiaan tuloon, eli tämä
traditio huomioon ottaen voidaan Jeesuksen katsoa
mahdollisesti viitanneen omaan messiaanisuuteensa
hänen käyttäessään termiä "vedestä ja hengestä".4
Johanneksen terminologian erityispiirteitä
Lisäksi on huomattava, että Johannes käyttää vettä
symbolina Hengestä muualla (Joh 7:37-39) ja myös
neljännen luvun kuvaamassa kohtauksessa samarialaisen
naisen kanssa Jeesus antaa vedelle hengellisen
merkityksen, joka ei varmastikaan liity kasteeseen.
Johanneksen tyyliin kuuluu käyttää tiettyjä sanoja
kahdessa merkityksessä.5
Jakeen konteksti
On merkittävää, että tämän jakeen 5 jälkeen Jeesus
puhuu ainoastaan Hengestä syntymisestä ja luvun
seuraavassa osassa hän puhuu uskosta (ei kasteesta)
uudestisyntymisen välittävänä instrumenttina.
Uudestisyntyminen on välttämätöntä Jumalan
valtakuntaan pääsemiseksi.
Joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä (jae 16) eli
pääsy valtakuntaan.
Uudestisyntyminen tapahtuu siis uskon kautta
3.HARHA: IHMINEN EI UUDESTISYNNY KASTEESSA
Kuten edellisessä "harhassa" osoitin, vesi mitä
ilmeisemmin on kyseisessä kohdassa synonyyminen ilmaus
Hengestä, eikä suinkaan viittaus kasteeseen. Kysymys
lapsen kyvystä uskoa on mielenkiintoinen sekä
teologiselta että puhtaasti semanttiselta kannalta.
Mitä ymmärrämme uskomisella? Uudessa testamentissa
uskominen liittyy jonkin tietyn asian ymmärtämiseen.
Kun Paavali väittää uskon tulevan kuulemisesta, eikö
hänen väitteestään heijastu se ennakko-olettamus, että
kuuleva ihminen ymmärtää, mitä hänelle julistetaan?
Paavali ei tunne käsitystä epämääräisen äänen
kuulemisesta syntyvästä ymmärryksestä, mikä käy hyvin
ilmi hänen kommenteistaan korinttolaisten
kielilläpuhumisesitysten suhteen. On päivän selvää,
että vastasyntynyt lapsi ei ymmärrä hänelle
julistettua evankeliumia, mikä Paavalin mukaan on
edellytys uskon syntymiselle. Usko puolestaan on
edellytys uudestisyntymiselle, mikä käy ilmi erittäin
selvästi Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta.
"Joka uskoo…joka ei usko…"
Kallion lause "onpa Jumalamme toiminta merkillistä,
jos aikuisena kastettu uudestisyntyy kasteessa, mutta
lapsi ei" on Kallion henkilökohtainen mielipide, joka
ei liity Uuden testamentin esittämään käsitykseen
kasteesta ja ihmisen uudestisyntymisestä. Koko väite
lähtee siitä väärästä ennakko-oletuksesta, että
ihminen ylipäätään uudestisyntyisi kasteessa.
Apostolien teoista käy selvästi ilmi, että vesikaste
ja uudestisyntyminen sekä henkikaste ovat erillisiä
tapahtumia. Esimerkiksi Korneliuksen kodissa kuulijat
a) Alkoivat puhua kielillä ja profetoida, minkä
Pietari tulkitsi Pyhän Hengen kasteeksi (Ja kun minä
rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä,
niinkuin alussa meidänkin päällemme. 11:15) b) Tämän
jälkeen Pietari sanoo: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää
kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän
Hengen niinkuin mekin?" Voidaanko enää tämän selvemmin
osoittaa, että vesikaste ja uudestisyntyminen ovat
erillisiä tapahtumia?
4. HARHA: LAPSELLA ON ERILAINEN PELASTUSTIE KUIN
AIKUISELLA
Koskien Kallion väitettä "Raamattu ei kuitenkaan
mainitse muuta pelastustietä" pyytäisin häntä
selittämään Ristin ryövärin pelastustien. Myös ne
lukuisat Jeesuksen kohtaamat ihmiset, joille hän antoi
synnit anteeksi, ilman kastetta ovat varmasti Kallion
kanssa eri mieltä tästä asiasta. Kyseinen Markuksen
evankeliumin kohta "Joka uskoo ja kastetaan se
pelastuu" ei todennäköisesti edes kuulu Markuksen
alkuperäiseen tekstiin, minkä Kalliokin tietää.
