Koska muutamat ihan hermostuivat kun aloin epäillä heidän kuolemattomuuttaan omasta takaa niin pannaanpa tämä vanha ketju sapatin ja sunnuntain erosta uusiksi noin hermoja rauhoittamaan.
Totuus on että sunnuntai on ollut viikottainen lepopäivä monissa pakanauskonnoissa jo paljon ennen Jeesuksen syntymää tai kuolemaa tai ylösnousemusta.
Sitä viettivät esimerkiksi suurin osa ihmisistä Rooman valtakunnassa viikottaisena lepopäivänään. Se oli auringonpäivä - ei sitä kutsuttu viikon ensimmäiseksi päiväksi tai ylösnousemuspäiväksi vaan .. justiinsa niin - auringonpäiväksi - se oli auringon-palvelijoiden pyhäpäivä.
Ollaanko näin pitkälle samaa mieltä ?
Kun katolinen kirkko syntyi eri uskontojen kompromissina keisari Konstantiinuksen käskystä (ja hänen oma uskontonsa oli auringonpalvonta) - joskus 325 luvulla hyväksyttiin katolisuudessa KAKSI viikottaista lepopäivää - toiset viettivät samaa auringonpäiväänsä kuin aina ennenkin ja toiset sapattiaan niinkuin aina ennenkin.
Ja rauha maassa - yksi kirkko - kaksi lepopäivää.
Myöhemmin haluttiin kuitenkin yhdistää nämä eri kaksi uskontoa tiiviimmin yhteen - yhdeksi, se oli alkujaan auringon palvojan keisari Konstantiinuksen määräys, koska uskonnolliset eripuraisuudet olivat uhkaamassa koko valtakunnan olemessa oloa.
Aikaa myöten kuitenkin kirkko hylkäsi sapatin - mikä osittain johtuu siitä että sen katsottiin olevan juutalaisten lepopäivä ( ja koska monet juutalaiset eivät pitäneet Jeesusta Messiaanaan syntyi sen ajan kristinuskossa (siis katolisuudessa) eräänlainen "juutalaisviha" joka oli omalta osaltaan kiihdytti sapatin poistamista kirkon lepopäivänä ) ja jäljelle jäi sunnuntai - siis auringonpalvojien päivä jota nyt sitten alkoivat kaikki viettämään viikottaisena lepopäivänään.
Että sapatti oli ennen katolisuutta kristittyjen viikottainenlepopäivä, tulee esiin Raamatussaki, vaikka on selvää että alkuseurakunnassa ei katsottu että olisi väärin murtaa leipää myös muina päivinä.
Se että sunnuntaita alettiin kutsumaan ylösnousemuspäiväksi, ei muuta sitä sapatiksi - sapatti on sapatti. Ei ihmisen tarvitse hylätä sapattia viikottaisena lepopäivänään vain siksi, että murtaa leipää myös muina päivinä, vaikkapa sitten sunnuntaina jos haluaa. Kunhan ei väitä että lauantai ei ole Herran sapatti, tai että sunnuntai on sapatti.
Kysymys: Miksi monet eivät hylkää sapattia?
Juu, koska he pitävät sapattia Jumalan kansan (tai Jumalan valtakunnan) lepopäivänä - ja koska auringonpalvonta josta sunnuntai kristinuskoon tuli on pakana oppi - siksi he pitävät sitä jonkun pakana opin valtakunnan päivänä ja Raamattu todella tukee tätä ajatusta, jos asiaa tutkii siltä kantilta.
Sapatin pitäjät uskovat että Jumalan valtakunta on AINOA jossa kukaan voi saada iankaikkisen elämän, eivätkä siis voi monestakin syystä uskoa että heidän oikeudenmukainen ja rakkaudellinen Jumalansa loisi elämää ikuiseen piinaan - auringonpalvojat taas uskoivat omaan kuolemattomuuteensa ja sen mukana tulevaan mahdolliseen ikuiseen piinaan jossain muualla kuoleman jälkeen. Myös tämä on on yksi syy sapatin erilaisuuteen verrattuna sunnuntaihin.
Näillä molemmilla suunnilla on siis oma lepopäivänsä ja esimerkiksi adventistit uskovat siksi että sapatti on Jumalan antama ja siksi he eivät luovu sapatista.
Huomaa myös että sapatti on yksi kymmenestä käskystä - ja käskyt ovat adventisteille Jumalan antamat ja siksi muuttumattomat - kun ne monessa kirkossa ovat vain jotenkin suuntaa antavia.
ADVENTISMISSA on iso ero käskyillä joita säilytettiin liitonarkissa ja Israelin lailla jota säilytettiin liitonarkin sivulla.
