Nuorissa on tulevaisuus!

Ne alkoivat jo paljon aikeisemmin, huostaanottojen määrä kasvoi käsittämättömäksi ja hintaa sille tuli yli puoli miljardia, siitä alkoivat kiinnostumaan jo ylikansalliset hoivayrityksetkin bisnesmielessä.

"Taustalla laajemmat paradigmamuutokset

Yksittäisten syiden lisäksi kehitystä saattavat selittää laajemmat paradigmamuutokset. 1960-luvulta yhteiskunnallisessa kehityksessä alkoi sosiaalipolitiikan kausi, jossa yhteiskunnallisiin ongelmiin haettiin yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja. Yleisesti ajateltiin, että yhteiskunnallisilla ongelmilla on yhteiskunnallisia aiheuttajia, pääasiassa sosioekonomisia tai väestön käyttäytymiseen liittyviä. Tuolloin pyrittiin tunnistamaan ja muuttamaan ongelmien taustalla olevia yhteiskunnallisia syitä. Kaudelle olivat tyypillisiä jatkuvat sosiaaliset reformit ja optimistinen usko, että huomenna asiat ovat paremmin. Ajanjaksolla lastensuojelun sijaishuollon määrä väheni selvästi.

1980-luvun lopulla alettiin suuntautua yksilökeskeisyyteen. Yhteiskunnan ohjausperustana politiikka korvautui taloudella, yhteisvastuu kilpailulla. Yhteiskunnassa käynnistyi tuloerojen kasvu ja perheiden aiempaa voimakkaampi jakaantuminen menestyjiin, sinnittelijöihin ja putoajiin. Sirpaloituminen ja yksilön vastuuta korostava ajattelutapa alkoi läpäistä postmodernia kulttuuria. Ponnistelu tulevaisuuden hyväksi korvautui nopean nautinnon tavoittelulla. Säästäminen vaihtui kuluttamiseen. Yhteiskuntatieteissä kiinnostuttiin yksilöistä ja laadullisesta tutkimuksesta. Palveluissa uudistuksia tehtiin lisääntyvästi projektitoiminnan kautta. Yhteiskunnallisista reformeista suuntauduttiin kohti yksilöllistä ja tarveharkintaista köyhäinapua ja leipäjonoja. Monia vielä menestyviä vaivasi työelämän epävarmuus ja pelko elämisen pohjan romahtamisesta. Usko parempaan huomiseen vaihtui monilla näköalattomuudeksi. Tähän ajanjaksoon sijoittuvat lastensuojelun sijaishuollon kasvuvuodet..."

http://www.kotiposti.net/tuurala/tutkimus.htm