Viidettä harhaa käsitellessään Kallio kumoaa oman
argumenttinsa, jonka hän näyttää perustavan Mark
16:16:ta: " Eli uudelleenkastajat perustavat oppinsa
Raamatun jakeeseen, jonka alkuperästä ei ole
yksimielisyyttä. Toisaalta on turha ruveta tietenkään
"repimään" Raamattua. Itse olen valmis hyväksymään
myös loppujakeet Markukseen, koska täyttä varmuutta
asiasta ei sittenkään ole eikä evankeliumi ole voinut
loppua jakeeseen 16:8." Esitän Kalliolle
vastakysymyksen: "Perustatko oppisi lasten samasta
pelastustiestä jakeeseen, jonka alkuperästä ei ole
yksimielisyyttä?" Mitä tulee evankeliumin loppumiseen
jakeeseen 16:8 kuuluisa eksegeetti Craig Blomberg
toteaa tästä seuraavasti: "Mitä tulee Markuksen hyvin
lyhyeen versioon evankeliumin kliimaksista,
redaktiokriitikot ovat toistuvasti väittäneet, että
Markuksen Jumalan pelon sekä opetuslasten
väärinkäsitysten korostus luultavasti selittää hänen
päätöksensä lopettaa kertomus siinä, missä hän sen
tekee paremmin kuin puutteellinen tieto myöhemmistä
yksityiskohdista 6." Markuksen töksähtävä lopetus on
hänen kokonaispainotuksiensa kanssa sopusoinnussa.
5. HARHA: RAAMATUN MUKAAN ENSIN USKO SITTEN KASTE.
Kallion logiikka on seuraavassa hiukan erikoista. Hän
nimittäin väittää seuraavaa: "Pakanoita kastetaan, kun
he ovat tulleet uskoon, eli heistä on tullut
kristittyjä. (Näitäkään kasteitamme eivät
uudelleenkastajat hyväksy!)" Kyseisessä väittämässä on
ainakin kaksi kommentoimisen arvoista seikkaa.
Työskentelen päätoimisesti uudestikastamista
harjoittavan herätysliikkeen aktiosihteerinä, olen
kolmannen polven helluntailainen ja olen useita vuosia
tutkinut maailmanlaajuisesta helluntailiikettä.
Kuitenkaan en tunne ketään uudestikastajaa, joka ei
hyväksyisi tällaista luterilaista kastetta.
Kallio on juuri korostanut useaan otteeseen, että
ihminen uudestisyntyy kasteessa. Nyt hän kuitenkin
sanoo, että pakanoita kastetaan KUN HE OVAT TULLEET
USKOON, ELI HEISTÄ ON TULLUT KRISTITTYJÄ. Kallion
mukaan heistä siis tulee kristittyjä ennen kuin heidät
kastetaan! Eikö kristitty ja uudestisyntynyt olekaan
sama asia? Jos lukisin vain tuon väitteen,
helluntailaisessa miljöössä kasvanut alitajuntani
sinkoaisi äänihuulilleni spontaanin hallelujaa
–huudon. JUURI TÄMÄ ON MEIDÄN HELLUNTAILAISTEN
KASTEKÄYTÄNNÖN IDEA. Kastamme ihmisiä, kun he ovat
tulleet uskoon, eli heistä on tullut kristittyjä. Onko
näillä pakanoilla muuten toinen pelastustie, kun
heistä tulee kristittyjä ilman kastetta?
Mitä tulee käytävään kastekeskusteluun ja Matteuksen
evankeliumin lähetyskäskyn tai Mark 16:16 merkitykseen
asiaa koskien, olen hyvin skeptinen. Sanajärjestysten
pompotteleminen on vaikeaa ja jo pelkästään
kreikankielen aoristi-muoto on kronologisia totuuksia
etsivälle tutkijalle kuin liukas saippua. Oma
helluntailaisväritteinen argumentaationi
uskovienkastekäytännön puolesta ei perustu miltään
osiin näihin kyseisiin kohtiin. Tiedän, että
kastekeskustelussa on esitetty puolin ja toisin täysin
päähänammuttuja väitteitä ja Kallion kritiikki näiden
kohtien käytön suhteen on oikeutettua.
