Vuonna 1918 teloitettiin alaikäisiä lapsia. Valkoiset syyllistyivät todella alaikäisten tyttöjen ja poikien tappamiseen heti varsinaisen sisällissodan päätyttyä. Tästä on todisteita olemassa. Esimerkiksi Lahdessa ja Tammisaaressa näin tapahtui.
Valkoiset olivat todella brutaaleja ja raukkamaisia kun he ryhtyivät tappamaan alaikäisiä lapsia. Nämä lapset olivat punaisten perheistä.
Suomessa ainakin yksi henkilö tekee parhaillaan tutkimustyötä siitä mikä oli lasten kohtalo 1918. Veikkaan, että tutkimustyön tulokset tulee julki noin vuoden päästä.
Valkoiset olivat todella brutaaleja ja raukkamaisia kun he ryhtyivät tappamaan alaikäisiä lapsia. Nämä lapset olivat punaisten perheistä.
Suomessa ainakin yksi henkilö tekee parhaillaan tutkimustyötä siitä mikä oli lasten kohtalo 1918. Veikkaan, että tutkimustyön tulokset tulee julki noin vuoden päästä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun kävin tutustumassa punaisten massiiviseen muistomerkkiin Raaseporissa (Tammisaari), niin muistomerkin messinki laatoissa on paljon punaisten vainajien nimiä. Nimistä ilmenee syntymä ja kuolin aika.
Oli karmeata todeta, että näiden vainajien joukossa on paljon alle 18 vuotiaita henkilöitä, siis alaikäisiä. Varmaan myös muilla punaisten muistomerkki paikoilla on haudattu alaikäisiä punaisia.
Lahdessa valkoiset teloittivat naisia ja varmasti myös nuoria tyttöjä. Pahuus oli saanut otteen valkoisista. Onko missään muualla teloitettu alaikäsiä lapsia kuin Suomessa?
Venäjällä punikkien ihannemaassa ei taida olla muistomerkkejä Tsekan tappamille.
Muusta en niin tiedä kuin että bolshevikit teloittivat Jekaterinburgissa keisarin perheen alaikäiset lapset. Lieneekö malli tullut sitten sieltä. Tarttui Suomessa ensin punaisiin ja sittemmin punaisista valkoisiin.
Sodassa otti taisteluihin osaavase kädessä myös alaikäisiä (alle 18 v. ) ja kai heitä jokunen kaatuikin.
Googlatkaa nimi Onni Kokko. Myös hän kaatui alaikäisenä ja oli valkoinen.
Vuonna 1918 valkoisilla ei ollut aseistettuja naissotilaita, mutta punaisilla oli ja he myös osallistuivat taisteluihin. Valkoiset pitivät sitä tuona aikana ’sotarikoksena’ ja jos naissotilas ei sodassa kaatunut niin hän oli vaarassa tulla teloitetuksi!
Venäjällä syötiin tuohon aikaan lapsia.
Kemin kapina 1949. Tampere 1918.Molemmissa paikoissa ovat kommarit hallinneet.Näiden mielestä Neuvostoliitto on ollut ihannemaa.Mtä hyvää on ollut Neuvostoliitossa ei mitään kansa eli kurjuudessa.
Miksi meillä on evakot kakaroineen vaivoinamme, vaikka olemme kaikki sotamme voittaneet?
Aiot nyt sitten tätä typerää hokemaa toistaa seuraavat kaksi vuotta. Helvetin tollo!
Saa nähdä toistuuko.
Olisi karmaisevaa siteerata esim Ilmestyskirjaa asiattomasta yhteydessä.
Sotilasmenot kun eivät ole valtion muiden menojen vastakohta. Jos ei osteta tykkejä, ei sitten osteta muutakaan.
ERRORERROR Alustavirhe
Leninin käskystä agitoituun laittomaan kapinaan punaiset tosiaan veivät syyttömät lapsensakin. Tästä häpeästä eivät ole päässeet vieläkään
Monet lapsisotilaat päätyivät oikein ulkomaille saakka Stalin lopetti heidän kärsimyksensä vähän myöhemmin.
Suomen valkoiset 1918 ja Venäjän sotilaat 2022, SAMA JULMUUS !
Viipurin lääninvankilan joukkomurha tapahtui Viipurissa 27.-28. huhtikuuta välisenä yönä 1918, juuri ennen Suomen sisällissodan loppua. Vankilaan tunkeutui joukko punakaartilaisia, jotka surmasivat yli 30 henkeä. Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana punaisten joukkojen suorittamana yksittäisenä joukkomurhana.
