Kun tämä "Idols"-ohjelma alkoi tulla televisiosta, sanoi Neil Hardwick jossakin lehtihaastattelussa, että ei olisi ikinä uskonut, että Suomessakin mennään näin ala-arvoisiin tv-ohjelmiin. Hän osui naulankantaan.
Nythän näitä Popstarseja, Miljonäärijusseja, Bigbrothereita ja herra ties mitä vastaavia sarjoja Suuriaseikkailuja ja Robinsoneja unohtamatta on pilvin pimein. Ja esimurrosikäiset lapsemme katselevat niitä silmät tapillaan ja kuvittelevat sitä todelliseksi elämäksi, tai hyväksyttäväksi tieksi julkkisten iki-ihanaan elämään. Haloo, missä mennään?
Nythän näitä Popstarseja, Miljonäärijusseja, Bigbrothereita ja herra ties mitä vastaavia sarjoja Suuriaseikkailuja ja Robinsoneja unohtamatta on pilvin pimein. Ja esimurrosikäiset lapsemme katselevat niitä silmät tapillaan ja kuvittelevat sitä todelliseksi elämäksi, tai hyväksyttäväksi tieksi julkkisten iki-ihanaan elämään. Haloo, missä mennään?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nämä mainitsemasi ohjelmat eivät ole mitenkään erikoisen ala-arvoisia, vaan samaa viihdettä mitä muutkin viihde-ohjelmat yleensä. Oikeastaan niissä on jopa enemmän järkeä, kuin "normaaleissa" viihde-ohjelmissa. Näissä sarjoissa esiintyy oikeita ja normaaleja ihmisiä, ennen kaikkea oikeita persoonia, mikä kumoaakin sinun sanomasi "Ja esimurrosikäiset lapsemme katselevat niitä silmät tapillaan ja kuvittelevat sitä todelliseksi elämäksi". Nämä ohjelmat juuri ovat sitä todellisuutta, niin pahalta kuin se sinun korvassa kuulostaakin.
Nämä ohjelmat myös tarjoavat suomalaisille haasteita, ja ne voivat muuttaa monen ihmisen haaveet todellisiksi, kuten Idols ja Popstars ovat tehneet. Ei niihin aina osallistuta sen takia, että etsitään jotain helppoa keinoa päästä julkisuuteen.
"Haloo, missä mennään?". Tuohon onkin helppo vastata; eletään vuotta 2004 ja Suomi on nostanut televisioviihteensä tasoa entisestään; oikeiden persoonien seuraaminen televisiosta on paljon antoisampaa kuin kuviteltujen. Parempi tottua tähän todellisuuteen, muuten tulet jäämään muiden jalkoihin tässä asiassa.
Molemmat ovat mielestäni tavallaan oikeassa. Nämä ohjelmat toimivat kyllä mainiona viihteenä aikuisille, mutta eivät lapsille, jotka tahtovat ottaa kaiken tosissaan. Vanhempien asiahan on selittää heille, mikä on totta, mikä viihdettä.
Ja mitä siihen tulee, että monet voivat näin toteuttaa unelmansa, niin se on kyllä pelkkää fiktiota. Unelmia näissä ohjelmissa näytetään murskattavan paljon enemmän, kuin toteutettavan. Siinä vaiheessa, kun esiintyjiä kerätään, synnytetään suuri joukko unelmia, mutta niistä toteutuu vain pieni murto-osan osanen.
Ei se unelmien toteutus PELKKÄÄ fiktiota ole. Onhan se totta, että jokaisen unelmat ei toteudu, mutta väittäisin kuitenkin että Hanna Pakarisen, ja Gimmelin jäsenten unelmat ovat aika pitkälti täyttyneet näiden ohjelmien myötä. Ja myös muut, kuin nuo kilpailuiden voittajat, ovat saaneet hyvän pohjan musiikilliselle alalle. Tietenkin ne, joilla oikeasti on jotain mahdollisuuksia. Joten en näe mitään syytä haukkua, tai väheksyä näitä ohjelmia.
Unelmia toteutetaan ainakin. Mutta, murskataan? Jos joku kuvittelee osaavansa laulaa, ja hänelle kerrotaan ettei hän osaa, murskataanko jonkun unelmat? Olen vähän eri mieltä... Se unelma olisi murskautunut ennen pitkää joka tapauksessa ilman laulutaitoa.