Kritisoimani artikkelin kirjoittanut pastori Kallio on
ilmeisesti törmännyt aika fanaattisiin
uudestikastajiin, koska hänen käsityksensä meistä on
perin negatiivinen.
Kallio kirjoittaa seuraavasti: "Uudelleenkastajat
väittävät aina, että kirkko ei lue Raamattua niinkuin
se on kirjoitettu, vaan tekee sinne omia lisäyksiään.
Jo näiden Raamatun kohtien tutkiminen osoittaa, missä
niitä Raamatun kohtia itse asiassa vääristellään."
Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on
satojatuhansia Raamattua lukevia ihmisiä, joista
varsin monet pyrkivät varmasti lukemaan sitä yhtä
vilpittömästi kuin heidän helluntailaiset tai
vapaakirkolliset veljensä. Sellaiset termit kuin
"tehdä lisäyksiä" tai "vääristellä" ilmaisevat
mielestäni jonkinlaista epärehellisyyttä tai tietoista
toimintaa, johon en usko esimerkiksi Kallion
syyllistyvän. Tällaisissa tulkintakysymyksissä voimme
ehkä mieluummin puhua heikosta eksegeesistä tai
epäloogisuudesta kuin suoranaisesta vääristelemisestä.
6.HARHA: RAAMATTU EI TUNNE LAPSIKASTETTA
Kallion käyttämään ehtoollisesimerkkiin vastaan
seuraavasti. Miksi Raamatussa ei mainita, että
ehtoollista ei saa antaa kuolleille? Kuitenkin kaikki
ovat ymmärtäneet, että kuolleille ei jaeta
ehtoollista. Koska ehtoollinen on tarkoitus syödä ja
kaikki tietävät, että kuolleet eivät syö, ei kyseistä
asiaa ole tarvinnut erikseen mainita. Samalla tapaa –
Koska kastettavan pitää uskoa ja kaikki tietävät, että
vastasyntynyt lapsi ei usko, ei kyseistä asiaa ole
tarvinnut erikseen mainita.
Koskien perhekuntakasteita haluaisin esittää Kalliolle
ja muille luterilaisille yhden hermeneutiikkaa
koskevan peruskysymyksen. Miksi he eivät sisällytä
kasteoppiinsa Apostolien teoista niitä kohtia, jotka
osoittavat vesikasteen ja uudestisyntymisen sekä Pyhän
Hengen kasteen olevan erillisiä tapahtumia, mutta
tarttuvat hanakasti kyseisen kirjan esimerkkeihin
perhekuntakasteista? Kastettiinko Uuden testamentin
aikoihin perhekuntien mukana lapsia?
Perhekuntakasteet Uudessa testamentissa
Perhekunta (oikos) tarkoittaa yleensä koko taloutta,
johon kuuluivat orjat, orjattaret, samassa taloudessa
asuvat sukulaiset jne. Ratkaiseva kysymys tässä
yhteydessä on: "Tarkoittiko Luukas käyttämällään
termillä perhekunta, myös mahdollisesti kyseisessä
taloudessa asuvia sylilapsia?" Uudessa testamentissa
mainitaan viisi tapausta, joissa kastetaan perhekunta.
Korneliuksen, Lyydian, Filippin vanginvartijan,
Krispuksen ja Stefanaan. Viimeistä lukuun ottamatta
kaikki tapaukset löytyvät Apostolien teoista.
Korneliuksen perhekunta
Apt 10:24: "Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat
Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut
koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä." Pietarin
saarnan kuulijat olivat siis Korneliuksen sukulaisia
ja lähimpiä ystäviä.
Apt 10:44: "Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä
Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat."
Korneliuksen sukulaiset ja ystävät täyttyivät siis
Pyhällä Hengellä (kaikki): "…sillä he kuulivat heidän
puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa." He osasivat
siis puhua (toisin kuin vastasyntyneet.)
Apt 10:14-15: "hän on puhuva sinulle sanoja, joiden
kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.' Ja
kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän
päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme."
Perhekunta (kreikaksi oikos) määritellään siis
sellaiseksi, johon kuului paikalla olevat sukulaiset
ja ystävät. Pyhä Henki tuli siis koko perhekunnan
päälle ja koko perhekunta puhui kielillä. Näin ollen
Luukas käyttää tässä kohtaa termiä perhekunta siten,
että sillä ei voida tarkoittaa sylilapsia.
