1) Miten päiväsi menee?
2) Haittaako yksin oleminen?
Minä olin pari vuotta totaalisen yksin, vieraalla paikkakunnalla ja ikävässä työympäristössä, josta kyllä sai liksaa ihan hyvin. Arkisin päivät olivat tylsiä, aamulla junalla töihin, päivä punnertaa inhoamassani työssä ja illalla tyhjään kämppään odottamaan viikonloppua ja lomia, jolloin ei ollut yhtään mitään tiedossa. Pahinta oli, että ei tiennyt onko tämä pysyvä olotila vai päättyykö tämä joskus. Jos päättyy, niin miten - mielessä pyöri kaikenlaista vaihtoehtoa.
Koska olin alle kolmikymppinen poikamies, aloin ratkomaan yksinolooni liittynyttä tilannetta sillä, että trimmasin itseni ns. "salonkikelpoiseksi". Pudotin painoa 15kg. Harjoittelin nettitreffeillä tutustumista ja oikeaa lähestymistä. Prosessi vei pari vuotta kokonaisuudessaan. joka johti siihen että aloin tapaamaan ihmisiä, joista sitten syntyikin se ihmissuhde joka johti perheeseen ja muihin mukaviin juttuihin jotka jatkuvat edelleen - kohta 15 vuotta.
Tarinan opetus ei ole välttämättä siinä, että tehkää kuten minä tein. Opetus on siinä, että asioihin voi vaikuttaa tarttumalla niihin - ainakin tässä tapauksessa. Se on usein parempi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään.
2) Haittaako yksin oleminen?
Minä olin pari vuotta totaalisen yksin, vieraalla paikkakunnalla ja ikävässä työympäristössä, josta kyllä sai liksaa ihan hyvin. Arkisin päivät olivat tylsiä, aamulla junalla töihin, päivä punnertaa inhoamassani työssä ja illalla tyhjään kämppään odottamaan viikonloppua ja lomia, jolloin ei ollut yhtään mitään tiedossa. Pahinta oli, että ei tiennyt onko tämä pysyvä olotila vai päättyykö tämä joskus. Jos päättyy, niin miten - mielessä pyöri kaikenlaista vaihtoehtoa.
Koska olin alle kolmikymppinen poikamies, aloin ratkomaan yksinolooni liittynyttä tilannetta sillä, että trimmasin itseni ns. "salonkikelpoiseksi". Pudotin painoa 15kg. Harjoittelin nettitreffeillä tutustumista ja oikeaa lähestymistä. Prosessi vei pari vuotta kokonaisuudessaan. joka johti siihen että aloin tapaamaan ihmisiä, joista sitten syntyikin se ihmissuhde joka johti perheeseen ja muihin mukaviin juttuihin jotka jatkuvat edelleen - kohta 15 vuotta.
Tarinan opetus ei ole välttämättä siinä, että tehkää kuten minä tein. Opetus on siinä, että asioihin voi vaikuttaa tarttumalla niihin - ainakin tässä tapauksessa. Se on usein parempi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rumilla tää ei vaan onnistu valitettavasti, nettitreffailussa ei saa koskaan viestiä vaikka teksti olisi kuinka fiksu tahansa, rumalle ei puhuta netissä eikä ulkona. Ja ihan sama mitä painat, jos naama on ruma niin se on ruma.
Tää on vaan se karu fakta mikä on vaan hyväksyttävä, tosiasia on se et ruma tulee olemaan ikuisesti yksin ilman ystäviä ja kavereita.
Monikaan ei ajattele sitä tosiasiaa myöskään et ruma voisi haluta myös perheen, ja montakin lasta, kaikki vaan ajattelee sitä et ei toi hiton rumilus tarvii mitään, ihan sama vaikka se kuolis katuojassa kovissa kivuissa kituen.
Tuskin koskaan löytyy semmosia ihmisiä ketkä jaksaa kaivautua ihmisessä syvemmälle missä kaikki hyvä odottaa ottajaa, kaikki karsii naaman perusteella ihmisen, ruma ihminen voi olla se maailman ihanin ja kunnollisin ihminen joka rakastaisi perhettään enemmän kun mitään muuta maailmassa.
Kohti 29:ää yksinäistä ystävänpäivää....yksin.
