Moi! Ratsastan ratsastukoulun tunneilla usein samalla ponilla, 18-vuotiaalla connemararuunalla, joka on luonteeltaan hyvin laiska. Alkutunnista en muotoa yritäkkään, mutta verryttelen paljon tekemällä kulmia ja voltteja. Usein verryttelyn jälkeen käynnissä poni hakeutuu peräänantoon ja rentoutuu niskasta, lopputunnista vähän paremmin. Kuitenkin ravissa poni kulkee pääpystyssä vaikka kuinka asetan kulmissa yms. Miten saisin ponin kulkemaan ravissakin hyvin? Loppuraveissa saatta poni joskus muotoa hakea, mutta miksi ei sitten kesken tuntia?
Ajattelin, voisiko tähän vaikuttaa vain volttien teko, taivutukset ja asetukset myös ravissa? Sekä puolipidätteet ja ulko-ohjan tuki? Usein käynnissä poni hakee muotoa, kun vähän kulmissa asetan ja taivutan suoralla uralla teen puolipidätteitä sisäohjalla, mutta ravissa ei sitten millään. Meneekö poni helpommin muotoon keventäessä vai harjoitusravissa? :)
Ajattelin, voisiko tähän vaikuttaa vain volttien teko, taivutukset ja asetukset myös ravissa? Sekä puolipidätteet ja ulko-ohjan tuki? Usein käynnissä poni hakee muotoa, kun vähän kulmissa asetan ja taivutan suoralla uralla teen puolipidätteitä sisäohjalla, mutta ravissa ei sitten millään. Meneekö poni helpommin muotoon keventäessä vai harjoitusravissa? :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Peräänanto lähtee hevosen takaosasta. Siinä hevonen käyttää takajalkojaan aktiivisesti, työskentelee selän läpi ja kantaa itseään. Se, että hevonen laittaa pään alas tai kaulan kaarelle, ei tarkoita että se olisi peräänannossa.
Käynti on hyvin vaikea askellaji, koska siinä tahtia on vaikea säilyttää. Hyvin usein kokemattomat ratsastajat hehkuttaa kuinka hevonen menee käynnissä peräänannossa, vaikka todellisuudessa hevonen vaan kävelee niin alitempossa että se vetelästi laittaa kaulansa jonkinlaiselle mutkalle ja on siksi toki kevyt kädelle. Peräänannosta se on kaukana.
Peräänannon tulee lähteä siitä, että hevonen liikkuu reippaasti ja tahdikkaasti eteen. Ohjat pidetään tuntumalla ja sisäohjasta myödätään tarvittaessa. Taivutuksilla hevosen voi saada rentoutumaan niskasta ja laskemaan päätään, mutta tällöin on edelleen muistettava ne pohkeet, jotta hevonen liikkuu koko ajan eteen.
Kevyessä ravissa on yleensä helpompaa saada hevonen peräänantoon, koska kevyt ravi antaa raville tahtia ja hevosen selälle tilaa rentoutua.
Käytännössä peräänanto tulee siis POHKEISTA. Pohkeilla ratsastetaan kohti tuntumalla olevia ohjia.
Yleensä paras tapa on unohtaa aluksi se kaulan asento ja lähteä ratsastamaan hevosta pohkeilla ja istunnalla. Ohjat pidetään tuntumalla ja ratsastetaan hevosta eteen. Jo hevonen lähtee kiihdyttämään liian nopeaan tahtiin, tehdään kevyesti pidätteitä.
Tämän jälkeen tärkeää on tuntea, miten hevonen liikkuu. Peräänannossa hevonen kuuntelee ratsastajan apuja, joten ratsastajan on huomattava jos hevonen ei kuuntele. Esimerkiksi jos hevonen on hieman vino toiseen suuntaan, ratsastajan tulee tämä huomata ja korjata tilanne. Jos hevonen ei kuuntele sisäpohjetta (ei taivu) tulee ratsastajan tehdä asialle jotain jne...