Lyydian perhekunta
Apt 16:13-15: "Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin
portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme
olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme
kokoontuneille naisille. Ja eräs Lyydia niminen
purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista,
jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra
avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä
Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli
kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte
minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini
ja majailkaa siellä." Ja hän vaati meitä."
Koska Lyydia mainitaan ammatin harjoittajana, eikä
hänen miehestään puhuta mitään, on hyvin
todennäköistä, että Lyydia oli leski (ei siis
sylilapsia). Toisaalta kaste tapahtui miltei heti
rukouspaikalla, jossa sylilapsia tuskin olisi ollut
edes mukana. Näiden syiden vuoksi on erittäin
epätodennäköistä, että kyseisessä perhekunnassa olisi
ollut sylilapsia.
Vanginvartijan perhekunta
Apt 16:31-33: " Niin he sanoivat: "Usko Herraan
Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun
perhekuntasi." Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
kastettiin kohta."
Apostolit puhuivat kaikille, jotka olivat
vanginvartijan kodissa. Vastasyntyneille ei puhuta
siinä mielessä, missä Paavali julisti evankeliumia.
Jeesukseen uskominen oli edellytys pelastumiselle,
eikä mikään anna ymmärtää, etteikö sama edellytys
olisi koskenut muitakin paikalla olijoita. Perhekunta
ei pelastu vanginvartijan uskolla, vaan Paavali
tarkoitti heidän pelastuvan oman uskonsa avulla.
Krispuksen perhekunta
Apt 18:8: "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin."
Tässä kohdassa mainitaan selvästi, että Krispuksen
perhekunta uskoi Herraan. Kastetta edelsi siis
henkilökohtainen uskominen. Samaa sanotaan muista
korinttolaisista, jotka olivat kuulemassa apostoleja.
Nämä uskoivat ja sitten heidät kastettiin. Kuten
aiemminkin on todettu useaan otteeseen, vastasyntyneet
lapset eivät voi uskoa.
Stefanaan perhekunta
1. Kor 1:16. "Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta
kastanut."
1. Kor 16:15: "Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te
tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on
Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien
palvelukseen."
On selvää, että sylilapset eivät "antaudu" pyhien
palvelukseen. Paavali ei siis puhu Stefanaan
perhekunnasta siinä mielessä, että hän tarkoittaisi
sylilapsia.
Lyhyt analyysi perhekuntakasteista
Kaiken kaikkiaan Apostolien tekojen perhekuntakasteita
voidaan analysoida:
Perhekunnan määrittelyn avulla kontekstista.
Kun perhekunta on subjektina, viittaako predikaatti
sellaiseen toimintaan, jota sylilapset voivat tehdä
Onko sosiologisesti todennäköistä, että johonkin
tiettyyn perhekuntaan kuului sylilapsia
Perhekunta määritellään esimerkiksi Korneliuksen
tapauksessa siten, että sukulaiset ja ystävätkin
kuuluvat perhekuntaan. Näin ollen perhekunta –termiä
(oikos) ei voida käyttää synonyymisesti suomenkielen
"perhe-sanan" kanssa.
Perhekunta puhui kielillä, kuuli julistettua
evankeliumia, uskoi evankeliumiin ja oli antautunut
pyhien palvelemiseen. Nämä predikaatit viittaavat
yksiselitteisesti siihen, että niihin liittyvinä
subjektina ei voi olla sylilapsi.
Lyydian tapauksessa on todennäköistä, että hän oli
leski tai naimaton, koska hänen miehestään ei mainita
mitään ja hän oli ammatinharjoittaja.
Ylimalkainen heitto perhekuntakasteista ei vakuuta
tarkemmin asiaan syventyvää siitä, että Uuden
testamentin aikana olisi kastettu lapsia. Mikäli
esimerkiksi Kallio haluaa perustella
lapsikastekäytännön, hän voi aloittaa yllä olevista
kohdista ja osoittaa ne vääräksi.
7. HARHA: LAPSI EI USKO
"Tähän on heti vastattava, että lapsen uskosta ei
kukaan voi sanoa mitään, koska pieni lapsi ei pysty
puhumaan’’ Suosittelen kehityspsykologian oppikirjoja
niille, joilla on jotain epäselvyyttä sen suhteen
voiko lapsi uskoa mitään. Lapsi ei todellakaan puhu,
koska hän ei osaa kieltä, joka liittynee sangen
olennaisesti ajattelemiseen ja uskomiseen.
