Kristittynä pikkuporvarina ja pienyrittäjänä sekä -liikemiehenä en voi muuta kuin vastustaa kansainvälistä globalisaatiota, joka murentaa kansallisvaltioiden lainsäädännön mahdollistamat ihmisoikeuksien perusteet murentamalla itse kansallisvaltiot.
Perinteisessä maailmassa, joka koostuu itsenäisistä valtioista omine valuuttoineen ja valuuttasääntelyineen, selkeine rajoineen ja liikkumisen rajoituksineen, voidaan toteuttaa aitoa demokratiaa ja paikallistason päätätäntävaltaa. Tällainen rakenne mahdollistaa parhaiten työllisyyttä tukevat toimet ja oikeudenmukaisen tulonjaon suhteessa työpanokseen, yrittäjyyteen ja sijoittamisen riskinottoon.
Kansainvälinen globalisaatio, jota nyt jyrätään koko maailmaan yhdysvaltain johdolla, murtaa demokratian perusteet ja romuttaa oikeudenmukaisen tulonjaon. Lisäksi sitä viedään läpi ympäri maailmaa erittäin härskillä, suorastaan rikollisen moraalittomalla menetelmällä, jossa jopa maiden kansallisvarallisuudet kuten yritykset ja luonnonvarat siirretään kansainvälisten yritysten=sijoittajapiirien haltuun. Pahimmoillaan tätä yritetään jopa sodan avulla, kuten Irakissa on nyt käynnissä. Sodan perimmäinen tarkoitushan oli päästä käsiksi Irakin kansallisvarallisuuteen yksityistämällä valtion omistuksessa olleet öljynporaus- ja jalostuoikeudet omaavat yritykset ja ostamalla ne halvalla sodan jälkimainingeissa amerikkalaisten haltuun.
Tuo lyhytnäköinen ahneus tuo valtavan epäsuhdan yritysten lisäarvon jakamiseen suhteessa työn tekemiseen ja omistamiseen. Hyvä esimerkki on vaikkapa amerikkalainen Nike, jonka omistaja ei ole koskaan edes käynyt omistamassaan indonesialaisessa tuotantolaitoksessa, jossa valtava määrä lapsityövoimaa tekee orjatyötä amerikkalaiselle omistajalle nälkäpalkalla. Tuhansien työntekijöiden aikaansaaman lisäarvon kuluttavat muutamat omistajat ja muutamat kymmenet amerikkalaiset työntekijät.
Epäsuhta omistuksen ja työn tekemisen kautta saatavasta ostovoimasta on lyhytnäköistä ja johtaa lopulta maailman talouden kysyntälamaan. Tästä on historiassa kokemusta useita kertoja.
Kansainvälinen, globaali riistokapitalismi vie siis perustan aidolta demokratialta, sekä ajaa lopulta maailman kriisiin, jonka kärsijöiden määrä lasketaa miljardeissa. Sen vastustaminen ei ole ensinkään vasemmistolaisten oikeus, vaan koskettaa myös pääomatonta tai vähän pääomaa omaavaa pienyrittäjää, jonka menestys perustuu työn tekemiseen.
Joku voi ajatella, että tuo yrittäjyyden perustahan on parhaimmillaan juuri USA:ssa, mutta hän on ajastaan jäljessä. Suurpääoman hallinnoima riistokapitalismi on ottanut otteensa myös USA:ssa ja murentaa sielläkin parasta aikaa pienyrittäjyyteen pohjautuvaa pienporvariutta. Suuret ketjut niittävät pieniä yrityksiä nurin ja voitonjako näissä ketjuissa siirtää yhä suuremman osan työn tuloksista omistajille työn tekijöiden taskusta.
USA oli aikanaan ihannevaltio, joka näytti suuntaa demokratian ja yrittäjyyden suhteen. Ne ajat ovat takana ja nyt menestystarinat pohjautuvat sielläkin pääomalla keinotteluun paljon useammin kuin omalla työllä menestymiseen.
Perinteisessä maailmassa, joka koostuu itsenäisistä valtioista omine valuuttoineen ja valuuttasääntelyineen, selkeine rajoineen ja liikkumisen rajoituksineen, voidaan toteuttaa aitoa demokratiaa ja paikallistason päätätäntävaltaa. Tällainen rakenne mahdollistaa parhaiten työllisyyttä tukevat toimet ja oikeudenmukaisen tulonjaon suhteessa työpanokseen, yrittäjyyteen ja sijoittamisen riskinottoon.
Kansainvälinen globalisaatio, jota nyt jyrätään koko maailmaan yhdysvaltain johdolla, murtaa demokratian perusteet ja romuttaa oikeudenmukaisen tulonjaon. Lisäksi sitä viedään läpi ympäri maailmaa erittäin härskillä, suorastaan rikollisen moraalittomalla menetelmällä, jossa jopa maiden kansallisvarallisuudet kuten yritykset ja luonnonvarat siirretään kansainvälisten yritysten=sijoittajapiirien haltuun. Pahimmoillaan tätä yritetään jopa sodan avulla, kuten Irakissa on nyt käynnissä. Sodan perimmäinen tarkoitushan oli päästä käsiksi Irakin kansallisvarallisuuteen yksityistämällä valtion omistuksessa olleet öljynporaus- ja jalostuoikeudet omaavat yritykset ja ostamalla ne halvalla sodan jälkimainingeissa amerikkalaisten haltuun.
Tuo lyhytnäköinen ahneus tuo valtavan epäsuhdan yritysten lisäarvon jakamiseen suhteessa työn tekemiseen ja omistamiseen. Hyvä esimerkki on vaikkapa amerikkalainen Nike, jonka omistaja ei ole koskaan edes käynyt omistamassaan indonesialaisessa tuotantolaitoksessa, jossa valtava määrä lapsityövoimaa tekee orjatyötä amerikkalaiselle omistajalle nälkäpalkalla. Tuhansien työntekijöiden aikaansaaman lisäarvon kuluttavat muutamat omistajat ja muutamat kymmenet amerikkalaiset työntekijät.
Epäsuhta omistuksen ja työn tekemisen kautta saatavasta ostovoimasta on lyhytnäköistä ja johtaa lopulta maailman talouden kysyntälamaan. Tästä on historiassa kokemusta useita kertoja.
Kansainvälinen, globaali riistokapitalismi vie siis perustan aidolta demokratialta, sekä ajaa lopulta maailman kriisiin, jonka kärsijöiden määrä lasketaa miljardeissa. Sen vastustaminen ei ole ensinkään vasemmistolaisten oikeus, vaan koskettaa myös pääomatonta tai vähän pääomaa omaavaa pienyrittäjää, jonka menestys perustuu työn tekemiseen.
Joku voi ajatella, että tuo yrittäjyyden perustahan on parhaimmillaan juuri USA:ssa, mutta hän on ajastaan jäljessä. Suurpääoman hallinnoima riistokapitalismi on ottanut otteensa myös USA:ssa ja murentaa sielläkin parasta aikaa pienyrittäjyyteen pohjautuvaa pienporvariutta. Suuret ketjut niittävät pieniä yrityksiä nurin ja voitonjako näissä ketjuissa siirtää yhä suuremman osan työn tuloksista omistajille työn tekijöiden taskusta.
USA oli aikanaan ihannevaltio, joka näytti suuntaa demokratian ja yrittäjyyden suhteen. Ne ajat ovat takana ja nyt menestystarinat pohjautuvat sielläkin pääomalla keinotteluun paljon useammin kuin omalla työllä menestymiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.