Pitääkö vs-:n kommentti Hanna Pakarisesta ja Gimmelistä käsittää niin, että nämä ovat niin lahjattomia, että eivät olisi nousseet Suomen musiikkitaivaalle omin avuin, vaan tarvitsivat siihen TV-sarjan apua?
Mielestäni hän on silloin väärässä.
Ja näistä muista Idolseista sanoisin, että kolmen vuoden päästä kukaan ei muista Antti Tuiskiua. Jani Wikholmista saatetaan kuulla pitempäänkin. Hänellä on oikea ote.
En tarkoittanut sitä, etteikö heillä olisi muuten ollut mahdollisuutta päästä musiikkiuralle. Se vain sattuu olemaan helpompaa koittaa tällaisten ohjelmien avuilla, kuin pelkästään sillä, että lähettäisi demoja levy-yhtiöihin. Tätä kautta on todella hankala herättää kiinnostusta missään, ja suhteilla on suuri merkitys tätä tapaa käyttäessä.
Enkä menisi sanomaan, ettei näistä muista Idols-finalisteista kuulla enää mitään parin kolmen vuoden päästä. Mutta jos näin käy, tuskin he silti katuvat sitä, että lähtivät Idols-skabaan mukaan, tai mitään muutakaan mitä siitä on heille koitunut. Ovathan he saaneet elää omaa unelmaansa edes jonkin aikaa.
Olen Sohvaperunan kanssa aika lailla eri mieltä kaikesta. Paitsi siitä, että Idols on loistavaa viihdettä, mutta se on sitä kaikille. Lapsille vain hieman opettavaisempaa kuin aikuisille.
On tärkeää, että ihminen voi käydä läpi sellaisenkin lyhyen oppimisprosessin, minkä Idols tarjoaa. On sellaisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä omaa paikkaansa tässä maailmassa. Monilla on unelmia, joita heillä ei pitäisi olla, koska niiden toteutuminen on mahdotonta. Idols-karsinnat ovat palvelus tällaisille ihmisille; he saavat viestin siirtyä elämässä eteenpäin. Hetken takaisku muuttuu pian tulevaisuuden mahdollisuuksiksi (tätä muutosta ei tosin televisiossa enää nähdä). Jos he kuuntelevat tuomareita, he ymmärtävät unohtaa haaveensa pop-tähteydestä ja keskittyä johonkin muuhun minkä osaavat paremmin.
Miksi kenenkään pitäisi elää valheessa tai yleensäkään tuhlata elämänsä tekemällä jotain sellaista missä on huono? Eihän siinä ole mitään järkeä! Eri asia on jos tällä haaveilijalla on niin paljon pelimerkkejä, että voi ylittää nämä haaveiden toteuttamiseen liittyvät esteet rahan ja tahdon avulla. Tahtoa varmaan löytyy monelta, mutta vähemmän niitä joilla on varaa kehittää itseään nollasta huipuksi.
Sellaisia me suomalaiset olemme, julkisuuden kipeitä ääliöitä. Sellaiseksi meidän vanhemmat ovat meidät kasvattaneet ja omilla malleillaan ja arvomaailmoillaan tämän saaneet aikaan.
Kaikki suomalaiset eivät ole noin huomion/julkisuuden kipeitä. Itse ainakin, jos joskus tulevaisuudessa lähden johonkin Suureen Seikkailuun tai Big Brotheriin mukaan, lähden hakemaan sieltä lähinnä hyviä kokemuksia ja muistoja. En siis halua olla pelkästään koko kansan pelle, kuten ehkä monet muut olettavat kaikista ihmisistä jotka näihin ohjelmiin pyrkivät.
Sulla vs on vielä paljon opittavaa tästä elämästä, eikä sitä opita ainakaan tv:n reality, tai muistakaan sarjoista.
Mitähän minulla sitten on vielä opittavaa tästä elämästäni, kerropas sinä, kun niin hyvin tunnut tietävän. Enkä väitä, etteikö minulla olisi opittavaa, enkä myöskään sitä, että oppisin jotain todella välttämätöntä näistä reality-sarjoista. Että mikäköhän oli sinun viestisi idea?
Popstars oli ennen Idolssia.