Polkupyöränikään ei osaa sanoa, että se ei usko, mutta
silti pidän sitä itsestään selvyytenä. Kun lapsi oppii
sanomaan ensimmäisen sanansa hän ilmeisesti ymmärtää
jotenkin noin sadan yksinkertaisen sanan merkityksen.
Ennekuin lapsi ymmärtää mitään abstraktia (kuten
evankeliumin) hän on jo usean vuoden ikäinen. 12-14
vuotiaana nuorella alkaa kehittyä kyky käsitellä
monimutkaisempia asioita. Ei ole sattuma, että
juutalainen Bar-Mitsha osuu juuri tähän ikään, kuten
myös luterilainen rippikoulu. Kallion maininta kolme
kertaa kastetuista on täysin epäolennaista itse
keskeisen kysymyksen "onko lapsikaste raamatullinen"
kannalta. Itse olin ensimmäistä kertaa ristiäisissä
21-vuotiaana. Kyseisissä juhlissa kansa odotti
innokkaasti, että pastori(tar) sai toimituksensa
tehtyä, jotta se pääsi juomaan sahtia ja tanssimaan.
Mieleeni ei tulisi kuitenkaan käyttää tätä
minkäänlaisena argumenttina lapsikastetta vastaan.
"Jos kerran Raamattu sanoo uskovien lapsia pyhiksi (1.
Kor 7:14), miksi ihmeessä heitä ei saisi kastaa, jos
kerran vaaditaan, että ihmisen pitää uskoa ennen kuin
hänet voidaan kastaa. Eikö tuo Raamatun kohta sano
selkeästi, että lapsi uskoo, jos hän kerran on pyhä?"
Yksi Raamatun tulkinnan tärkeimpiä periaatteita on
tekstiyhteyden huomioon ottaminen. Luterilainen
teologi Joachim Jeremias, joka on kirjoittanut ehkä
merkittävimmän lapsikasteen puolustuksen näki juuri
tämän kohdan hyvin ongelmallisena luterilaiselle
kastekäsitykselle. Teoksessaan Jeremias myöntää, että
1. Kor 7:14 valossa näyttää siltä, että Korintton
seurakunnassa ei tunnettu lapsikastetta.7 Mitä
konteksti osoittaa tässä yhteydessä lasten
uskomisesta? Kyseinen jae kuuluu seuraavasti: "Sillä
mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja
vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä,
uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne
olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä."
Tässä yhteydessä puhutaan niiden pyhittämisestä, jotka
eivät usko! Nyt Kallio näkee tässä kuitenkin
osoituksen siitä, että lapsi tällä perusteella uskoo.
Täysin käsittämätöntä tulkintaa. Kysymyksessä on ns.
rituaalinen puhtaus, eli se, että uskomaton
aviopuoliso ei "saastuta" avioliittoa tekemällä siitä
väärän Jumalan edessä.8 Juutalaisuushan tuomitsi
seka-avioliitot ja tätä taustaa vastaan on
ymmärrettävää, että Paavali joutui vastaamaan asiasta
heränneeseen kysymykseen.
Kallion kirjoituksesta ei käy selvästi ilmi, että
pitääkö hän lasten pyhyyttä merkkinä siitä, että nämä
voidaan kastaa, Käyttämällä termiä "jos kerran
vaaditaan" hän sekoittaa hiukan argumenttinsa
esittämistä. Joka tapauksessa on selvää, että
tällainen ajatus ei sovi luterilaiseen
kasteteologiaan. Luterilainen kaste toimitetaan, koska
lapsen uskotaan olevan syntinen, eikä siksi, että
hänen katsotaan olevan pyhä. Luterilaisen käsityksen
mukaan juuri kasteessa saadaan pelastus.9
Kun ajattelemme tätä Paavalin käyttämää rinnastusta
suhteessa luterilaiseen lapsikasteoppiin, huomaamme ne
ristiriitaisiksi. Jos Korintossa olisi ollut käytössä
lapsikaste, Paavali ei olisi pitänyt lasten pyhitystä
jonkun toisen uskosta johtuvana, vaan hän olisi
viitannut siihen, että nämä ovat kasteessa saaneet
pelastuksen.
