Kataisesta pääministeri?
Tänään 1 TV:n launataiseurassa edukseen esiintynyttä puheenjohtaja Jyrki Kataista huudetaan jo pääministeriksi.
Joskin häntä voidaan pitää varsin potentiaalisena ehdokkaana tehtävään, kannattaa veljien ja sisarten Kokoomuksessa muistaa, että kovin harvoin saa "kahden suuren", keskustan ja SDP:n ulkopuolinen poliitikko tilaisuutta hallitustunnustelijaksi.
Myös Kataisen kokemattomuus on vielä useita vuosia hänen merkittävimpiä esteitään pääministeriydelle, joka tauti toki vääjäämättä paranee vuosien mukana.
Kataisen mukana ryhdistäytyvässä Kokoomuksessa tuskin enää syyllistyttäisiin niin itsevaltaiseen temppuun ja vääriin luuloihin omasta suuruudestaan kuin kävi keväällä 1987, kuten "poliittisen pelurin" Mauno Koiviston ja Harri Holkerin aikana pääsi käymään!
Silloin kahden suurimman ohittaminen oli mahdollista, sekin vain raa’alla poliittisella rimaa hipovalla taustapelillä, kun presidentin kansliasta voitiin vielä kävellä yli ja ristiin rastiin maassa vallinneen hyvin kehittyvän demokratian ja sen mukaisen käytännön hallitustunnusteluissa!
Onneksi emme enää elä Koivistolaisen ”Wahvanmarkan pakkovallan -emmekä Koiviston konklaavin” aikaa, …eikä myöskään, -uskon ma-, Kokoomukselle enää toiste valita Harri Holkerin kaltaista, melko helposti höynäytettävää jäykkäniskaista poliitikkoa puheenjohtajaksi.
Maalle ja Kokoomukselle onnettomuudeksi ajoi Harri Holkeri keväällä 1987 karkeasti vasemmalta ohi ja päästi sitten liikkeelle kaikkien aikojen kaaoksen, jättimäisen laman, suuronnettomuuden ja lähes täydellisen tuhon koko valtakunnalle!
Pitää muistuttaa, että Holkeri vain avasi oven.. Muu ruma jälki, sotiamme suuremmat vahingot, kuolleet, vammautuneet ja yli 1.000 MRD markan, 170 MRD euron edelleen kasvat kulut aiheutti Mauno Koiviston johtama konklaavi, jossa keskeisissä toimissa Suomen pankin Kullbergin ja Sirkka Hämäläisen lisäksi huseerasivat SDP:n Sorsan ja Sundqvistin ohessa nyt SP:n johtoon nimitetty ”kummajainen” Holkerin hallituksen VVM Erkki Liikanen. Hän eritoten teki pahaa jälkeä Valtionvarainministerinä, kun muun ohessa ehti kolmen virkavuotensa aikana sotkemaan maan talouden totaaliseksi sekamelskaksi. Valtoin budjetin hän sai tuona aikana lähes kaksinkertaistettua, ja SDP:n nimityslistojen kärkimenä vastuitaan pakoon tullessaan sitten imitetyksi EU-suurlahetilaan vastuulliseen tuehtään, vaikka uudelta lähettiläältämme puuttuivat lähettiläitten klassisen koulukunan kaikki tarpeelliset avut, mutta jotka toki SDP:n jäsenyyden ja punaisen värisuoran nousevan voiman aseman katsottiin nimityksen suorittaneen Mauno Koiviston fundeerauksen mukaiseti täysin riitäviksi perusteiksi ohittaa laaja joukko päteviä ja pystyviä suurlahettiläita.
Harri Holkeri puolestaan ei pääministerikaudellaan tehnyt käytännössä varsinaisesti mitään, joskin salli asemastaan huolimatta ”takapirujen” huseerata kuin sikojen vatukossa.
Mutta tuolloin keväällä 1987 leikkiin ryhtyessään Holkeri likasi monen meikäläisen porvarin mielestä omaa pesäänsä, rikkoi siinä samalla lähes sukupolven ajaksi porvaririntaman, sen hyvin kehittymässä olevan yhteistyön ja sovinnon ja varmisti samalla SDP-SAK:n Hakaniemen punakoneen vaktaanpääsyn.
Verrattaessa Holkeria Kataiseen pitää muistaa että Holkeri kuuluin tuohon niin sanottuun Koiviston konklaaviin, jollaisia pahamaineisia salaseuroja ja hämäriin puuhiin syyllistyviä veljeskuntia ei enää suvaittaisi nyky-suomessa, ei ainakaan Kataisen kokoomuksessa eikä Matti Vanhasen Keskustassa.
