Olen huomannut, että Jumalan tahdon mukaan eläminen niin hyvin ja huolellisesti kuin mahdollista ja synnin välttäminen myös elämäntavoissa voimistaa uskoani ja tekee minulle hyvän mielen sekä vahvistaa itsetuntoani suhteissani toisiin ihmisiin.
Näistä positiivisista vaikutuksista on tullut minulle yksi vahva syy välttää syntiä. Olen itsevarmempi sosiaalisissa tilanteissa, kun minulla on moraalisesti Jumalan silmissä hyvä omatunto ja elämäntyylini on raamatullinen.
Yhtenä päivänä aloin miettiä, että piileeköhän tässä kilvoittelussani eksytyksen vaara. Omavanhurskauden eksytyksen. Toisaalta kuitenkin kaikki kilvoitteluni alun perin perustuu uskolleni Jeesukseen sekä hänen sovitustyöhönsä ja Herruuteensa.
Ja eikö Jumalalle synnin välttäminen ja Hänen mielensä mukainen elämäntyyli ole aina ilo? Onkohan minulla vain yliherkkä omatunto, kun olen alkanut pelätä omavanhurskauden eksytystä? Oletteko te muut koskaan joutuneet pohtimaan tällaisia asioita omassa uskossanne?
Näistä positiivisista vaikutuksista on tullut minulle yksi vahva syy välttää syntiä. Olen itsevarmempi sosiaalisissa tilanteissa, kun minulla on moraalisesti Jumalan silmissä hyvä omatunto ja elämäntyylini on raamatullinen.
Yhtenä päivänä aloin miettiä, että piileeköhän tässä kilvoittelussani eksytyksen vaara. Omavanhurskauden eksytyksen. Toisaalta kuitenkin kaikki kilvoitteluni alun perin perustuu uskolleni Jeesukseen sekä hänen sovitustyöhönsä ja Herruuteensa.
Ja eikö Jumalalle synnin välttäminen ja Hänen mielensä mukainen elämäntyyli ole aina ilo? Onkohan minulla vain yliherkkä omatunto, kun olen alkanut pelätä omavanhurskauden eksytystä? Oletteko te muut koskaan joutuneet pohtimaan tällaisia asioita omassa uskossanne?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä on sellainen vaikea keskustelualue varsinkin näin netin välityksellä.
PSALMIT 40
1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
2. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.
3. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.
4. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.
5. Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!
6. Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.
7. Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.
8. Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.
9. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.
Tuossa minusta tulee selvästi esille se, että kun ihminen on nostettu ylös lokaisesta liejusta ja hänen jalkansa on asetettu Kristus-kalliolle, tällainen ihminen tekee kaiken sen, minkä tekee, MIELELLÄÄN.
Mutta jos meidän uskonelämämme on käsky käskyn päälle ja läksy läksyn päälle, eli ei kykene luottamaan Jumalaan, että Hän on voimallinen kuljettamaan omiaan oikeaa tietä, eikä Jumalan armoon siinä, että vaikka minä lankean, minä nousen jälleen, ihmisen elämästä tulee omavanhurskasta suorittamista, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen hengellisen elämän kanssa.
Kristityn elämä on ihanaa vapautta Pyhässä Hengessä, sillä Pyhä Henki ohjaa ja kuljettaa meitä Jumalan tahdon tietä, kunhan vain antaudumme Hänen kuljetettavakseen.
Olikohan se Mauri Vikstenin toteamus, että: "Niin monin on saanut Pyhän Hengen, mutta Pyhä Henki ei ole saanut kaikkia hallintaansa."
Eli meidän tulee antautua Hengen kuljetettavaksi, silloin emme lihan himoa täytä, mutta elämämme ei myöskään ole raskasta puurtamista ja jatkuvaa itsensä ruoskimista, vaan se on iloa, rakkautta, rauhaa ja lepoa Pyhässä Hengessä.