"Raamatussa mainitaan, että Johannes Kastaja oli " jo
äitinsä kohdusta asti täynnä Pyhää Henkeä " (Luuk
1:15) sekä Marian tervehtiessä Elisabetia Johannes
hypähti äitinsä kohdussa. Myös nämä puhuvat sen
puolesta, että lapsella voi olla uskoa ja hän voi olla
jopa Hengellä täytetty kohdusta saakka."
Tässä Kallio käyttää jälleen Luukkaan kerrontaa
teologisen johtopäätöksensä tueksi. Olisi
mielenkiintoista tietää, miten hän erottaa ajan ennen
Jeesuksen kuolemaa ja ajan sen jälkeen. Voidaanko
näitä tapahtumia käyttää esimerkkinä nykypäivään? Jos
voidaan, niin ihmettelen, miten luterilainen oppi
sopii tähän yhteyteen? Johannes Kastaja perisynnin
alaisena täyttyy Pyhällä Hengellä kohdussa, jonne
kaste (Kallion mukaan ainoa pelastustie!) ei ole
puhdistavine vaikutuksineen ehtinyt. Miten ihmeessä
hän voi olla Hengellä täytetty, vaikka hän ei ole
vielä saanut pelastusta kasteessa?10
8. HARHA: LAPSIKASTEEN MITÄTÖINTI
"Ne yhteiskunnat, joissa lapsikaste ei ole käytössä
tai joissa ollaan siitä luovuttu, ovat joutuneet
suureen pakanuuteen (mm. Venäjä ja Nyky-Ruotsi)." Tämä
väite on yhtä pätevä kuin se, että miljoonien ihmisten
elämä on muuttunut radikaalisti paremmaksi sen
jälkeen, kun heidät on uudelleen kastettu. Miten
osoitamme, että kyseiset ilmiöt johtuvat nimenomaan
kastekäytönnöstä eikä jostain muusta syystä.
Tieteenfilosofian alkeisiin kuuluu nimenomaan tämän
pseudokausaliteettiväitteen varominen. Vaikka aurinko
nousee joka aamu kukonlaulun jälkeen, se ei tarkoita
sitä, että aurinko saisi kukonlaulusta kimmokkeen
nousta lähettelemään kukolle valonsäteitään. Mitä
muuten Kallio tarkoittaa väitteellään, että Ruotsi
olisi luopunut lapsikasteesta ja joutunut suureen
pakanuuteen? Onko Ruotsi jossain suhteessa
olennaisesti pakanallisempi kuin Suomi. Ranskassakin
katolisena maana on lapsikastekäytäntö voimassa ja
kuitenkin kyseinen maa on täynnä okkultismia.
Kysymys upotus/valelu-kasteesta on täysin
toissijainen. Jos Kallio on tutustunut laajemmin
kasteteologiaa käsittelevään materiaaliin hän tietää,
että jotkut uudestikastajatkin kastavat ihmisiä
pirskottamalla ja lapsia kastetaan upottamalla (tämän
Kallio tekstistä päätellen tietääkin). Mitä tulee
sanan baptidzoo etymologiseen tutkimiseen, olettaisin
Kallion viittaavan johonkin kreikankielen
etymologiseen sanakirjaan tai vastaavaan tutkimukseen.
Jatkuva viittaaminen uudelleenkastajien puutteelliseen
alkukielen tuntemukseen on naurettavaa, varsinkin
ilman tällaisia viitteitä. Onko Kalliolla kanttia
mennä Karl Barthin, Emil Brunnerin tai Kurt Alandin11
luo selittämään, että nämä lapsikastekäytännön
vastustajat eivät hallitse alkukieltä?
9. HARHA: IHMINEN SAA ITSE PÄÄTTÄÄ KASTEESTAAN.
Uudestikastajien ajoittain kastamattomiin
kristittyihin kohdistama painostus ei kaikessa
kiihkeydessäänkään tuskin yllä samalle tasolle niiden
toimenpiteiden kanssa, joilla esi-isämme on
"suostuteltu" lapsikastekäytäntöön. Jeesus kysy
opetuslapsiltaan: "Tahdotteko tekin mennä pois?"
Ilmeisesti kyseessä oli opetuslasten oma päätös,
vaikka poislähteminen olisikin sulkenut heidät pois
monista heidän Jeesuksen seurassa kokemista asioista.
Itse olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa,
että minua ei ole kastettu lapsena, joten en ole
joutunut psykologisesti raastavaan kastekriisiin,
jonka ilmeisen monet ovat joutuneet käymään läpi.