Asiallisesti ottaen voidaan Jyrki Kataista onnitella pääministerinä tulevaisuudessa
VAIN KESKUSTAN JA YHTYNEITTEN PORVARIPUOLUEITTEN PUHEENJOHTAJANA..,
…………..mutta tuskin milloinkaan muuten!
Seppo Hietanen
kerimäki st
City-Keskusta 229
Tänään 1 TV:n launataiseurassa edukseen esiintynyttä puheenjohtaja Jyrki Kataista huudetaan jo pääministeriksi.
Joskin häntä voidaan pitää varsin potentiaalisena ehdokkaana tehtävään, kannattaa veljien ja sisarten Kokoomuksessa muistaa, että kovin harvoin saa "kahden suuren", keskustan ja SDP:n ulkopuolinen poliitikko tilaisuutta hallitustunnustelijaksi.
Myös Kataisen kokemattomuus on vielä useita vuosia hänen merkittävimpiä esteitään pääministeriydelle, joka tauti toki vääjäämättä paranee vuosien mukana.
Kataisen mukana ryhdistäytyvässä Kokoomuksessa tuskin enää syyllistyttäisiin niin itsevaltaiseen temppuun ja vääriin luuloihin omasta suuruudestaan kuin kävi keväällä 1987, kuten "poliittisen pelurin" Mauno Koiviston ja Harri Holkerin aikana pääsi käymään!
Silloin kahden suurimman ohittaminen oli mahdollista, sekin vain raa’alla poliittisella rimaa hipovalla taustapelillä, kun presidentin kansliasta voitiin vielä kävellä yli ja ristiin rastiin maassa vallinneen hyvin kehittyvän demokratian ja sen mukaisen käytännön hallitustunnusteluissa!
Onneksi emme enää elä Koivistolaisen ”Wahvanmarkan pakkovallan -emmekä Koiviston konklaavin” aikaa, …eikä myöskään, -uskon ma-, Kokoomukselle enää toiste valita Harri Holkerin kaltaista, melko helposti höynäytettävää jäykkäniskaista poliitikkoa puheenjohtajaksi.
Maalle ja Kokoomukselle onnettomuudeksi ajoi Harri Holkeri keväällä 1987 karkeasti vasemmalta ohi ja päästi sitten liikkeelle kaikkien aikojen kaaoksen, jättimäisen laman, suuronnettomuuden ja lähes täydellisen tuhon koko valtakunnalle!
Pitää muistuttaa, että Holkeri vain avasi oven.. Muu ruma jälki, sotiamme suuremmat vahingot, kuolleet, vammautuneet ja yli 1.000 MRD markan, 170 MRD euron edelleen kasvat kulut aiheutti Mauno Koiviston johtama konklaavi, jossa keskeisissä toimissa Suomen pankin Kullbergin ja Sirkka Hämäläisen lisäksi huseerasivat SDP:n Sorsan ja Sundqvistin ohessa nyt SP:n johtoon nimitetty ”kummajainen” Holkerin hallituksen VVM Erkki Liikanen. Hän eritoten teki pahaa jälkeä Valtionvarainministerinä, kun muun ohessa ehti kolmen virkavuotensa aikana sotkemaan maan talouden totaaliseksi sekamelskaksi. Valtoin budjetin hän sai tuona aikana lähes kaksinkertaistettua, ja SDP:n nimityslistojen kärkimenä vastuitaan pakoon tullessaan sitten imitetyksi EU-suurlahetilaan vastuulliseen tuehtään, vaikka uudelta lähettiläältämme puuttuivat lähettiläitten klassisen koulukunan kaikki tarpeelliset avut, mutta jotka toki SDP:n jäsenyyden ja punaisen värisuoran nousevan voiman aseman katsottiin nimityksen suorittaneen Mauno Koiviston fundeerauksen mukaiseti täysin riitäviksi perusteiksi ohittaa laaja joukko päteviä ja pystyviä suurlahettiläita.
Harri Holkeri puolestaan ei pääministerikaudellaan tehnyt käytännössä varsinaisesti mitään, joskin salli asemastaan huolimatta ”takapirujen” huseerata kuin sikojen vatukossa.
Mutta tuolloin keväällä 1987 leikkiin ryhtyessään Holkeri likasi monen meikäläisen porvarin mielestä omaa pesäänsä, rikkoi siinä samalla lähes sukupolven ajaksi porvaririntaman, sen hyvin kehittymässä olevan yhteistyön ja sovinnon ja varmisti samalla SDP-SAK:n Hakaniemen punakoneen vaktaanpääsyn.
Verrattaessa Holkeria Kataiseen pitää muistaa että Holkeri kuuluin tuohon niin sanottuun Koiviston konklaaviin, jollaisia pahamaineisia salaseuroja ja hämäriin puuhiin syyllistyviä veljeskuntia ei enää suvaittaisi nyky-suomessa, ei ainakaan Kataisen kokoomuksessa eikä Matti Vanhasen Keskustassa.
