Ovatko lihavat onnellisempia kuin laihat?
Sanotaanhan, että "lihavat on lepposia, ei ne tee muille kepposia. Kun on runsaslihainen, niin ei oo vihainen".
Mikä ruoassa on se mystinen onnelliseksi tekevä asia? Yleensähän lihavat uskaltavat nauttia elämästä täysin rinnoin eivätkä stressaa tulevasta. Laihat ajattelevat, mitä syömisestä seuraa. He ovat myös muissa asioissa taipuvaisempia kontrolliin ja itsehillintään.
Sanotaanhan, että "lihavat on lepposia, ei ne tee muille kepposia. Kun on runsaslihainen, niin ei oo vihainen".
Mikä ruoassa on se mystinen onnelliseksi tekevä asia? Yleensähän lihavat uskaltavat nauttia elämästä täysin rinnoin eivätkä stressaa tulevasta. Laihat ajattelevat, mitä syömisestä seuraa. He ovat myös muissa asioissa taipuvaisempia kontrolliin ja itsehillintään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen ollut sekä erittäin lihava, että hyvin normaalipainoinen. LIhavimmillani olin 162 cm, 126 kg. Laihimmillani olin 58 kg. (Nyt tilanne on 90 kg, olen ollut 2 viikkoa dieetillä.)
Sanoisin, että lihavuudessa on parasta se, että voi seurata impulssejaan. Jos tekee mieli pizzaa, niin sen mielihalun voi tyydyttää. Rasvainen ja täyttävä ruoka tekee rennon olon, tuntuu kuin murheet ja huolet häviäisivät.
Hoikkuudessa on parasta se, että jaksaa kuntoilla, olla aktiivinen, ja tietysti myös se, että saa niitä ihailevia katseita. Hinta on tosiaankin sitten se, että ei voi syödä mitä vaan, ja pitää kuntoilla, jos meinaa pitää painon kurissa. Se on vaikeaa ihmiselle, joka on tunnesyöppö ja jolla on mahdolisesit muitakin ongelmia.
Monet aina hoikkina olleet ihmiset ovat mielestäni vähän ymmärtämättömiä. Koska HE eivät saa ruoasta tavallista enempää nautintoa (se oikeasti on yksilöllistä), niin he eivät ymmärrä sitä, että joku toinen saa. Tässä on periaatteessa kyse ihan siitä mistä kaikessa muussakin tässä elämässä, eil olemme erilaisia. Koemme asiat eri tavoin, saamme eri asioista nautintoa. On ihmisiä, jotka harrastavat pakonomaisesti irtoseksiä tms. Minä en ole koskaan kuulunut siihen joukkoon, mutta voin ainakin yrittää ymmärtää. Sekin voi nimittäin olla riippuvuus.
Syömiseen ja syömättömyyteen liittyy aika paljon syvällisiä psykologisia tarpeita ja solmuja, joiden huomiotta jättäminen on virhe.
Nyt olen itse sitä mieltä, että oltuani tuossa 126 kg:n painossa minun olisi EHDOTTOMASTI pitänyt hakeutua terapiaan sen lisäksi, että laihdutin itsenäisesti siihen 58:aan kiloon. Onnistunut laihdutus ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että olisin selättänyt ne psyykkiset ongelmat - lykkäsin vain niiden selvittämistä myöhemmäksi.
Yritetään me ihmiset ymmärtää ja suvaita toisiamme.
Kyllä on taas übertyperä aloitus!!! "Yleensähän lihavat uskaltavat nauttia elämästä täysin rinnoin eivätkä stressaa tulevasta.", mistä ihmeestä tämä neropatti aloittaja on saanut tällaista mieleensä? "Yleensä jne", onko aloittajalla ehkä jonkinlaista tutkittua tietoa asiasta vaiko ihan vain mutupohjalta laukoo näitä viisauksia?
"Laihat ajattelevat, mitä syömisestä seuraa. He ovat myös muissa asioissa taipuvaisempia kontrolliin ja itsehillintään." Voi Jeesus Nasaretilainen, että voi olla scheissea!!! Laihat ajattelevat ja lihavat juoksevat ruuan perässä suu kuolassa! Lihavilla ei myöskän ole itsehillintää ja kontrollia. Monenko lihavan olet nähnyt menettävän itsehillintänsä ja kontrollinsa? Onko tämä ehkä tapahtunut ihan yleisellä paikalla? Teet varmaan tutkimusta asiasta.
Jos ei ole mitään älyllistä sanottavaa, niin voisi olla vaikka hiljaa. Vaikuttaisi heti fiksummalta.
No onhan se nyt totta, että lihavilla nyt keskimäärin varmaan on löyhempi kontrolli. Toiset pystyvät katselemaan herkullista leivosta ja sivuttamaan mielihalunsa, mutta toisilta se ei onnistu ollenkaan. Siinä, missä toiselle riittää pizzasuikale, niin toinen ahmii koko pizzan kerralla. Aivan kuin ei saisi sanoa ääneen, että ihmisiä on tuossakin mielessä erilaisia. Kyllähän jokainen tajuaa, että joka päivä ei kannata syödä itseään täyteen, mutta toisille tuossa päätöksessä pysyminen on paljon vaikeampaa kuin toisille.
Minä en ainakaan tee muille kepposia ja vain läheiset näkevät todellisen luonteeni. Muille olen rauhallinen, leppoisa, ylen ystävällinen ja ongelmien kuuntelija. Johtunee siitä, että lapsesta asti ylipainoni vuoksi minua on kiusattu ja aina olen hävennyt itseäni. En siis ketään halua loukata tai satuttaa. Haluan auttaa ja parantaa. Monesti olen miettinyt, että jos olisin ollut aina hoikka, olisin ihan eri ihminen. Yhteiskunta kaipaa meitä kaikkia, läskit, juopot, rumat, sairaat tuovat elämään enemmän tunnekirjoa, vihaa, hyljeksintää, rakkautta, myötätuntoa.. Silti haluaisin olla hoikka;)