Katsoisin, että olen saanut itse päättää kasteestani.
10. HARHA: KASTE ON MERKKI USKOSTA JA
UUDESTISYNTYMISESTÄ
" Ajatuksena on se, että ihmisen pitäisi jotenkin
osoittaa käytännössä todeksi se, että hän on päättänyt
seurata Jeesusta. Kuka tätä merkkiä tarvitsee,
Jumalako?"
Kallio voi esittää tämän kysymyksen suoraan
Jeesukselle, joka väitti julkisella tunnustamisella
todella olevan merkitystä. Riippumatta siitä,
nähdäänkö kaste tällaiseksi merkiksi (mitä se
aikuisten tapauksessa myös väistämättä on), siihen
liittyy uskon tunnustaminen. Miksi lukea ääneen
uskontunnustusta? Kuka sitä tarvitsee, Jumalako? Käden
nostaminen tuskin on yhtään sen "psykologisempaa" kuin
uskontunnustuksen lukeminen. Jeesus sanoi itse
Luukkaan evankeliumissa seuraavasti: " Mutta minä
sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten
edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien
edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se
kielletään Jumalan enkelien edessä.12
Uskontotieteellistä kieltä soveltaen voitaisiin
todeta, että varhaiseen kristinuskoon kuuluivat
erilaiset riitit, jotka symboloivat uskoa
ylösnousseeseen Kristukseen ja viestittivät riitteihin
osallistuvan halua tunnustautua hänen opetuksiinsa.
Kallion väite "Ihmisen antamia merkkejä Hän ei
tarvitse" on kyseenalainen, jos ajatellaan, että myös
Paavali väittää suun tunnustuksella pelastuttavan.
11. HARHA: KOSKA JEESUSKIN KASTETTIIN
Kallio syyllistyy jälleen kiihkeydessään loogisesti
ontuvaan väitteeseen. Tuskin Kalliokaan kiistää sitä,
etteikö Jeesuksen toiminnassa olisi ollut paljon
sellaisia elementtejä, jotka hän tarkoitti
opetuslapsilleen malliksi. Kun verrataan näitä Kallion
mainitsemia toimintoja, huomaamme, että ne poikkeavat
kaikki kasteesta. Suuri joukko ihmisiä kävi
Johanneksen kasteella, eli Jeesus tavallansa osoitti
hyväksyvänsä kyseisen kasteen. Kaste oli siis kaikille
kuuluva riitti, johon Jeesuskin osallistui. Me kaikki
tulemme nousemaan kuolleista, kuten Paavali (1. Kor
15) selittää. Jeesus teki tämän "esikoisena kuoloon
nukkuneista" vakuutena meille siitä, että mekin kerran
nousemme kuolleista. Toisaalta Jeesuksen ylösnousemus
vahvisti hänen jumaluutensa toisin kuin kasteella
käyminen. Näissä kahdessa "toiminnassa" on suunnaton
ero. Mitä tulee ihmeiden tekemiseen, voimme todeta,
että niiden tekeminen ei johdu meistä ihmisistä
samalla tavalla kuin kaste. Kastamispäätös on ihmisen
oma, mikä käy ilmi esimerkiksi siitä, että Kallio on
ylipäätään kirjoittanut tämän tekstinsä ja laittanut
sen Internetiin kaikkien luettavaksi. Tämä lienee yksi
Kallion kehnoimmista vasta-argumenteista.
12. HARHA: LIIALLINEN AHDASMIELISYYS.
Kallio ei luterilaisten kollegojensa kanssa perustele
seuraavaa ajatuskulkua lainkaan, vaan pitää sitä
itsestään selvyytenä.
A Lapsikaste on raamatullinen käytäntö.
B Uudelleen kaste on siksi syntiä
Vaikka pitäisimme lapsikastetta raamatullisena
käytäntönä, ei se tekisi uudestikastamisesta syntiä,
vaan pikemminkin turhan käytännön. Miten toimia
esimerkiksi tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa?
