Irakin pääministeri USA:n kongressille

väärällä maalla. Kotio vaa hoitaan asioita ettei käy kun tälle Saigonin pojalle.

sen lauluja laulat.

Allawin ja Sharonin kädenpuristus, tuo uutta ilmettä Lähi-Idälle. Nyt tiedetään että jopa Irakin johtaja voi puristaa kättä Sharonin kanssa ja monet Lähi-Idän maat kansalaisineen ovat kateudesta vihreitä.

Aluksi täytyy todeta, että itsekin näkisin asiallisena ja hyvänä, että eri maiden johtajat voisivat kätelllä, keskustella rauhanomaisesti ja johtaa maitaan niin, että nämä eläisivät sovussa keskenään. Allawin kädenpuristusta en laskisi minkään arvoiseksi, koska hänhän ei ole Irakin kansan valitsema johtaja, vaan miehittäjän nukkehallinnon käskyläinen.

Allawi puhuu sinänsä kauniita ja tavoiteltavia asioita, lukuunottamatta lipevää miehittäjän nuoleskelua, mikä sekin on toki ymmärrettävää, onhan mies miehittäjän valtaan nostama käskyläinen.

Valitettavasti nuo kauniit asiat demokratiasta ja ihmisoikeuksista eivät kuulu sen kummemmin nukkehallituksen kuin USA:nkaan suunnitelmiin Irakissa, vaan ovat sitä samaa propagandaa, mitä Bush on jankuttanut jo parin vuoden ajan.

Levottomuudet Irakissa jatkuvat, koska suuri osa kansasta tajuaa, että kaikki nuo puheet ovat valheita, katteettomia lupauksia. Kansa tietää, että "demokratian" hintana on toisen maan laatiman perustuslain hyväksyminen, maan yritystoiminnan, mukaan lukien öljyn jalostus ja poruausoikeudet, yksityistäminen ja käytännössä niiden myyminen alhaisen kehitystason omaavan maan mukaiseen alehintaan amerikkalaisille.

Kun USA puhuu demokratiasta ja olojen vakauttamisesta, se tarkoittaa Irakin kansallisvarallisuuden siirtämistä amerikkalaisten yritysten omistukseen ja näennäisdemokratian luomista maahan ilman, että kansa voi todellisuudessa edes edusajiensa kautta osallistua päätöksentekoon. Eihän USA:ssa ole itselläänkään aitoa demokratiaa.

Jos USA onnistuu tässä operaatiossaan, jonka se on suunnitellut jo vuosia sitten energiapoliittisessa selonteossa ja kansallisen turvallisuuden strategiassaan kirjatun käsikirjoituksen mukaisesti, tulee se entistä kovemmin pitämään kiinni otteestaan Irakissa.

USA lanseerasi uudelleen, aiemmin maailmansotiin johtaneen, käsitteen ennakoivista iskuista. Seuraavaksi se lanseerasi käsitteen terrorismin vastaisesta sodasta, jolla se "oikeutti" itselleen ihmisoikeuksien ja -arvon vastaiset toimet "terroriepäiltyjä" kohtaan. Seuraavaksi tulemme näkemään USA:n lanseeraaman käsitteen ulkomailla olevan omistuksen suojaamisesta asein. Tämä tarkoittaa sitä, että maissa, joissa USA:n kansalaisilla on omistuksia, USA tulee katsomaan oikeudekseen puuttua aseellisesti näiden maiden asioihin, jos niiden yhteiskunnallinen kehitys vaarantaa nuo omistukset, vaikka kyseessä olisi demokraattisen maan demokraattisesti valitun hallinnon päätökset.