Tapahtumien kulku: Punakaartilaisjoukkiota johti Taipalsaaren rintaman päällikkö Hjalmar Kaipiainen. Tunkeuduttuaan vankilaan humalainen aseistettu joukko tappoi ensin Karjalan Kansalaisliiton johtajan ja kansanedustajan Leander Ikosen, tehtailija ja kansanedustaja Matti Pietisen, ratainsinööri Tallgrenin ja vankilan entisen vahtimestarin Ahlgrenin. Sen jälkeen pidettiin istuntoa, jossa silminnäkijäkertomuksen mukaan mukana ollut nainen olisi valinnut surmattavat. Joukko murhasi vankilan johtajan Johan Stråhlmanin, Vuoksenniskan asemapäällikön Edvard Tojkanderin ja joitakin muita. Lopuksi joukko meni vankien yhteistilaan. Vangit yrittivät puolustautua asein ja rytäkässä Kaipiainen itse haavoittui. Hän luovutti johdon Albin Piskoselle. Albin Piskonen oli entinen vanki ja juuri hän ampui vankilanjohtajan. Joukko heitti vankien yhteistilaan käsikranaatin surmaten 4–5 henkilöä ja haavoittaen useita. Myöhemmin yöllä tapettiin vielä vankilan uusi vahtimestari Mannermaa.
Kouvolan ja Korian joukkomurhat tapahtuivat Suomen sisällissodan aikana keväällä 1918. Kouvolassa teloittajina olivat ensin punaiset, jotka surmasivat Kouvolan veripelloksi kutsuttuun paikkaan yli sata valkoista, joukossa kymmeniä Kymiyhtiön virkamiehiä. Korian sillalla tapahtui teloituksia huhtikuun loppupuolella 1918. Ammuttujen joukossa olivat Kymiyhtiön johtaja Gösta Björkenheim ja kirurgi Kaarlo Hjelt.
Perimätiedon mukaan punaiset olivat kiduttaneet uhrejaan ja pian sisällissodan päätyttyä ruumiit kaivettiinkin ylös tämän todentamiseksi. Uhreissa todettiin kidutusjälkiä, mikä herätti vihaa valkoisten puolella. Seuraavaksi samoihin hautoihin teloitettiin kostoksi yli 120 punakaartilaista.Toimittaja-tutkija Mirja Turunen osoitti vuonna 2005 hyväksytyssä väitöskirjassaan, että valkoisten vammat olivat oikeasti luonnollisia mätänemismuutoksia eikä kidutusjälkiä.
Kouvolaa on pidetty yhtenä kansalaissodan ankarimpana punakaartin terrorikeskuksena.lähde? Kostoksi valkoiset teloittivat Kouvolan vallattuaan muun muassa runoilijan ja vallankumouksellisen ylioikeuden sihteerin Kasperi Tantun ja Kouvolan naiskaartin komentaja Elli Kokon.
Suinulan verilöyly
Kuolema Markkulassa
Suinulan kylän Markkulan talon talli, jonka edessä suojeluskuntalaiset ammuttiin.
Lepoon ja ruokailuun Suinulan Markkulan taloon aamulla kello 8 pysähtynyt valkoinen osasto jäi punaisten saartamaksi kello 10. Alkoi noin tunnin kestänyt tulitaistelu, jonka aikana kapteeni Söderholm haavoittui kuolettavasti ja kaksi muuta suojeluskuntalaista haavoittui vaikeasti. Yksi tamperelainen punakaartilainen sai surmansa. Taistelu päättyi suojeluskuntalaisten antautumiseen tamperelaiselle punaosastolle, lähinnä V. Sammaliston taattua vangeille hengen suojan. Antautumisen ollessa käynnissä paikalle saapui K. Vilanderin tulitaistelun aikana puhelimitse hälyttämä Turun punakaartin ja venäläisten sotilaiden 200-miehinen yhteisosasto. Puhelinkeskustelusta saamiensa tietojen perusteella se oli varustautunut taisteluun, johtajanaan Tuomas Hyrskymurto, joka oli antanut joukoilleen käskyn ettei vankeja otettaisi. Ilmeisesti tämän yksikön toimesta, V. Sammaliston estelyistä piittaamatta, alkoi kiväärien ja konekiväärien tulitus vankirivissä seisseitä aseettomia valkoisia kohti. Toisaalta myös osa tamperelaisosastosta lienee ollut teloituksen kannalla. Tulituksen seurauksena Markkulan pihassa kuoli 14 suojeluskuntalaista ja 28 miestä haavoittui. Yksi valkoinen surmattiin läheiselle maantielle. Lisäksi kapteeni Söderholm ja toinen taistelussa haavoittuneista rivimiehistä kuolivat myöhemmin matkalla Tampereelle. Uhreista yhdeksän oli Tampereen teknillisen opiston oppilaita. Nuorin surmansa saanut oli 17-vuotias. Ampuminen laantui, kun punaiset ryhtyivät takavarikoimaan uhrien ja henkiin jääneiden varusteita ja henkilökohtaista omaisuutta. Osa valkoisista suojautui ruumiiden alle tai pääsi kauemmas piiloon. Kahdeksan miehen onnistui lähteä pitemmälle karkumatkalle, mutta viisi heistä selvisi lopulta valkoisten puolelle.