Miten suhtautua aikamme ilmiöihin Jeesuksen toisen tulemuksen valossa?
Raamattuun Jumalan Sanana uskovan kristikunnan keskuudessa vallitsee erilaisia käsityksiä Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyvien tapahtumakokonaisuuksien keskinäisestä aikajärjestyksestä ja Jeesuksen tulemusta edeltävien merkkien havaittavuudesta. Myös näkemykset siitä, tuleeko Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välisen ajan eli Uuden liiton aikakauden historiallinen kehkeytyminen ymmärtää luonteeltaan optimistisen edistyväksi vai pessimistisen rappeutuvaksi, käyvät ristiin.
Merkittävä kysymys on sekin, millä tavalla tulisi liittää Uuden testamentin selkeästi toteama ajatus viimeisten päivien alkamisesta jo Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä ajatukseen, jonka mukaan viimeiset päivät aikanaan huipentuvat aivan erityisellä tavalla.
60-luvun lopulla jKr. kirjoitetun – kirjoittaja saattaa varsin perustellusti olla apostoli Paavali – Heprealaiskirjeen luvun 1 jakeissa 1–2 todetaan yksiselitteisen selvästi:
”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut…”
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/511/miten_suhtautua_aikamme_ilmioihin_jeesuksen_toisen_tulemuksen_valossa
Raamattuun Jumalan Sanana uskovan kristikunnan keskuudessa vallitsee erilaisia käsityksiä Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyvien tapahtumakokonaisuuksien keskinäisestä aikajärjestyksestä ja Jeesuksen tulemusta edeltävien merkkien havaittavuudesta. Myös näkemykset siitä, tuleeko Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välisen ajan eli Uuden liiton aikakauden historiallinen kehkeytyminen ymmärtää luonteeltaan optimistisen edistyväksi vai pessimistisen rappeutuvaksi, käyvät ristiin.
Merkittävä kysymys on sekin, millä tavalla tulisi liittää Uuden testamentin selkeästi toteama ajatus viimeisten päivien alkamisesta jo Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä ajatukseen, jonka mukaan viimeiset päivät aikanaan huipentuvat aivan erityisellä tavalla.
60-luvun lopulla jKr. kirjoitetun – kirjoittaja saattaa varsin perustellusti olla apostoli Paavali – Heprealaiskirjeen luvun 1 jakeissa 1–2 todetaan yksiselitteisen selvästi:
”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut…”
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/511/miten_suhtautua_aikamme_ilmioihin_jeesuksen_toisen_tulemuksen_valossa
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tästä kaikkien uskovien pitäisi olla samaa mieltä.
- meidän täytyy olla aina valmiita Herran paluuseen tapahtui se milloin hyvänsä
"Kristikunta on aina nähnyt Jeesuksen toisen tulemuksen olevan seuraava suuri ja ratkaiseva profeetallisesti ennakoitu Jumalan pelastushistoriallinen tapahtuma
Minä henkilökohtaisesti aina hämmästelen niitä ihmisiä, jotka sanovat odottavasna Jeesusta tosissaan ja tutkivatkin siihen liittyvää sanaa ja profetiaa mutta heidän puheissa he aina siirtävät tuota vuosien päähän. Aivan kuin he sydämessään pelkäisivät Jeesuksen takaisin tulemusta.
Eräät kertovat asiasta mainittaessa heti meriselityksen, kuinka sitä päivää ei ole vielä omana elinaikana ja se tulee sitten joskus. Toiset vetoavat vanhempiinsa, isovanhempiinsa ja esi-isiinsä, kuinka hekin ovat odottaneet ja kuolleet sitten kuitenkin. Minä en suostu sellaiseen...
Jeesusta pitää odottaa aidosti ja suurella intohimolla, kuin pikkulapsi Jouluaattoiltaa, jolloin jännittää samalla muttei pelota. Odotus on aitoa ja intensiivistä, eikä halua missään nimessä nähdä että Hänen tulemuksensa vielä siirtyisi, vaan tulisi HETI. Minun mielestä juuri sellainen on oikeaa valvomista.
Veijone sanoo, että pitää hirvittävästi pelätä niin että suorastaan huutaa pelosta ja että ylöstempaus on kuolemaakin kauheampi tapahtuma. Miksi toinen profeetta sanoo nyt täysin vastakkaista kuin sinä? Jomman kumman täytyy siis olla 100 % täysin väärässä! Kumpi on täysin väärässä, sinä vai Veijone?
Asettelet kysymyksen, joko - tai, täysin absurdista näkökulmasta. Miten ajattelit tuolla kysymyksellä osallistua rakentavasti keskusteluun? Tarkoitan tietysti pointtia, miksi tehdä kysymys ollako vai eikö olla päivänselvästä, jossa vastaus on valmiina. Onko vinulla mahdollisesti ymärtämisvaikseuksia vai provosoitko vaan keskustelua?
No mikä tämä päivänselvä vastaus sitten on? Sen unohdit mainita.
Käytkö ihan kaikilla pytyillä, vai oleks joku vajakki? Luulet ainakin voivasi asetella omaan kysymykseesi valmiit väärät vastaukset ainoiksi vaihtoehdoiksi. Onhan se sekin yksi sosiopaattisista luonteenpiirteistä joita täällä tapaa hyvinkin usein.
tota uskoville se päivä on ilonpäivä ja ei-uskoville kauheuksienpäivä.
Herra puhunut rukouksessa jonkin aikaa, että elopellot ovat vaalenneet, mutta työmiehiä on vähän. Rukoilkaa siis elon herraa, että hän lähettäisi työmiehiä pellolle töihin.
Amen.
on viisaana odottaa Jeesusta öljy astioissa ja aarteen samoin hyvä olla koottuna Uuteen Jerusalemiin edes jossain määrin ja tärkeää ymmärtää ettei tämä nykyinen elämämme suinkaan ole se päämäärä mihin meitä kutsutaan vaan se tuhatvuotinen Jeesuksen valtakunta johon Herra kokoaa monia jotka kutsunsa vastaanottavat ja valkoiset vaatteet myös pukevat. Herra Jeesus on hyvä paimen. Pian kuullaan se iankaikkinen evankeliumi mikä on Ilmestyskirjassa meille annettu. Tärkeä ymmärtää, ja hyvä myös, Jeesus on se hyvä paimen, joka on sanansa antanut ja sen mukaan toimivat ovat viisaita tietysti.
Uskikset valvovat, sillä tietävät ja tuntevat ajanmerkit. Totisesti ne on näkyvillä selkeästi.