1) yksin ollessa tai yksin työskennellessä
2) ei (kait)
15 vuotta sitten netissä oli helpompaa ja luotettavampaa tutustua uusiin tuttavuuksiin. Harvoin tulee liikuttua ihmisten ilmoilla mutta livenä on helppo jutella satunnaisten ihmisten kanssa tilanteessa kuin tilanteessa, paitsi "sopivan ikäisten" naisten kanssa. Jostain syystä heistä hohkaa sellaista vihaisen/möksähtäneen/ärtymyksen olotilaa. Muut ihme kyllä juttelevat ja hymyilevtä.
"livenä on helppo jutella satunnaisten ihmisten kanssa tilanteessa kuin tilanteessa, paitsi "sopivan ikäisten" naisten kanssa. Jostain syystä heistä hohkaa sellaista vihaisen/möksähtäneen/ärtymyksen olotilaa. Muut ihme kyllä juttelevat ja hymyilevtä"
Naisten "vihainen suhtautuminen" johtuu siitä, jos he eivät pidä jonkun miehen ulkonäöstä tms.
Tilannetta pystyy kompensoimaan hyvillä puhetaidoilla tai vaikkapa rahalla (tai jos on vaikka lukuisia kavereita tai muita virikkeitä tms.), mutta jos ei löydy noita kompensoivia tekijöitä, niin usein peli on menetetty.
Tuo näkyy ennen kaikkea silloin kun puhutaan "seurustelukumppanin etsimisestä".
Ihmisestä voi myös melko helposti nähdä kasvoista eli onko esim. epätoivoinen tms. Sen takia kannattaisikin pyrkiä olemaan melko neutraalisti noissa tilanteissa, koska nainen kokee tilanteesa sitä ahdistuneemmaksi mitä suuremmat luulot miehellä ovat yhteyden lähentymisestä.
Miehen pitäisikin asennoitua tilanteeseen kuin hänellä ei olisi mitään menetettävää ja naisen huonotkaan ajatukset eivät paljon päätä vaivaisi. Se koska voi toimia rauhoittavana tekijänä.
Voisin onnistua, mut ongelma on siinä etten halua etsiä kavereita, vaan tarpoa yksin tän elämän.
Olen tylsä, olen pahoillani =)
Tilanteeni on vaikea kun peilaa työelämää kohti.
On burn outtia, huonoja kokemuksia ihmissuhteissa jne.
Toki kyllä täällä pärjätään sillä joka päivä on ihan jees.
Nautin musiikista ja yksinolosta.
Näinpä! Viimeksi, kun ahdisti olla yksin, tein aika lailla kuten aloittaja... ja pääsinkin vähäksi aikaa leikkimään parisuhdetta ja sen mukanaan tuomaa vilkasta seuraelämää kun miehellä oli paljon kavereita, mutta ei se vaan ole kaikkia varten ja pääsin onneksi karkuun.
1) opiskelemalla, perusjutuilla ja illalla netissä roikkumalla sarjoja ja typeriä vitsmeemejä katsellen yms.
2) juu ja ei. Voisin olla loppuelämän yksin, mutta välillä tulee hetkiä kun ei kestäisi. Mutta silloin voi sitten vaikka lähteä ulos ja parin tunnin päästä taas muistaa, ettei vaan jaksa toisia ihmisiä kovin kauaa...
1) Päiväni menevät yleensä hyvin ja vauhdilla, tosin näihin aikoihin illasta "mökkiydyin" usein ihan omaan rauhaani. Päivät kuluvat töissä, töiden jälkeen satunnaisesti kahvittelua kaupungilla (tänään otettiin kahvin sijaan skumpat erään entisen työkaverin juhlahetken kunniaksi), sitten kotiin ja koirien kanssa lenkille, ruuan laitto tai lämmitys ja vihdoin lysähdys sohvalle. Laukussa on jo pari päivää kulkenut työmatkalukemisena kirja, johon tartun seuraavaksi, sitten käytän koirat vielä kertaalleen ulkona ja surffaan ehkä hetken FB:ssä/muualla netissä ja yritän malttaa mennä ennen puolta yötä nukkumaan.
2) Ei nämä arki-illat haittaa, en edes haluaisi tavata ketään arki-iltaisin, mutta viikonloppuisin olisi kiva olla ihan vain kotona hyvässä seurassa - siis ei kaveriseurassa vaan Sen Oikean seurassa ;)
Haluisin kyllä laihduttaa, mutta aina masennun ja luovutan. Pitäis olla jotain motivaatiota nousta suosta, mutta ei ole ja ei jaksa välittää mistään.