Asiallisesti ottaen voidaan Jyrki Kataista onnitella pääministerinä tulevaisuudessa
VAIN KESKUSTAN JA YHTYNEITTEN PORVARIPUOLUEITTEN PUHEENJOHTAJANA..,
…………..mutta tuskin milloinkaan muuten!
Seppo Hietanen
kerimäki st
City-Keskusta 229
Vastaukset 4
Vanhimmat
...
Esko Aho kieltäytyi Holkerin tarjoamasta yhteistyöstä, jolla olisi ainakin jo tiedetyn talouslaman vaikutuksia minimoitu.
Sitten asiat tulivatkin Esko Ahon hallituksen
päälle, jossa kokoomus oli myös mukana.
Taloushistorian kuvaaminen esittämälläsi tavalla on menneenajan kekkoslaista liturgiaa.
Kekkosen ajan idänkauppa ja vielä Väyrysen (suosikki -politiikkosi) 1980-luvun lopulla kasvua vaatima, romhati ja toi
200 000 työtöntä. Tämä on faktaa myös.
Pankkikriisi ei koetellut vain Suomea, mutta Suomessa se hoidettiin muita maita poikkeavalla tavalla Esko Ahon hallituksen aikana ja, joka tuli veronmaksajille kalliiksi. .. oli liian paljon kepu -isäntiä (tosin muitakin) kiinni yhden pankkiryhmän asioissa....
..mutta olit kyllä kokoomuksen lakkautetulla chatilla sellainen häirikkö, joka pitää äänestäjien tietää..ja tietäväthän ne, kun lukevat juttusi nyt taas...
saanut myös kepun omalla saitilla huomautuksia, jota ei ole enää muuten sulkemisen jälkeen avattu ?
Keskusta on aina halunnut punamultahallitukset, jos se suinkin on päässyt valitsemaan. Kävi kuitenkin niin, kun Väyrynen nousi Virolaisen jälkeen keskustan puheenjohtajaksi, että välit demareihin ja Kalevi Sorsaan alkoivat viiletä. Koivistokaan ei kuulunut Väyrysen fan-klubiin.
Niinpä sitten kesällä 1986 oli tilanne keskustan ja SDP:n välillä jo niin tulehtunut, että Sorsa alkoi Koiviston kanssa keskustella kepun jättämisestä oppositioon ja kokoomuksen nostamisesta vihdoinkin hallitukseen.
Väyrynen sai tietenkin kuulla tästä hankkeesta, mikä merkitsi käytännössä, ettei punamultapohja enää voinut toteutua 1987 vaalien jälkeen.
Tämä taustatilanne on siis hyvä pitää mielessä, kun kommentoimme ns. salaista kassakaappisopimusta, johon Väyrynen houkutteli Taxell'in ja Suomisen.
Kun tuo sopimus sitten vuosi Koiviston tietoon ja Holkeri vahvisti sen olemassaolon, kun Koivisto sitä häneltä kysyi (Väyrynen, Suominen ja Taxell kiistivät, ettei mitään sopimusta ollut vielä kuukausia Holkerin hallituksen syntymisen jälkeen), niinKoivisto toteutti sen, mitä Sorsan kanssa oli jo aiemmin kaavailtu.
Kun demarit siis halusivat pudottaa keskustan oppositioon, ei hallitustunnustelijaksi voinut nimetä Sorsaa, koska silloin olisi sylttytehdas näkynyt liian selvästi. Suominen kokoomuksen puheenjohtajana oli myös jäävi kassakaappipaperin allekirjoittajana, niin kuin Taxell'kin.
Niinpä Koivisto sitten nosti kolleegansa SP:sta, eli Holkerin hallitustunnustelijaksi, koska tiesi, ettei Holkerikaan ollut kovin innokas Väyrys-fani.
Prosessissa oli paljon poliittista peliä, niin kuin noihin aikoihin oli tapana ja Koivisto käytti presidentillistä valtaansa niin kuin Kekkonen ikään. Mutta ei tuossa perustuslakeja eikä parlamentarismeja rikottu, koska Holkerin hallitus sai heti luottamuslauseen eduskunnan enemmistöltä.
Kokoomuslaisena pidän tuta tapausta hyvin ikävänä, koska se osoittaa todeksi sen, mitä olen keskustasta useasti anonut: kepu ei koskaan ole halunnut porvarihallitusta, jos se on suinkin saanut toteuteuksi punamultahallituksen.
Niin, että koeta sinä Seppo nyt saada siellä keskustassa päät kääntymään sen suhteen, etteivät teikäläiset enää jatkossa pitäisi demareita ylivoimaisena ykkösvaihtoehtonaan hallituksia muodostettaessa.