Indonesiasta Suomeen muuttanut Suwarto on paennut
Suomeen muslimien heidän luterilaista seurakuntaansa
vastaan kohdistamaa vainoa pakoon. Muuttaessaan
Suomeen Suwarto on vasta kahdeksan vuotias. Kymmenen
vuotta myöhemmin Suwarto lukee Kallion kirjoituksesta,
että kaste on ainoa pelastustie (Katso 4. Harha) ja
haluaa ehdottomasti pelastua. Nyt hän ei kuitenkaan
ole varma siitä, onko häntä lainkaan kastettu, koska
kaikki kirkon asiapaperit yms. on kiihkoislamilaisten
jäljiltä tuhkana. Suwarton perheenjäsenistä ei ole
tietoa. Hänen pelastuksensa riippuu nyt siis siitä,
arvaako hän oikein. Itse hän ei luonnollisesti muista
mitään varhaislapsuudestaan.
A Ainoa pelastustie on kaste.
B Suwarto ei ole varma kasteestansa.
C Suwarto ei voi näin ollen olla varma
pelastuksestansa.
D Jos Suwarto menee uudelleen kasteelle hän tekee
syntiä, jos hänet onkin kastettu jo.
E Jos Suwarto ei mene kasteelle ja häntä ei olekaan
kastettu, hän ei pelastu.
Suwarton lohdutukseksi voin sanoa, että Raamatusta ei
löydy mitään kohtaa tai tekstiyhteyttä, joka edes
hämärästi viittaisi sellaiseen mahdollisuuteen, että
kasteen uusiminen olisi syntiä.
LOPUKSI
Ehdotan kastekysymyksen suhteen avointa dialogia,
jossa pyritään käsittelemään aihetta ilman
henkilökohtaisia hyökkäyksiä. Keskustelu kasteesta voi
poistaa vääriä käsityksiä ja aina on mahdollisuus myös
oppia uutta. Sikäli julkinen keskustelu on
perusteltua, että kastekriisissä olevat voivat näin
seurata eri osapuolten argumentointia.
VIITTEET
1) Gordon Fee ja Douglas Stuart (1996) Kirjojen kirja
- Avaimia Raamatun tulkintaan. Suomenkielisen
laitoksen toimittanut Johan Autio. PerusSanoma. s. 88.
2) Assemblies of God -liike on maailman suurin
yksittäinen helluntailiike, jolla on jäseniä noin 25
miljoonaa.
3) Risto Santala (1985) Kristinuskon Juuret, osa 2, s.
124.
4) Edersheim A, 1956 The Life and Times of Jesus the
Messiah. Grand Rapids, Wm B. Eerdmans, 1956
5) Full Life Bible Commentary (1999). Ed. Arrington &
Stronstad, s. 21.
6) Blomberg C (1987) Historical Reliability of the
Gospels, InterVarsity Press, s. 102.
7) George Allen Turner, Infant Baptism in Biblical and
Historical Context, Wesleyn Theological Journal,
Volume 5, Number 1, Spring, 1970. Joachim Jeremias
8) Full Life Bible Commentary, 839.
9) Reijo Arkkila (1985) Olet kastettu, SLEY-kirjat, s.
15
10) Luukkaan pneumatologian erityispiirteistä
suosittelen lukijalle Roger Stronstadin Luukkaan
karismaattinen teologia -nimistä suomennettua
tutkielmaa. Siinä nostetaan esille mielenkiintoisia
perspektiivejä myös tässä käsittelemästämme aiheesta.
11) Kreikan kielen spesialisti Kurt Alandin teos Did
the Early Christian Baptize Infants, Westminster Press
1963, kritisoi perusteellisesti mm. Joachim
Jeremiaksen lapsikasteen puolustusta, johon esim.
Pastori Olavi J. Lähteenmäki viittaa toistuvasti
kirjassaan Selville vesille (SLEY-kirjat 1982)
12) Luuk 12:8-9
Kun käy lukemassa lakikirjasta mitä tuo kaste itseasiassa tarkoittaa luterilaisessa kirkossa niin sen jälkeen voi nukkua yönsä rauhassa
kaikki joita tämä kaste asia häiritsee. Koska ev.lut. kirkossa annettu kaste suomenlain mukaan tarkoittaa ihmisen ottamista seurakunnan (kirkon) jäseneksi ja samalla hänelle annetaan
etunimet ja viedään väestörekisteriin hänen yksilölliset tietonsa.
Samasta lakikirjasta löytyy tekstit myös uskonvapaudesta. Tuolta perustalta on hyvä lähteä uskoaan kehittämään eikä sitä kukaan ainakaan maanpäällä voi laillisesti estää. Yritystä kyllä näyttää löytyvän. Valitettavasti.
Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen antaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.