Hei pääsin pois tarinasi on rohkaiseva, elämä voi muuttua paremmaksi ja siihen voi itsekin vaikuttaa. Jos ei voi tehdä suurta muutosta voi tehdä jonkin pienen vaikka joka päivä tai joskus. Elämäni on nyt aika yksinäistä ja synkkää mutta olen hullu optimisti ja uskon että se tulee muutttumaan paremmaksi ja paremmaksi ja aitoja yhteyksiä tulee kehittymään. Miten sinulla noiden työasioden kanssa meni saitko kiinnostavamman tehtävän tai vahtuiko työnantaja tai huomasitko että ei se nyt niin kamala työ olekaan.
Vaihdoin työpaikkaa. Sinnillä ja hampaat irvessä roikuin kolme vuotta, koska se oli eka työpaikka. Se ei ollut menestys, en pärjännyt työssäni - osin syystä ja osin syyttä. Piti saada kerättyä kokemusta, jotta saisi paremman - ja näin myös kävi! Olen vaihdellut työpaikkaa kolmen vuoden välein, osin omasta tahdosta ja kerran olen saanut myös kenkääkin. Onneksi löytyi uusi paikka miltei välittömästi... nyt on neljäs työpaikka menossa, jossa viihdyn. Toivottavati ei työt lopu!
Itse asiassa muutos lähtee omasta tahdosta, mutta se ei riitä. Pitäisi olla yritystä tarpeeksi ja hyväksyä, että todennäköisesti yksi onnistuminen vaatii epäonnistumisia ja niiden hyväksymistä. Uskon jotenkin kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi sen, että kun yrittää niin tulee kokemusta, joka tuo sitten tilannetajua ja viisautta. Kun yrittää lisää,niin tämä ruokkii entisestään tätä.
Toki tuurillakin on merkitystä. Tuuria on edesauttanut kohdallani sopivat ihmiset joihin on tutustunut. Motivaatio oman aseman parantamisen on ollut se, että on halunnut näyttää kuuluvan arvostamisensa ihmisten piiriin, joiden kanssa viihtyy. Vaikka tuskin sillä olisi ollut merkitystä, mutta se on ollut hyvä itsetunnon kannalta. Minusta on tärkeää löytää vastaus siihen kysymykseen, että mitä minä voisin tehdä itsetuntoni hyväksi, jotta voisin ottaa ensi askeleen parempaan suuntaan. Sorry jos tuli laitettua saarnaustyyliin, kai tähän suhtautuu jotenkin inhtohimoisesti kun kertoo omista kokemuksista ja toivoo että muillakin kävisi kivasti näiden asioiden kanssa.
1. Päivät kuluu arjen pyörittämisessä. Neljä lasta, eläimiä ja vuorotyö niin ei ole vapaa-ajan ongelmia. Kyllähän se aika nopeesti kuluu näin yksinkin.
2. Kyllä se välillä haittaa että on yksin kun olisi kiva jakaa ajatuksia, iloja ja suruja jonkun kanssa. Koira on kyllä kärsivällinen kuuntelija mutta ei siitä ole muuta vastaamaan.
Pienistä jutuista se on kiinni. En voi sanoa itsekkään että olisin kovin yksinäinen, kun on läheinen suhde. Sen takia en välttämättä kovin hyvin ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat "suuresta yksinäisyydestään", vaikka löytyy suhdetta, työpaikkaa yms. taustalta.
Kokemusta yksin olemisestakin löytyy ja mitään helppoa se ei ole. Kyse on niin omasta yrittämisestä kuin tuuristakin kiinni että osuvatko palikat kohdilleen.
Helppoa se yrittäminen on silloin, kun perusasiat ovat kohdillaan. Jos niiden kanssa on ongelmia, niin sitä vaikeammaksi tilanne menee.
Pelkästään ihmisten ilmoilla oleminen ei poista yksinäisyyden tunnetta. Siihen tarvitaan todellisia ihmis yms. kontakteja. Jos joutuu ihmisten ilmoilla olemaan ja tekemään asiansa yksin, niin silloin se voi tuoda yksinäisemmän tunteen kuin jos olisi vain itsekseen.