On siis monta syytä, että monet eivät luovu sapatistaan.. se mikä ihmetyttää on että se on niin monille muille niin kova paikka.
alex
Totuus on että sunnuntai on ollut viikottainen lepopäivä monissa pakanauskonnoissa jo paljon ennen Jeesuksen syntymää tai kuolemaa tai ylösnousemusta.
Sitä viettivät esimerkiksi suurin osa ihmisistä Rooman valtakunnassa viikottaisena lepopäivänään. Se oli auringonpäivä - ei sitä kutsuttu viikon ensimmäiseksi päiväksi tai ylösnousemuspäiväksi vaan .. justiinsa niin - auringonpäiväksi - se oli auringon-palvelijoiden pyhäpäivä.
Ollaanko näin pitkälle samaa mieltä ?
Kun katolinen kirkko syntyi eri uskontojen kompromissina keisari Konstantiinuksen käskystä (ja hänen oma uskontonsa oli auringonpalvonta) - joskus 325 luvulla hyväksyttiin katolisuudessa KAKSI viikottaista lepopäivää - toiset viettivät samaa auringonpäiväänsä kuin aina ennenkin ja toiset sapattiaan niinkuin aina ennenkin.
Ja rauha maassa - yksi kirkko - kaksi lepopäivää.
Myöhemmin haluttiin kuitenkin yhdistää nämä eri kaksi uskontoa tiiviimmin yhteen - yhdeksi, se oli alkujaan auringon palvojan keisari Konstantiinuksen määräys, koska uskonnolliset eripuraisuudet olivat uhkaamassa koko valtakunnan olemessa oloa.
Aikaa myöten kuitenkin kirkko hylkäsi sapatin - mikä osittain johtuu siitä että sen katsottiin olevan juutalaisten lepopäivä ( ja koska monet juutalaiset eivät pitäneet Jeesusta Messiaanaan syntyi sen ajan kristinuskossa (siis katolisuudessa) eräänlainen "juutalaisviha" joka oli omalta osaltaan kiihdytti sapatin poistamista kirkon lepopäivänä ) ja jäljelle jäi sunnuntai - siis auringonpalvojien päivä jota nyt sitten alkoivat kaikki viettämään viikottaisena lepopäivänään.
Että sapatti oli ennen katolisuutta kristittyjen viikottainenlepopäivä, tulee esiin Raamatussaki, vaikka on selvää että alkuseurakunnassa ei katsottu että olisi väärin murtaa leipää myös muina päivinä.
Se että sunnuntaita alettiin kutsumaan ylösnousemuspäiväksi, ei muuta sitä sapatiksi - sapatti on sapatti. Ei ihmisen tarvitse hylätä sapattia viikottaisena lepopäivänään vain siksi, että murtaa leipää myös muina päivinä, vaikkapa sitten sunnuntaina jos haluaa. Kunhan ei väitä että lauantai ei ole Herran sapatti, tai että sunnuntai on sapatti.
Kysymys: Miksi monet eivät hylkää sapattia?
Juu, koska he pitävät sapattia Jumalan kansan (tai Jumalan valtakunnan) lepopäivänä - ja koska auringonpalvonta josta sunnuntai kristinuskoon tuli on pakana oppi - siksi he pitävät sitä jonkun pakana opin valtakunnan päivänä ja Raamattu todella tukee tätä ajatusta, jos asiaa tutkii siltä kantilta.
Sapatin pitäjät uskovat että Jumalan valtakunta on AINOA jossa kukaan voi saada iankaikkisen elämän, eivätkä siis voi monestakin syystä uskoa että heidän oikeudenmukainen ja rakkaudellinen Jumalansa loisi elämää ikuiseen piinaan - auringonpalvojat taas uskoivat omaan kuolemattomuuteensa ja sen mukana tulevaan mahdolliseen ikuiseen piinaan jossain muualla kuoleman jälkeen. Myös tämä on on yksi syy sapatin erilaisuuteen verrattuna sunnuntaihin.
Näillä molemmilla suunnilla on siis oma lepopäivänsä ja esimerkiksi adventistit uskovat siksi että sapatti on Jumalan antama ja siksi he eivät luovu sapatista.
Huomaa myös että sapatti on yksi kymmenestä käskystä - ja käskyt ovat adventisteille Jumalan antamat ja siksi muuttumattomat - kun ne monessa kirkossa ovat vain jotenkin suuntaa antavia.
ADVENTISMISSA on iso ero käskyillä joita säilytettiin liitonarkissa ja Israelin lailla jota säilytettiin liitonarkin sivulla.
On siis monta syytä, että monet eivät luovu sapatistaan.. se mikä ihmetyttää on että se on niin monille muille niin kova paikka.
alex
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.